lauantai 28. joulukuuta 2013

284 päivää puikoilla

Viime vuoden Novita Talvi-lehdessä oli neulotun siksak-hameen ohje. Näytti oikein hyvälle hoikan bambinsäärisen mallin yllä. Aikani lehteä selattuani eestaas tulin siihen tulokseen ettei hame näyttäisi yhtään hullummalta oman vompatin kroppani peittonakaan. Sukurasittena olen saanut hätäiset geenit, joten jos jotakin päähäni saan niin hetihän se on alulle pantava!

Käytin siis menneen uudenvuoden aamun anopin lankapusseja peuhaten ja sieltä kerän jämiä valikoiden. Suurin osa langoista on ilmeisesti seiskaveikkaa, pohjavärinä oleva tummanharmaa ehkäpä Nallea, koska on ohuempaa ja helmaan halusin hieman blingblingiä. Sinne siis omalta ullakolta jotain vanhaa kimallelankaa. Alkuun työ eteni vauhdikkasti. Sitten tuli kevään sny-kierros, muita kevätpuuhia, uusia pienempiä neuleita, mökkikauden aloitus ja montaa lankakerää on niin hankala kuljettaa mukana ympäriinsä.... lopulta hame muutti hiljaisten hetkien neuleeksi töihin. No, metrijengin kanssa harvemmin on hiljaista, joten hame lähes ufoutui. Aina silloin tällöin sen kaapista kaivoin ja kierroksen pari sain neulottua.

Hieman omaksikin hämmästyksekseni lokakuun alussa alkoi näyttää, että ehkä langoista sittenkin on hame muotoutumassa. Päätin ottaa loppukirin ja eräänä erityisen rauhallisena perjantaina oli päättelyn aika. Koska epäilin omien vatsamakkaroideni kasvaneen mökkikauden aikana päättelin hameen joustinta neuloen. EI HYVÄ! Hameen vyötäröstä tuli kamala lörppä. Kuminauhaa en ole vieläkään saanut ostettua, joten ensiavuksi virkkasin ketjusilmukkavyön jonka pujottelin vyötäröjoustimen kerroksiin. Hieman hame olisi saanut olla pidempi, mutta olen minä sitä muutaman kerran kotona pitänyt ja ihan olostani hameessa tykännyt =D

perjantai 27. joulukuuta 2013

Ei pöllömpi paketti

Joulun pyhät ovat takanapäin ja paketit revitty auki. Vaikka oma kiltteyteni kanssa on aina välillä vähän niin ja näin, niin silti paketteja sängyn päälle ilmestyi. Ensimmäisenä avasin joululahjavaihdossa Webalta saamani pullean paketin. Kun paperit alkoivat kuoriutumaan poies pääsi suustani spontaani oihkaisu! Paketissa oli kassi-aivan superhyperihana pöllökassi!!! Pisteenä I:n päällä kassin kyljessä keikkui pöllöheijastin =)

Kun kassin vetoketjua hieman raotin löytyi sisältä yhtä sun toista ihanaa.
Laukun sisäpuolelle kiinni laitettava avain/kännykkäpussukka samasta pöllökankaasta, ranneneulatyyny ja silmukkamerkkejä (jotka kuvassa häviävät maton raitoihin), muumiteetä, geishasuklaata ja lankaa joka sekin taitaa olla nimeltään Geisha sekä jotain josta en ole aivan varma, mutta heijastavaa sekin näyttää olevan.

ISO KIITOS paketista Weba-ihanainen! Tykkään kassista kuin hullu puurosta!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pöllöilyä

Sisustuksessa ja käsitöissä on pari viime vuotta jyllännyt hillitön pöllöbuumi. Pöllöjä tupsahtelee vastaan vähän joka kolosesta! Tottahan se piti minunkin pysyä muodissa mukana ja hommata itselleni pari siipiveikkoa.
Tein joku aika sitten Knitting Roomilta pienen lankatilauksen ja kuinka ollakaan niin heti etusivulla oli virkattujen pöllöjen ohjeen kuvake. Hauskan näköisiä olivat ja ihan huomaamatta ohje sujahti ostoskoriin. Oli muuten ensimmäinen maksullinen ohje, mihin olen sortunut. No, hinta oli lähinnä muodollisuus, muistaakseni vähän toista euroa.
Rauhallisina hetkinä töissä pöllöjä virkkasin ja hyvin palautui mieleen se miksi en ole paljon koukkua heilutellut. Ei ole virkkaaminen minun juttuni! Lopputulos ei ole lähellekään sitä mitä pitäisi enkä pysty virkkaamaan kuin hetken, koska sormiin alkaa sattumaan virkkausasento. Ergonomisia koukkuja voisi tietysti joskus kokeilla ja kai se virkkausjälkikin harjoittelemalla paranisi...

Emopöllöllä nokkana softispala ja poikasella huopainen nokka. Mielestäni ohjeen virkattu nokka oli aika ruma, niin sitten hieman sovelsin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulun tuoksua Turusta

Oijoi, nyt se on ohi! Tämän syksyn SNY-kierros. Töistä tullessa tuvan penkillä odotti pullea kirjekuori, jossa lähettäjän paikalla ei lukenutkaan emon osoitetta vaan ihan muu osoite. Oli siis Suuren Paljastuksen aika.

Kun avasin paketin niin nenääni tulvahti aivan ihana joulun tuoksu. Sisältä paljastuikin sekä piparimaustetta että glögimaustetta. Glögimaustetta olenkin käyttänyt pitkin syksyä viikonloppuisin omenamehun seassa. Lämmintä omenaglögiä sitten latkin pitkin päivää kotihommia tehdessäni ja mutustelen voileipiä =)

Lisäksi paketista löytyi punainen käsipyyhe, Marimekon serviettejä, punaisia tuikkuja, teetä simpukan muotoisia suklaita, sisalkuidusta valmistettu hieronta/kuivaharjaussieni ja kerä Novitan joulupuu-lankaa. Joulupuu onkin todella jouluista lankaa. Sain sitä viime vuonnakin SNY-paketista ja siitä tehdyt sukat ovat aivan ihanat! Tuikkuja menee näin keskitalvella, samoin serviettejä. Maajussin koulutus serviettien käyttöön jatkuu edelleen =) niin ja olihan paketissa myös metrijengille PuuhaPete-karkkiaskit. Suurkiitokset niistä! Taidanpa ottaa ne jo huomiseksi töihin. Tiedän , että ensi viikolla naapurit kyllästävät meidät päälakea myöten joulusuklailla. Tosin nipopipo-hoitotäti ei anna syödä konvehteja kuin ehkä yhden tai kaksi jälkiruoaksi.

Tuo kuivaharjaussieni on kyllä aika vinkeän oloinen. Pitäisiköhän aloittaa operaatio selluliitin häätö? Suklaat laitan jemmaan ja joskus joulusesongin jälkeen teen Ulla Svenskin kirjan ohjeella Rantaelämää-muffinsseja, joiden koristeluun simpukkasuklaita tarvitaan.
Pakettien takaa löytyy nimimerkki Tikru81 eli Noora Turusta. Jossain viestissäsi taisi turun murre vilahtaakin =) Hienosti osasit paketit minulle suunnitella ja on hauska jos sinullakin on ollut kivaa tällä elämäsi ensimmäisellä SNY-kierroksella. Hyvää Joulua sinulle ja perheellesi! Ehkä blogimaailmassa törmäilemme jatkossakin...

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tonttu paljastuu

Eilen tuvan pöydältä löytyi kaunis lintupaketti. Lähettäjäksi oli merkitty osoite Lapinlahdelta, joten Salaiselta Jouluystävältähän se oli. Nyt olikin sitten jo paljastusten aika! Kuoresta löytyi todella kaunis kissavalokuvakortti, huiman kauniisti kirjoitettu kirje, kynttilöitä, patalappu, kaksi sydäntä, joista isompi taitaa mennä sulostuttamaan työpaikan ovea sekä IISO enkelipiparkakkumuotti!
Todella paljon kiitoksia Elina! TosiSavolainen Salainen tonttuystäväni oli siis Elina Lapinlahdelta. Kiitos kysymästä, olen nauttinut jouluystävävaihdosta =) Hyvin olet osannut paketit suunnitella ja minua ilahduttaa! Toivotankin sinulle ja karvatassuille oikein lämpöistä ja tunnelmallista joulun aikaa! Ja vielä kerran KIITOS!!!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Magiaa pallon täydeltä

Rakastan Taikapalloja (Magic YarnBall)! On ihanaa keriä palloa auki ja odottaa mitä kivaa sieltä paljastuukaan. Joten tietenkin ilmoittauduin mukaan, kun Facebookin käsityöryhmässä suunniteltiin Taikapallovaihtoa. Pallon viimeinen postituspäivä oli jo 22.11. mutta postin pistelakkojen takia palleroiseni saavutti minut vasta eilen. Tai no, paketti rantautui Tavara-aittaan perjantai-iltana, mutta enhän minä sitä tiennyt siellä käydessäni kun pakettirullakoita ohitseni kärrättiin. Enkähän minä sitä olisi sieltä rullakosta saanutkaan, kun kuormaa ei vielä ollut purettu.

Piti värvätä isä asialle ja hän minulle paketin toikin hirvenmehtuureissulta tullessaan.

Ilmoittautumislomakkeessa sai valita haluaako huivi- vai sukkalankaa. Minä annoin pallon kasaajalle vapaat kädet, joten sainkin sitten molempia! Tuo "turbaanin" päällyksenä näkyvä musta on Schachenmayr smc Sparkling-verkkolankaa. Yhden hörsylähuivin olen neulonut, mutta siinä verkko oli harvempaa. Onko kenelläkään kokemusta tuosta Sparkling-langasta, pitääkö siinä jättää verkonsilmiä väliin vai neulotaanko joka kolosesta? Pallon sisältä pilkistää Regian Extra Twist Merino Color-lankaa, paketin sukkalankaosuus. Todella kivan väristä lankaa ja lähettäjän (Erja S.) mukaan aivan ihanan tuntuista lankaa. Hetken kerimisen jälkeen tuvan penkillä sitten näyttikin tälle.
Virkatun joulutähden luultavasti tärkkään ennen esille laittoa, tuossa pussissa on nappeja (kaksi ihanaa ruusunappiakin!) ja kaksi muovista  päättelyneulaa. Päättelyneulani ovatkin ottaneet jalat allensa, joten todella tarpeeseen tulevat he =) Lisäksi After Eight-tyyppistä minttusuklaata . Hyvä kun maltoin iltaruoan syödä ennen suklaarasian avaamista ;-)

Taikapallo ei pettänyt tälläkään kertaa vaan tuotti minulle iloa! Kiitos lähettäjälle vielä kerran ja nyt lähden mutustelemaan päivän suklaa-annosta, slurps!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Liekeissä

Kesällä istuttiin Anoppilan ullakkokamarissa Maajussin sisaren kanssa puhumassa vakavia ja jutustelemassa vähän kevyemmistäkin aiheista mm. Vain elämää-ohjelmasta. Jossain sivulauseessa tulin maininneeksi että olen aina halunnut nähdä Jari Sillanpään livenä. Vanhan ystäväni tarkat korvat nappasivat tuon lauseen ja kun alkusyksystä katukuvaan ilmestyi mainosjulisteita Sillanpään Liekeissä-konserttikiertueesta, niin hänpä otti ja pirautti veljelleen. Silloin ja silloin olisi Siltsu Kuopiossa mitäpä jos veisit konserttiin koppelosi =) No, ajankohta oli toivoton, Maajussi oli naimisissa nautojen kanssa ja minä vietin laatuaikaa lasten seurassa. MUTTA kiertuehan tarkoittaa sitä, että muusikot liikkuvat paikasta toiseen... ehkäpä.... ja niinhän siinä kävi, että Jyväskylän konsertti oli meille sopivampana päivänä ja paikkojakin vapaana. Ihana armaani käväisi ostamassa netin kautta liput ja konsertin odotus alkoi.

Tämä syksy on edennyt nopein harppauksin ja niinhän se konsertti-ilta läheni ja läheni ja viime torstaina oli sitten h-hetki! Hieman kyllä jännitti, koska koko päivän sateli räntää ja tuulikin oli aika mysrkyisä. Luotan toki Maajussin ajotaitoihin, mutta luottamukseni vastaantulijoihin karisi yhdessä Ompun maalipinnan kanssa pari vuotta sitten. Keliolosuhteista johtuen ratsuksemme valikoitui Maajussin Lara Croft ja heti oloni muuttui levolliseksi nelivedon ja suuremman massan ansiosta. Hyvin me perille päästiin, vaikka ajoittain hieman liukasta olikin ja hetkellisen oven etsimisen jälkeen osattiin Jyväskylä-Paviljonkiin ihan ajoissa.

Ilta täytti kyllä kaikki odotukset ja hieman enemmänkin! Sopivassa suhteessa vauhtia ja rauhallisempia hetkiä- hieman liikutuksen kyyneleitä ja paljon kuplivaa iloa! Mutta hämmästelin kyllä keski-suomalaista konserttiyleisöä. Vaikka lavalta soitettaisiin mitä Abbasta lähtien niin porukka istuu kuin kirkossa!? Ehkä vienoa käsien taputusta jos taustalaulajat siihen antavat merkin, mutta ei muuta. Tietenkään ei saa häiritä toisia, mutta musiikkiin pystyy kyllä heittäytymään mukaan istullaankin. Nauttimaanhan sinne on tultu! Ja voi pojat, me kyllä nautimme täysin rinnoin ja vartaloin!!

Vielä eilenkin edellisillan kuplinta ja tunnelmat veivät välillä mukanaan ja oli pakko hieman peppua heiluttaa ja kaivaa töissä youtubesta Sillanpään Liekeissä-biisi. Hmmm, mistäköhän syystä yksi hoitolapsista oli syksyisellä pohjanmaan matkalla villiintynyt Elonkerjuun keikasta täysin ja vetänyt hirmuisen shown musiikin alkaessa soida. Mistä lie lapsi moisia riehakkaita tapoja oppinut =D

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Paketti pimeyden keskelle

Tiesin marraskuun SNY-paketin olevan tulossa, joten osasin odottaa sitä. En kyllä arvannut, että paketti saavuttaisi minut jo maanantaina, mutta siellähän se nökötti tuvan pöydällä, kun tultiin metristen kanssa meille pakoon kylmyyttä ja pimeyttä. Eino-myrsky runteli Pohjois-savoa sen verran perusteellisesti, että hoitoonkin saatiin sähköt vasta eilen iltapäivällä.

Yhdessä poikien kanssa sitten paketti avattiin ja riemu oli suuri kun laatikon sisältä löytyi yllätyksiä myös lapsille! Suuret kiitokset SNYppyläiseni. Kyniä on jo käytetty ja innolla teroitettu (=haketettu) ja palapeliä kasattiin jo heti maanantai-iltana.
Paketti oli täynnä väri-iloittelua ja siksi minulle kovasti mieleinen! Puron värisävyt tekevät langasta yhden lempilangoistani ja nuo servetit tuovat mieleen talvisen illan ja takkatulen. Ihanaa saada iltapalapöytään erilaisia lautasliinoja =) Lumisadepallo on niiiiin ihana! Mä rakastin lapsena  lumisadepalloja yli kaiken ja olisin varmaan myynyt sieluni pirulle, jos vaihtarina olisin saanut sellaisen ihan ikiomaksi. Piparimuoteille on aina käyttöä- leivotaanhan me hoidossakin pipareita ennen joulua. Samaten muffinsivuokat löytänevät itselleen täyttöä ja käyttöä jossain vaiheessa. Tuon kylpyhanskan aion testata tänään saunassa, silläpä onkin hyvä Kultaa huuhtoa <3 ja suklaa, no tuliaisena saatu Italian suklaa alkaakin olla jo syöty =D Myös kortista tykkäsin. Värimaailma on niin minua ja kissan kehräyksen lähes kuulee. Eli paketti oli kutakuinkin täydellinen! Kiitokset sinulle ystäväiseni <3 haikeaksi vetää mielen, kun ajattelee, että tämä lysti loppuu jo ensi kuussa!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tiedotus SNY:lle

Paketti tuli eilen perille ja olikin ihanan värikäs =) Postaan siitä, heti kun kerkiän, tämä ilta meni hirvenlihan pakastushommissa ym, touhuissa.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tonttu pudotti sukkansa

Tänään postin joukossa oli kirjekuori kaukaa pohjoisesta. Mitäpä muuta sieltä päin tuleva kirje voisikaan sisältää kuin tontun asioita. Niin kiiruulla tonttu oli pakettia touhunnut, että oli pudottanut sukkansa kirjeeseen.
Kyseessä siis jouluyllätysvaihdon paketti Katilta. Tuo sukka on kyllä aivan ihana! Olen kauan aikaa haaveillut tuollaisesta minisukasta. Koskaan en vain ole saanut sellaista aikaiseksi- tai edes tullut etsineeksi ohjetta. Taidanpa laittaa sukan laukkua tai takkia koristamaan lauantain Kädentaidot-matkalle. Lisäksi paketista löytyi kuivakakun ohje ja mustaherukkainen saunatuoksu. Enpä ole ikinä moisesta kuullutkaan! Menee kokeiluun lauantai-iltana. Ja kuinkas sattuikaan, saunatuoksuputeli olikin hankintalistalla. Nyt Maajussin istuessa vieressäni lauteilla ovat fiilistelytuoksut tulleet osaksi saunomistamme. Ei niitä niin tullut neitovuosina käytettyäkään. Suuret kiitokset yllätyksestä, Kati!! Kovasti tykkäsin kuoren sisällöstä =)

PS: Sain tänään myös @-kortin SNY:ltäni. Paketti on lähtenyt taivaltamaan marraskuisessa pimeydessä kohti savoa ja ilmestyy perille alkuviikosta. Lisää jännittäviä yllätyksiä on siis luvassa!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Joulun ruusuja

Eilen sen sain- Ilmoituskortin Lapinlahdelta tulevasta paketista! Parempaa piristystä en olisi flunssaviikon ryydyttämään olooni saada =) Tänään muiden lähdettyä ja pikku-tiikerin muristua itsensä hereille päiväunilta pakkasin pari pikkupoikaa Omppuun ja hurautimme kirkonkylälle. Leikkikenttä oli niin vetinen, että hyvin pian suuntasimme kaupan kautta takaisin hoitoon ja pääsin ratkomaan pakettia auki.


Voi onni ja autuus! Sytykeruusuja joissa on varret!! Aivan mahtavaa <3 lisäksi oli salaperäinen lahjakassi ja kortti.

Kun hieman kassia raotin ja sinne sisään kurkistin, niin kassi paljasti sisältönsä.
Adventtikynttilä, joka saa odottamaan joulukuun alkua entistä enemmän. Suklaajoulupukki, jolle matka oli ollut hieman rankka- mutta ei se mitään! Nyt pukin hennoo ainakin syödä, kun se on jo valmiiksi vähän murentunut. Lisäksi lahjakassissa oli kynttiläkello. Pitääpä kasata se mitä pikimmin =) tuollaista pientä tonttukelloa minulla ei olekaan.Harmi ettei tuossa ole sitä kilinää vanhanajan enkelikellon tapaan... mutta kiva tuommoinen tuikkukellokin on. Minulla on jossain täällä ullakkokamarissani tuollainen samanlainen porokello. Tosin ne porot ei kyllä hirveästi viime talvena juoksennelleet. Jospa nuo tontut olisivat aktiivisempia liikkujia =)
Tuhannesti kiitos paketista joulutonttuseni!!! Olen aivan innoissani paketin sisällöstä =)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Pääasiaa

Koko kesän olen mennä viipottanut Heidiltä saamassani kirahvipipossa. Välillä pipoa on pesty ja sen jälkeen taas jatkettu matkaa. Loppuviikosta lähden mukaan  unipupuksi Maajussin koulutusreissulle Peurunkaan ja aloin mietiskellä ovatko kirahvit sittenkin liian villejä otuksia keskisuomen maisemiin....

Viime viikolla sain kylätoimikunnan kokouksen yhteydessä suuren kassillisen erilaisia kangaspaloja ja jo silloin kankaita pakatessa heitin puoliksi vitsinä juhlavaa joustavan sametin tuntuista kangasta hipeltäessäni miten siitä saisikaan tyylikkään hienostelupipon. No, en nyt tiedä siitä tyylikkyydestä, mutta pipo siitä tuli. Kangaspala riitti juuri ja juuri. Vielä pitäisi keksiä joku lisämauste- mutta mikä? Kangaskukka? Heijastinnauhakukka?
Kun ompeluinnostusta kerran riitti ja mallikin oli super-yksinkertainen niin samoilla lämpösillä ompelin myös toisen pipon ja tähän pipoon tykästyin ensisovittamisella!! Kankaana  huonosti istuvien flanellipyjamanhousujen lahje.
Peruspipoja muutamalla saumalla nopeasti, mutta olen pakahtua ylpeydestä! Varsinkin joustavan kankaan ompeleminen ja siitä selviytyminen lähes ompelutaidottomalle ihmiselle on itsetuntoa nostattava suoritus =) Minä osasin! Ihan ite!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Uusi lelu

Tämän päivän olen viettänyt tuvan pöydän ääressä tönöttäen ja joulukortteja askarrellen. Tahti vaan on sen verran hidas, että isä jo vinoili kysyen meinaanko ehtiä tekemään ennen joulua 50 korttia =) ei nyt sentään, itsetehdyt kortit menevät perinteiden mukaan vain VIP-ihmisille.

Syy aikaistettuun joulukortti-innostukseen löytyy perjantaina saapuneesta paketista. Tilasin yhdessä serkkuni kanssa Big Shot-kuvioleikkurin.

 Kauan siitä on puhuttu ja haaveiltu, mutta leikkurin hinta vain on ollut aika ikävä. Nyt serkkuni oli netistä huomannut suorastaan ruhtinaallisen alennuksen aloituspakkauksesta ja se myös tilattiin. Taidettiin tosin ostaa nettikaupan viimeinen yksilö...

Aivan ihana vekotin! Jaa, että mitäkö sillä sitten voi tehdä? No leikkurilla voi tietenkin leikata (stanssata) erilaisia kuvioita tai kehyksiä paperista,kartongista, kontaktimuovista softiksesta, nahasta, foliosta tai vaikkapa kankaista. Tilkutteluunkin on omia stanssejaan ainakin kolmioita ja vinoneliöitä.
Stanssausharjoituksia

Leikkuriin on myös saatavana kohokuviointitaskuja, joiden avulla esimerkiksi korttipohjiin voidaan painaa erilaisia kohokuviointeja.
Stansseja ja kohokuviointitaskuja on askarteluliikkeissä pökerryttävä määrä, joten leikkurin käytössä rajana taitaa olla vain käyttäjän luovuus.

Minkälaisia kortteja minä sitten sain leikkuria ja 3D-kuvia käyttämällä aikaiseksi? No, se jääköön salaisuudeksi, joka paljastuu sitten kun posteljooni tuo kortin laatikkoon joulun edellä!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Salainen sukkula

Sain viime sunnuntaina SNY:ltäni @-kortin, jossa hän kertoi postittavansa lokakuun sny-paketin maanantaina. Alkoi sinnikäs odotus joka päättyi eilen tuvan pöydällä lupaavasti pullistelevaan maksikirjeeseen.

Olimme päättäneet uhmata lumisadetta ja pohjatuulta ja jatkaa KesäPesä-elämää ainakin vielä yhden yön. Niinpä pakkasin kuoren kutukassiin muiden varusteiden seuraksi ja porskutin Ompulla läpi sohjon mökille. Sitten seurasikin lisää odotusta, koska pakolliset perjantaitoimet oli hoidettava ensin alta pois. Kaminaan tulet, kiukaan alle tulet, kynttilöihin tulet jne. Pieni alkulämpö mökillä olikin, koska olimme päivällä käyneet makkaran paistossa metristen kanssa. Tuuli tuiversi sen verran tuimasti, että päivällä tehtyjen lumilyhtyjen sytyttäminen oli työn ja tuskan takana. Ihan jo meinasin hermostua, että menee koko ilta ennen kuin pääsen taikapallon kimppuun!

Lokakuun teemana siis oli taikapallo. Kirjekuoresta paljastui tämän näköinen sukkula ja traktorimiehille muumitikkarit.

 Onnistuin pudottamaan muutaman kiepautuksen lankaa pois paikoiltaan, mikä hidasti kerimistä jonkinverran, mutta eipä aikaakaan kun esille putkahti teepussi, ja toinen, ja kolmas ja Kloverin palmikkopuikkosetti karkkiväreissä, lisää teetä ja kaiken keskellä Karisma-palmikkolapasten ohje ja kolme lyhtykynttilää.
 Tässä vielä ryhmäkuva sisällöstä
Mansikkateetä en ole varmaan ikinä maistanut. Pitääpä haudutella sitä vaikka huomenna kun olen yksin kotona. Palmikkopuikot jo testasin ja hyviksi havaitsin ja lyhtykynttilöitä meillä menee talven mittaan huima määrä, joten käyttöön tulevat he aivan takuulla! Hauskinta paketissa on tuo lanka- oranssi 7-veljestä. Olin juuri neulomassa oranssista seiskaveikasta sukkia ja mietin riittääkö lanka. No, nyt se ainakin riittää =) tosin purkoosi puraisi iltapäivällä, joten se siitä sukasta. Mutta nythän minä voin vaikka tehdä nuo ohjeen lapaset! Ja tehdä niistä niin pienet kuin tarvitsen. Omaan lyhyet töppösormet, joten muiden tekemät lapaset tahtovat aina olla surkean suuria.
Kiitos hauskasta taikapallosta SNY! Tästä on hyvä jatkaa kohti marraskuuta =)

torstai 17. lokakuuta 2013

Helmet hajallaan

Ensinnäkin kiitoksia Sny:lleni aurinkoisesta @-postikortista! Kaunis kuva ja kovasti olen tämän viikon etanapostiani tarkkaillut. Josko tänään odotettu pakettikortti olisi laatikossa?

Facebookin neulesivustoilla olen joskus törmännyt Broken Seed-sukkiin. Kaunis malli, mutta varmaankin hirmuisen monimutkainen! Alkusyksystä sitten taas oli joku laittanut oman versionsa mallista ja kommenteissa tekijä myös kertoi miten pintaneuleen saa aikaiseksi. Hämmästykseni oli suuri kun luin mallineuleen olevan melkein tavallista helmineuletta! Joka toinen kerros vain neulotaan eriväriseksi ja oikein.Mallin suomenkielinen nimi on rikottu/räjähtänyt helmineule. Haa, tuostahan minäkin selviytyisin suosiolla. Sopivasti oli Novitallakin postikuluton viikonloppu, joten tilaus vetämään ja lankaa puikoille!

Jos käsissä on nätti malli ja värikkäät langat niin kenellepä muulle minä sukat tekisin jos en omalle ukkokullalleni <3 Ensimmäinen sukka valmistuikin suht' joutuisasti, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen värin- ja kerroksen vaihtumiskohtaan.  Niinpä neulomisinto lopahti pitkäksi aikaa, kunnes viime viikonloppuna kaivoin langat taas esille pussukasta. Talvi lähenee ja mies tarvitsee uudet raikkaan väriset saunailtasukat. Jospa se ei lyhyessä käytössä se pieni myhkylä-kohtakaan haittaisi. Olen neulonut aina kun vain olen voinut ja eilen illalla- sopivasti juuri ennen saunaan menoa- sukat päättelin.


Valkoinen väri kivasti rauhoittaa Papukaija-langan monivärisyyttä. Ehkäpä sama malli joskus toisella väriyhdistelmällä?

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tontun asialla

Ihmiseksi joka empi SNY-osallistumistaan yleisen innottomuuden takia, olen hankkiutunut mukaan ennätysmäärään erilaisia vaihtoja. Yksi vaihdoista on Weban emännöimä joululahjavaihto. Siihenkin mukaan lähtöä emmin lähes viime metreille saakka. Vaihdon yhtenä ehtona oli sujauttaa pakettiin mukaan jotain itsetehtyä. Itsetehty ei saanut olla perussukka vaan sen eteen piti olla nähnyt hieman enemmän vaivaa. Siinähän sitä kynnystä olikin yli kiivettäväksi! Parhaiten kun osaan juuri sen perussukan!

Päätin kuitenkin yrittää ja ilmoittauduin mukaan. Montaa vaihtoehtoa mietin, mutta päädyin lopulta tekemään huivin ja koska olen yleensä aika hitaanlainen neuloja, huivi piti aloittaa heti. Siinä aloittamisessa sitten tuhraantuikin yksi ilta =( työ aloitettiin luomalla 296silmukkaa. Olen oppinut luomaan silmukat ristiin ja noin isoon määrään sitä lankaa piti varata paljon. Se miten paljon on paljon olikin vaikeampi hahmottaa. Lankaa oli AINA liian vähän tai sitten sotkeennuin laskuissa. Aloitin huivia Maajussin kotona eikä silmukkamerkkejä tietenkään ollut mukana. Lopulta tympäännyin ja aloin luoda silmukoita neulomalla. Hidasta, todella hidasta! Kaiken varalta jaksotin luomisen kolmeen erään, joten minun ei tarvinnut laskea kuin sataan asti. Oli aika äkeä emäntä kun koko ilta meni pelkkään huivin silmukoiden luomiseen!

Toinen kompastuskivi oli lanka. Ohjeessa lankasuositus oli lanka jossa lankaa on noin 300m/25g. Käyttämäni lanka, Lang Yarns Jawoll, oli erilaista ja 50g:n kerässä oli vähemmän lankaa kuin tuossa suositellussa. Olin aivan varma ettei lanka riitä. Pakko oli kuitenkin mennä riskillä eteenpäin, koska mistään nettikaupasta en valkoista Jawollia löytänyt.

Huivi on Ulla-neuleen 03/11 ohje Myst.Huivi aloitetaan niskasta ja huivin keskeltä leveämpi muoto saadaan aikaiseksi lyhennetyillä kerroksilla. Vaikka huivin saaja inhoaisikin huiviaan, niin yhdestä asiasta voin olla tyytyväinen. Nyt mä opin kietomaan silmukan!! Tähän asti ne muutamat tiimalasikantapäät, jotka olen tehnyt, ovat olleet sanoinkuvaamattoman hirveän näköisiä! Nyt tuon huivin ansiosta osaan lyhennetyt kerrokset ja siistin näköisen tavan kietoa silmukka =) Toinen asia minkä huivi opetti oli silmukkamerkkien käyttö. Jumankaut, nehän helpottavat toistettavan pitsikuvion neulomista (ja purkamista) huomattavasti! No, kovin paljon en edes joutunut silmukkamerkkien ansiosta purkamaan, koska pysyin paremmin kärryillä sydän-kaaviossa. Hieman jouduin jättämään röyhelöreunuksen ohjeessa mainittua kapeammaksi, mutta niin se vain lanka riitti kuin riittikin. Lauantai-aamuna huivin sitten mökillä päättelin Maajussia töistä odotellessa ja viikonlopun se oli pingotuksessa.
Helppo ja kaunis malli, jonka tulen varmaankin tekemään joskus toistekin. Ja tällä kertaa väreissä, vaikka ihan kaunis tuosta valkoisestakin tuli. Jollain tavalla herkän näköinen valkoisuutensa ansiosta.


Ja sitten lähikuva sydänkuviosta

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sydämet testissä

Silloin tällöin netissä törmää kantikkaita puikkoja kehuviin kommentteihin. Käsivaivaisille huhujen mukaan aivan ehdottomat. Omat kädet eivät onneksi ole pitkiin aikoihin kipuilleet, mutta tulevastahan ei koskaan tiedä. Olen siis himoinnut kantikkaita puikkoja jo kauan. Viime syksynä sellaiset jo tampereen messuilta ostinkin, mutta silloisella SNY-parillani oli synttärit joulukuussa, joten loppujen lopuksi puikot sitten sujahtivat pakettiin. Tällä viikolla haaveilulle tuli piste. Tein Lankamaailman tilauksen, koska tarvitsen "kaikkea pientä" SNY-pakettiin ja samalla tilasin itselleni Knit Pro:n Kubic-puikot.

Muistelin lukeneeni, että kantikkaat puikot kannattaa ostaa puolta numeroa normaalia suuremmat, koska kantikkailla neuloessa käsiala on erilainen. Kysäisin asiaa Facebookin villasukka-ryhmässä, mutta vastaukset olivat kovin kirjavia. Toiset eivät huomaa mitään eroa, toiset huomaavat ja jotkut kehuivat työjälkeä napakaksi. Parasta siis kokeilla itse!

Ensin ajattelin vain neuloa koetilkut, mutta ajatus kahdesta hyödyttömästä neulelärpäkkeestä ei innostanut. Onneksi tuvan penkiltä, lehtien alta, pilkisti Jujulta vahingossa tullut kirja neulotuista sydämistä. Kirja on kotiutumisestaan lähtien koettanut vietellä minua tositoimiin ja vain vaivoin olen onnistunut pysyttelemään uskollisena puikoilla olevalle sydänpitsi-huiville. Huivi kuitenkin valmistui eilen, joten olin vapaa neulomaan joulusydämiä.

Kovin ihmeellistä eroa en puikkojen välillä huomannut- ainakaan noin pienessä työssä. Pitää vielä koeajaa kantikkaat "maantieajossa". Itse asiassa sukan suu jo puikoille sujahtikin lihakeittoa keitellessä =D Kubic-puikot ovat siis 3mm ja vertailusydämen neuloin 3,5mm puikoilla. Suurempi puikkokoko antoi hitusen suuremman sydämen, joten käsialani lienee pysytellyt samanlaisena kummassakin sydämessä.

Lankana on Rose Mohair ja Zauber Ball. Sen verran ohjetta muutin, että aloitussilmukat loin  kärjestä aloitetun sukan tavoin. Ei tarvitse ommellla sydämen alakärkeä, kun se on jo valmiiksi kiinni =) Ohjeessa myös sanotaan sydämen kaarien väliin jäävän täyttöaukon. No ei mulla kyllä jäänyt mitään koloja. Täyttelin sydäntä sitä mukaa kuin kavennukset etenivät. Kaarien päätössilmukat on silmukoitu kiinni. Nyt tuli sitten sekin opeteltua! Tosin siitäkin sovelsin oman versioni, koska en saanut neulalla silmukoinnista siistiä.

jäin kyllä täysin koukkuun sydämiin! Niitä täytyy saada lisää monenkokoisina <3 niin ja tonttuja, ja pingviineitä ja kohtahan se on pääsiäinen ja tarvitsee koristekanojakin....

torstai 26. syyskuuta 2013

Tonttuja liikkeellä

Eilen jo vähän räntää näytteli ja viikonlopun jälkeen kalenterissa lukee lokakuu. Niinpä punanuttuisten tiedustelijoiden joukko alkaa laskeutumaan korvatunturilta tänne sisämaahan päin. Yhdeltä punanuttuiselta oli kaikessa kiireessä ja tohinassa mukaan tarttunut nutun liepeeseen paketti joka putosi meidän kohdalle! Vai olikohan se sittenkin Salainen JouluYstäväni, joka paketin lähetti?

Laatikko oli jouluisen punainen ja sisällä oli ihkaoikea paketti- oli nauhat ja kaikki =) Kuvaa en paketista saanut, kun niin innolla revin paperin auki. Mutta sisällön sen sijaan kuvasin.
Läpinäkyvät glögilasit olivat hieman haasteellinen kuvattava! Toisessa lasissa on kyljessä glögiohje. Hetken jo innostuin, kunnes luin ohjeen loppuun... sittenkin punaviinipohjainen glögi. Itse en viinejä käytä, joten pitää etsiä alkoholiton ohje, jos haluaa itse glögiä keitellä.Mikään tiukkis en ole.  En vain ole ikinä oppinut tykkäämään viinin mausta. Itseasiassa en pidä kovinkaan monen alkoholijuoman mausta... Tai sanotaanko, että piponi on löystynyt huomattavasti teinivuosista. Parhaan ystäväni perhetaustan takia olin tuolloin  varsinainen kukkahattutäti!!
Noissa tuikuissa on ihanan "kivinen" kimallus pinnassa =) ja hauskaa, että lähetit joulupalloja! Minä nimittäin ajattelin, että pitäis tehdä niitä pari kappaletta. Unohdin peruuttaa JuJun kuukaudenkirjan neulotuista sydämistä. Innostuin kirjasta ensiselailulla ja tarkoitus olisi tehdä pieniä joulusydämiä. Niiden kaveriksi sitten meinasin joulupalloja. Kiitos sinun, nyt pallot ovat jo valmiina!

Kokonaisuutena tykkäsin paketista kovasti! Kiitos sinulle, tonttunen! Niin ja lisäplussaa saat paketin lähstyspaikasta! Taijat olla savolaistonttu?

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kukkia laatikossa

Nimittäin postilaatikossa =) Eilen oli taasen sähköpostien joukossa iloinen yllätys SNY-pariltani! Kaunis Tulppaani-@kortti  tervehdyksen kera. Kiitos kovasti! Kukkasia on aina mukava saada-olivat ne sitten missä muodossa tahansa. Aina silloin tällöin tulee kukkapuska ostettua ihan itsekin kauppareissulla. Ovat niin kauniita pöydän kulmalla =)  Juuri äsken keräsin kasvimaan laidalta auringonkukkakimpun maljakkoon. Taitaa tulla syksyn ensimmäinen hallayö, joka niittäisi uljaat kukat maahan.
Hauskaa viikkoa sinulle SNY ja tietenkin myös kaikille muillekin! Nauttikaa hapekkaasta syysilmasta, NUUH!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Lähempänä kuin arvaatkaan

Kun tiistai-illan postauksessa mainitsin SNY-paketista, niin enpä osannut aavistaa paketin jo odottelevan minua Tavara-Aitassa! Seuraavana päivänä tuli pakettikortti ja eilen sen haimme poikien kanssa samalla kun kävimme leikkikentällä.

Tietenkään paketti ei pysynyt kiinni iltaan asti, ei edes hoitoon asti vaan kurkistin sisälle jo kirkonkylällä =) Hoidossa sitten yhdessä tutkimme pakettia tarkemmin.
Pikkupojat kiittävät kirjasta! Eilen jo pariin kertaan luimme Miinan ja Manun eläinpuistoretkestä. Saapas nähdä saanko pitää noita rannekkeita hoidossa ilmojen kylmettyä... ainakaan niiden sovittaminen ei ollut suotavaa =) herra 2v närkästyi suuresti aina kun yritin sovittaa rannekkeita! Samaisen herran kanssa piti jonkinverran neuvotella yläreunassa näkyvän Muumiheijastimen omistuksesta. Koetin selittää, että minä sain sen paketista ja se on minun heijastimeni, mutta sain vastaani tiukkaan äänensävyyn ärähdetyn vastauksen " Ei ole, on MINUN!!" Muumimamman voimajuoma tulee taatusti käyttöön, samaten teen haudutuspussit ja luulisin suklaalevynkin häviävän piakkoin. Magneetin vien töihin meidän kaikkien iloksi. Oikeastaan hauskin asia paketissa olivat nuo minikerät! Siinä ne nyt ovat, juuri kun minä olin aikeissa ostaa niitä itse! Ihmeellistä miten SNY-paketeissa monesti on juuri sitä mitä on juuri aikeissa hankkia tai mille juuri sillä hetkellä on tarvetta =)
Kiiokset paketista ystäväiseni! Siitä on iloa meille kaiken kokoisille vielä pitkäksi aikaa!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kalaa rannalla

Kotikylälläni oli männä vuosina tapana järjestää kesäisin rantakala-ilta joka myös avasi paikkakunnan kesätapahtumaviikon. Sitten kesätapahtumat päätettiin hajauttaa pitkin kesää johtotähtenä Reiska-jalkapalloturnaus. Niinpä rantakala-ilta pistettiin uinumaan, koska arveltiin tapahtuman vetonaulan puuttumisen verottavan liikaa osallistujia ja keiton vakiokeittäjätkin jättäytyivät pois kylätoimikunnasta.

Taisi olla kovasti vielä hanget korkeat nietokset, kun joku heitti kylätoimikunnan kokouksessa ilmaan ajatuksen rantakalan uudelleen henkiin herättämisestä. Jos ihan semmoinen pieni, oman kylän kesken? Jonkin asteinen päätöskin asiasta saatiin aikaiseksi ja samalla päätettiin siirtää keitto pois keskikesästä ja kiireisimmästä rehuntekoajasta hieman syksymmälle.

Viime perjantaina keittopata alkoi sitten porisemaan. Onneksi entiset keittäjäherrat lupautuivat keittopuuhiin! Ilman heidän ammattitaitoaan olisimme olleet hieman pulassa =) Minulle rantakala oli ensimmäinen jonka järjestelyihin otin osaa. Itse asiassa myös ensimmäinen keitto ylipäätään! Entisessä elämässäni olin aina töissä silloin kun muut viettivät aikaa keittolautasten äärellä. Ensikertalaiselle kaikki oli tietenkin uutta ja outoa ja täytyy myöntää, että taisin otta hieman kierroksia järjestelyistä... Kiitos Maajussille eukkonsa kestämisestä- jälleen kerran.

Vaikka rannalle tuuli kävikin oli ilma muuten lähes kesäisen lämmin ja kaikkien toiveiden mukaisesti poutainen. Keiton keittäminen aloitettiin jo iltapäivällä ja silloin myös teimme muut asiaan kuuluvat valmistelut;
 ilmoitus tienvarteen
Hieman kukkasia paikkoja koristamaan
Eräässä hoitolasteni perheessä on tänä kesänä kasvamassa pellossa auringonkukkia ja heiltä saimme kukkia paitsi pöytäkoristeeksi niin myös rannalle vanhoihin maitotonkkiin laitettavaksi.
Sekä tietenkin paljon lyhtyjä, jotka sytytettiin illan hämärtyessä. Harmi vain, että tuuli oli sen verran voimakas että jouduimme luopumaan kelluvista ulkotulista. Tapahtuman jo päätyttyä urheat lapsoset kahlasivat laittamassa veteen yhden ulkotulen ja voin kuvitella miten taianomainen näky olisi ollut mikäli vedessä olisi kellunut monen monta roihua!

Meidät järjestäjät keiton suosio yllätti täysin! Olimme laskeskelleet, että realistinen kävijätavoite olisi noin 40 hlö- jos 50 saadaan niin se on jo tosi hyvin. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Pöydät ja penkit olivat täynnä ja keittokassan sekä styroxkuppien perusteella ihmisiä rannalla kävi lähes 70! Aivan mahtavaa! Kiitokset tätäkin kautta kaikille keitolla kävijöille <3 ja tietenkin järjetelyistä vastanneille kylätoimikunnan ja nuorisoseuran jäsenille ja eritoten keiton keittäjille!! Tapahtumasta jäi hyvä mieli ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja =)

Ruskan värit

Mennyt viikonloppu oli jonkin verran hektinen. Onneksi sunnuntaina ehdin jo viettää vähän  "omaa aikaa" ja illan kruunasi ilmoitus sähköpostissa "Olet saanut @-kortin". Hetihän minä tietenkin arvasin keneltä kortti oli ja sen myös kävin lukemassa heti paikalla. SNY-parinihan se oli kauniin sunnuntain kunniaksi minua kortilla muistanut! Tänne en korttia pysty kopioimaan, mutta kortissa on kaunis syksyinen puu, jonka hehkuvan väristen lehtien läpi aurinko paistaa. KIITOS! Juuri minun näköiseni kortti =) Syksyn yksi upeimmista asioista on nimenomaan syksyn värit ja kaikki se väriloisto, jolla luonto valmistautuu talviunille.
 Itse en vielä talviunille jouda, vaan otan seuraavaksi odotettavaksi etapiksi syksyn ensimmäisen SNY-paketin, joka saapunee luokseni viimeistään ensi viikon puolivälissä...

torstai 5. syyskuuta 2013

Tyttö tuubissa

Viime kevään SNY-kierroksen tekemispaketissa sain silloiselta pariltani Rowan purelife-lankaa ja Titityyn pitsisen tuubihuivin ohjeen. Koskaan aikaisemmin en ollut silkkisekoitelankaa omistanut, joten aika pian lanka sai houkuteltua itsensä puikoille. En oikein koskaan ole tajunnut tuubihuivien käyttötarkoitusta enkä sellaista  neulonut. Puolivälin ohitettuani tulikin uskon puute ja meinasin purkaa tekeleeni alkutekiäisiin. Näyttääkö se ihan tyhmälle? Tuleeko huivia IKINÄ pidettyä? Pitäiskö kuitenkin tehdä langasta vaikka kesätoppi? Pujottelin huivintekeleen "kasaan" pyöröpuikon ympärille ja mallasin sitä kaulaani. Hämmästys oli suuri, kun huivi näyttikin ennakkoepäilyistä huolimatta hyvälle! Niinpä annoin armon käydä oikeudessa ja neuloin huvin huiviksi niin pitkään kuin lankaa riitti.


Itse asiassa neuloin huivia vähän liiankin pitkään. Vasta kun huivi oli päätelty ja pingotettu, tajusin etten ollut jättänyt yhtään lankaa ompelua varten! Siinäpä sitten huivi jäi marinoitumaan kesän yli ja odottamaan hetkeä jolloin tilaisin netistä kerän samaa lankaa. Kesä kului ja tuli syksy. Huivi odotti mytyssä korin pohjalla, kunnes... tuli Äiteen silmänpainekontrollin aika toissa päivänä. Koska hankintalistallani oli synttärilahja herra 4v:lle manguin itseni mukaan kyytiin. Aamulenkillä mietin mitä päälle Kuopioon ja mieleni perukoilta pomppasi tuubihuivi. Näyttäisi varmaan ihan kivalle poolopaidan kanssa... Mitähän lankoja ullakolta löytyisi? Jokunen hetki penkomista ja peuhuutusta ja käsissäni oli hieman lilaan vivahtava villalangan nyttönen. Ei aivan samanvärinen kuin huivi, mutta niin lähellä että kelpuutin langan. Lopputuloksesta langan väärän värisyyttä ei huomaa.
Ehkä huivi saisi olla hivenen pidempi, silloin se laskeutuisi nätisti myös useamman kerran kaulan ympärille kieputettuna. Syysasusteena menee kyllä tuolla tavalla yksinkertaisenakin ja tarpeen vaatiessa huivin voi kiepsauttaa kaksin kerroin ja nostaa toisen kierroksen suojaamaan korvia.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Moottorin ääniä ja koneöljyn tuoksua

Ensi viikolla vietän säilöntälomaa ja alkavan loman kunniaksi käytiin eilen Maajussin kanssa vähän kylillä humputtelemassa. Heinäkuisen kesäteatteri-matkan aikana bongasin käsiohjelman mainoksista maininnan Tupaswillan perinnepäivistä ja päätin siltä istumalta, että sinne mennään jos se vain suinkin olisi mahdollista! Ja sinnehän mentiin... vaikka hieman jännitinkin tyräleikkauksen jäljiltä kasaan tikatun miehen liesuamisen sietokykyä. Hieman mies arpeaan nukkumaan mennessä valitti, mutta muuten päivä kyllä sujui ongelmitta.

Tupaswillassa oli näkemistä ja kokemista kaikille aisteille- vanhoissa traktoreissa on aivan omanlaisensa ääni, höyrykoneet puksuttivat ja koneöljy haisi silmien ahmiessa kaikkea mielenkiintoista ympäristöstään. Perinnepäivät olivat nimensä veroiset. Tavallista markkinakrääsää oli yhden metrilakukojun verran. Muutoin kaikki paikalla oleva myytävä liittyi jollakin tavoin päivän teemaan. Oli rompetoria,lihakeittoa, nokkoslettuja (ja tietenkin makkaraa) sekä erilaisia käsityöläistuotteita. Meidän mukaan lähti tämä kaunokainen


 nyt kyllä hieman kaduttaa etten ostanut hälle kaveria... onkohan 100g liian vähän jonkinlaiseen huiviin? Lanka on Pirtin kehräämön 100% villalankaa ja väri on punapuunkuorta. Toisaalla alueella oli myös langan värjäri väripatojensa kanssa. Mukaan tarttui myös värjäyskärpänen. Josko sitä ensi kesänä elvyttäisi vanhan harrastuksen taas henkiin?

Se mitä me tulimme alueelta hakemaan olivat vanhat traktorit
Zetorit paistattelevat ihailevien katseiden alla
Zetorit kuskeineen kilpailivat myös aikaa vastaan kiihdytyskilpailussa moottorien ulvoessa asiaan kuuluvasti

Kun alueella kierteli ja ympärilleen katseli niin ei voinut välttää ajatusta, että nykypäivään tultaessa koneet ovat muuttuneet toistensa näköisiksi tusinatuotteiksi. Vanhassa kalustossa on enemmän muotoja ja persoonallisuutta =)

Kelpaisi tällä maajussin riiuulla käydä ullakkokamarin neidon luona

                                                                                                                                                                              Alueella oli myös työnäytöksiä. Tässä on menossa viljan puinti puimakoneella

Paikalla oli myös Pirunpellon Porsasauto
Onhan Tupaswillan isäntä näytellyt Pirunpelto-tv-sarjan Asseria. Alueella mutkitteli myös Kanttori Piiparinen mopoineen- ei toki aito vaan "valepiiparinen", mutta aivan aidon oloinen ja käytöksinen!

Kun sääkin oli aurinkoinen ja lähes kesäisen lämmin, oli päivä aivan huikea!! Suunnistimme vielä perinnepäivien jälkeen Vaajakoskelle serkkuni luo kyläilemään ja muutaman tunnin rupattelun jälkeen lähdimme kohti kotisaunan lauteita. Joulukuun alussa Tupaswillassa olisi yksipäiväiset joulumarkkinat. Olisikohan Maajussilla silloin vapaapäivä? Tekisi niiin mieli lähteä tonttuilemaan!







keskiviikko 28. elokuuta 2013

Huippusalaista

Tämän- niinkuin edellisenkin- SNY-kierroksen ensimmäinen yhteydenotto täytyi tehdä perinteisellä etanapostilla. Minä sain oman postikorttini tänään =) oma snyppyläiseni onkin ottanut huippusalaisen linjan. Kortissa ei ollut edes postileimaa josta olisi voinut päätellä missä päin Salaiseni asustelee! Tuskin sentään kävelymatkan päässä...

Pidän kortin tunnelmasta. Sininen hetki, aivan hiljaista ja niityn keskellä Muumi keräämässä kukkia niiskuneidille. Tykkään! Ja miten herkullinen postimerkki kortissa olikaan! Merkissä oli vihreitä karviaisia valkoista taustaa vasten. Merkki täynnä kirkasta syyspäivän valoa =)

Kiitos kortista Salainen Agentti 7BrotherKnittingbasket! Uskoisin syksystämme tulevan hauskan ja yllätyksellisen!!

tiistai 27. elokuuta 2013

Sälää

Osallistuin kuiden vaihteessa Neulomon Sälävaihtoon. Lähettämäni paketti aiheutti kovasti stressiä, koska hienot suunnitelmani eivät päteneetkään. Sen siitä saa kun asuu kaukana kaikesta ja on nettikauppojen varassa! Aina ei mene niinkuin Strömsössä ja kaikki paketit eivät saavu aikanaan. Onneksi paketin vastaanottaja vaikuttaa tyytyväiselle vaihtoehto B-pakettiinsa!

Oma pakettini odotti minua pöydällä lupaavan pulleana.

 Sisältä löytyi jotain josta on aina välillä haaveillut!
 Kukkaronkehykset =) nyt vain keräämään rohkeutta omaa pikkupussukkaa varten! Tuossa langassa on aivan jumalainen kiilto, ihastuin siihen välittömästi. Tuo lanka suorastaan vaatii päästä saunailtasukiksi. Jo hieman sellaisia aloitinkin, mutta huomasin omaavani aivan liian lyhyen kaapelin Magic Loop-tekniikkaa varten. Aina meni silmukat sekaisin... tietenkään kukaanhan ei vaadi tekemään aivan ohjeen mukaan, vaan onhan malli jota ajattelin sovellettavissa myös sukkapuikoille. Lisäksi paketissa oli kaksi pulloa elintarvikeväriä. Värjäykseen tai sitten sokeri/kukkamassakokeiluja varten. Kiitos kovasti Mammukka!! Mieleisen paketin olit kasannut =)

Muutaman päivän kuluttua paketin saapumisesta postissa oli kirje Lankatalo Tapion kaupasta.
 Sisällä oli Kool Aid-pusseja jotka aiheuttivat suurta hämmennystä. Lähettämääni säläpakettia varten olin tehnyt Tapsan tilauksen, mutta mielestäni saanut kaiken haluamani. Miksi sieltä siis tulee vielä lisää Kool Aideja?! Kävin laskemassa saamani paketin- juu-u määrät ja värit täsmäävät tilaamiini. Kuitenkin päättelin muistini tekevän tepposet. EHKÄ olinkin tilannut värejä enemmän kuin muistin. Päätin siis pitää pussit. Ja onneksi päätin, sillä seuraavana päivänä Neulomossa oli viesti Mammukalta, joka kyseli tulivatko Kool Aidit perille! Hän oli jäänyt miettimään nestemäisen elintarvikevärin sopivuutta langan värjäämiseen ja kaiken varalta tilannut Tapsalta Kool Aideja. Kuinkas sattuikaan, että olivat juuri samoja värejä mitä itsekin olin tilannut!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kadonneen jeesusteipin seuraukset

Kevään SNY-kierroksen loputtua päätin etten enää Salaiseen Neuleystävään mukaan lähde- varsinkaan jos vaihdon emo vaihtuu. Heinä-Elokuun vaihteessa sittentuli  facebookiin maininta syksyn SNY-kierroksesta tutun ja turvallisen Heidi-Emosen seinälle. Tuttu vetäjä siis olisi, mutta kun ei sitä aikaa tai ainakaan energiaa tahdo löytyä. Antaa olla vaan, jätän välistä tällä kertaa. Kuitenkin päädyin lukemaan SNY-blogiin syksyn teemat ja jo alkoi tahdonvoima säröillä ikävästi. Lokakuun teemana olisi Taikapallo. Voi juupelius!! Minä niin rakastan taikapalloja. APUA! Tuokaa ilmastointiteippiä, jotta saan pidettyä tahdonvoimani kasassa!!!

Eipä löytynyt Jeesusteippiä ja tunnetusti hauras tahdonvoima murentui tunnissa pölyksi =) ja niin minä olin lähes ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. Tänään tuli parin tiedot ja kierros on aluillaan! Loppujen lopuksi tuntuu ihan kivalle olla taas mukana- saapa nähdä mitä syksy tuo tullessaan!


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Jäätelökesä

Kesäloma on kellitty loppuun jo ajat sitten ja arkista aherrusta taivallettu jo kolme viikkoa. Kun säät nyt kuitenkin ovat olleet- ainakin osittain- kesäisen lämpimiä, niin aivan kokonaan emme metristen kanssa ole hennoneet päästää irti kesäpuuhista. Kesään kuuluu aivan oleellisena osana jäätelön syönti ja eräänä heikkona hetkenä tulin luvanneeksi jätkänpätkille, että tehdään hoidossa jätskiä.

Olin keväällä nähnyt Reddragonin blogissa jäätelöohjeen, johon ei tarvittu jäätelökonetta. Olkoon se siis ohjeemme. Paitsi että.... minä asun keskellä ei mitään. Kovasti kiertelin paikallisissa kaupoissa, tutkin hyllyt suurennuslasin kanssa, taisinpa kurkistaa hyllyn allekin, mutta eipä löytynyt Vesannon kaupoista kondensoitua maitoa. Seurasi hetki kuumeista miettimistä, joka päättyi glukoosisiirapin nappaamiseen hyllystä. Glukoosisiirappihan tuntuu olevan tämän kesän hittituote kotijäätelön valmistuksessa.

Vietin tovin jos toisenkin etsiskellen sopivaa jäätelöohjetta netistä. Kovin kovaa meuhuutusta vaativaa ohjetta en halunnut, koska tarkoitus oli tehdä jäätelömassa ennen iltaulkoilua, EHKÄ sekoittaa sitä kerran ja sitten jättää massa oman onnensa nojaan seuraavaan päivään asti. Loppujen lopuksi sopiva ohje löytyi Ketunkeittiöstä.

Pienimmän sankarin vedellessä hirsiä minä ja isot pojat aloitimme jäätelötehtailun. Ensin keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi, sitten valkuaiset vaahdoksi ja kolmannessa kulhossa kerma vaahdoksi.

Pojista on suunnattomana hauskaa kun minä vatkaan sähkövatkaimella =D kädet menevät korvien suojaksi jo ennen kuin ehtii ottaa vatkainta käteen!
Kermavaahdon joukkoon lisättiin glukoosisiirappi ja sen jälkeen kaikkien kolmen kulhon sisällöt sekoitettiin keskenään. Sekoittaminen oli pikkumiesten hommaa. Me jaoimme valmiin massan kahtia ja maustoimme toisen puolen mansikoilla ja toisen maitosuklaalla. Sekoitin massa yhden kerran, reilun tunnin pakastuksen jälkeen, samalla otimme pienet maistiaiset massasta.
Mansikkajäätelön mansikat olisivat saaneet olla enemmän soseena, nyt valmiissa jäätelössä oli umpijäisiä mansikkamöhkäleitä. Muuten valmiiksi pakastunut jäätelö oli sopivan pehmeää. Jäätelöannosten tekemiseen ei tarvinnut käyttää kohtuutonta väkivaltaa.
Maultaan jäätelökokeilumme onnistui täydellisesti! Kokeilusta jäi suunnaton nälkä kokeilla lisää erilaisia jäätelöohjeita ja makuja! Maustamisessa taitaa olla vain mielikuvitus kattona =D pitänee kysellä sopivia makutoiveita joku kerta metrisiltä ja kaivaa vatkain taas esille uutta jäätelöerää varten!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Houkutuksia

Hupsis! Niin sitä on kaksi lomaviikkoa jo mennyt  ettei asiaa ole kunnolla edes havainnut. Jotain olen tehnytkin, mutta ihan kiitettävästi olen kyllä saanut ajan kulumaan ihan vain lorvimalla. Siinä olen äärettömän taitava! Eikä työtehoa ainakaan ole parantanut tämän kasan ilmestyminen nurkkiin.


Innostuin hieman kirjakerhon alennusmyynnistä! Olen kyllä kovasti koettanut selittää ja puolustella tuhlailevaisuuttani kirjojen hyödyllisyydellä. Yksikään ei ole romaani vaan kaikki ovat Todella Tarpeellisia harrastekirjoja.
Japanilainen Söpöt huopamaskotit-kirja. Tuli ilmatteeksi "tilaa kolme-maksa kaksi"-teeman mukaisesti. Varmaankin tarkoitettu hieman nuoremmalle ihmisryhmälle, mutta minulla on sisäinen teini niin lähellä pintaa että kirjasta tykkään. Kirja täynnä pikkuruisia huopahahmoja, jotka ommellaan käsin aivipistoilla kasaan. Jotkut malleista ovat ihan höpsöjä, mutta mukana on monen monta toteutettavaakin ideaa! Ainaskin Kopoti-heppa pitää tehdä ja kilpikonna ja tietenkin sisiliskoja =)
Ulla Svenskin Suloiset suolaiset-kirja. Ostettu juhlatarjottavien laajentamiseksi- ettei aina olisi vain ja ainoastaan sitä iänikuista paprikapiirakkaa! Paljon kokeilukelpoisia ideoita ja lisäplussana ohjeita keliaakikoille. Jopa leipäohje, jonka mukaan voi tehdä voileipäkakkuun tulevan leivän gluteenittomasti. Omana suosikkinaan Svensk mainitsee Salami-kinkkubostonkakun. Sitä pitänee kokeilla joku päivä! Miksiköhän mun isä valittaa lihomista?!
Martha Stewart Käsin tehdyt juhlakoristeet. Virheostos. Toivoin vinkkejä syntymäpäiville ym, mutta kirjassa noudatetaan vuodenkiertoa -Amerikkalaista vuodenkiertoa. Ihan kivoja ohjeita, mutta en usko tarvitsevani hanukka- kiitospäivä- tai 4.7-koristeita. Tuo itsenäisyyspäivä-teema sai minut kyllä miettimään suomen ja U.S.A:n erilaisuutta. Ameriikassa pistetään karnevaalit pystyyn itsenäisyyspäivänä. Talo kuorrutetaan lipuin ja lipun väreissä sävytetyin koristein, ammutaan ilotulitteita ja juhlitaan aamuun saakka. Entäs meillä? Käydään viemässä sankarihaudoille kynttilät, juodaan hiljaisuuden vallitessa kahvit ja sytytetään ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää jonka jälkeen vetäydytään tv:n ääreen katsomaan kun ihmiset kättelevät toisiaan!
Jälleen uusi kirja Tilda-kirjojen pinoon. Kirjan ehdoton huippu on kakkuenkeli! Lähes pallonpyöreä matami, jonka aion takuulla ommella, ehkäpä vielä tämän loman aikaan! Minä niin tykkään lihaisista rouvista =) ehkä siksi kun en itsekään mikään hammastikku ole. Kirjan lopussa on lisäksi aivan ihania kiiltokuvamaisia silityskuva-malleja, joita voi tulostella siiirtokuva-arkeille. Tykkään!
Loppuun sitten kirjapinon suosikki! Aivan ihana kirja!! Tekisi mieli neuloa lähes jokainen kirjan malleista! Nyt vain ostoslistalle ne 2,5 millin puikonpäät. Suurin osa kirjan malleista on juuri tuolle koolle. Hurmaavia palmikkomalleja, pintaneuleita ja pitsimalleja. Hieman kyllä huvitti yhden pitsisukan ohje, jossa kannustettiin ensin omaksumaan perussukan ohje ennen kuin aloittaa tämän vaativan pitsineuleen. Kuvio muodostui joka kolmannella kierroksella yhden langankierron ja yhteen neulottujen silmukoiden sarjasta. Todella yksinkertainen malli, josta jopa minä selviäisin leikiten ja lähes tylsistyen. Samanlaisia vaativuusvaroituksia en nähnyt palmikkojen kohdalla, vaikka kyseessä olisi ollut monimutkaisempikin kaavio!