sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Vaeltava aave

Eilen olin oikea tehotyttö. Viikkosiivouksen lisäksi vaihdoin tuvan verhot, tein vesirinkeleitä ja kannoin "joka paikan" puita täyteen. Oli pakko touhuta ettei olisi ollut aikaa pyöriä oman päänsä sisässä!

Maajussi oli eilisen päivän hirmuisen kaukana itäisillä seuduilla perhejuhlissa ja senhän tietää miten mie asiaan suhtaudun. Jo heti heräämisen jälkeen piti hieman tirauttaa silkasta pelosta- reiluun kahteen sataan kilometriin mahtuu monta hullua ja humalaista kanssa-autoilijaa. Sen verran löytyy mielikuvitusta että keksin kyllä kaikki mahdolliset katastrofit ja kaupan päälle muutaman mahdottomankin! Eikä levottomuus hirveästi asettunut sittenkään kun Maajussi soitti heidän päässeen turvallisesti perille. Fyysistä välimatkaa oli kuitenkin niin helskutisti, että tunsin sen jomotuksena sisuskaluissa.Paluumatkaa en enää sitten hermoillut niin kovasti. Kaipa vanhat luuni tunsivat sulhasmiehen lähestyvän kilometri kilometriltä.

Myös iltapuuhailu Maajussikan kotona rauhoitti mieltäni. Vietin illan karvaisessa seurassa uuneja lämmitellen, että matkalaisilla olisi mukavampi asettua yöpuulle. Lueskelin ja hieman käväisin netissä- mutta vain hieman. Siitä piti tämä kuvassa oleva herra huolen =)
Late oli vakaasti sitä mieltä, että netissä roikkuminen on aivan turhaa ja työnsi etutassullaan koko ajan näppäimistön takaisin atk-pöydän uumeniin. Vihje oli sen verran selkeä, että jopa minä tajusin mistä oli kyse. Niinpä Matolaatikko kiinni ja hoitamaan verenpainetta silitysterapialla.

Myöskään Kultaseni villapaita ei edistynyt Anoppilassa, vaikka hiha repussa mukana olikin.
Lankakerä oli niiiin ihana Rontin mielestä... harmi vaan etten kaivannut apua villapaidan teossa, enkä varsinkaan märäksi imeskeltyä lankakerää =)

Sen verran hyvin olen paitaa jo neulonut ettei ylimääräinen viivästys haitannut. Valmiina on jo melkein toinen hiha ja paitaosaa kaarrokkeen alkuun asti. Ehkäpä paita valmistuu ennen helteitä!
Maajussin villapaidan paitakappale

Voi sitä riemua kun puolen yön jälkeen sain syleilyyni 183 senttiä savolaista lomittajaa! Miten voikaan tuntua hyvälle nähdä toinen ja SAADA KOSKETTAA, silittää ja hiplata <3 
Hittolainen ukkoseni, että mie rakastan sinua!!

4 kommenttia:

  1. Mukavaahan se on kultaansa odottaa!Nimenomaan savolaista!

    VastaaPoista
  2. Voe akkasein!!!,ukkos raksuttaa siuta täyvellä sytämmellä!!!
    MJ.

    VastaaPoista
  3. Hei,
    Minä olen myös aina sydän syrjällään kun oma mieheni lähtee pitkälle ajelemaan, hän on samoin "pakotettu" ilmoittautumaan saapuessaan perille. Hieman hän jupisee aikuisen miehen holhoamisesta, mutta taitaa kuitenkin tietää rakkaudeksi. Aivan ihanaa villapaitaa olet tekemässa! Se taitaa muuten olla geeneissä tuo kissojen langan himo. Tosi kiva blogi sinulla, tänne tulen vierailulle vielä monta kertaa.
    T: SNYkevät2012

    VastaaPoista
  4. Hei SNY! Maajussi ei onneksi vielä nurise ilmoittautumisvelvollisuudestaan. Mies tietää että olen aivan toistaitoinen mikäli kuittausta ei kuulu =)

    VastaaPoista