lauantai 31. joulukuuta 2011

Talvi paljasti Salaisuuden

Ulkona on pikkupakkanen, aurinko paistaa ja keijunhelma-lumihiutaleita leijailee alas. On talvi! Talvi saapui postilaatikkooni eilen, aivan niinkuin SNYstäväni lupasikin =)

Sain siis viimeisen syksyn SNY-muistamisen. Salaiseni sana-assosiaation sanasta talvi ja paketillisen aina tarpeellisia kuviokartonkeja.
Samalla sain selville tämän syksyn suurimman salaisuuden- SNYpykkäni henkilöllisyyden! Ihania paketteja lähetellyt ja ajatuksiani lukenut ihminen oli Jaana <3  Kiitos Jaana! Olit kyllä aivan huikean ihana ja oikeaan osuva SNY-pari, parempaa en olisi voinut toivoa!

Olin ensimmäistä kertaa mukana SNY-vaihdossa, mutta en usko kokemuksen jäävän viimeiseksi. Niin paljon jännitystä, iloa ja hyvää mieltä SNY toi syksyyni mukanaan. Suuret kiitokset myös Heidi-emolle! Sinähän sen suurimman työn olet tehnyt pidellessäsi kaikkia lankoja käsissäsi ja paimentaessasi meitä!!

SNY on nyt siis loppu tältä kierrokselta ja samaten näyttää loppuvan myös vuosi 2011. Niinpä Reppanainen toivottelee:
Onnellista ja ilon hetkiä tarjoavaa vuotta 2012 kaikille!!

torstai 29. joulukuuta 2011

Hämärähommia

Kiitos ystäviemme Tapanin ja Hannun, osa suomenmaata ja myös osa Vesantoa on saanut nauttia kynttilöiden loisteesta ihan riittämiin asti tällä viikolla. Itsellä sähköt ovat kyllä pysyneet tiistai-iltapäivää lukuunottamatta, mutta esimerkiksi Maajussi -rakkaani on vaeltanut pimeydessä tiistai-aamusta lähtien. Onneksi on naapurin agrigaatti ja Pesästä haettu kaasulevy sekä leivin- ja pönttöuuni talossa! Eli ihan kohtuudella, ja Asta-myrskyn kokemuksella, Maajussi ja Äitee ovat pärjäilleet.

Tiistai-iltapäivänä ei siis ollut sähköjä. Olin kuitenkin aamulla päättänyt, että tiistai on Cool Aid-päivä. Hieman jo meinasi vetää harmituksen puolelle, kunnes sain ahaa-elämyksen. Jos mä kerran voin laittaa ruokaa puuhellalla niin kuka kieltää ujuttamasta hellan reunalle myös lankakattilaa?! Tuumasta toimeen ja SNY:n lähettämiä Isoveljiä vyyhteämään. Jossain meillä (ullakolla?) pitäisi muistini mukaan olla vyyhdinpuutkin, mutta enpä lähtenyt koluamaan niitä sähkölampun valossa. Tuolin jalat saivat toimia vyyhdinpuuna. Minun makuuni vyyhdeistä tuli kyllä liian pieniä. Vyyhdistä tuli aika paksu, joten en saanut sitä värittymään tasaisesti. Mutta tehän ette sitä kenellekään kerro, ettehän? Niinpä voin uskotella tietämättömille, että lankaan on ihan tarkoituksella jätetty vaaleampia kohtia =)  itse asiassa toisen pään langasta jätinkin valkoiseksi kolmivärisyyden takaamiseksi.

Väreinä minulla oli samaisesta SNY-paketista kaksi Cool Aid- pussia: Orange ja Black Cherry. Vielä toinen Black Cherry jäi myöhempää käyttöä varten, samaten pussi sinisen väristä Berry Blue-jauhetta. Sen verran voimakkaan värisiä jauheet ovat, että enpä kyllä ihan hevillä käyttäisi jauheita siihen tarkoitukseen mihin ne oikeasti on tarkoitettu!
 Täytyy kyllä myöntää, että hieman tuhertamista värjääminen oli ilman kunnon valoja, mutta silti olen lopputulokseen tyytyväinen. Kyllä noista kehtaa neuloa!

Eilinen meni kipeää silmää potiessa, joten kerimispuuhiin pääsin vasta tänä aamuna. Toinen vyyhti keriytyi kuin unelma ja niin se olisi keriytynyt toinenkin, MUTTA... tiputtaa höpläytin vyyhdin toisen pään pois kerimiseen käytetyltä keittiöjakkaran jalalta. Loppuvyyhti olikin sitten yhtä sotkua :-/  Onneksi olen vanha tekijä kerimisessä ja mieluummin tuollaisen 100 grammaisen selvittää kuin niitä isoja vyyhtiä mitä aikanaan ostettiin/vaihdettiin villoilla  kehräämöltä!
Kaunis parivaljakko, vai mitä?

maanantai 26. joulukuuta 2011

Lahjuksia!

Joulu on antamisen ja saamisen aikaa <3 kumpaakin lajia on tullut harrastettua tänäkin vuonna.

Neulomossa osallistuin jo perinteeksi muodostuneeseen joululahjavaihtoon. Pakettini tuli Marlelta ja oli ihanan runsas ja monipuolinen!

Kardemummakahvia, suklaasydämiä romanttisiin kuherteluhetkiin, punaisia pallokynttilöitä, kolme pahvista enkelikoristetta, pesuruusu ja jumalaisen kaunis pitsiliina =) Suuret kiitokset paketista Marle! Pakettisi oli ensimmäinen avaamani joulupaketti. Avasin lahjoja hyvin maltillisesti pitkin aattoiltaa ja välillä itkeä tirautin ikävääni Maajussin antaman lahjakassin äärellä. Miesparka kun vietti juuri jouluaaton kotonaan kovassa kuumeessa :-(    Kun tiesi toisen olevan tosi kipeä ja "kaukana poissa" (10km) niin kaipaus oli valtava!

Hyvältä ystävältä saimme Maajussin kanssa Tampereen kädentaidot-messuilta ostetun tiffanykoristeen.

Ihailin koristetta silloin ja olin ihan vierellä ystäväni tehdessä ostoksiaan, mutta en olisi ikinä arvannut, että toinen koristeista onkin tarkoitettu meille =D  Voi Sirpa minkä teit!! Pariskunta kiittää ja kumartaa! Lahja on aivan ihana <3

Joulun ehdottoman ykköslahjan sain keneltäpä muulta kuin omalta rakkaaltani! Katja Ketun uusin kirja Kätilö . Raju ja rujo tarina ajasta jolloin mitkään vanhat säännöt eivät enää päde, eikä ihmisellä ole paljoakaan arvoa. Samalla kirja on kuvaus vimmaisesta rakkaudesta jolla ei ole ehtoja eikä pidikkeitä. Päähenkilö Villisilmälle rakkaus on  luonnonvoima, joka tulee ja vie, polttaa, kalttaa ja kärventää. " Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos tuon saan, niin ketään toista en sinulta pyydä". Ketun kieltä on arvosteluissa kehuttu, eikö syyttä! Teksti on rikasta, rönsyilevää virtaa, joka lumoaa ja vie lukijan mukanaan. Kirjailija johon ehdottomasti tulen palaamaan tulevaisuudessakin!

lauantai 24. joulukuuta 2011

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Leivon, leivon leipäsiä

Reppanainen on ihmeekseen aika tyytyväinen jouluvalmistelujensa etenemiseen. Torttuja lukuunottamatta kaikki joululeivonnaiset alkavat jo olla valmiina! Piparit ja itselle tulevat herrasväenleivät sain tehtyä jo edellisviikonloppuna ja nyt eilen olivat sitten vuorossa Maajussin herrasväenleivät ja taatelikakku. Lisäksi pyöräytin eilen pienen pullataikinan, josta riittää itselle ja hieman rassukoituneelle sukulaistaloudelle. Sinne on aina viety syötävä joulupaketti, vaikka en nyt niin hirveästi serkkupoikien elämäntapaa arvostakaan.
Kuvasta puuttuu alkuviikosta itselle tehty hedelmäkakku, joka ei julkista esittelyä kestä ;-P sen verran modernia muotoilua se edustaa! Koskaan ennen ei ole kypsyyden kokeilutikku valehdellut, mutta nyt kakku oli keskeltä hyvin raaka, vaikka tikkuun ei mitään tarttunutkaan niistä kohdista joista kakkua kokeilin. Oli pakko joko tehdä uusi ( ei oo tarpeita) tai ottaa riski ja kipata tekele uudelleen vuokaan ja jatkaa paistamista. Hieman kakun ulkomuoto kärsi eestaas-hytkyttelystä, mutta toivotaan ettei ulkonäkö vaikuta makuun!

Eilen leivonta sen sijaan sujui kuin tanssi! Mikäs on leipoessa kun ei tarvitse itse tehdä kaikkia työvaiheita =)
Kulta tarkisti jo hyvissä ajoin perjantaina, mihin kellon aikaan hänen pitää tulla auttamaan! Yllätyin kyllä positiivisesti mieheni taidoista <3 Yhtään pikkuleipää ei mennyt rikki täytettäessä ja sokeroitaessa!! Ja herrasväenleivät ovat todella hauraita!

Sitä en sitten tiedä onko armottomassa leipomisessa mitään järkeä :-/ mutta itsetekemiseen minä olen kasvanut. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että jouluna pöydässä olisi jotain ostettua! Tosin sen verran joustoa, tai laiskuuta, löytyy, että Maajussi joutuu piparinsa ostamaan- tai sitten piilottamaan itseltään loput antamastani maistiaispiparipurkillisesta!  Mutta nuo herrasväenleivät ovat kuitenkin se Kullan suosikki ja se artikkeli jota kahvipöydässä tulee menemään eniten. Ja sen voin taata, ettei kaupasta saman makuisia herrasväenleipiä löydy! Samanlaisia en ole löytänyt tähän päivään mennessä kenenkään kahvipöydästä. Lähimmäksi on päässyt äidin serkku, jolla on sama resepti, mutta eivät nekään aivan samalle maistu.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Joulunpunaa paketissa

Yllätyksekseni sain Joulukuun SNY-paketin näppeihini jo tänään!! Erityiskiitos emo-Hiirelle loistavasta asiakaspalvelusta! ..vaikka oma ammu taisi siellä ojan pohjalla pötköttääkin =)  Olin tänä aamuna postittamassa setämiehelle rukiisia jouluherkkuja kun kesken jonotuksen takahuoneessa puuhaillut Hiiri-emo tuli pakettikortti kädessään kyselemään, eikös tämä paketti olekin tulossa sinulle. Juu, olihan se! Ihanaa etten joutunut odottamaan pakettia ensi viikkoon asti <3  Olin päässäni hieman laskeskellut, että pääsen paketin aukaisupuuhiin aikaisintaan tiistaina, mahdollisesti vasta keskiviikkona, joten oli suuri nautinto avata paketti jo tänä aamuna!!
Mohairit tulevat ehkä vaihtamaan olomuotoa "joskus keväällä" ilmavaksi keepiksi hartioille. Tuo mustavalkoinen pitsipussukka on vaniljainen tuoksupussi ja muumipurkissa on geisha-konvehteja. Oli metrijengillä tänään herkkupäivä kun pääsivät Eijan purkille- tosin vain yhdet karkit =)  Rintakorua tulen käyttämään, niin hyvä punainen kiilto siinä on. Nyt vain äkkiä pitää kehittää meno tai muu juhlatilaisuus, mihin korun voi laittaa! Kultaaaa! Mihin lähettäis?!

Loistavan paketin olit SNYpykkäni taas kasannut! Harmi että joudun VIELÄKIN odottamaan henkilöllisyytesi paljastumista... mutta hyvää kannattaa odottaa! Varsinkin kun SNY lupasi paljastaa henkilöllisyytensä samalla kun antaa minulle talven. Talven minä juuri haluankin! Olen korviani myöten täynnä adventtisohjoa :-( lumiukon tekokeli on tietenkin ok, mutta en tosiaankaan tahdo autoni hytkyttelevän eteenpäin peppu keinuen puolelta toiselle!

Ja loppuun pieni paljastus *punastuu*  toinen kuvan mohairkeristä oli hetken Pikku-E:llä pallona... Lanka ei kyllä kärsinyt ilmalennoista yhtään, enkä hennonut kieltää herraa pomputtelemasta. Niin täysin rinnoin pikkumies nautti "pallon" heittelystä!

torstai 15. joulukuuta 2011

Makeaa elämää neulan terällä

Niinkuin jo taidatte tietää, olen koukussa kaiken maailman vaihtoihin. On niin kivaa odottaa ihan erityistä postia ja kieltämättä on kivaa laittaa sitä postia menemäänkin ja jännittää vastaanottajan reaktioita! Tosin onnistun yleensä kehittämään itselleni ainakin keskikokoisen stressinpoikasen siitä "mitä mä muka osaan tehä, en mitään, ei tästä tule lasta ei paskoo".
Onneksi välillä on vaihtoja joihin ei ole pakko tehdä itse mitään! Yksi sellainen oli nyt kuun alussa Neulomossa pyörinyt JouluSpesiaaliSuklaa-vaihto. Omaa lähettämääni en tietenkään muistanut kuvata, mutta tiistaina sain makeaa postia Äänekoskelta päin! Suuret kiirokset Tepy!! Suklaat tulivat tarpeeseen ja juuri oikealla hetkellä!
Nuo pikkuvuokissa olevat suklaat ovat itse raakasuklaasta tehtyjä karpalo-cashewpähkinäsuklaita ja kaupan suklaa on 70% tummaa luomusuklaata. Erityisplussan saat Tepy ekologisuudesta! Alpakkalankaa olen käynyt Isonkammarin kaapin päältä hypistelemässä päivittäin. Vielä lanka ei ole kertonut miksi se haluaisi muotoutua- hyviä vinkkejä asian suhteen otetaan vastaan! Kuva hieman vääristää väriä, todellisuudessa lanka on utuisemman näköistä, eikä noin sinertävää. Ihanan pehmoiselle lanka tuntuu ja lukemani perusteella Alpakka on juuri vilukissojen kuitu. Moninkertaisesti lämpimämpää kuin lampaan villa!

Myöskin SNY on jälleen taivaltanut talven viimoja uhmaten maalikylille postittamaan kirjekuorta! Tänään sain kirjeen jossa SNY kertoi suhteestaan neulaan. Kovin tutulle kuulosti, tosin itselläni ei ihan noin vaikeaa ole ollut. Hukkaan ja pudottelen kyllä neuloja isän kauhuksi ja kivuksi lähes aina niitä käyttäessäni. Vaikka minä nyt hukkaisin päänikin jos se ei olisi edes joten kuten hartioihin kiinnitettynä! Lisäksi kirjeessä oli huovutusneulapakkaus.
Nyt mua jo alkaa lähes pelottamaan! Mä unohdan ostaa suuresti (?) tarvitsemiani huovutusneuloja ja niitä tupsahtaa heti kohta postilaatikkoon! Kerro hyvä ihminen missä huollatat kristallipallosi? Noin toimivaa en ole ennen tavannut!!

torstai 8. joulukuuta 2011

Pehmeä paketti

Eilen pöydällä odotti töistä tulijaa pehmeä paketti jonka postileimassa oli jo tutuksi tullut paikkakunnan nimi. Ihanainen SNY:ni oli jälleen taivaltanut eväiden ja suomalaisen sisun voimalla postia kohden. KIITOS! Kekseliäisyytesi lumoaa minut kerta toisensa jälkeen =) paketti siis sisälsi SNYpykän mielleyhtymän ja selostuksen sanasta pehmeä ja monenkirjavan kiepin huovutusvillaa.
Ei ainakaan jää värien puuttumisesta kiinni huovuttaminen ;-)  nyt kun on noin hieno valikoima niin saatanpa joskus kokeilla vaikka huovutetun liinan tai jonkinlaisen seinäkoristeen tekoa. Pohjalle Huopasta tms. ja päälle kuviot tuosta villasta. Ihanhan tässä alkaa päässä surisemaan. Ja mahdollinen teos sitten Pesää koristamaan tietenkin!

Jälkiruoaksi saatte joulukoristeen. Osallistuin Novitan Neulomossa joulukoristevaihtoon ja jo viime viikolla posti toi kotiini tämän virkatun sydämen! Lähettäjän nimi jäi kyllä arvoitukseksi, mutta kiitos joka tapauksessa hienosta koristeesta!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kansankulttuuria kolhitulle

Sunnuntai-iltana oli jälleen aika vetäistä sukan saumat suoraan ja ripsiin räpsytysainetta ja suunnata kohti kulttuuririentoja! Käytiin Kullan kanssa Kuopion musiikkikeskuksessa katsomassa kansanmusikaali Jaakko Teppo goes to Mallorca. Ai juupeli, että oli hyvä ilta!! Vaikkei äänentoistollisesti alaparven reunapaikat ihan parhaita olleetkaan niin esityksen mukana elämiseen paikat olivat täydelliset =) kun kerran kyseessä oli musikaali niin esitys sisälsi paljon Jaakko Tepon musiikkia. Reunapaikalla ei ollut haittaa närkästyneistä vierustovereista vaan sain hytkyä mieleni perästä! Ja kyllä minätyttö hytkyinkin... Ihan ei pokka riittänyt perseen penkistä nostamiseen, olisivat voineet poistaa katsomosta, mutta istullani kyllä "tanssin" niin kuin vain kykenin! Ja maajussilla oli hauskaa katsoa miten eukko vieressä vetää tuolisambaa niin että kaksoisleuka tutisee ;-P

Niin ja se Mikko-sika oli syötävä! Vai onko tähän vuodenaikaan epäkorrektia sanoa siasta noin?
Esityksessä tosiaan oli ihan ihka elävä sika. Ei kylläkään tavallinen suomalaiskarju vaan pieni ja sutjakka villasika. Se "villaisuus" oli piste I:n päällä potsissa. Niin hellyttävästi ne karvat kihartuivat. Ei sialla kovin paljoa näyttämöaikaa ollut, mutta se suoriutui osastaan mainiosti valjaiden ja makupalojen tuella. Tosin loppukumarrukset olivat pienelle vähän liikaa ja näyttämölle lirahti pieni pisu, mutta kerrankos sitä nyt sattuu, on sattunut suuremmillekin tähdille.

Musikaalimatka ei olisi voinut parempaan aikaan osua. Oli todellinen tarve heittää aivot narikkaan ja jammailla sydämensä kyllyydestä, sen verran rankasti viikonloppuni aloitin   :'(  joku vielä tällä hetkellä tuntematon lähimmäinen yritti nimittäin lähennellä- autolla... olin ajamassa kotiin perjantai-iltana kun joku, ilmeisesti rattijuoppo, tuli vastaan vasenta kaistaa ajaen ja ollenkaan tiedostamatta, että tiellä on vastaantulija! Onneksi kohdalle sattui tienhaara jonne sain Ompun ajettua. Silti kuljettajanpuoleinen sivupeili meni rikki, helmalista irtosi ja Omppu-paran vasen kylki on täynnä hankaumajälkiä. Olisinhan minä toki voinut vaikka kokonaan kääntää sille sivutielle, jos olisin arvannut että setä polvelle istumaan haluaa! Luotin kuitenkin viimeiseen asti, että TÄYTYYHÄN sen väistää minua, kun vastaantulijoiden kaistalla kerran on. No, eipä sitten väistänyt. Tuskin edes huomasi keneenkään törmänneensä, vaikka jonkin verran äänitehosteitakin tapaus aiheutti. Oli sitten samaansyssyyn ajanut yhden papan auton kylkeen samalla tavalla pari kilometriä myöhemmin. Siinä rytinässä sitten olikin rutistunut jo peltiäkin. Ja edelleen kuljettajan matka oli jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nyt pitää vain sitten toivoa, että poliisit saavat ajajan selville ja vastuuseen teoistaan! Tahtoisin erittäin mielelläni maksajan Ompun vaurioille! Tuntuisi aika kohtuuttomalta maksaa korjausta itse tai ottaa vakuutusrahat ja menettää bonuksiaan sen takia, että joku muu hölmöilee :-(

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Mykistävä marraskuun paketti

Tänään sain vihdoin viimein näppeihini marraskuun SNY-pakettini =)

Hyvää kannattaa odottaa, mutta täytyypi myöntää että meinasi jo epätoivo iskeä! SNYpykän viestin perusteella laskin, että pakettikortti tulisi minulle maanantaina. Niinpä ajelin kotio töistä jännityksestä hyristen, mutta... ei pakettikorttia :-( hetken pähkäiltyäni tulin sitten siihen tulokseen ettei paketti oliskaan ehtinyt tänne savoon asti niin pian ja tyydyin odottamaan vielä vuorokauden. Eilen pakettikortti sitten saapuikin- perjantain leimalla! Eli sen olisi pitänyt olla maanantain postin mukana! Missä lie lappuparka seikkaillut, kun oli niin ruttuinenkin.
Tänä aamuna lähdin sitten intoa puhkuen paketin hakuun ennen töihin menoa. Hieman kovaääniseksi auto kyllä kävi, mutta nythän lumi suli sohjoksi joten ihmekös tuo jos vähän romisee ja jyrisee. Ajelin aikani ennenkuin päätin kuitenkin tarkistaa miksi hiljaääninen lady Omppu niin kovasti aamutuimaan ääntelee. Kyllähän se kolisemaan pistää kun toinen eturengas laahaa apeana ja tyhjänä :(   Isä kyllä tuli pelastamaan uusavuttoman ja käsivoimattoman lapsosensa tienposkesta, mutta ei puhettakaan enää mihinkään postiin menosta siinä vaiheessa. *HUOKAUS*
Onneksi Kultainen Maajussini tapaa käydä tervehtimässä meitä aamutöiltä tultuaan. Hieman ripsien räpsyttelyä ja jo lupasi mies ajaa päivätarkastukselta tullessaan kirkonkylän kautta! KIITOS vielä kerran Muru <3 <3

Ja niin, monien mutkien jälkeen, paketti vihdoin saapui omistajansa tykö! Mikäli äänentoistoni olisi hieman parempilaatuinen olisin (jälleen kerran) hihkunut innosta. Nyt tyydyin vain kähisemään innosta ;-P  viimepäivät kun ovat olleet aikalailla hiljaisia.
Miten sinä osaatkin lukea ajatuksiani? Cool Aideja hypistelin Kädentaidot-reissulla, mutta en sitten kuitenkaan tullut niitä ostaneeksi. Kunhan aikaa jää niin aloitan läträämisen! Ohjeet tosiaan löytyvät "kuukeloimalla", joten se ei ole ongelma. Sopivan rakosen löytäminen sen sijaan... no ehkä joululomalla =)
Paketti siis sisälsi kolmea eri sävyä/makua Cool Aid-mehujauhetta, kaksi pikkupussia M&M-namuja (miksi kuvassa toinen karkkipussi on auki? Taitaa olla pitkäkyntisiä tonttuja liikkeellä?) tuikkupakkaus, josta ei nuhanenä ihan selvää ottanut tuoksuvatko, yksi "valmis" seiskaveikka-kerä ja kaksi valkoista Isoveljeä, jotka muuttuvat ajan kanssa hieman erinäköisiksi ja kortti, jonka teksti kuuluu " Onnellisella naisella ei ole mitään huolia: iloisella naisella on huolia, mutta hän ei anna niiden masentaa itseään."
Alankin tässä opetella iloiseksi naiseksi saunan lauteilla nyt heti! Hauskaa adventtisohjoa, ystäväni <3

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kivinen Polku ja pimeä tie

Uutisia SNYpykälle =D ensimmäiset sukat lähettämistäsi langoista on nyt puikitettu!
Sukat on syyskuun paketin Polku Mustajuuresta. Lupasit minulle haasteita ja sitä nuo sukat totisesti tarjosivat! Polku käyttäytyy sukkalankana hivenen omapäisesti. Lankaa purkautuu kerältä ryöpsähdyksinä johon sitten "piru hirttää poikansa" hyvin herkästi. Lisäksi irrottelin muutamaankin otteeseen nukkanöttösiä langan ympäriltä. Vaikka Polkua mainostetaankin nimenomaan sukkalankana, niin paremmin se luultavasti toimisi isoäidin neliöissä, afrikkalaisissa kukissa tms. palatöissä, jolloin lanka ei ehdi nöyhtääntyä niin paljon. Tai sitten toinen vaihtoehto on katkoa lankaa aina kun iskee epätoivo. Siihen en alkanut, koska halusin sukat, joiden pohja ei ole puolillaan solmuja. MUTTA lanka on todella kauniin väristä ja pehmeää. Sen verran ohuet sukista tuli, että ne saivat heti ylennyksen yösukiksi. Ensimmäinen työvuoro oli jo viime yönä ja varpaat lämpimänä nukuin kuin murmeli koomassa    ZZZZZZZ-Krooh...

Sitten seuraa Eija-tädin vali(s)tustunti. Käyttäkää hyvät ihmiset vielä heijastinliiviä, heijastinta tai pukeutukaa edes värikkäisiin vaatteisiin, silloin kun päivä alkaa sarastaa! Minulla oli tänään reumakontrolli Suonenjoella ja lähdin hurruuttelemaan kotoa kahdeksan jälkeen. Ainakin teoriassa auringon olisi siis jo pitänyt nousta. Yksi ääliöpyöräilijä ja muutama jalankulkija saivat minut noitumaan kuin turkkilainen (kuka niiden kiroilemista on oikein tutkinut?)      > :-(   Kun on musta maa ja märkä asvaltti niin tummaan toppatakkiin pukeutunut koirankusettaja EI TOSIAANKAAN erotu metsätaipaleella, varsinkaan tihkusateessa, kuin vasta silloin kun auto on lähes kohdalla. Onneensa ei kannata luottaa liian kauan. Joskus se loppuu ja sitten ei ole kenelläkään hauskaa! Paitsi maan matosilla, jotka saavat helposti rouskuteltavan juhla-aterian sopivan muhjuuntuneesta kalmosta.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Tepsuttelua Tampereella

Pitkää ja pimeää loppuvuotta siivittämään on ilmestynyt varsinainen juoksuaika. Joka viikolle näyttää olevan jotain "kehruita". Viime viikonloppukin meni siis suurimmaksi osaksi liesutessa =D perjantai-iltana vedettiin Maajussin kanssa parhaat piälle ja lähdettiin nauttimaan pitopöydän antimista paikallisen MTK:n pikkujouluihin naapuripitäjän puolelle.
Kun on valvonut puoleen yöhön, niin sopiva heräämisaika onkin seuraavana aamuna kuuden maissa. Yllättävän pirteänä kylläkin silmiäni lauantai-aamuna raotin. Hieman vain säälitti Maajussin puolesta. Raukka kun joutui heräämään myös kuudelta saattaakseen minut bussipysäkille. Matkaseurana oli bussin täydeltä paikallisia nais-immeisiä. Ainoa urospuolinen olento linjuriautossa oli kuski. Mukava oli rupatella ja hieman juorutakin ystävän kanssa, jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt! Kiitos seurasta Sirpa <3

Perillä Tampereella olimme noin yhdeltätoista. Pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ainakin A-halli oli niin täynnä väkeä, että kaduin raskaasti etten ottanut isän Raiva-veitseä mukaan :-/ sillä olisi ollut soma niitellä hitaimpia osastojen edestä syrjään! Hirveä jono oli myös C-halliin pari tuntia myöhemmin. Kenenköhän idea oli laittaa ne pöydät ja Pehmis-piste heti oven suuhun?! Sen verran lähelle myyntipisteitä kuitenkin jossain välissä onneksi tai vahingokseni pääsin, että lompakolla oli laihdutuspäivä lauantaina. Suurin osa ostoksista oli tuliaisia ja pikkujuttuja vaihtoihin tai SNY-paketteihin, joten ei niistä sen enempää ;-) itselleni hankin Mäkelä-kustannukselta pari kirjaa ja sain kaupanpäällisiksi kolmannen-tuon lamppukirjan. Ja sain itseni onnesta soikeaksi myös kirjojen kuljettamiseen annetusta Mimmi-lehmä-muovikassista!
Cloverin osastolta mukaan lähti ihan puhtaasti heräteostoksena Kamzashi-kukkalaite ja Elvari-koruilta oli aikomuskin jotain ostaa. Ostin sitten nuo sammakot. Tänään ne jo korvissa olikin aamupäivän. Hieman epämukavat pipon alla, joten riisuin ne aamupäiväulkoilulle mennessä. Kovasti kyllä tykkään niistä, saamakot ja liskot ovat kaikissa muodoissaan lähellä sydäntäni. Kunhan lautaselta pois pysyvät...

Kotia kohti lähdettiin iltapäivä-viiden tienoilla ja kullan käsivarsille laskeuduin bussipysäkillä yhdeksän jälkeen. Jotain reissullani opinkin- nimittäin sen ettei ihminen elä syömättä. Kun näkemistä ja kokemista oli niin valtavasti niin kuittasin ateriat veden latkimisella ja parilla närpityllä ruisvoileivällä ja niistäkin osa meni roskiin kun ei muka ollut yhtään nälkä :-( kotiin päästyä ja osittain jo kotimatkallakin olikin sitten armoton päänsärky, joka hävisi kuin taikaiskusta mussutettuani pari juustosiivua heti kun kotio pääsin. Saunan ja glögin kanssa popsittujen coctailpiirakoiden jälkeen olisinkin sitten jo voinut lähteä vaikka uudelle messumatkalle!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kortit kertoo...

Perjantaina löytyi postin seasta ihana meriaiheinen kortti suloiselta SNY:ltäni <3
Kortin etupuolen teksti on kyllä kuin minulle räätälöity! Vaikka kaitpa ne kiireet on vaan sellaista mukakiirettä ja itse aiheutettua... kun saisi heti aamusta kammettua ahterinsa penkiltä ylös niin ei tarvitsisi illasta kitistä "en oo saanna taas mittään tännäänkään aikaseksi" =D tekstipuolella korttia oli sitten SNY:n mielikuvat sanasta Meri. Saanko myös muut sana-assosiaatiot kortteina?  Kortti ilahdutti, koska olen lapsellisen iloinen aina saadessani "oikeaa" postia! Ja myös siksi, etten ole vähään aikaan kuullut sinusta mitään Snypykkäni    :-0   ihan jo aloin huolestua! Tuo äskeinen ei sitten ollut mikään moite. Ei, en ajatellut että se hemmetin luuska ei ole kommentoinut "Reunan" postauksia vaan aloin oikeasti miettimään onko sinulle sattunut jotain... olen huolestuvaa sorttia ja sorrun hyvin herkästi ajattelemaan kauheuksia *punastuu*  hieman jo ehdin lueskella Neulomon keskusteluja "sillä silmällä"- etsien mainintoja flunssista, keuhkokuumeista tai luiden katkomisista... Hienoa, että olet yhtenä kappaleena, ystäväiseni!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pesän tyhjennystä ja kulttuuria

Eilen käytiin laittamassa Pesä talviteloille. Haikeaksi se aina vetää, ei sille voi mitään! Niin paljon ihania muistoja menneeseenkin mökkikauteen sisältyi :-) Mutta onneksi melkein nurkan takana jo häämöttää ensi kevät ja sitten pääsee taasen mökille! Hieman taivaanrannanmaalarina suunnittelen jo nyt mitä kaikkea talven aikana voisi mökille tehdä ja mitä hauskaa ja hikistä mökillä voikaan sitten touhuilla kun sinne päästään ;-D    No mutta, älkääs nyt sentään säädyttömyyksiä siellä ajatelko! Kukkapenkkien perustamista, liiterin tekoa ym. minä ajattelin. Vaikka toisaalta.... eihän aina tarvitse raataa, voihan sitä puuhastella miellyttävämpiäkin asioita ;-P

Kesällä Maajussin synttäripostauksen yhteydessä kerroin MJ:n saaneen perheeltään lahjakortin. Viime torstai-iltana oli vihdoin aika käyttää se pois kuleksimasta. Hurruuttelimme sumun keskellä Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan monologia Mie sanon suohraan. Monologi perustuu Rosa Liksomin teksteihin ja esitys kesti noin tunnin. Olen kyllä aikaisemminkin pitänyt Maritta Viitamäestä, mutta esityksen jälkeen pidän hänestä vielä enemmän! Aika suorastaan lensi ja tunti oli kulunut ennenkuin oikein huomasimmekaan. Kultaseni on siitä ihana ja ihmeellinen mies, ettei häntä tarvitse lahjoa tai kiristää teatteriin! On nautinto pukea parhaat päälle ja lähteä yhdessä ulos hieman viiruuttamaan päätänsä <3 <3  Kovasti suunnittelin etukäteen miten räpsin reissulta muistoksi kuvia, varsinkin kun Maajussi on aika komea näky punaisessa kauluspaidassa, mutta kameran olemassaolon muistin siinä vaiheessa kun ylitimme kunnan rajan :-(   ainoaksi kuvaksi jäi sitten Maajussin Hirvaskankaan ABC:llä kännykällä näpsäisemä ratsastuskuva.
En voinut vastustaa kiusausta, kun kerran terassin leikkipaikka oli tyhjä! Vähän aikaa täytyi kyllä odottaa että kahvilla olleet poliisit häipyivät :-) olisivat vielä pidättäneet julkiselle paikalle sopimattomasta käytöksestä...

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Arvonta suoritettu!

Arpajaisteni osallistumisaika päättyi sitten viime yönä. Kiitos kaunis kaikille osallistujille! Osallistujia oli 49kpl ja arpalippuja 70.

Ihan mukava määrä näin ensikertalaiselle :-)  aamupäivästä oli sitten aika suorittaa arvonta. Ensin virallinen valvoja tarkasti arvat
ja perusteellisen sekoittamisen jälkeen onnetar arpoi voittaja-arvan.
Ja voittaja on ....- ablodeja hyvä yleisö-... HEZKU!! Onneksi olkoon! Maajussi innostui onnettarena toimimisesta niin paljon, että halusi arpoa vielä toisenkin palkinnon. Toisen palkinnon onnellinen voittaja on SANDRA (alias Kangaskasa).
Hezku saa virallisena palkintona olleen kirjan ja enemmän tunteella kuin taidolla tehdyn kassin ja Sandralle lähetän Viron käsityöt-lehden. Molempien palkintojen yhteyteen kuuluu tietenkin myös hieman jotain hyvää ;-) 
Hauskaa oli järjestää arpajaiset ja vähintään yhtä hauskaa lukea teidän kommentteja! Otetaan uusiksi taas jonakin onnellisena päivänä... vaikka sitten kun tulee kymppitonni täyteen?

lauantai 5. marraskuuta 2011

Norsu

Norsu lasikaupassa.
Se minä olen.
Heilautan kärsääni
ja rikon kaiken.
Kerta kerran jälkeen.
Juuri kun sirpaleet on saatu kerättyä lattialta.

Sisimmässäni peläten
kertaa
jolloin palaset,
moneen kertaan liimatut,
eivät enää pysy kasassa.


perjantai 4. marraskuuta 2011

Surkeiden sattumusten sukat

Jo aikaisemmin esittelin yhdessä postauksessani TeeTee Pallaksesta tuloillaan olevan varpaista varrensuuhun-sukan alun. Viime viikon lopulla sitten olin toisenkin sukan varren suussa. Langanpäiden päättely vain on venynyt ja venynyt. Syynä (jälleen kerran) tyytymättömyys lopputulokseen...

Sen ensimmäisen sukanhan mä sössin päästämällä aivoni ajelehtimaan joustinneuletta aloittaessa. Okei, kukaan ei virhekohtaa huomaa jos en sukkaa katsojan silmille tunge, mutta sehän riittää että mä tiedän sen virheen olevan siellä. No se toinen sukka sitten. Juu, ihan kiva siitä tuli. MUTTA, en saanut langan raitoja täsmäämään en sitten mitenkään, vaikka olisin päälläni seissyt ja kotkottanut! Nyt toisen sukan raidat menee ylhäältä alas ja toisen alhaalta ylös *huokaus*
Tekotapaan ja tiimalasikantapäähän kyllä ihastuin. Pienille, yhden sukan lankakerille varpaista päin aloittaminen on just perfect! Sukista tulee juuri sen kokoiset kuin niistä tulee, eikä nurkkiin jää ajelehtimaan nyttösiä joista saisi korkeintaan napapaidan itikalle. *Suomentajan huomautus: Hyttynen on savossa päin itikka*
Kyllä noita nyt pimeään vuodenaikaan pitää ja kun aloittaa heikonlaisesti niin on mahdollisuus pelkkiin onnistumisen kokemuksiin seuraavien nurinniskoin-sukkien kanssa ;-D 
PS: Vielä vuorokausi aikaa osallistua arvontaan!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Mollukoita ja pallukoita

Muistellaanpas välillä pikkuisen menneitä, ettei pääse unohtumaan. Tämän kuun alussa osallistuin Taikapallo-vaihtoon. Eli ideana on keriä lankakerä, jonka sisälle kääritään kaikkea pieniä kivoja yllätyksiä. Oman palloni sain Jaanalta ;-) Kiitos vielä tätäkin kautta!
Pienessä alakuvassa näkyy palleroiseni siinä tilassa missä se paketista paljastui. Harmi etten tajunnut ottaa paketista itsestään kuvaa! Sen verran persoonallinen nyttönen postilaatikkoomme tuli  =D Isossa kuvassa pallukka on sitten auki kerittynä. Lanka oli Novitan Biancaa- ihan uusi tuttavuus minulle. Saapa nähdä mihin tarkoitukeen lankakerät lopulta päätyvät. Ne yllätykset sen sijaan... hieman haastavan pallon Jaana minulle heitit! Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, mutta tuo valkoiselle näyttävä pikkupussi sisältää helmiä- helmineulontaa varten. Olen kyllä joskus ajatellut helmineulontaa, mutta se onkin sitten eri asia mitä siitäkin tulisi. Kuvassa näkyvä virkkuukoukku on Jaanan mukaan tarkoitettu helmineulonnan apuvälineeksi. Vielä en ole kyllä keksinyt mitä koukulla on tarkoitus tehdä :-0

Pieni yläkuva esittää sitten palloa, jonka minä laitoin maailmalle Tinttu59:lle. Yllätyksistä ei kuvaa ole, kun tapani mukaan kerin palloa samalla kun touhusin kaikkea muuta. Mutta pallo oli saajalleen mieleinen ja TeeTee Pallas-langan värikin passeli. Joten kaikki osapuolet tulivat iloisiksi! Ei ihme, että olen jäänyt koukkuun kaiken maailman vaihtoihin!

perjantai 21. lokakuuta 2011

SNY-sinä enkeli Snypyköiden joukossa!

Täytyy tunnustaa, että olin kohtalaisen räytynyt tänään töiden jälkeen! Ehkä meissä kaikissa oli tänään havaittavissa pientä perjantaiväsymystä ja kaiken lisäksi olin koko päivän enemmän tai vähemmän päänsärkyinen. Niinpä pöydällä odottanut pakettikortti tuli juuri oikeaan aikaan. Ilo senkun lisääntyi kun sain paketin hyppysiini Hiiren postipuolella :-) Ihanan valoisan limen vihreä nyssäkkä suorastaan vaati tulla avatuksi. Kuulin paketin itsepintaiset huudot Ompun takakontista koko matkan kotiin saakka! Voi sinä ihana ihminen!!! Juuri tuollaiseta pakettia minä tarvitsinkin <3 Paketin sisältö oli kokonaisuudessaan pinkki!

Kolme kerää Novitan Luxus Cottonia, kaksi kerää Dropsin Fabelia, karkkia ( Geisha jo melkein syöty Kullan kanssa), neideille Primpsessa-satu, Roosa nauha-pinssi ja käsirasvaa. KIITOS!!! Korttikin on ihanan valoisa ja energiaa antava :-D
Mistäpä arvasit, että käsien iho on jälleen säiden viilennettyä alkanut kuivamaan? Ehkä nyt jopa muistan laittaa rasvaa käsiini, kun on niin hyvän värinen purkki :-P Yleensä aloitan käsien hoidon siinä vaiheessa kun voisin kuoria juurekset silittelemällä niitä korppu-kourillani. Geisha on yksi lempisuklaistani ja patukka sopivan kokoinen haukkapala. Minä kun olen sen verran valmistusviallinen etten osaa syödä suuria määriä suklaata... Luxus Cottonien käyttötarkoitus on hieman hakusassa, mutta Fabelit suorastaan huutavat päästä sukiksi- ehkä pitsisukiksi? Kuules rouva SNY, olet sinä vaan aika ovela taapertaja! Ihan uhallakin lähetät ohuita lankoja... Oletko ehkä joku Neulekuiskaaja? Sellainen joka viekkautta ja alitajuntaan vaikuttavaa manipulointia käyttämällä opettaa minulle kärsivällisyyttä ja malttia?

tiistai 18. lokakuuta 2011

Arpajaiset tiedossa!


Ilokseni ja vähän ihmetykseksenikin 5000 vierailukertaa on tullut nyt viikon alussa täyteen. Onhan se- jonkinmoinen määrä kävijöitä, joten palkitaanpas edes yksi teistä jotenkin! Arvon Liisa Hellemaa-hautamäen ja Marjo Koivumäen kirjan Vanhasta uutta arvontaan osallistujien kesken. Kirjan pakkaan "kankaiseen muovikassiin". Ompelen k.o langanostokassin ullakolla pesivistä kankaista, joten ulkomuoto on yllätys vielä minullekin ;-) säännöt ovat ne vanhat tutut ja "kaikkien" käyttämät: Jos jätät kommentin tähän postaukseen saat yhden arvan ja jos olet kirjautunut lukijani/liityt sellaiseksi saat toisen arvan ja jos vielä mainostat arvontaa (ja hurmaavaa blogiani *virnistys*) omassa blogissasi ja/tai facebookissa niin siitä myös ojennan arvan. Eli saatat saada jopa kolme arpaa!! Arvontaan osallistuminen alkaa N.Y.T ja päättyy pyhäinmiestenpäivän iltana klo.23.59. Ööh, siis pyhäinmiesten päivä on 5.11. Arvonnan virallisena valvojana toimii hyvin arvovaltainen hieman nivelvaivainen vanhaherra tuolta koirankopista ja onnettarena toimii kylän komein lomittaja, MUN KULTA <3 <3
Onnea arvontaan!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Pohjanoteeraus

Saanko esitellä- kaikista sukkakammotuksista kamalin.
 Päätin tehdä Novitan sukkalehden mallia mukaillen "sukat väärinpäin" eli kärjestä aloittaen. Tähän päivään asti meni kyllä ihan hienosti, selvisin elämäni ensimmäisestä tiimalasikantapäästäkin kuin vanha tekijä, MUTTA varren 2o2n-joustinneule olikin sitten jo liikaa :-/ tänään oli mörköjen tuuletus-päivä, joten ajatukset olivat ihan jossain muualla kuin neuleessa. Niinpä minä sohelsin, säädin ja sähläsin & neuloin, purin ja poimin silmät miten sattuu. Tulos on sitten myös sen näköinen ja tietenkin ne pahimmat kohdat ovat sukan varren etuosassa...  pitänee pitää sukkia yösukkina. Pimeässä niiden virheitä ei näe kuin nukkumatti ja hän tuskin piittaa pikkuseikoista.

Onneksi olen saanut aikaiseksi jotain parempaakin. Maanantaina lähti Helsinkiä ja Neulomon Tiitua kohden tämä kolmiohuivi. Lankana Rose Mohair ja malli serkun netistä kopioima.

Reunoista tuli hieman liian tiukat kun mä olen ittekin vähän kireä tyyppi, mutta muuten olen huiviin tyytyväinen. Pääasia lienee, että huivin saaja on pitää huivistaan, eikös vain ;-)

PS: Huomasin että viisituhatta vierailukertaa lähestyy pelottavaa vauhtia. Taidanpa juhlistaa puolipyöreitä lukemia aikanaan arvonnalla, joten pysykääs näköetäisyydellä!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Sanoja

Sain Pamilta viisi sanaa mietittäväkseni
*Metsä
*Suloinen
*Aarre
*Usko
*Raita

METSÄ
-Lapsuuden leikkipaikka ja lukupaikka. Kökötin puunoksalla lukemassa kuin hännätön oravanpoika. Tärkeä myös näin vanhemmalla iällä. Varsinkin havupuut kuuluvat ehdottomasti sielunmaisemaani. Myös metrijengin kanssa käydään aina välillä metsässä, kesällä kovastikin, poimimassa mustikoita ja puolukoita suuhun.

SULOINEN
-  <3 Lapset <3  mikään ei voita sitä hetkeä kuin pikkuinen ihmisenalku tulee syliin, ottaa kaulasta kiinni ja painaa lämpöisen päänsä olkaa vasten! Tai kun kaksivuotias tilliäinen halaa puolitoista vuotiasta ja antaa tälle pusun... päivittäin tulee töissä hetkiä jotka saavat sydämen sykkyrälle ja jotka saavat minut entistä varmemmaksi siitä, että alan vaihdos oli juuri sitä mitä tarvitsinkin!

AARRE
Maajussi! Kallein ja suurin asia maailmassani on rakkaus ja tämä ihmeellinen miekkonen jonka rakkaus on minun elämääni tuonut <3 On ihmeellistä huomata se kuinka paljon maailma voikaan muuttua kun siihen tulee juuri Se Oikea ihminen, joka rakastaa minua juuri tämmöisenä sekopää-raivottarena mikä välillä olen. Kiitos Rakkaani että olet olemassa! Ilman sinua en jaksaisi pahoja päiviä enkä voisi iloita hyvistä päivistä, kun ei olisi ketään jonka kanssa jakaa niitä <3

USKO
Abstrakti asia. Kyllä minä uskon että on joku/jokin joka katsoo päältä mitä täällä tapahtuu- että asiat joiden kuuluu tapahtua myös tapahtuvat. Välttämättä uskoni ei ole ihan puhdasveristä ev.lut-linjaa vaan olen miksaillut sitä mieleisekseni. Esim. uskon että rakkaat vainajat seuraavat meidän tekemisiämme "tuolta jostakin". Kun aloimme seurustella Maajussin kanssa kävin yksikseni hautausmaalla ja Maajussin isän haudalla. Siellä haudalla lupasin hänelle mielessäni, että kyllä minä siitä pojasta huolta pidän- parhaan kykyni mukaan. Tiedän etten aina osaa olla niin hyvä kuin haluaisin, mutta parhaani yritän. Ja siellä haudalla tuli erittäin vahva tunne siitä, että hän hyväksyi minun ja M.J:n rakkauden ja että kaikki on hyvin meidän välillämme. Samaten M.J on käynyt "esittäytymässä anopille" ja myös äidin haudalla tuli erittäin vahva tunne siitä että äiti on onnellinen minun puolestani ja siitä että olemme Maajussin kanssa yhdessä.

RAITA
Ensimmäisenä tulee mieleen Raita- siis puu. Eräänlainen paju. Vaatimaton ja ehkä hieman väheksyttykin, mutta sitkeä. Taipuu mutta ei taitu. Sellainen haluaisin itsekin olla.

Jos haluat omat viisi sanaasi, pyydä niitä kommenttikentässä :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Laiskotellen

Reppanainen on viettänyt ihan täydellisen lorvasteluviikonlopun  :-/  En ole saanut aikaiseksi mitään- en sitten yhtikäs mitään. Oikeastaan ainoa HYÖDYLLINEN teko koko viikonloppuna oli vetoketjun vaihtaminen isän jahti-puvun housuihin. Isän hirviporukka aloittaa mehtuun vasta viikon päästä lauantaina. Ylpeydellä voin todeta, että miun ompelutaito ja koneen käyttö kehittyy huimaavaa vauhtia. Nyt en vetoketjua ommellessa noitunut kuin kerran! Tai okei- eilen kun ratkoin vanhaa vetoketjua pois paikoiltaan niin silloin niitä ärräpäitä kyllä tuli päästeltyä hieman enemmänkin. *punastuu*  Ja kun käyttelin saksia leipomishommeleiden väliajalla niin parista viipaleleipä-pellillisestä meinasi tulla neekeri-pikkuleipiä. Kuvassa luonnollisestikin ovat ne vaaleimmat ja parhaimmat yksilöt :) pikkuleipien ohjeen saatte "joskus". Juuri tällä hetkellä en saa hinattua luitani alakertaan reseptivihkon luokse.
Vetoketjun ratkomisessa oli eiliselle ihan riittävästi tekemistä, joten ompelun jätin suosiolla tälle päivälle. Ensin työ ja sitten huvit. Eli ensin korjasin ne isän housut jahtikelpoisiksi ja sen jälkeen annoin itselleni luvan ommella hieman himphamppua.
Jahka isä saa pienoiset muutostyöt meidän yläkerrassa valmiiksi niin teen hyökkäyksen rantapöpelikköön ja haen ompeluksilleni sopivasti elämää nähneen karahkan oleilupaikaksi. Yläkerran kammarin nurkassa rojottanut romukomero saa vihdoin väistyä hevon sinne yhteen paikkaan ja saan hieman paljon kaivattua lisätilaa. Ehkäpä se ainainen kaaoskin sitten vähän vähenisi täällä ylhäällä. Mitä? Kuuluuko sieltä pilven reunalta naurua?! Äläs nyt äitiseni, kyllä mä aina välillä innostun siivoamaankin- tietäis vaan kuka hiivatti meillä sitten aina levittää tavarat ympäri huushollia..

Paulan blogissa arvonta

Löysin netissä surffaillessani aivan ihanan Arkiporinaa-blogin- käykääpäs tutustumassa! Jos ei muuten niin ainaskin arvonnan takia tai ottakaa blogi kielikylpynä. Arkiporinaa kun on tosiaan Porinaa :-) elikäs kirjoitettu porin murteella! Arvontaan pääsee osallistumaan tästä tai sitten sivun laidan kuvaa klikkaamalla.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Mistä näitä paketteja oikein tulee?

Jälleen kerran on saanut lapsuuden sankarini ahkeroida tällä viikolla työssänsä ;-) ensin hän joutui tuomaan postiauton jousitus vinkuen pehmoisen kirjekuoren ja pari päivää myöhemmin rasittamaan itseään jakamalla meidän postilaatikkoon pakettikortin..
Kirjekuoresta kömpi partahaivenet pörrössä Topi Metsätonttu.
Kotoisin Mammukan pesukoneesta. Kiitokset kovasti Mammukalle! Hyvin on Topi sopeutunut maalaisympäristöön, vaikkakin hakee vielä hieman paikkaansa.

Pakettikortti taasen sisälsi Lankapeicco- tilauksen. Nopeaa oli toiminta Peicolla ja aivan ihana pakkaustapa! Kiitos Sari! Kerrankin paketti joka oli helppo siepata Postin tiskiltä räpyläänsä ;) Mie tahdon kaikki pakettini tästä lähtien kantokahvoilla varustettuna!
Bambulangat ovat tietenkin (taas!) tiskirätteihin ja tuo isompi lankakerä oli tarkoitettu taikapallovaihtoon, mutta mutta... langassa on liikaa parini inhoamaa väriä, joten sepä taitaakin jäädä omaan käyttöön. Käärin sen sijaan pallukkaani aiemmin itselle ostetut langat ja kaikki ovat (toivottavasti) tyytyväisiä. Noista korupihdeistä olen haaveillut jo jonkin aikaa, mutta en ole vain saanut sellaisia mistään ostettua. Sitä en sitten tiedä  minkä verran niille käyttöä löytyy kun en ole vielä korujen teosta innostunut...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Syyskuun SNY-pakettini

Eilen sen sitten sain käsiini- syyskuun paketin ihanaiselta salaiselta neuleystävältäni! Ihanaksi on Salainen todellakin osoittautunut, niin nappipaketin sain nytkin ja kommenttien ym. perusteella hän vaikuttaa muutenkin tolkun viikingiltä! Sitäpaitsi, salaiseni, mie tykkään sinun käsialastasi :) siinä on sopiva määrä naurunryppyjä ja venkulaa!
Mutta siis se paketin sisältö. Sepä tulee tässä!
 Puikonpää-nallet eivät kovin hyvin näy, mutta siellä seassa hekin poseeraavat. Ja jälleen kerran luit ajatuksiani, SNY... puikonpäänalleja mä olen "aina" halunnutkin.
Tarrat olivat hoitolapsille. Ihanaa, että muistit heidätkin :-) Neidit kiittävät tarroista! Tänään kyllä unohdin ottaa tarrat mukaan töihin, mutta tiedän että tarroista tullaan käymään verinen taisto kunhan ne sinne vien. Pitää tehdä kristillinen tasajako, jotta kummallekin tulee tarroja molemmista arkeista, vaikka toisen neidin mielestä nalle Puh on enemmänkin nalle Pyh.
Kuivattuja karpaloita me ollaan popsittu useampikin pussillinen männätalvena. Eli sekin osui taas ihan nappiin. Minä kun olen tämmöinen vähän hapan tyyppi niin tykkään karpaloiden kirpeydestä. Maajussikin syö niitä jo ihan sujuvasti, vaikka talvella ihmettelikin sitä miten meidän napostelurusinat ovat punaisia ;-P

Kovin innoissani olen saamastani paketista ja mieli tekisi NIIIIIN aloittaa jotain noista Polku-keristä. Mutta kun nurkissa on jo niitä ufoja ihan tarpeeksi niin joudun kaivamaan vähän käytetyn ja pölyyntymään päässeen tahdonvoimani esille ja pidättäytymään uusista projekteista. *huokaus*

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Puutarhaunelmia ja pakettikortti SNY:ltä

Eilen tuli jo jonkin aikaa odotettu paketti Viherpeukalot-postimyyntifirmalta. Sain kinuttua Maajussin maksamaan Pesään aitatarpeet, joten uskaltauduin tekemään tilauksen sieltä. No, tulihan tilaukseen sitten lipsautettua hieman muutakin- mutta ne muut jutut lupaan kyllä maksaa itse...  Maajussi kävi kirkonkyläreissullaan hakemassa paketin matkahuollosta ja illalla töiden jälkeen hurautimme Laralla Pesään istutuspuuhiin. On se vaan ihanaa kun voi turvautua vahvaan ja yhteistyöhaluiseen miehekkeeseen voimaa vaativissa pihahommissa! Eli työjako oli se, että Kultsi kaivoi kuopat ja minä hoidin istutusvaiheen :-)  Tontin rajalle tuli pensasaidaksi tarkoitettu rivi marja-aronian taimia ja lähemmäksi mökkiä tien kahta puolta syyshortensian taimet. Vaikka kaikki yksilöt ovatkin vielä pieniä raaskuja niin näin jo sieluni silmin upean syyspunassaan loimuavan aidan ja kermavaahtoröyhyiset valtavaksi paisuneet hortensiat. Toivotaan että joskus ihan konkreettisestikin näemme saman näyn! Ja jos joku myyrän pirulainen iskee hampaansa ensi talven aikana mun taimiin niin sille myyrälle ei kyllä kunnian kukko laula!  Vainoan Matias Samettiturkin perillisiä seitsemänteen polveen asti- sanoo ihminen joka ei uskalla tappaa mitään paarmaa suurempaa ;-D mutta voinhan mä hommata kissan ja kaivuhaluisen koirulin suorittamaan likaiset työt...

Tänä aamuna ennen töihin lähtöä istutin vielä yhden syyshortensian tänne meidän pihaan ja asettelin eilen ostetut kanervat aitan päätyyn.
 Ja krysanteemin tuvan rappusille. Vietettiin eilen neitien kanssa tyttöjen liesuamis-iltapäivä ja reissulla tuli ostettua hieman kukkasiakin. Kumpikin neiti halusi viedä äidilleen syyskukan ja koska kukkakauppa oli kiinni, niin oli ostettava kukkia "sopivan rahan edestä". Itsepalveluluukusta kun ei vaihtorahoja pysty onkimaan.


Huomen'illalla kaivetaan se viimeinen hortensia Maajussin & Äiteen pihaan. Samalla tökitään Maajussin liiterin päädyn kukkapenkkiin sata kukkasipulia odottamaan kevättä. Maajussin pihassa luotan Laten metsästäjän kykyihin. Pitänee tehdä kisulin kansa sopimus,että kymmenestä tapetusta jyrsijästä saa yhden Sheban jälkiruoaksi.

Tänään töistä tullessa oli postin seassa pakettikortti jonka sisällön kohdalla luki "SNY syyskuu". Odotan jo malttamattomana huomista ja hetkeä jolloin saan paketin näppeihini!! Valitettavasti kuvia paketista saan otettua vasta perjantaina. Menen huomen'illalla Maajussille yöksi. Herra lähtee työporukan kanssa sivistymään ja kouluttautumaan Härmään, joten kuskaan miekkoseni linjalle perjantai-aamuna jo ennen kukon laulua.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Mökkeilyä

Takana taivaalliset pari yönseutua Pesässä! Minulla oli perjantai ylityövapaa-päivä, joten heti iltahommien jälkeen torstaina suunnistettiin Maajussin kanssa Pesän suojiin. Hieman lämmitystä pieni värjöttelevä mökki-parka vaati, mutta nopeastihan tuo kamina puski lämpöä illan ratoksi. Mikään ei nollaa aivoja niin hyvin kuin tulen ritinä ja kynttilöiden loiste! Jokaisessa meissä asuu pieni pyromaani?

Pesässä ei herätyskelloa tunneta kuin vain hätätapauksissa, joten aamu ehti valjeta ihan kunnolla ennen kuin kaksi pörröpäätä nostivat ruotonsa lakanoista. Aamupuuron ääressä olikin sitten työpalaverin aika- perjantain varalle oli suunniteltu jo ajat sitten yhtä sun toista! Minä aloitin istuttamalla hieman vuorenkilpeä rannan tuntumaan ja talvehtimista odottelevan amppelimansikan taimen ruusupenkkiin. Molemmat kasvit ovat lahjoitus työrivitalonaapurilta. Minun möyriessä mullassa Maajussi esivalmisteli liiterin virkaa toimittavan maitolaiturin-rähjän valmiiksi. Sen jälkeen alkoikin sitten tiukka ja armoton halkojen kärrääminen liiteriä kohden. Isä ja Maajussi keväällä katkoivat Maajussin karsimat rangat ja koko kesä niitä on kuivateltu ulkosalla pressun alla. Minä toimin kottikärrykuskina ja Kultsi asetteli puut sieviin pinoihin. Voi juupeli miten hienolle puut näyttävätkään liiterissä!
Puusavotan jälkeen olikin sitten "romuvessan" tyhjennys. Edellisten asukkaiden aaltopellistä taiteilema huussi on toiminut "poissa silmistä, poissa mielestä"-varastona, mutta nyt sinne tungetut romut saivat väistyä paikkakunnan jäteasemalle. Samalla siivottiin nurkkia muutenkin. Muun muassa tuon kuvassa näkyvän maitokopin takana oli ihana kokoelma autojen tuulilasin palasia ja ojan pientareelta kyytiin lähti kokonainen etuovi ja bensatankki. Niillä edellisillä asukkailla oli auton rassaus-ikäinen poika siihen aikaan, kun mökki on ollut enemmän käytössä... pieni Reppanainen puhkui ja puhisi repiessään auton ovea pajukosta. Jos minä jotain vihaan niin luontoon jätettyjä sinne kuulumattomia esineitä! Jäteasema-keikalla oli pakko palkita itsensä uusimmalla Mökki-lehdellä, sen verran korpesi sielun mutkaa ne lasinsirut ym. sälä :-)

Toki tarttui kirkonkylästä mukaan muutakin- varsinkin ruokaa. Raskas työ vaatii raskaat huvit! Mökki luultavasti hykerteli onnesta nähdessään kaasulevyllä kiehuvan perunakattilan ja nuuskiessaan pihvien tuoksua grillistä. Ihan eilen ei ole taidettu Pesässä oikeaa ruokaa laittaa... Maajussin ilme puhukoon puolestaan!
Loppuilta meni sitten öhistessä täyden mahan vieressä. Hyvä kun taivuin asettamaan ostamani kanervan vartiokoiran vahdittavaksi!
Iltakahvien ja saunan jälkeen ei paljon tarvinnut tuutulauluja laulella, sen verran raukeita rakastavaisia mökki sisälleen kätki puuhakkaan päivän jälkeen. Yhdessä hujauksessa meni kyllä puolitoista vuorokautta. Lienevät tämän syksyn viimeiset yöpymiset Pesässä,mutta päiväsydämen kestäviä mökkireissuja kyllä tehdään ihan takuulla! Pitäähän se ainakin käydä tarkistamassa milloin nurmikolle ilmestynyt varamies lysähtää  ;-P
Varamies


tiistai 13. syyskuuta 2011

Fiilistelyä

Reppanainen hyrisee vieläkin eilis'illan hyvää oloa! Viime päivät meillä on ollut yksi setämies emäntineen kyläilemässä ja illalla oltihin isän serkun luona savusaunassa koko porukka.
Savusaunaan pääseminen on aina kesän odotettu kohokohta! Nyt varsinkin kun oli jo aika hämärää ja saunominen tapahtui kynttilän loisteessa niin tunnelma oli suorastaan taianomainen. Taisi se saunatonttukin nurkkia narisuttaa ;-)

Minulla ja Maajussilla oli luultavasti se kaikista paras saunavuoro kun oltiin viimeisiä. Sauna oli ehtinyt rauhoittua ja saunan lämpö suorastaan kietoi sisäänsä hyväillen pehmoisilla löylyillään. Kyllä me siellä saunassa viihdyttiinkin. Savusaunassa jopa minä, joka en yleensä saunassa jaksa kauaakaan olla, viihdyn erinomaisesti ja pitkään! Miten rauhoittavaa onkaan antaa ajatusten valua hien mukana pois ja vain kellua hämärän ja lämmön aiheuttamassa hyvässä olossa! Kiitos vain saunan lämmittäjälle ja erityiskiitos selänpesijälle :-) sen verran taisin tulla seiniin nojailleeksi, että tällä kertaa jouduit ihan tekemään töitä kultaa huuhtoessasi!

tiistai 30. elokuuta 2011

Postia Minulle!

Voi  mikä ihana yllätys lehtien seassa odottikaan kun kömmin töistä kotio kuuden jälkeen! Siis iltakuuden- täällä savon sydänmailla ei ole kelloissa kuin kaksitoista tuntia ;-) Isän  Metsästys&Kalastuksen ja Savon Sanomien välissä pilkotti jotain kimaltavaa, joka lähemmässä tarkastelussa paljastui ison kirjekuoren kulmassa leijailevaksi keijuksi. Aavistus kirjeen lähettäjästä sai vanhat luuni sirisemään odotuksesta, mutta silti olin lentää pehmoiselle pyrstölleni kun avasin kirjeen! Kirje oli- niin kuin arvelinkin- SNY:ltäni ja se sisältö! Ihanaa iltahämyä henkivä Kissakortti ja uusin Helpot ja Nopeat käsityöt-lehti!! Ystäväiseni, sinussa taitaa olla noidan vikaa? Olen viimeiset kaksi viikkoa hiippaillut kuola valuen Hiiren lehtihyllyn tuntumassa, kuin Klonkku konsanaan Sormuksen perässä ja kironnut vähävaraisuuteni alimpaan helvettiin. Ja juuri sen lehden sinä minulle ostat! Ihana ihminen!!! Kaksivuotiaan flirttailija-pojan sanoin: KITOOSS! Onko sinulla, oi salaisimmista salaisin, salaista sähköpostiosoitetta? Olisi miellyttävämpää vastailla niihin lisäkysymyksiisi hieman privaatimmin...

Kortin tunnelma on ihana! Voin lähes tuntea suonissani kissasta huokuvan raukeuden ja tyynyjen pehmeyden :-) Kohta kissa ottaa lankakerän käpäliensä väliin ja kaivautuu tyynyjen keskelle rankan matkan jälkeen hyvin ansaituille unosille.

Niin kuin SNY-ilmoittautumislomakkeesa parilleni kerroin niin tykkään hätäisenä ihmisenä pienistä, helposti pureskeltavista töistä. Viime päivät olen "pureskellut" kirjanmerkkejä. Tämä malli näytti viime talvisessa kirjanmerkki-vaihdossa aivan ylimaalliselta, kun ihailin kuvia muiden saamista merkeistä. Äskettäin löysin mallin netin uumenista ja päätin itsekin kokeilla millaisen sekasotkun saisin Kapteeni Koukun jalanjäljillä aikaiseksi. Ei ohje nyt niiiin kamalan vaikea ollutkaan, mitä ulkonäkö antaisi ymmärtää! Maistiaisista puuttuu sininen ja vaalena lila puuvillainen kirjanmerkki. Neidit nelivuotiaat kun halusivat omat merkkinsä HETI paikalla kun sain ne valmiiksi, joten mihinkään mannekiiniesitykseen merkit eivät joutaneet matkallaan uuteen kotiin.
Ja sokerina pohjalla lämpöä Kullan koiville osa yksi :-) Ensimmäiseksi toteutukseksi Neulomolaisten Sukkakirjasta valikoitui Miesten hupisukat.

Lankana täyslampainen (?) kampalanka. Muinaismuisto ullakon kätköistä, muistaakseni vaihdettu aikanaan omien päkäpäiden villoilla kehräämöstä. Sukista tuli ainakin minun mielestäni ihan kivat ja uskoisin niiden vähäisellä sunnuntai-käytöllä kestävänkin. Ainakin niin kauan kunnes hajoavat ;-)

lauantai 27. elokuuta 2011

Vipellystä viikonloppuna

Ensimmäistä kertaa "Reunan" historiassa mä bloggaan Pesässä! Päivä valahti käsistä sellaisella vauhdilla, että oli pakko ottaa kannettava kainaloon mökille lähtiessä. Viime yökin meni täällä unia nähden- hei please Eu-tarkastajat, voisitteko poistua häiritsemästä öitäni? Jo toistamiseen näin unta Eu:n luomutarkastajista... taidan olla tosiaan sukeltanut mukaan rakkaani maailmaan :-)

 Tämä päivä on siis ollut "tyypillinen" lauantai. Kun viikolla laiskottaa kuin murmelia marraskuussa, niin sitten viikonloput ovatkin pää kolmantena jalkana kouhkaamista. Mount Tiskivuorikin oli valloituskunnossa tänään useampaan kertaan. Joskushan sitä on ihmisen ruokaa laitettava- vaikka sitten kerran viikkoon. Lisäksi tänään iski hamsteri-kohtaus ja keittelin pienen neljän purnukan erän hilloa. Mikään ei lämmitä mieltä viimaisena talvipäivänä kuin rivistö hillopurkkeja kellarissa! Ei tarvii kuin ojentaa känsäinen käpälä ja napata sieltä kesän makua lettukesteihin.
Tarkemmin ajatellen vielä hillojakin enemmän mieltä lämmittää se että on MIES talossa. Ei siitä hillonkeitostakaan olisi mitään tullut ilman Maajussia! Tyhjien purkkien haku aitasta tyssääntyi heti ovelle kun paikallistin lievän haiskahduksen aiheuttajan pystyyn jääneestä lasitölkistä. Ja jos mä jotain kammoan niin nimenomaan kuolleita jyrsijöitä!! Urhoollinen sankarini sai palkkioksi uroteostaan maistiaiset hillokattilasta ja lupauksen päivemmällä tehdyistä mustikkaruuduista . Jahka tästä huomenna kotio selviän niin kirjoitan ruutujen ohjeen reseptikirjaan :-)

Kun on seissyt muutaman tunnin tiukasti hellan vieressä niin sitä ihminen kaipaa jo vähän raitista ilmaa... metsässä rämpiessähän sitä saa ja kaupanpäällisiksi sangollisen karvalaukkuja ja kangassieniä. No se sanko oli  pieni, mutta kyllä saaliista muutaman sienisalaatin tekee.
Nelijalkainen turvamieheni tosin hoiti hommansa luvattoman huonosti liueten kotiin heti kun törmäsi kävelyllä olleeseen isään, mutta eipä tuolla metsässä sammakkoa suurempia otuksia näkynytkään. Sen sammakon kyllä meinasin kastroida. Saku hyppäsi just siitä sammalikosta mistä olin sientä veitselläni ottamassa! Pikkuruisia kangasrouskun alkuja metsään jäi, joten ehkäpä ensi viikonloppuna on uuden sienireissun vuoro. Siihen mennessä entiset sienet ovat jo tönkkösuolattuja, joten ehkäpä... viikon päästä Maajussi saa herkutella oikein kunnolla.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Mitä, häh?!

Viime päivät olen keskittynyt kuuntelemaan kanssaihmisiäni huolella. Ehei, en ole kokenut valaistumista ja muuttunut Eija Empaattiseksi vaan korvatulehduksen vaivaama oikea korvani on edelleen lukossa enkä kuule sillä paljoakaan tällä hetkellä. Lääkäri sanoi lääkekuuria kirjoittaessaan kuulon palautumisen ennalleen voivan viedä viikkoja. JIPII!!! Lisäksi korvan "lukkiutuminen" vaikeuttaa äänien suunnan  hahmottamista. Parina aamuna vanhusta pissattaessa olen ollut vähällä loikata ojaan koulutaksin ohittaessa meidät. Kuulostaa aivan siltä, että auto tulee suoraan päälle. Ei yhtikäs kiva tunne!
Se hyvä puoli hieman vielä toipilaana olossa on, että sillä voi perustella viikonloppuisin iskevää lorvikataria  :-)
Enhän mä nyt millään voi tehdä yhtikäs mitään, kun olen vasta ollut kipeenä, enhän? Eli eilinen meni lähes pelkästään netissä roikkuessa, neuloessa ja lukiessa.Vaikken eilen "mitään" tehnytkään niin silti tiskipöytä näytti päivän päätteeksi Mount Everestiltä. Lieneekö syynä sitten vuori-ilmiöön täytesämpylät
                                                                ja raparperipiirakka.
Täytesämpylöihin sain ujutettua serkulta saamani kesäkurpitsan. Aurinkokuivattujen tomaattien ja valkosipulituorejuuston kanssa täytteestä tuli aikas hyvää! Laitoin ohjeen Resepti-kirjaan, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Taikina on leseiden ansiosta helppoa käsitellä, joten uskoisin sämpylöiden teon sopivan koko perheen leivontahetkiinkin.

Osallistuin viikolla Sinulle-blogin arvontaan, jossa palkintona tuo ihanainen huivi mikä on Sinulle-blogin kuvassa jonka linkitin sivulleni. Kuvaa klikkaamalla pääsette arvontasivulle. No, arvontaan osallistuttuani aloin miettimään miksei oman blogin kommenttikentässä ole ollenkaan mahdollisuutta anonyymi-kommentointiin. Hetkisen asiaa tutkittuani huomasin, että asetukseni olivat päin kavioeläimen peräpäätä! En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten en ollut tajunnut, että kommentointia voi rajata/vapauttaa mielensä mukaan. No nyt asia on korjattu, joten satunnaisetkin paikalle eksyjät saavat avata sanaisen arkkunsa jos tarvetta ilmenee!

tiistai 16. elokuuta 2011

Karhunpoika sairastaa

VAROITUS!!! ALLA OLEVA KIRJOITUS SISÄLTÄÄ MARINAA, KITINÄÄ JA RUIKUTUSTA!
 
Reppanainen on sitten päättänyt tutustua hoidettaviensa maailmaan ihan konkreettisella tavalla. Ja täytyy kyllä todeta ettei ole pikku-ihmisillä helppoa :-(   Menin illalla nukkumaan ihan tyytyväisenä tyttönä. Nenä nyt tietty oli tukossa ja yskitti, mutta eihän se tahtia haittaa. Puoli neljältä se sitten alkoi... heräsin tunteeseen kuin joku kaataisi sulaa lyijyä oikeaan korvaan. Yöunille saikin sen jälkeen vilkuttaa hei-heit. Särkylääke lievensi kipua ehkä 5% . Niinpä sitä sitten vain kärvisteltiin ja odotettiin aamua. Edes aamun tulo ei paljon auttanut, koska lääkärin aika järjestyi vasta yhdeksitoista. Onneksi Maajussi-Rakkaani lähti kuskiksi-tiedä minne olisin päätynyt ilman häntä. Kipu ja paineen tunne korvassa aiheuttavat lievästi huimaavan tunteen, joten yksin olisin varmaan vain päätynyt pyörimään ympyrää johonkin risteyksen. Nyt on onneksi antibiootit kädessä (yksi jo massussakin) ja kahden päivän sairasloma saatu. Korva elää kyllä edelleen omaa elämäänsä: rutisee, vihloo ja "nytkähtelee sisäisesti", mutta jo pelkkä tieto siitä, että lääkekuuri tulee viemään kivun helpottaa hieman oloa. Ja jospa se Buranakin tällä kertaa auttaisi enemmän kuin yöllä!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Pää pensaassa

Se on sitten taas se aika vuodesta, kun Reppanainen saa hamsteri-kohtauksen. Viikonloppu on mennyt viinimarjoja keräten ja mehumaija on ahertanut kylki punaisena hellalla. Tai jos rehellisiä ollaan niin eilen kyllä oli sekä maijan että Reppanaisen kylki sinisenä- ja siinä sivussa neliön ala tuvan lattiaakin... Oli hieman höllässä mehumaijan letku :-/  ja tietenkin mehustumassa sillä hetkellä mustikoita, jotka eivät nyt varsinaisesti ole niitä värittömimpiä marjamaailman edustajia.
 Tänään sujui sitten vähän paremmin viinimarjojen kanssa. Punaiset marjat olivatkin jo kerätty. Suuri kiitos pienille siivekkäille ystävilleni! Yksi ystävä lennähti tänä aamuna ihan jalan juureen ennen kuin tajusi että jumalauta, siinähän on ihminen! No, kyllä mustista marjoistakin tulee mehua muutama maijallinen ja keitellään sitten loppusyksyllä puolukoita, että talven mehukiintiö täyttyy.
 Jos aamupäivällä oli rastas seurana niin iltapäivästä sain pensaaseen muuta ja paljon mieluisampaa seuraa ;-) Maajussi päätti verestää pölyyntymään päässeitä kerääjän taitojaan ja reippaana poikana keräsikin 3 litran viilisangollisen. Enempää ei angiinasta toipuvaa miesparkaa uskaltanut työllä rasittaakaan.

Se marjoista. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet! Väsynyt mehunkeittäjä ottaa nyt nuhasuihkeen sieraimiinsa ja painaa pään tyynyyn jaksaakseen paimentaa metrin mittaisia jälleen huomenna. Hyvää yötä, rakkahat ystäväiseni!

maanantai 8. elokuuta 2011

Juhlatuulella!

Viimeiset kolme päivää on savon sydänmailla olleet yhtä juhlahumua  ;-D  syy juhlintaan ollut se maailman paras- Oma ihanainen Maajussikka <3 ! Eli tänään oli herran virallinen vanhenemispäivä, mutta juhlinta aloitettiin jo lauantaina herkkupäivällisellä täällä meillä- aterioijina yhdellä Maajussin sisarella vahvistettu pienperhe ( = myö ja "vanhukset"). Väsäsin ihan vartavasten Murun massulle mieleisiä ruokia: perunamuusia, hirvistroganofia ja sienisalaattia.
Kuakku kurkkuyrttikoristein

Eilen sitten oli kakkukahveet samalla porukalla ja samalla Kulta sai äidiltään ja sisareltaan jo yhden lahjuksen. Erittäin mieleisen ja tarpeseen tulevan sellaisen!

Varsinaiset rymyjuhlat olivat vuorossa tänä aamuna Maajussin töiden jälkeen metrin mittaisten kanssa. Kulta sai itse tukevasti liimatun traktori-aiheisen onnittelukortin ja neitien nonparellivuorella koristeleman kakun. Samalla ukko-kulta myös avasi minulta saamansa paketin. Paketti oli kasattu Junnu Vainion laulun teemalla: Puhtaat munat ja vilpitön mieli  ; -P       ( kahdet Wagner-bokserit ja Virkkukoukkusen tyynyliinapari) .
   Kakkukahvien, limsan ja vanhemman pikkuherran mutustamien juustosiivujen jälkeen rynnistettiin koko porukalla aamupäiväulkoilulle. Oli ihanaa katsoa Kultaa tekemässä traktorihommia hiekkalaatikon reunalla! Maajussi on niin  iso osa meidän porukkaa, että jos miestä ei muutamaan päivään näy hoidossa niin neidit pyytävät soittamaan tai laittamaan kutsutekstarin koska "meillä on ikävä".