maanantai 30. tammikuuta 2012

Hupittajat

Heti saatuani elokuussa Sukkakirjan hyppysiini aloin väsäämään Maajussille Hupisukkia. Lankana oli ullakolla marinoitunut 100% päkäpää-kerä. Siksipä en mitään kestävyystakuuta sukille antanutkaan ja niinhän siinä sitten kävi, että jo ennen joulua sukissa oli reikä! Kyllähän minä sen vätöstelin parsia, mutta eihän parsittu koskaan uuden veroinen ole. Onneksi kammarin nurkassa piileksi kaksi kerää Jussia, jotka hivuttautuivat kuin varkain puikoille alkaen muotoutua sukiksi.
Ensin neuloin "kaapissa" vakaana aikomuksena tehdä salasukat, jotka sitten olisin sujauttanut yön pimeydessä ukkoseni kutukassiin. Mutta Jussi on paksuhkoa lankaa ja sukka näytti silmissäni perheteltalle. Varsinkin kun perussukkiin yleensä neulon terän yläpuolen joustimena, mikä virtaviivaistaa sukkaa. Siksipä viime keskiviikkoiltana tulin kaapista ulos sukankutimeni kanssa ja ujutin sukanpuolikkaan Maajussin jalkaterään. Ei se teltta ollut, ei edes makuupussi vaan istui kuin valettu. Hieman jälkikäteen harmitti sukan paljastuminen, mutta kun sain neuloa sukkaa ihan julkisesti paljastumista pelkkäämättä niin työkin eteni vauhdilla. Itseasiassa noin nopeasti en ole ikinä sukkaparia tehnyt! Ja juuri sopivasti sukat eilen illalla valmistuivatkin suojaamaan Kultaseni varpaita paukkupakkasten hyökätessä kimppuumme  =)

lauantai 28. tammikuuta 2012

Peppi Pitkätossu

Syksyn SNY-kierroksella sain silloiselta salaiseltani Jaanalta kaksi kerää Dropsin Fabel-lankaa. Jaanan suositus oli tehdä langasta ihan perussukat, jotta langan upeat värit pääsevät oikeuksiinsa. Kovin piskuisilta kerät näyttivät, joten päätin tehdä sukat kärjestä aloittaen. Toiset kärkisukat minun neulontahistoriassani.

Maajussin villapaita kuitenkin ajoi sukista edelle ja sukat jäivät jumittamaan nojatuoliin. No, nyt on sitten villapaita tauolla, kun odottelen tilipäivää. Sitten saan tilattua lisää lankaa ja pääsen jatkamaan paidan tekoa. Niinpä oli aikaa lopetella Fabel-sukat. Maanantai-iltana ne valmiiksi sain valvoessani pikku-E:n ja vauvaveljen unta heidän kodissaan.

Edelleenkään en osaa hahmottaa kärjestä aloittaessani oikeaa kantapään paikkaa, mutta kyllä sukkia jalassa pystyy pitämään. Ja uskoisin sukkien hieman kutistuvankin ajansaatossa. Sukkien väri kieltämättä on kaunis ja lanka tuntuu ihanan pehmoiselle ja lämpimälle- vaikka ohutta sukkalankaa onkin.
Onnistuit siis käännytysurakassasi Jaana! Nyt olen neulonut jo kahdet sukat ohuesta sukkalangasta saamatta asiasta traumoja!  Tosin tällä hetkellä puikoilta löytyy Jussia, joka sitten onkin hieman tuhdimpaa tekoa =)

torstai 26. tammikuuta 2012

Pelastus-postia

Voi sinnuu SNYstäväni! Ei tarvihe suorituspaineita kantaa, pelastit eilis-iltani kirjeelläsi <3  Pikku-isännät veti viimeisen puolituntisen nukenvaunurallia sata lasissa ja kun kovin suunniteltu iltakipiti jäi suunnittelun asteelle hieman myöhästyneen kotiin lähdön takia niin ihan pieni herne hiipi kohti pottunokkaani. Ajelin kotio ja vastassa oli pimeä ja kylmä huusholli. Vain viesti Savon Sanomien laidassa "Olen vetämässä setoria. Ei hätää!" AAAAAAGGGHH!!! Ensin tuli huolestus: Vetämässä? Kenen kanssa vai yksinkö puomanlenkkien avulla... näin jo sieluni silmin isä-ukon kajottamassa hengettömänä traktorin alla Nokialaisen terät taivasta kohti sojottaen. Pikainen katsaus ympärille- koira syötetty, posti haettu ja rantametässä valoja. Hengissä siis! Sitten menikin jo koko pussillinen keittotarpeita nenua kohti... nälkä, väsy ja nytkö vielä pitää alkaa uuneja lämmittämään?! Isin pikku-prinsessa tahtoo palvelua, kiitos!

Ja sitten aloin selaamaan postia: Sanomalehdet, mainoksia, laskuja ja sitten- alimmaisena- lupaavan pullea ja heliseväinen kirjekuori =) Onko se? Kyllä se on! Välimuistaminen SNY:ltä!!
Ihanan aurinkoisen värinen Pikku-Myy-heijastinkortti ja Prymin palmikkopuikkosetti. Kuinka taas tulikaan palmikkopuikot sopivaan saumaan! Olen tekemässä paikattujen hupittajien tilalle Maajussille uusia Hupisukkia ja edellisiä tehdessä hupuloin palmikkopuikkojani jonnekin teille tietymättömille. Eli mutkapuikot tulivat todella tarpeeseen. Kiitos! Ja lisäkiitoksia ajoituksesta =) pelastit yhden eläkeläismiehen illan. Ilman kirjettäsi olisin syöksenyt tulta ja tulikiveä siittäjääni silmille. Nyt tyydyin vain kysymään eikö olisi helpompi myydä Zetor kuin upottaa se lotteikkoon... mutta NYT rantametsä kuulema kestää ajaa vaikka millä pelillä =)   hmm, miehet!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Leikki alkakoon!

Niinhän siinä sitten kävi, etten malttanut jättää Salainen neuleystävä-kierrosta yhteen kertaan! Pienen- hyvin, hyvin pienen, harkinnan jälkeen ilmoittauduin mukaan kevään kierrokselle. Sen verran kyllä sähelsin ilmoittautumiseni kanssa, että on ihme ettei Heidi-emonen perinyt minulta sakkoa suklaan muodossa =)  Ilmoittautumisviestin otsikko oli vaillinainen ja sitten vielä lähetin viestin vanhentuneeseen osoitteeseen! Hyvä minä!!
Mukaan kuitenkin pääsin ja tänään tuli tiedot SNY-paristani, jolle paketteja tulen lähettelemään. Saapas nähdä osaanko olla mieleinen Salainen! Vielä suuremmalla innolla odotan yhteydenottoa omalta Salaiseltani! Syksyn pariutuminen osui niin nappiin, että nyt olen vielä entistä enemmän täpinöissäni ;-P  tosin ilmoittaumisessa taisin antaa hiukkasen väärän kuvan itsestäni... en ole ollenkaan sellainen minkä kuvan sähköpostista saa, vaan oikeasti olen oikea mörkki-örkki! Maajussi voi todistaa eukkonsa olevan synkkä ja iloton otus, joka viettää aikansa sohvan nurkassa neuleen ja/tai kirjan kanssa ja murisee kulmahampit vilkkuen mikäli joku tulee samalle reviirille =D
Nyt Reppanainen lähtee kaivamaan makuupussin aitasta ja menee tekemään pesän tienvarren kesämökkiläisten kylpytynnyriin. Siten en hukkaa minuuttiakaan, vaan olen kärppänä paikalla kun postin täti tuo SNY-postia minulle!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Vaeltava aave

Eilen olin oikea tehotyttö. Viikkosiivouksen lisäksi vaihdoin tuvan verhot, tein vesirinkeleitä ja kannoin "joka paikan" puita täyteen. Oli pakko touhuta ettei olisi ollut aikaa pyöriä oman päänsä sisässä!

Maajussi oli eilisen päivän hirmuisen kaukana itäisillä seuduilla perhejuhlissa ja senhän tietää miten mie asiaan suhtaudun. Jo heti heräämisen jälkeen piti hieman tirauttaa silkasta pelosta- reiluun kahteen sataan kilometriin mahtuu monta hullua ja humalaista kanssa-autoilijaa. Sen verran löytyy mielikuvitusta että keksin kyllä kaikki mahdolliset katastrofit ja kaupan päälle muutaman mahdottomankin! Eikä levottomuus hirveästi asettunut sittenkään kun Maajussi soitti heidän päässeen turvallisesti perille. Fyysistä välimatkaa oli kuitenkin niin helskutisti, että tunsin sen jomotuksena sisuskaluissa.Paluumatkaa en enää sitten hermoillut niin kovasti. Kaipa vanhat luuni tunsivat sulhasmiehen lähestyvän kilometri kilometriltä.

Myös iltapuuhailu Maajussikan kotona rauhoitti mieltäni. Vietin illan karvaisessa seurassa uuneja lämmitellen, että matkalaisilla olisi mukavampi asettua yöpuulle. Lueskelin ja hieman käväisin netissä- mutta vain hieman. Siitä piti tämä kuvassa oleva herra huolen =)
Late oli vakaasti sitä mieltä, että netissä roikkuminen on aivan turhaa ja työnsi etutassullaan koko ajan näppäimistön takaisin atk-pöydän uumeniin. Vihje oli sen verran selkeä, että jopa minä tajusin mistä oli kyse. Niinpä Matolaatikko kiinni ja hoitamaan verenpainetta silitysterapialla.

Myöskään Kultaseni villapaita ei edistynyt Anoppilassa, vaikka hiha repussa mukana olikin.
Lankakerä oli niiiin ihana Rontin mielestä... harmi vaan etten kaivannut apua villapaidan teossa, enkä varsinkaan märäksi imeskeltyä lankakerää =)

Sen verran hyvin olen paitaa jo neulonut ettei ylimääräinen viivästys haitannut. Valmiina on jo melkein toinen hiha ja paitaosaa kaarrokkeen alkuun asti. Ehkäpä paita valmistuu ennen helteitä!
Maajussin villapaidan paitakappale

Voi sitä riemua kun puolen yön jälkeen sain syleilyyni 183 senttiä savolaista lomittajaa! Miten voikaan tuntua hyvälle nähdä toinen ja SAADA KOSKETTAA, silittää ja hiplata <3 
Hittolainen ukkoseni, että mie rakastan sinua!!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tohvelisankaritar

Ette kyllä ikinä usko, mutta miullapa on ihan uudet aamutossut!!! Ja kaiken lisäksi vielä pinkit =)
Työnantaja, elikäs meidän kunta, lahjoitti työntekijöilleen Reino-tossut kunnan logolla- tieteskin kunnan oman tehtaan tuotantoa! Varsinaisesti tossut oli kaiketi tarkoitettu jouluksi, mutta mulle ne toi pakkas-ukko. Kun en tiennyt/arvannut hakea tossujani kunnantoimistolta aikaisemmin. Kyllä noilla kehtaa kipittää saunasta pirttiin!
Lisäksi olen ottanut tuntumaa sisäiseen Tellervo Koivistooni... parsin sunnuntai-iltana Maajussin Hupisukan pohjassa olevan reiän. Kyllähän siitä aika kurpponen tuli, kun ei ole tullut sukkia parsittua sitten muinaisten lapsuusvuosien. MUTTA -ja nyt naisasianaiset sulkekaa silmänne- kokonaisuutena kokemus oli miellyttävä! Rakkaansa vaatteiden huoltaminen on omalla tavallaan hellyydenosoitus. Sama hyrinä-olo tulee kun pyykissä on Maajussin vaatteita. Saas nähdä miten kauan pitää olla yhdessä ennen kuin joudun pesemään ukon kalsareita sen sijaan että saan pestä niitä ;-D

perjantai 6. tammikuuta 2012

Haikeutta

Tämä päivä on mennyt jotenkin haljuissa tunnelmissa :-/  suurin syy on varmaan ajankohta, Loppiainen. Huomenna pitää alkaa raivaamaan joulua pois nurkista. Siihen mä en totu ikinä! Joka vuosi on ihan yhtä vaikeaa viedä kuuset pois. Muut koristeet ovat jo sitten helpompia pakattavia, mutta joulukuusien ulos vienti tuntuu niin kamalan lopulliselta. Seuraavaan jouluunhan on melkein vuosi. Vuosi on pitkä aika jonka aikana ehtii tapahtua paljon asioita joista kaikki eivät ole kovinkaan hyviä. Eli kai mä tunnen jonkinlaista pelkoa siitä mikä kaikki on toisin seuraavan joulun lähestyessä.


Tähänkin joulun aikaan sisältyi niin paljon onnea, että paluu arkeen tuntuu vaikealta. Miten sykähdyttikään saada hieman vielä toipilas Maajussi Jouluiltana syleilyynsä, nähdä mies jälleen tolpillaan ja hymyilevänä! Raukeat välipäivät kotosalla lukien ja Maajussin villapaitaa neuloen ja miten ihanaa oli juhlistaa 2-vuotiskihlapäivää uuden vuoden aattona samassa paikassa missä kihlauduimme <3

Saimme jälleen tuttavaperheeltä kutsun pompata kyytiin heidän lähtiessään Pieksämäen Haapakoskelle viettämään uuden vuoden yötä ulkona kylätapahtumassa joka on muodostunut kylällä perinteeksi. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin viimeisen kerran, joten oli todella hienoa päästä mukaan! Ilta oli meidän osaltamme suurimmaksi osaksi fiilistelyä  kahden vuoden takaisilla tunnelmilla. Kävelimme käsi kädessä noin kilometrin pituisen pihatien, joka oli reunustettu lyhdyin ja ulkotulin käyttäen hyväksi maaston muotoja laittamalla lyhtyjä ja roihuja kallion ulkonemiin ja puiden oksiin. Valitettavasti kunnon kuvaa en saanut, mutta maisema oli kuin sadusta!
Kun on koko illan ulkona pikkupakkasen nipistellessä poskipäitä niin energiaa kuluu. Niinpä tankkauksesta pitää huolehtia heti saavuttua
ja myös rankan kävelyretken jälkeen uudelleen, syöden lautanen tyhjäksi  =)
Ilta huipentui ammattilaisten järjestämään ilotulitukseen. Jytke tuntui sydämessä asti, mutta rakettien loistekin oli "hieman" eri luokkaa kuin mitä kaupassa myytävänä olevissa raketeissa!

Tämä mennyt viikko onkin sitten ollut taas työviikko. Töissä jo joulutontut riisuimmekin ikkunoista ja ovista ja koska siellä ei sitä kuusta ollut, niin tonttujen sulkeminen yläkaappiin ei kirpaissut yhtään. Tosin jouduin kyllä haikailun sijasta keskittymään siihen  etteivät terhakkaat pikkuapulaiseni pudonneet alas koristeita kurotellessaan ;-P