maanantai 15. syyskuuta 2014

100 yötä jouluun on

laskin aivan itse eilen- no ei vainen vaan ihana SNY:ni sen minulle tänään ilmoitti =) Postikasasta löytyi pullea kirjekuori, jossa oli lumiukkokortti ja iso pussillinen kanelia.


 KIITOS! Aivan ihana yllätys!! Heti alkoi tehdä mieli riisipuuroa, vaikka eilenhän sitä viimeksi oli.
Kiitos kysymästä, en ole vielä tehnyt lahjoja. Keskityn nyt ensin tekemään Sny-paketteihin jotain pientä omin käsin onnistunutta mukaan, Olen kyllä jouluihmisiä, mutta ehkä en ihan niin jouluttaja kuin sinä =) Tosin läpi vuoden selailen mökillä vanhoja joululehtiä, vaikka osaan lehdet ja niiden ohjeet melkein ulkoa. Hauska yhteensattuma, että tänään mainoksissa oli Jotexin kuvasto, jossa oli jouluinen alennusliite!

Kaneli tulee kyllä käyttöön! Siitä ei tarvitse huolta kantaa =) Kiitos vielä kerran, ihanainen nainen <3

torstai 11. syyskuuta 2014

Haarukkapaloja

Toissa päivänä sähköpostiini kopsahti viesti SNY-emolta. Kierroksen ensimmäinen paketti on matkalla luokseni! Heti paikalla sähköpostin luettuani pikainen tekstiviesti ukkokullalle. Menethän kirkolle huomenna, jooko, jooko, jooko!!!! Menihän Maajussi ja eilen henkilökohtainen sny-assistenttini haki paketin kukkakaupan takakulmasta <3


Jopas olet osannutkin minun näköisen paketin valita! Tuollaisia hurmaavia Ville Vallattomia minä työkseni paimennan =) Illalla saunaan lähtöä odotellessa ratkoin teippaukset auki ja pudistin sisällön tuvan pöydälle.


Nalle Taika-lankaa, itselle napostelupähkinöitä ja metrijengille rusinoita ja ruusuinen tiskirätti.. Lisäksi ohjeet ja välineet haarukkapitsin tekemiseen.
Olen kyllä erään kesäneuleen yläreunaan tehnyt haarukkapitsiä perusmuodossaan, mutta tuollainen kiemurainen pitsi on vielä kokeilematta. olen kyllä joskus ajatuksella leikitellyt. Täytyy kyllä myöntää, että purskahdin nauruun ohjeen nähdessäni. Tähänkö pitäisi taipua?!



Paketissa oli myös kortti, joka sekin on ajatuksella valittu <3


Kyllä, elämässä pitää olla värejä! Ihan konkreettisesti kuin myös sielussa ja sydämessä. Viime aikoina olenkin elämääni miettinyt ja sen sangen hyväksi ja värikkääksi havainnut!

Suuret kiitokset paketista! Se oli minun näköiseni ja piristi ihanasti pitkiä päiviä sisältävää työviikkoani. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa pakettia!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.




 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.
Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!
Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!

torstai 4. syyskuuta 2014

Muuttumisleikissä

Tänään pesin vielä muutaman maton kesäisen lämpimän päivän innoittamana. Kesällä yksi pestyistä matoista oli Maajussin kotoa löytynyt pikkumatto, joka ensisilmäyksellä näytti aivan järkyttävän likaiselta. Liottamisen ja sinnikkään hankaamisen jälkeen matto näytti kuitenkin kutakuinkin samalle kuin lähtötilanteessa.

Kuva ei aivan tee oikeutta maton karmaisevuudelle. Mitä lie sitten matolle aikojen saatossa tapahtunut. Epäilen maton joutuneen pesukoneeseen väriä päästävän kaverin kanssa. Sellaisenaan matosta ei lattialle kyllä ollut- ainakaan minun mielestäni. Pienen miettimisen jälkeen kysyin ukkokullalta saisiko maton värjätä?
Lupa heltisi ja ostipa Maajussi ihan itse pesukonevärinkin. Väriksi valikoitui Navy Blue ja väri todellakin oli nimensä veroinen! Lopputulos on jo siinä rajoilla onko matto liiankin tumma. Mutta nyt mattoa kehtaa taas pitää lattialla, ja sehän oli operaation päätarkoitus =)