sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Arvan tekin ansaitsette

Huomasin eilen aamulla netin auki taisteltuani, että kymmenen tuhannen lukukerran maaginen raja oli yön tai aamun aikana rikkoutunut =)  10000 on aika huima määrä vierailuja, joten pistää täräytetäänpäs arpajaiset pystyyn sen kunniaksi!
Säännöt on ne vanhat tutut:
Yksi arpa kun kommentoit
kaksi arpaa jos lisäksi olet lukijani tai liityt sellaiseksi
ja kolmannen arvan saat jos välität arpajaisten ilosanomaa toisillekin linkittämällä tai facebookissa vihjailemalla.

Palkintona on lankaa: kaksi kerää vaaleanpunaista Kidettä ja kerä Rellanan Flotte Socke-sukkalankaa. Lisäksi pakettiin sujahtanee jotain hyvää...
Arvonta alkaa nyt heti paikalla ja kestää keskiviikkoon 7.3 klo 23.59 asti.
LISÄKSI koska tuona maaliskuisena päivänä seitkyt-luvulla maailmaan putkahti pieni mutta helvetin itsepäinen tyttövauva, niin synttäribonuksena arvon myös Leena Lehtolaisen pokkarin Kuolemanspiraali.
Kaikki osallistuvat molempiin arvontoihin, joten valita langan ja kirjan välillä ei voi... mikäli kirja ei kiinnosta niin ainahan sen voi antaa etiäpäin tai vaikka vapauttaa.
Räkäinen Reppanainen toivottelee hyvää  arpaonnea kaikille!
Hauskaa kun käytte vierailulla "Reunalla" <3

torstai 16. helmikuuta 2012

Pitkän päivän piristys!

Voi Jaana minkä teit!! Sain nimittäin tänään paketin viime syksyn salaiseltani Jaanalta <3   ja taas niin hyvään aikaan ettei olis voinut parempaan saumaan sattua =) KIITOS, KIITOS, KIITOS!

Tämä päivä on nimittäin ollut oikea pitkäperjantai torstain valepuvussa! Viime yö meni peittojen ja vaatteiden kanssa pelleillessä. Välillä hytisin villapitkiksissä ja villasukissa täkin, päiväpeiton ja huovan alla ja pienten unien jälkeen riisuuduin kelteisilleni hiestä märkänä- herätäkseni taas kohta vetämään villahousuja jalkaan... aamulla oli pakko vetää kuumemittarin ja oman tokkuraisuuden  (ja maajussin vakavan järjenpuhumisen) pohjalta karu johtopäätös. Tänään ei töihin mentäisi, eikä vielä huomennakaan. Onneksi perheet suhtautuivat ymmärryksellä tipahtamiseeni. Itse kyllä podin huonoa omaatuntoa siitä, että olen "taas" kipeänä. Edelliskerta oli se elokuinen korvatulehdus.Mutta minkäs teet. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kuumeisena ja voimattomana pudottaisin uusimman hoidokkini Vau-velin. Kymmenkuinen kirppu kun vaatii aika paljon nostelua, kantamista ym. iholla oloa.

Puoleenpäivään mennessä olivat kaksi kesken ollutta joululahjakirjaa luettu loppuun, neulominen ei huvittanut ja digiboksin tyhjentämisenkin lopetin kun sähköt räpsyivät pariinkin otteeseen keskeyttäen katsomiskokemuksen. Sen jälkeen vain olin ja tylsistyin. Postilaatikolle menoa harkitsin, mutta lämmityspuiden kantaminen oli ottanut sen verran voimille etten uskaltanut lähteä raahustamaan tien varteen. Jos olisin tiennyt mitä laatikossa on niin olisin vaikka viimeisillä voimillani kontannut vaadittavat 700 metriä!

Heti kun isä rojautti postit pöydälle kirkolta tullessaan, bongasin lehtikasasta pullean kirjekuoren. Postia SNY:ltä? Ehei, vaan postia viime syksyn SNY:ltä!! Toffee-täytesuklaata, pirteä pikku-Myy-kortti, Ihana Pyryharakka-tiskirätti ja kaksi kerää Drops:n Delight-lankaa.

Olo parani huomattavasti pakettia avatessa ja ihmetellessä! Tuo lanka on niin kauniin väristä, että on lähes sääli tehdä siitä mitään. Kerät voisi vaikka kehystää, niin upeita ne ovat!!

Olen otettu, ihmeissäni ja erittäin iloinen yllätyksestä, joten kiitos vielä kerran Jaana!
 PS:Suklaalevy on jo aloitettu...

lauantai 11. helmikuuta 2012

Suuren urheilujuhlan tuntua

Tänään oli Maajussilla näytön paikka! Olimme Kylätoimikunnan ja Nuorisoseuran järjestämällä uinti/keilamatkalla Viitasaarella. Viime vuoden samanmoisella reissulla naapuripitäjään minä vein voiton. Niinpä heti kun tieto tämänvuotisesta keilailureissusta tuli, julisti Maajussi voittavansa tällä kertaa.=)

Tuleva mestari?
Päättäväisin ilmein matkustimme kohti taistelupaikkaa. Ensin tipautimme uimaan menijät uimahallille ja sen jälkeen bussi suunnisti keskustaan keilahallille. Olimme savolaiseen tapaan hyvissä ajoin liikkeellä ja  jouduimme odottelemaan ratojen vapautumista hetkisen ennen kuin pääsimme tositoimiin. Ja sitten se alkoi... tuima ja verinen taisto perheen keilailuherruudesta!

Kaikki keinot vastustajan keskittymisen heikentämiseksi olivat sallittuja-pusut, vihjailevat pikku sanailut ym. ym. Maajussi kylläkin sai häirintäapua keilahallin huoltomieheltä... ratojen järjestelmät temppuilivat enemmän tai vähemmän koko kaksituntisen ja yksi viereisistä radoista oli poissa pelistä lähes puoli tuntia. Yritä siinä sitten osua keiloihin kun miettii onko kyseessä täyskaato jos osuu radalla pyllistelevää huoltomiestä haaroväliin ;-P
Kun ajatukset harhailevat sivupoluille niin voipi melkein arvata kuinkas sitten kävikään. Maajussihan se voiton vei ratakierroksin 2-1.
Voittajan on helppo röyhistää rintaansa, kröhöm!
Yllättävän nopeasti kaksituntinen hallilla meni ja hauskaa oli! Ehkäpä tulee joskus lähdettyä kahdestaankin kokeilemaan taitojaan. Ja sitten minä puolestani voitan...

perjantai 10. helmikuuta 2012

Pyörryttävän pullea paketti

SNYstäväni lupaili pakettia minulle loppuviikosta ja niinhän se pakettikortti eilen oli postin seassa! Kiitos postitäti nopeasta toiminnasta. Isä sitten kävi tänään kirkonkyläreissullaan Hiirestä noutamassa laatikon.

Ja millaisen laatikon! Aivan jumalattoman ISON!! Vähän aikaa piti ihan kerätä rohkeutta ennen kuin uskalsin avata laatikon. Avattavaa piisasi vielä laatikon sisässäkin, sillä yllätykset oli pakattu kutkuttavasti pienempiin laatikoihin ja kuoriin =)
Paketin teemana olivat lehmät =)    Sain kaksi SNY:n itse tekemää helmityölehmää ja kaksi korulehmää, "lehmän värisen" ja sitten metallisen. Korulehmiä voi kuulema käyttää tarpeen tullen myös silmukkamerkkeinä. Tuo metallinen keikkuukin parhaillaan kaulassani ja se pääsee kanssani huomenna keilaamaan. Ehkäpä ammu siivittää minut voittoon! Maajussi on kovasti uhonnut korjaavansa viime vuoden tappionsa kirkkaaksi voitoksi...

Lisää ihanuuksia! Suloinen kirjanmerkki (KIITOS <3 ) puikkomittari, entinen onkin kadoksissa (punastuu), kaksi kerää punaista seiskaveikkaa, jotka tulevat päätymään itselle palmikkosukiksi, kerä aivan jumalaisen väristä Crazy Zauberball-lankaa, suolakeksejä iltarouskuteltavaksi ja kaksi neuleneulaa (???) joiden käyttötarkoitus on hieman hämärän peitossa.
Lisäksi laatikossa oli kaksi tiukasti kuplamuoviin pakattua rasiaa. Rasiat ovat yksi rakkaudenkohteeni, joten olin onnesta pökerryksissä kun näin nämä!!!
Kuvassa myös ihana lehmäkortti, jonka sain ja jossa lupailtiin yllätyksellistä kevättä =)
Rasioiden sisällä oli jotain hempeää ja ruusuista. Kyllä näistä kelpaa juoda ystävänpäivänä ja muulloinkin kun on fiilistelytuulella!
Sekä isä että Maajussi pitävät kukkasista, joten en usko että mukeja kukaan talouteni asukkaista kieroon katsoo. Turhaan pelkäsit SNYstäväiseni!
Olen aivan mykistynyt kaikista ihanuuksista joita sain, joten suuret kiitokset sinulle SNY!!! Kovin sinä nyt olit tuhlannut minuun... ihan nolottaa saada jotain noin mahtavaa!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kesää kohti

Jopas on ollut nautinto katsella pakkasmittaria tänään! Yksinumeroinen miinuslukema on balsamia silmille viime viikon kolmenkymmenen kahta puolta sutkuloineisiin asteisiin. Selkä vääränä tässä on saanut kantaa puita uuneihin ja vetää tikkurin tiukasti jenkkakahvojen peitoksi, hrrrrr!! Onneksi sisäistä lämmitystä on saanut selailemalla ilmestyneitä siemen/taimikuvastoja.
 Äitimuorin eläessä hinnastoista tilattiin aina ihan reilut satsit siemeniä, mutta tytöstä puutarhuri pahenee, joten minä en ole paljoa tilaillut. Ei ne minun taidoillani, ajankäytölläni ja tarmottomuudellani tulis hoidettua kuitenkaan. Jotain pakollista on kuitenkin joka vuosi hankittava. Varsinkin kirsikkatomaatin siemeniä- oranssiaSun Gold- lajiketta ei ainakaan täältä saa mistään taimimyymälästä... ja ilman JUURI SITÄ lajiketta ei ihminen voi syyskesäänsä viettää. Myöskin zuccinit, sorry siis kesäkurpitsat, ja talvikurpitsat olen yleesä kasvattanut siemenestä. Ja tietenkin kukkia, kukkia, kukkia! Aivan erityisesti rakastan kehä- ja silkkikukkia <3 orvokkejakin rakastan, mutta niiden taimikasvatus on sen verran vaivalloista että olen pakotettu ostamaan valmiita orvokkeja. Vanha ja hämärä talo asettaa omat rajoituksensa taimetukselle.Ne tomaatitkin ovat yleensä melkoisia horttuloita päästessään vihdoin muuttamaan kasvihuoneeseen.
Vaikkei hinnastoista tilaakaan kuin muutaman pussukan niin ihana niiden kuvia on katsella... ja haaveilla miten minäkin sitten joskus eläkkeellä.....
Mutta nyt Reppanaisen maha kurisee siihen malliin, että on iltapalan aika! Hauskaa helmikuista viikkoa kaikille <3