sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ruma sana sanotaan niinku se on

Kylläpä onkin taas aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Jotenkin nykyään ei tule edes tietokonetta avattua niin usein, kun perusjutut, sähköpostin tarkistuksen ym. voi hoitaa puhelimella.

Niin ja tietenkin tarkistaa sen ihmisten vapaa-aikaa syövän facebookin =) joulun alla sain facebookissa Maajussin nuoremmalta sisarelta viestin ja linkin sarjakuvahahmo kiroilevan siilin fb-sivulle. Kuvassa fanin lähettämät villasukat sarjiksen piirtäjälle ja kälyni pyyntö kuuluikin osaisitko sie tehdä tuommoiset? Eihän minusta tietenkään ollut kieltäytymään vaan lupasin sukat tehdä.

Hetken miettimisen jälkeen sitten tajusin mitä olin luvannut! KÄÄK!!! Ikinä en ole kirjoneulesukkia neulonut ja nyt pitäisi osata kilkutella yksilöt, jotka kehtaisi antaa toiselle ihmiselle. Hups! No tuumasta toimeen ja kaavio tulostuskoneesta ulos.

Todella koukuttavaa kirjoneule kyllä on. Teki mieli tehdä "vielä yksi kierros" ja ensimmäisen sukan siili-kuvio valmistuikin nopsaan. Paha vaan, että kälyni sijasta sukka olisi sopinut kuvion kohdalta korkeintaan hänen kaksi vuotiaalle pojalleen =D niinpä purkoosi puraisi ja nyt yritin pitää langat niin löysällä kuin osasin. Kuvio ei kiristänyt silmiin pistävästi, mutta edelleenkin sukka oli hieman ahdas kantapään yli pujotettavaksi. onneksi niin vähän, että ongelma ratkesi kunnon pingotuksella. Pingotus kylläkin toi kuviolangan häiritsevästi esille...

Sukka sai siitä huolimatta hyväksynnän vastaanottajalta ja hyökkäsin toisen sukan kimppuun. Sen verran ensimmäisen sukan vaikeudet painoivat mielessä, että toisen sukan neulominen oli varsinaista kivireen kiskomista! Sukka valmistui hyvin hitaasti viettäen pitkiä aikoja korissa koskematta. Ja jäi sinne koriin vielä valmistumisen jälkeenkin odottamaan viimeistelyä.

Tänään sitten oli vihdoin lankojen päättelyn aika, jotta sukat pääsevät samaan kirjeeseen pääsiäiskortin kanssa.



Valkoisia silmiä en edes yrittänyt silmukoida. Se olisi jo mennyt liikaa mukavuusalueen ulkopuolelle! Ei mitkään valioyksilöt, mutta harjoitus tekee mestarin, joten ehkä nuo eivät nyt ihan viimeiset kirjoneuleyritelmät ole.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Tonttu antoi tehtävän

Jo toistamiseen järjesti Weba joululahjavaihdon. Tällä kertaa vaihdon teemana oli tekemispaketti. Sen verran houkutteleva teema, ettei siitä voinut kieltäytyä vaan mukaan oli lähdettävä! 
Oman pakettini sain jo joulukuun alussa- oikeastaan kaksi pientä pakettia, Pehmeän ja kovan. Paketit olivat äärimmäisen kauniisti käärittyjä, mutta valitettavasti säilytys oli ränsistyttänyt sen verran ettei valokuva olisi tehnyt paketeille oikeutta.

Aattoiltana avasin paketeista ensin sen pehmeän, koska arvelin siellä olevan paketin vaatiman itse tehdyn osuuden. Eipäs ollutkaan! Paketista purkautui iloisen jouluiset pompulatossukat!
Nehän sujahtivat jalkaan heti aattoiltana. Hivenen pitkät sukat kyllä ovat ja ovatkin siitä syystä saaneet siiron yötöihin. Olen erittäin viluvarpainen ja tarvitsen harva se ilta sukat jalkaan. Muuten ei uni tule!
Kova paketti aiheutti hetken miettimisen. Ensi vilkaisulla en löytänyt paketin punaista lankaa.


 Idean selkeytymiseen piti lukea mukana seurannut kirje ja johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Paketin aineksista voi tehdä valopallosarjan! Kiitos oikein paljon Muori paketista! Monen monta kertaa on pallosarjan askartelu käynyt mielessä, mutta ikinä en ole saanut edes tarvikkeita hankittua. Nyt on tarvikkeet ja lähes vuosi aikaa askarteluun. Ensi jouluksi valosarja viimeistään valmistuu. Vaikka olisihan tuo kiva mökilläkin hämärinä loppukevään iltoina =) 
Se itsetehty paketissa oli kaksi neulottua joulupalloa helmin koristeltuna. Siellä ne nyt keikkuvat kamarin laipioon ripustetussa oksankäppyrässä.  
Ilmoittautumislomakkeessa annoin parilleni aika vapaat kädet paketin suunnitteluun ja mukavan paketin sainkin. Hieman jotain erilaista aika neulontapainotteiseen vapaa-aikaani =)