perjantai 31. tammikuuta 2014

Ihan täys tossukka

Olipa kerran hetki, jolloin porukan pienin vaelteli nukkumatin mailla ja isot pojat mulkaisivat hoitotätiä pahasti, " Anna meidän olla rauhassa! Mene sinä neulomaan!" Okei, mennään. Paitsi ettei laukussa sillä kertaa ollut neuletta. Muistelin siellä kuitenkin olevan virkkuukoukun ja kaapista pitäisi löytyä jotain langanjämiä. Aina välillä naapurin mummo antaa minulle lehtiä luettavaksi ja yhdessä Viva-lehdessä olin nähnyt virkattujen tossujen ohjeen. Olisikohan se lehti vielä tallessa?

Lehti löytyi ja aloin virkata hipsutella tossuja. Ensimmäistä pääsin sinä päivänä puoleen väliin ja päivien saatossa muutama kerros päivässä tossukat alkoivat saada muotonsa. Sen verran sovelsin etten tehnyt kiristysnyöreistä kuin pelkät ketjusilmukkanauhat. Kokeilin kyllä ohjeen mukaista hieman paksumpaa nauhaa, mutta en tykännyt siitä. Tossuihin olisi voinut virkata kukat koristeeksi ja hienollehan ne olisivat näyttäneetkin. Tapanani kuitenkin on istua joko suutarin istunnassa tai vetää jalat kippuralle alleni. Kokemuksesta tiedän ettei silloin saa sukissa olla mitään ylimääräisiä krumeluureja painamassa. Tässä siis tossut ilman krumeluureja lämmittämään varpaita kevään ensimmäisinä Pesäiltoina. Voi miten jo mökille pääsyä odotankaan!!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kyläilemässä

Maajussin sisar työskentelee Jyväskylässä kirjansitomossa Sovatek:illä. Minulle kirjojen korjaaminen ja sitominen on jotain täysin käsittämättömän ihmeellistä! Miten ihminen voi osata tehdä jotain sellaista?! Niinpä olen ollut hyvin harmissani etten ole koskaan päässyt Sovatekin järjestämiin avoimien ovien päiville. Viime viikon lauantaina tilaisuus vihdoin koitti ja hyytävässä pakkassäässä lähdille Ompun kuljettamina kohti Jyväskylää.

Perillä Seppälänkankaalla meillä olikin paljon nähtävää =) varsinkin minulla joka olin untuvikko avoimien ovien päivän suhteen. Maajussi äitinsä kanssa on ennenkin päässyt paikalle.

 Yllä oleva kone on kirjojen "ompelukone". Sillä siis sidotaan kirjojen sivut yhteen. Hieman järeämpi kalu kuin tavan Singeri! Mietin tuota ja muitakin hieman iäkkämpiä koneita katsellessani sitä miten kauniita vanhat raudasta tehdyt koneet yleensä ovat. Ihasteleekohan joku 50 vuoden päästä tämän päivän huipputeknologiaa ja pitää sen näyttöruutuja hellyttävinä?

Toiminnan esittelyn ohella Sovatekin ompelimon puolella oli työpaja, jossa sai tehdä vetoketjuruusuja. Jouduin käymään itseni kanssa melkoisen tahtojen taistelun ohittaakseni pisteen! Olisi kuitenkin ollut väärin muita kohtaan parkkeerata itseäni näpertelypisteeseen ja jättää muut mukanaolijat odottelemaan. Pisteessä käytetty ohje oli ilmeisesti venäjältä ja ruusujen tekoa opettajakin puhui hieman itäisesti murtaen.

 Nuo pienet tuolla keskellä ovat vetoketjun hammastuksesta kieputetut korvikset. Helppo ja hyvännäköinen idea! Jonkinlaiseen yksinkertaiseen vetoketjuruusuun minulla taitaisi ohje ollakin. Ehkäpä joku päivä...

Sovatekillä on myös pukuvuokraamo, kirpputori sekä pieni myymälä, jossa myydään siellä valmistettuja uusia tuotteita. Esim: muistikirjoja, sytykeruusuja, poppanaliinoja ym. ym,... kirpputorilta mukaan tarttui Agapetuksen Hilman päivät-kirja, jonka Maajussi-mussukkani minulle osti <3

Kun nyt kerran Jyväskylässä oltiin, niin toki tiemme vei myös Toivolan vanhalle pihalle! Vaikka maalla tykkään asua, niin tuo paikka ja sen tapahtumat ovat niin houkuttelevia, että välillä olen kateudesta vihreä ystävälleni, kun hänellä on mahdollisuus piipahtaa tuosta vain ohimennen Toivolan vanhalla pihalla!

Ensimmäisenä tietenkin askelleemme suuntautuivat Titityyhyn. Minun mukaani Titityystä lähti kaksi kerää Alpakkalankaa ja ontelokudetta, josta ehkä muotoutuu joku päivä Asteri-matto. Tosin tuo vyyhti on kyllä semmoinen rubikin kuutio, että sen selvittäminen on kyllä jo oma projektinsa sekin!

Lisäksi kävimme Toivolan muissa pikkuputiikeissa ja sepän pajassa. Vierailumme  päätimme ihanassa kellarikahvilassa lämpimistä juomista ja pikkusuolaisista nautiskellen. Sen jälkeen olikin aika suunnsitaa Maajussin sisaren kotiin, missä ilatapäivä vierähtikin nopsaan tahtiin... niin nopeasti, ettei emäntämme välttynyt lähdön haikeudelta. Mutta ällös huoli ystäväin! Tulemme kyllä kesällä viimeistään uudelleen vierailemaan kaupunkiin =) minua tosin kutittaisi ihan hirveästi Toivolan vanhan pihan pääsiäs-tapahtuma, jossa olisi lampaitakin nähtävillä.....