...pysyy edelleen suljettuna! Tämän kertainen SNY-parini onkin tosi salamyhkäinen =) torstaina haetussa kesäkuun sny-paketissa ei nytkään ollut mitään viestiä mukana.
Kaikkea muuta sen sijaan oli yllin kyllin =)
Ensimmäisenä huomasin tietenkin tuon ihanan värikkään, mielestäni hieman inka-tyylisen pikkukassin. Se on aivan ihana!! Ja onkin jo päässyt käyttöön "projektipussukkana" kesäneuleelle =) lisäksi löytyi herkkuja, puuvillalankaa, ristikkolehti, teetä, käsirasvaa ja kauniin kesäisiä, todella kauniita serviettejä ❤ varsinkin tuolle käsirasvalle on todella tarvetta. Unohdan aina ostaa sitä.
Kiitos jälleen kerran aivan ihanasta paketista❤❤❤ ja ehkäpä jonakin päivänä San vielä tietää kuka sinä olet =)
lauantai 23. kesäkuuta 2018
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Raparperitaivas vai mikä se oli?
Ei kun sehän olikin pitkästä aikaa sunnuntaikuva-taivas =) vaikka kovasti olen tänään raparperien parissa puuhaillutkin. Näyttää olevan tämä kevät-aika niin hektistä ettei muista kuvia ottaa!
Hieman harmittaa, että syreeni, pihlajat ym.juhannuskasvit ovat jo kukassa. Onkohan Juhannuksena enää mitään kukkasia?
Puutarhahommani ovat valitettavan vaiheessa. Selkä vaivaa edelleen-välilevyhän se siellä magneettikuviin mukaan kiukuttelee. Ja lisäksi kaipaan multaa-paljon multaa uusien kasvulavojen tekoon. Se multa vain on kunnan jäteasemalla ja Maajussi kesäflunssassa. Eli ei jaksa nyt traktorilla kirkonkylälle asti ajella.
Pitkän tauon takia saatte vielä bonuskuvan ❤
Maisema meidän rakkaan Onnen Pesän ikkunasta. Olkaa hyvät =)
sunnuntai 27. toukokuuta 2018
Lopun edellä
Toukokuussa on jo toisiksi viimeisen SNY-paketin aika. Haikeaa, koska tämä kierros on Heidi-emosen viimeinen vetokierros ja luultavasti myös minä osallistujana pidän taukoa SNY-kierroksista.
Tekstiviesti-ilmoitus paketista tuli torstai-iltana. Voi epätoivo! Posti menee kiinni klo16.30 ja mun työvuoro perjantaina loppuu 16.30. Eli en ehtisi hakemaan pakettia =(
Viimeinen lapsi haettiinkin jo vartin yli, joten pikanopean kamojen kasaaminen jälkeen syöksyin autoon ja aivan viime minuuteilla kukkakaupan ovesta sisään ❤
Maltoin mieleni ihailtavan hyvin minuksi ja odotin paketin kanssa kotiin asti. Sitten se olikin kyllä avattava välittömästi!
Tekstiviesti-ilmoitus paketista tuli torstai-iltana. Voi epätoivo! Posti menee kiinni klo16.30 ja mun työvuoro perjantaina loppuu 16.30. Eli en ehtisi hakemaan pakettia =(
Viimeinen lapsi haettiinkin jo vartin yli, joten pikanopean kamojen kasaaminen jälkeen syöksyin autoon ja aivan viime minuuteilla kukkakaupan ovesta sisään ❤
Maltoin mieleni ihailtavan hyvin minuksi ja odotin paketin kanssa kotiin asti. Sitten se olikin kyllä avattava välittömästi!
Mielenkiintoinen ja kutkuttavan jännittävä paketti! Tuossa kortissa ei nimittäin lue mitään =) parini on todella salaperäinen!
Kuvasta puuttuu paketissa ollut Pätkis-suklaalevy. Kuumassa autossa siitä oli tullut suklaakastiketta =) levy joutui jääkaappiin kovettumaan.
Kaupunkilanka on minulle uusi tuttavuus. Lanka tuntui ihan kivalle hyppysissä. Mikäli löydän mieleisen ohjeen niin voisin virkata langoista hellehatun. Vilkkaampaa parini minua kyllä taitaa kannustaakin! Jälleen paketista löytyi virkkukoukku. Lisäksi paketista löytyi kukan siemeniä. Mistäpä arvasit, että pidän kehäkukista ❤
Jälleen kerran paketti oli mieleinen! Jännityksellä odotan kesäkuuta kun paljastuu kuka sinä olet =)
maanantai 7. toukokuuta 2018
Lämpöä ilmassa
Eilisen päivän kuvahaasteen kuvat jäivät postaamatta, mutta tässä ne nyt tulevat!
Kun vihdoinkin ulkona tarkeni touhuta, niin käytin tilaisuuden hyväkseni ja puuhailin eilen kevätpuuhia =)
Kävin siivoamassa haudoiltakin callunat ja havut pois ja hieman haravoin. Aikamoista temppuilua vain oli roskien kottikärryyn saamisen kanssa- kumartuminen kun ei edelleenkään oikein onnistu. Osa haudoista sai myös orvokkiruukut. Harmillisesti vain orvokit loppuivat kesken. Ja oikeastaan ruukutkin.
Kun vihdoinkin ulkona tarkeni touhuta, niin käytin tilaisuuden hyväkseni ja puuhailin eilen kevätpuuhia =)
Kävin siivoamassa haudoiltakin callunat ja havut pois ja hieman haravoin. Aikamoista temppuilua vain oli roskien kottikärryyn saamisen kanssa- kumartuminen kun ei edelleenkään oikein onnistu. Osa haudoista sai myös orvokkiruukut. Harmillisesti vain orvokit loppuivat kesken. Ja oikeastaan ruukutkin.
Niinkuin näkyy myös Maajussin ikkunalla kukkii jo orvokit =) ja Lara Croftia (tuo lava-auto) lukuunottamatta autot ovat saaneet jo kesärenkaat allensa.
Meillä sen sijaan ei edelleenkään voi kuin haaveilla kevättöistä. "Lavatarhassa" seisoo edelleen vesi ja kun äsken tyhjensin hellan alta tuhkat niin nurmikolla kuului lits ja läts kävellessä. Hyvä syy olla haravoimatta =)
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
Paljaana
Maa nimittäin, kaikkine talven tuomine muutoksineen ja roskineen. Hieman jo varovasti Maajussin kotona haravalla rapsuttelin eilen. Kovin paljoa ei jalka antanut ulkona touhuta ja siitä haravastakin puuttui puolet piikeistä =D samalla sahasin omenapuusta pois haaran, joka on kasvanut vaakatasossa kutakuinkin suoraan rappusten eteen.
Meillä sen sijaan ei pääse haravahommiin vielä viikkokausiin. Maa on savikkoa, joten pahimmilla paikoilla nurmikolla seisoo vesi. Mutta jos hieman käyttää mielikuvitusta-tai oikeastaan sitä saa käyttää aika paljon- niin tuolla kauimmaisessa kasvilavassa on jo hieman merkkejä talvivalkosipuleiden laihon kärjistä. Kauan olen niitä miettinyt ja viime syksynä vihdoin sain aikaiseksi hommata kynsiä. Toivottavasti ensi syksynä pääsen korjaamaan ikioman valkosipulisadon! Tuskin kynsiin ovat myyrätkään talven mittaan iskeneet- tai mistä sen tietää, vaikka ovat yrittäneet lääkitä myyräkuumetta valkosipulin kynsilläni ;)
Ps. Myös "Riippumatossa" saa vierailla ja vaikkapa jättää muistoksi käynnistään sanasen tai pari =)
https://riippumatonselailija.blogspot.fi/?m=1
sunnuntai 22. huhtikuuta 2018
Vettä kengässä
Sunnuntai ja hieman lumettomampien sunnuntai-kuvien aika.
Illalla ulkona käpsehtiessä hylkäsin erään kesähaaveeni mahdottomana. Olin suunnitellut muutamaa mansikkariviä tuohon ikkunan alle, mutta ei siitä taida mitään tulla. Riisi sopisi paremmin savikkoon, jossa seisoo sulamisvedet viikkokausia joka kevät. Tai sitten istutan mansikkaa kohopenkkeihin tai kasvulavoihin. Itse asiassa viime yönä näin unta, jossa Maajussi oli nikkaroinut minulle tuohon kuvan alueelle monta isoa kasvatuslaatikkoa, jotka olivat täynnä multaa =)
Mäen päällä oleva Maajussin koti ei näytä yhtä vetiselle kuin meiltä otettu kuva. Autoista voi tosin päätellä sivuteiden kunnon tällä hetkellä =) kura lentää ja pahimmilta paikoilta on jouduttu kiskomaan kiinni jääneitä henkilöautoja ylös. Kelirikko on pahempi kuin vuosikausiin! Tai sitten miesmuisti on hyvin lyhyt =)
Illalla ulkona käpsehtiessä hylkäsin erään kesähaaveeni mahdottomana. Olin suunnitellut muutamaa mansikkariviä tuohon ikkunan alle, mutta ei siitä taida mitään tulla. Riisi sopisi paremmin savikkoon, jossa seisoo sulamisvedet viikkokausia joka kevät. Tai sitten istutan mansikkaa kohopenkkeihin tai kasvulavoihin. Itse asiassa viime yönä näin unta, jossa Maajussi oli nikkaroinut minulle tuohon kuvan alueelle monta isoa kasvatuslaatikkoa, jotka olivat täynnä multaa =)
Mäen päällä oleva Maajussin koti ei näytä yhtä vetiselle kuin meiltä otettu kuva. Autoista voi tosin päätellä sivuteiden kunnon tällä hetkellä =) kura lentää ja pahimmilta paikoilta on jouduttu kiskomaan kiinni jääneitä henkilöautoja ylös. Kelirikko on pahempi kuin vuosikausiin! Tai sitten miesmuisti on hyvin lyhyt =)
lauantai 21. huhtikuuta 2018
Piinaviikon piristys
Jo aiemmin olen maininnut sitkeästä iskiaksestani, mikä on vaivannut enemmän tai vähemmän koko kevättalven. Vaikka kivut ovat välillä olleetkin ikävät niin taipuisuudessani on tapahtunut parannusta ja olen jo ollut toiveikas paranemiseni suhteen. Kunnes tuli torstaiaamu.
Lumien alkaessa sulaa on lasten rakastama hämähäkkikeinu noussut pienimpien Nuppusten ulottumattomiin. Keinuminen on kuitenkin kivaa, joten hoitajien apu on tarpeen. Niinpä nostin yhden kaikista pienimmistä ja kevyimmistä lapsista "Hämppikseen" ja tein jonkun kiertoliikkeen jota ei olisi pitänyt. Kipu lonkassa ja jalassa oli hirvittävä! Se työpäivä loppui siihen, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään saati sitten kumartumaan.
Iltapäivällä kipu oli sitten jo sitä luokkaa ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen naapurikunnan puolelle. Koska istuminen oli täysin mahdotonta, niin matka taittui ambulanssin kyydillä. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten!
Sinnehän minä sitten yöksi jäin Keiteleelle. Sain jopa ihan oman yksiön- luultavasti siksi etten teutaroinnillani häiritse muita =) Kun jokainen pienikin liikahdus sai vinkaisemaan kivusta en olisi kovin hääppöistä huoneseuraa ollut. Vahvoilla kipulääkkeillä olo saatiin vähitellen tasaantumaan ja pääsinkin kotiin eilen iltapäivällä. Tosin Maajussin autoon kiipeäminen laukaisi taas kivun ja Maajussi olikin vähällä jo tehdä u-käännöksen kesken matkan kun naama valkoisena ilmoitin että taidan kohta pyörtyä. Kotiin kuitenkin päästiin, kun laskettiin istuin lähes vaakatasoon.
Vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkkeet tekevät olon tokkuraiseksi ja se ettei pysty edes normaaleihin arkiaskareisiin vetää mielen matalaksi =( tuntuukin että en enää tunne itseäni. En minä ole tämä hitaasti köpöttävä totinen ja hiljainen olento! Siksi puhelimen kilahdus eilen illalla oli kutakuinkin paras ääni maailmassa. Huhtikuun sny-paketti olisi noudettavissa ❤
Itse en sitä voinut hakea, mutta onneksi on Maajussi ❤❤❤ hän haki paketin minulle töistä tullessa ❤
KIITOS!! Tuo kori on ihana! Niin keväinen! Vaatteissa en tuota sävyä käyttäisi, mutta tuohon koriin väri sopii täydellisesti! Ja korille on muutenkin käyttöä. Rakastan sitä! Lisäksi paketista löytyi virkkuukoukku, lankaa, meille ennestään tuntematonta teetä ja suklaata. Tuo tee vaikuttaa makumaailmaltaan kiehtovalta! Sitä maistetaan varmaan jo tänä iltana =) ja suklaan aion myös kohta avata.
Et uskokaan rakas Sny miten sopivaan hetkeen paketin tulo osui ❤ juuri nyt tarvitsin sen tuomaa piristystä varmaan enemmän kuin koskaan ennen! Kiitos ❤
Lumien alkaessa sulaa on lasten rakastama hämähäkkikeinu noussut pienimpien Nuppusten ulottumattomiin. Keinuminen on kuitenkin kivaa, joten hoitajien apu on tarpeen. Niinpä nostin yhden kaikista pienimmistä ja kevyimmistä lapsista "Hämppikseen" ja tein jonkun kiertoliikkeen jota ei olisi pitänyt. Kipu lonkassa ja jalassa oli hirvittävä! Se työpäivä loppui siihen, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään saati sitten kumartumaan.
Iltapäivällä kipu oli sitten jo sitä luokkaa ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen naapurikunnan puolelle. Koska istuminen oli täysin mahdotonta, niin matka taittui ambulanssin kyydillä. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten!
Sinnehän minä sitten yöksi jäin Keiteleelle. Sain jopa ihan oman yksiön- luultavasti siksi etten teutaroinnillani häiritse muita =) Kun jokainen pienikin liikahdus sai vinkaisemaan kivusta en olisi kovin hääppöistä huoneseuraa ollut. Vahvoilla kipulääkkeillä olo saatiin vähitellen tasaantumaan ja pääsinkin kotiin eilen iltapäivällä. Tosin Maajussin autoon kiipeäminen laukaisi taas kivun ja Maajussi olikin vähällä jo tehdä u-käännöksen kesken matkan kun naama valkoisena ilmoitin että taidan kohta pyörtyä. Kotiin kuitenkin päästiin, kun laskettiin istuin lähes vaakatasoon.
Vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkkeet tekevät olon tokkuraiseksi ja se ettei pysty edes normaaleihin arkiaskareisiin vetää mielen matalaksi =( tuntuukin että en enää tunne itseäni. En minä ole tämä hitaasti köpöttävä totinen ja hiljainen olento! Siksi puhelimen kilahdus eilen illalla oli kutakuinkin paras ääni maailmassa. Huhtikuun sny-paketti olisi noudettavissa ❤
Itse en sitä voinut hakea, mutta onneksi on Maajussi ❤❤❤ hän haki paketin minulle töistä tullessa ❤
KIITOS!! Tuo kori on ihana! Niin keväinen! Vaatteissa en tuota sävyä käyttäisi, mutta tuohon koriin väri sopii täydellisesti! Ja korille on muutenkin käyttöä. Rakastan sitä! Lisäksi paketista löytyi virkkuukoukku, lankaa, meille ennestään tuntematonta teetä ja suklaata. Tuo tee vaikuttaa makumaailmaltaan kiehtovalta! Sitä maistetaan varmaan jo tänä iltana =) ja suklaan aion myös kohta avata.
Et uskokaan rakas Sny miten sopivaan hetkeen paketin tulo osui ❤ juuri nyt tarvitsin sen tuomaa piristystä varmaan enemmän kuin koskaan ennen! Kiitos ❤
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Kevään merkkejä
Parin viikon tauon jälkeen on sunnuntai-kuvien aika. Vihdoinkin on muutakin näytettävää kuin pelkkää lunta =) kevät on menneen viikon aikana tullut kohisten tänne savoonkin. Onneksi öisin on ollut vielä pakkasta. Se helpottaa hieman kelirikkoa. Melkein jo suunnittelen ottavani Maajussilta traktorin ajo-opetusta! Alkaa pahimmilla paikoilla Ooppelista loppua maavara.
Ensin kuva Maajussin kotoa- ja Maajussista omenapuun haavanhoitopuuhissa. Puutarhapalvelu Pupu &pojat kun ovat hoitaneet rapun pielen onenapuuta valitettavalla innolla pitkin talvea.
Ensin kuva Maajussin kotoa- ja Maajussista omenapuun haavanhoitopuuhissa. Puutarhapalvelu Pupu &pojat kun ovat hoitaneet rapun pielen onenapuuta valitettavalla innolla pitkin talvea.
Meillä ei kevät ole vielä yhtä pitkällä, mutta kyllä kuvassa jo hieman sulaa maata näkyy.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018
Kämmärin kukkatumput
En pidä käsissäni mistään liian kömpelöistä tai "liian" paksuista hansikkaista/rukkasista. Jotkut kankeat nahkarukkaset olisivat kauhistus! Eihän niillä saa otetta mistään!
Niinpä käsissäni on yleensä lapaset keskitalvellakin. Kovilla pakkasilla yksiväriset lapaset vain eivät ole tarpeeksi lämpimät- ja jos laittaa kahdet lapaset päällekkäin niin tuntuma muuttuu taas kömpelöksi. Niinpä olen kaivannut käsiini paksuja kirjoneulelapasia.
Jouluksi hankin itselleni lahjaksi Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2- kirjan. Mikään taitava kirjoneuleiden tekijä en ole, joten suurin osa kirjan malleista on taitojeni ulottumattomissa. Enkä toisaalta edes halunnutkaan mitään hirmuisen hienoja lapasia. Töissä hän minä niitä suurimman osan aikaa pitäisin. Ja siellä lapaset joutuvat kovalle kulutukselle ja sietämään lunta, jäätä ja kuraa.
Oli kirjassa kuitenkin yksi jopa minun taidoilleni sopiva lapasmalli. Kämmärin kukkatumput, jotka esittelytekstin mukaan sopivat myös hieman aloittelevammalle neulojalle. Ensimmäinen lapanen eteni nopeasti peukaloa vaille valmiiksi. Toisenkin sain alkuun. Sitten tuli helmikuu, Muorin kuolema ja sitä seurannut suruaika. Lapanen jäi neulekoriin eikä tarkkaavaisuuteni olisi kyllä kaavion seuraamiseen riittänytkään. Muutaman rivin kyllä yritin Maajussin ollessa reissussa.
Mutta kaikelle on aikansa. Pari viikkoa sitten innostuin uudelleen. Tein toisenkin lapasen valmiiksi ja aloitin peukaloa. Mutta himputti vie! VÄÄRÄÄ PEUKALOA! Kummallekin lapaselle on oma kaavio ja tietenkin aloin neulomaan väärää kaaviota. Purkaa en viitsinyt, mutta kun virheen tiesin niin neulomisesta meni maku =( ja taas työ jäi marinoitumaan korin pohjalle.
Koska kevät on jo nurkan takana niin nyt pääsiäispyhinä pakotin itseni jälleen neulekoriin ääreen ja tartuin käsiksi peukaloihin. Eihän siinä loppujen lopuksi edes kauan mennyt! Ja siinä ne nyt olivat, lapaset elämäni ensimmäisellä kirjoneulepeukalolla. Lankana minulla oli Seiskaveikka ja puikkoina nro4. Kirjoneulekäsialani kun on toivottoman napakkaa!
Niinpä käsissäni on yleensä lapaset keskitalvellakin. Kovilla pakkasilla yksiväriset lapaset vain eivät ole tarpeeksi lämpimät- ja jos laittaa kahdet lapaset päällekkäin niin tuntuma muuttuu taas kömpelöksi. Niinpä olen kaivannut käsiini paksuja kirjoneulelapasia.
Jouluksi hankin itselleni lahjaksi Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2- kirjan. Mikään taitava kirjoneuleiden tekijä en ole, joten suurin osa kirjan malleista on taitojeni ulottumattomissa. Enkä toisaalta edes halunnutkaan mitään hirmuisen hienoja lapasia. Töissä hän minä niitä suurimman osan aikaa pitäisin. Ja siellä lapaset joutuvat kovalle kulutukselle ja sietämään lunta, jäätä ja kuraa.
Oli kirjassa kuitenkin yksi jopa minun taidoilleni sopiva lapasmalli. Kämmärin kukkatumput, jotka esittelytekstin mukaan sopivat myös hieman aloittelevammalle neulojalle. Ensimmäinen lapanen eteni nopeasti peukaloa vaille valmiiksi. Toisenkin sain alkuun. Sitten tuli helmikuu, Muorin kuolema ja sitä seurannut suruaika. Lapanen jäi neulekoriin eikä tarkkaavaisuuteni olisi kyllä kaavion seuraamiseen riittänytkään. Muutaman rivin kyllä yritin Maajussin ollessa reissussa.
Mutta kaikelle on aikansa. Pari viikkoa sitten innostuin uudelleen. Tein toisenkin lapasen valmiiksi ja aloitin peukaloa. Mutta himputti vie! VÄÄRÄÄ PEUKALOA! Kummallekin lapaselle on oma kaavio ja tietenkin aloin neulomaan väärää kaaviota. Purkaa en viitsinyt, mutta kun virheen tiesin niin neulomisesta meni maku =( ja taas työ jäi marinoitumaan korin pohjalle.
Koska kevät on jo nurkan takana niin nyt pääsiäispyhinä pakotin itseni jälleen neulekoriin ääreen ja tartuin käsiksi peukaloihin. Eihän siinä loppujen lopuksi edes kauan mennyt! Ja siinä ne nyt olivat, lapaset elämäni ensimmäisellä kirjoneulepeukalolla. Lankana minulla oli Seiskaveikka ja puikkoina nro4. Kirjoneulekäsialani kun on toivottoman napakkaa!
Parilla kohtaa kyllä olen huomannut virheen, mutta olkoon. Kyllä lapaset asiansa ajaa. Kevään nuoskalumessa kuviot kuitenkin käyvät suttuisen näköisiksi. Silloin kukaan ei ainakaan huomaa onko jokaisen kukan terälehti aivan saman näköinen =)
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Riippumaton selailija
Voi Pöllönen minkä teit! Niinhän sitä piti olla sen verran yllytyshullu, että nyt on sitten kaksi blogia. Tervetuloa vierailulle myös kirjojen pariin eli köllöttelemään kanssani riippumattoon =)
Nimi tulee siitä, että aiemmin monena kesänä lukupaikkani oli riippumatto. Viime vuosina ei riippumattoa ole tullut ripustettua. mökille sellaisesta kovasti haaveilisin, mutta siellä ei ole sopivia puita mihin sen saisi ripustettua. Pitänee jatkaa kinuamista, josko Maajussi kyllästyisi ja tekisi minulle telineen - tai teettäisi sen jollakulla muulla.
Kovin säännöllisiä päivityksiä en lupaa, mutta parhaani yritän. Ja ehkäpä uuden blogin myötä saan jälleen uuden innon bloggaamiseen!
Mutta nyt fysioterapeutin "pahoinpitelemä" koipeni vaatii liikettä niveliin, joten lähden kiipeämään tiskivuorelle, käväiskää te sillävälin Riippumatossa, vaikkei siellä vielä yhtään kirjaesittelyä olekaan!
Nimi tulee siitä, että aiemmin monena kesänä lukupaikkani oli riippumatto. Viime vuosina ei riippumattoa ole tullut ripustettua. mökille sellaisesta kovasti haaveilisin, mutta siellä ei ole sopivia puita mihin sen saisi ripustettua. Pitänee jatkaa kinuamista, josko Maajussi kyllästyisi ja tekisi minulle telineen - tai teettäisi sen jollakulla muulla.
Kovin säännöllisiä päivityksiä en lupaa, mutta parhaani yritän. Ja ehkäpä uuden blogin myötä saan jälleen uuden innon bloggaamiseen!
Mutta nyt fysioterapeutin "pahoinpitelemä" koipeni vaatii liikettä niveliin, joten lähden kiipeämään tiskivuorelle, käväiskää te sillävälin Riippumatossa, vaikkei siellä vielä yhtään kirjaesittelyä olekaan!
Kuutamokävelyllä
Pääsiäisenä jäi sunnuntaikuvat ottamatta- ihan tarkoituksella. Edelleenkään ei ulkona ole muutosta tapahtunut, ainakaan keväisemmäksi suuntaan. Tälläkin hetkellä sataa lunta.
Tuiskun keskellä on hyvä fiilistellä leivinuunin lämmössä kiirastorstai-iltaa ja palauttaa mieliin nuotion rätinä ja käristyvän makkaran tuoksu.
Kylätoimikunnallamme on ollut tapana järjestää kevättalvisin joku yhteistapahtuma. Välillä se on ollut uinti/keilausreissu tai konserttimatka, välillä ulkoilmatapahtuma. Tänä vuonna se oli Kuutamokävely Keitele-järven jäällä.
Ajankohdaksi valikoitui kiirastorstai, koska silloin ei ole mahdollisilla nuoremmilla osallistujillakaan kiirettä nukkumaan koulun takia. Tosin aivan niin nuoria osallistujia ei tällä kertaa ollutkaan mukana vaan ihan aikuisvoimin tarvottiin eteenpäin =)
Kun tapahtumasta sovittiin aiemmin talvella olin innoissani- torstaina sitten vähän vähemmän. Töistä tullessa olin noutanut postista itselleni 600 sivua pääsiäislukemista, joka lauleli seireenilaulua tuvan sivustavedettävän kannella. Ja se toinen ja vahvempi innon latistaja; Iskias =( viime viikot olen kipuillut enemmän tai vähemmän oikean koipeni kanssa. Viime torstaina enemmän, joten en ollut ollenkaan varma miten tulisin jäällä pärjäämään. Pihassa sovittiinkin Maajussin kanssa, että lähdetään kesken pois mikäli olo muuttuu liian hankalaksi.
Kun tärkeimmät kuulumiset oli päivitetty ja porukka kasassa lähdimme Harinkaan laiturin viereltä jäälle kohti noin kilometrin päässä olevaa kummelia. Kovin hyvin ei moottorikelkan jälki meitä kestänyt ja ensimmäiset sadat metrit tuntuivatkin hankalilta. Mutta kun on tarpeeksi pahaa sisua niin eihän se luonto antanut kääntyä takaisin ja kun vain sitkeästi jatkoin eteenpäin niin jalkakin vertyi ja olo parani. Välillä täytyi vain pysähtyä kuvaamaan upeaa maaliskuista auringonlaskua!
Kummelille päästyä pysähdyttiin vetämään henkeä ja osa porukasta muisteli nuoruuttaan 60-70luvuilla, jolloin kyseinen niemi oli kylän nuorten kokoontumispaikka. Juhannukseksi telttapaikka oli kuulema pitänyt varata jo monta päivää ennen mikäli mieli teltan pystyttää! Kukaan porukasta ei ollut tainnut kokea sisävesilaiva-aikaa mutta sitäkin muisteltiin ja laivareittejä mietittiin. Voi miten ihanaa olisi vieläkin päästä järveä pitkin laivalla Viitasaarelle! Sen ajan olisin halunnut kokea ❤
Hetken huokaisun jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin päin ja täytyy myöntää, että loppumatkasta alkoi jo tassu painamaan. Sen verran raskasta upottavalla hangella käveleminen oli.
Onneksi rannalla odottivat muutamat nuotiota pitämään jääneet vanhemmat kyläläiset ja pannullinen kuumaa nuotiokahvia vastapaistettujen munkkien kera. Nuotion vieressä seisoi myös uljaassa rivissä pitkiä juuri vuoltuja makkaratikkuja ja korillinen makkarapaketteja. Hämärtyvässä illassa kuului puheensorina ja nuotiopuiden risahtelu, mutta kovin kauaa ei viheliäinen koipeni antanut meidän iltaa viettää rannalla, vaan olimme ensimmäisten joukossa, jotka toivottelivat hyvää pääsiäistä. Ja kotona heti kirjan pariin... vatsallaan sängyssä köllöttely kun ei tee kipeää.
Tuiskun keskellä on hyvä fiilistellä leivinuunin lämmössä kiirastorstai-iltaa ja palauttaa mieliin nuotion rätinä ja käristyvän makkaran tuoksu.
Kylätoimikunnallamme on ollut tapana järjestää kevättalvisin joku yhteistapahtuma. Välillä se on ollut uinti/keilausreissu tai konserttimatka, välillä ulkoilmatapahtuma. Tänä vuonna se oli Kuutamokävely Keitele-järven jäällä.
Ajankohdaksi valikoitui kiirastorstai, koska silloin ei ole mahdollisilla nuoremmilla osallistujillakaan kiirettä nukkumaan koulun takia. Tosin aivan niin nuoria osallistujia ei tällä kertaa ollutkaan mukana vaan ihan aikuisvoimin tarvottiin eteenpäin =)
Kun tapahtumasta sovittiin aiemmin talvella olin innoissani- torstaina sitten vähän vähemmän. Töistä tullessa olin noutanut postista itselleni 600 sivua pääsiäislukemista, joka lauleli seireenilaulua tuvan sivustavedettävän kannella. Ja se toinen ja vahvempi innon latistaja; Iskias =( viime viikot olen kipuillut enemmän tai vähemmän oikean koipeni kanssa. Viime torstaina enemmän, joten en ollut ollenkaan varma miten tulisin jäällä pärjäämään. Pihassa sovittiinkin Maajussin kanssa, että lähdetään kesken pois mikäli olo muuttuu liian hankalaksi.
Kun tärkeimmät kuulumiset oli päivitetty ja porukka kasassa lähdimme Harinkaan laiturin viereltä jäälle kohti noin kilometrin päässä olevaa kummelia. Kovin hyvin ei moottorikelkan jälki meitä kestänyt ja ensimmäiset sadat metrit tuntuivatkin hankalilta. Mutta kun on tarpeeksi pahaa sisua niin eihän se luonto antanut kääntyä takaisin ja kun vain sitkeästi jatkoin eteenpäin niin jalkakin vertyi ja olo parani. Välillä täytyi vain pysähtyä kuvaamaan upeaa maaliskuista auringonlaskua!
Kummelille päästyä pysähdyttiin vetämään henkeä ja osa porukasta muisteli nuoruuttaan 60-70luvuilla, jolloin kyseinen niemi oli kylän nuorten kokoontumispaikka. Juhannukseksi telttapaikka oli kuulema pitänyt varata jo monta päivää ennen mikäli mieli teltan pystyttää! Kukaan porukasta ei ollut tainnut kokea sisävesilaiva-aikaa mutta sitäkin muisteltiin ja laivareittejä mietittiin. Voi miten ihanaa olisi vieläkin päästä järveä pitkin laivalla Viitasaarelle! Sen ajan olisin halunnut kokea ❤
Hetken huokaisun jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin päin ja täytyy myöntää, että loppumatkasta alkoi jo tassu painamaan. Sen verran raskasta upottavalla hangella käveleminen oli.
Onneksi rannalla odottivat muutamat nuotiota pitämään jääneet vanhemmat kyläläiset ja pannullinen kuumaa nuotiokahvia vastapaistettujen munkkien kera. Nuotion vieressä seisoi myös uljaassa rivissä pitkiä juuri vuoltuja makkaratikkuja ja korillinen makkarapaketteja. Hämärtyvässä illassa kuului puheensorina ja nuotiopuiden risahtelu, mutta kovin kauaa ei viheliäinen koipeni antanut meidän iltaa viettää rannalla, vaan olimme ensimmäisten joukossa, jotka toivottelivat hyvää pääsiäistä. Ja kotona heti kirjan pariin... vatsallaan sängyssä köllöttely kun ei tee kipeää.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Lisää lunta
On jälleen aika sunnuntai-kuvien =) mietin kyllä josko jättäisin viikon tai pari väliin? Kun ei näissä kuvissa edelleenkään kevään edistymistä näy. Päinvastoin! Lunta on jälleen enemmän kuin viime sunnuntaina otetuissa kuvissa. Mutta eikös sitä sanota, että uusi lumi on vanhan surma. Joten vapiskaa kinokset! Aikanne koettaa vielä!
tiistai 20. maaliskuuta 2018
Terveisiä Varsinais-Suomesta
Tänään oli aika taikoa esiin ensimmäisen SNY-paketin sisältö =)
Paketin toteutustapahan oli siis magic yarn, eli taikapallo ja kuukauden teema oli esitellä omaa kotiseutua tai kotikuntaa.
Minun parini on kotoisin Varsinais-Suomesta ja paketista löytyikin maakuntalapasiin ohje =)
Paketin toteutustapahan oli siis magic yarn, eli taikapallo ja kuukauden teema oli esitellä omaa kotiseutua tai kotikuntaa.
Minun parini on kotoisin Varsinais-Suomesta ja paketista löytyikin maakuntalapasiin ohje =)
Uskoisin ohjeen päätyvän toteutuslistalle. Mallissa on jotain vanhanaikaista- tulee mieleen äiti ja hänen Mary Oljen lapaskirjan ohjeilla tekemänsä lukuisat kirjoneulelapaset ❤
Ai mitä muuta paketissa oli kuin lapasohje? Voi, siellähän oli vaikka mitä! Heti näkyvillä oli kaksi kerää ihanan väristä korallinpunaista Seiskaveikkaa ja rasia minttuteetä. Nam!
Ja sitten oli se vaaleanpunainen taikapallo, joka piti sisällään vaikka minkälaisia apuvälineitä ❤
Mistä tiesit, että hakaneuloja on pitänyt ostaa jo pidemmän aikaa? En vain ikinä muista asiaa kaupassa käydessäni ;D
Ainoa mikä mietityttää ovat nuo kaksi pyörylää, joiden sisällä on pienempiä pyörylöitä. Mitä ne ovat? Jotain tupsukehikoita kenties?
Kiitos! Paketin sisältö oli aivan loistava! Olenkin kaivannut Maajussin kotiin omaa varmuusvarastoa neule-apuvälineistä. Nyt minulla sitten sellainen on, kiitos sinun ihanainen SNY ❤
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Sunnuntai kuvina
Vuorossa sunnuntaikuva-haasteen osa 4. Viime viikolla kyllä otin kuvat, mutta syystä tai toisesta ne sitten jäi laittamatta blogiin. Ja tuli maanantai, tuli tiistai, keskiviikko jne. Ei sen puoleen, että edelleenkään kuvissa mikään olisi muuttunut keväisemmäksi- päin vastoin. Lunta on entistäkin enemmän. Itse asiassa lunta satoi alkuviikolla niin paljon, että tänne jäin kun tulin lämmittämään kotia =( ekan kerran jo heti pihassa, mutta sisukas kun olen niin temppuilin Ooppelilla noin sata metriä ennen kuin sitten olinkin niin hyvin kiinni, ettei auto liikkunut ei eteen eikä taakse. Sopivaa materiaalia Suomen surkein kuski- sarjan seuraavalle kaudelle?
Kantola 18.3.2018
Kantola 18.3.2018
Ja Vuojo
Tänään on kyllä ollut ihanan aurinkoinen päivä, vaikka tuuli vielä onkin aika kipakka. Mutta eiköhän se kevät tästä vielä meidätkin löydä ❤
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Älä koskaan ikinä muutu
Niinhän sitä laulussa sanotaan =)
Minä kyllä toivoisin, että sunnuntaikuva-haasteen maisema jo vähän muuttuisi! Tylsää tarjoilla teille viikosta toiseen pelkkää lunta.
Minä kyllä toivoisin, että sunnuntaikuva-haasteen maisema jo vähän muuttuisi! Tylsää tarjoilla teille viikosta toiseen pelkkää lunta.
Vaikkei kuvissa muutosta ole tapahtunutkaan, niin kevät alkaa jo hiipiä mieleen =) siemenkuvastoja on selattu ahkerasti ja tänään olisi tarkoitus tehdä tilaus. Tomaatin siemenillä alkaa jo melkein olla kiire- eikä lempimerkkiäni löydy markettien siemenhyllystä.
Ja vaikkei nyt sopiva kuun aika olekaan niin äsken tein vuoden ensimmäiset kylvökset; Leijonankitaa, Kiinanastereita ja Hopealehtiä. Tosin olosuhteet eivät meillä ole parhaimmat. Valoa ei vielä ole tarpeeksi, joten taimet eivät yleensä ole kaikista topakampia, mutta ihan hienosti ne silti kesällä kukkivat ❤ eikä mikään voita itse kasvatettuja tomaatteja!
lauantai 3. maaliskuuta 2018
Talutusnuorassa
Tämän kevään SNY-parini lupaili kommentissaan"etanapostilla" matkaavaa postikorttia. Eilen Maajussi sitten kertoi ilouutisen; postin seassa oli "semmosta Sny-postia". Ou jee =) sehän vain sopii!
Kortissa parini hieman pahoitteli kortin myöhäistä saapumista "ajatuskatkoksen" takia. Ällös ole huolissasi rakas parini! Minä olin ihan tyytyväinen siihen e-korttiin ❤ enkä olisi tajunnut muuta kaivatakaan.
Kortissa parini hieman pahoitteli kortin myöhäistä saapumista "ajatuskatkoksen" takia. Ällös ole huolissasi rakas parini! Minä olin ihan tyytyväinen siihen e-korttiin ❤ enkä olisi tajunnut muuta kaivatakaan.
Kiitos ❤ Kortti on todella minun näköisenä! Ei kissoissakaan mitään vikaa ole, mutta ehdottomasti enemmän olen koiraihminen. Ja hevoset- isä oli hevosmies henkeen ja vereen, vaikkei meillä itsellä ole hevosta ollutkaan. Isän serkun hevosten pärjäämistä jännättiin raveissa monet kerrat!
Eli minulle kortti paitsi kertoo ystävyydestä niin myös osuu sieluni herkkiin kohtiin.
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
Aurinkoenergiaa
Perjantaina saatoimme Muorin ikuiselle matkalle auringon paistaessa täydeltä terältä. Viime aikoina aurinkoisia päiviä on riittänyt ja olemmekin puhuneet, että Muori on laittanut kaikki valot päälle heti perille päästyään. Hän tykkäsi sytytellä valoja silloin kun asui vielä täällä kotona =)
Perjantaipäivä oli tunteita täynnä: surua, ikävää ja paljon paljon muistoja- välillä hymyilyä jollekin hauskalle sattumukselle menneisyydessä. monien tunteiden myllätessä takki oli kieltämättä aika tyhjä illalla kotiin päästyä. Väsyneenä kännykkä käteen ja tsekkaus päivän aikana tulleisiin sähköposteihin. Sielläpä olikin sitten piristävä yllätys! E-kortti jonka lähettäjäksi oli merkitty Sny-emo. Sähköpostiohjelma kyllä hälytti paniikissa ettei sähköposti ole lähettäjäksi merkitystä osoitteesta. Hmm... jos kortti ei kerran ole Heidiltä, niin sen täytyy olla... minun Sny:ltäni! Ja niinhän se olikin =)
Perjantaipäivä oli tunteita täynnä: surua, ikävää ja paljon paljon muistoja- välillä hymyilyä jollekin hauskalle sattumukselle menneisyydessä. monien tunteiden myllätessä takki oli kieltämättä aika tyhjä illalla kotiin päästyä. Väsyneenä kännykkä käteen ja tsekkaus päivän aikana tulleisiin sähköposteihin. Sielläpä olikin sitten piristävä yllätys! E-kortti jonka lähettäjäksi oli merkitty Sny-emo. Sähköpostiohjelma kyllä hälytti paniikissa ettei sähköposti ole lähettäjäksi merkitystä osoitteesta. Hmm... jos kortti ei kerran ole Heidiltä, niin sen täytyy olla... minun Sny:ltäni! Ja niinhän se olikin =)
Kortin kotisivu on kyllä niin osuva kuin vain olla voi! Voimapaikka ❤
Hyvin olet osannut kortin valita, Kullero on yksi lempikukistani! Eihän siihen enää montaa kuukautta ole, kun Kullerot loistavat kukkapenkissä. Sitä odotellessa.
Kiitos kortista SNY ❤ Kortti tuli juuri silloin kun sen piristystä tarvitsinkin.
Sunnuntai kuvina
maanantai 19. helmikuuta 2018
Koti
Eilen bongasin H-pöllösen blogista kivan kuvahaasteen. Tarkoituksena on ottaa kuva kodin ikkunasta joka sunnuntai heinäkuun alkuun asti. Siis 20 kuvaa vuodenaikojen muuttamasta maisemasta.
Maajussi on par'aikaa käymässä Pohjois-Karjalassa, tulee tänä iltana. Kun on yksin kotona niin sitä on aikaa pohdiskella kaikenlaista. Aloinpa sitten miettiä ikkunaa, mistä kuvia ottaisin. Missä se ikkuna on? Koti on tietenkin tämä lapsuudenkoti, jonka tuvassa nyt kirjoitan ❤ ja onhan tämä nyt ihan virallisestikin minun taloni. Mutta noin puolet ajasta olemme yötä Maajussin luona ja kun siellä ollessamme töistä päästyä soitan kullalleni niin aivan luonnostaan puhelu päättyy sanoihin "Käyn kaupassa ja tulen sitten kotiin". Eli minulla on kaksi rakasta kotitaloa. ❤
Niinpä saatte seurata kevään ja kesän etenemistä kahdesta eri ikkunasta.
Ensimmäinen kuva on Maajussin tuvan ikkunasta. Etualalla on omenapuu ja tuolla jyväaitan nurkalla syreeni.
Alempi kuva on minun kotoani, Niin sanotun pienen kammarin ikkunasta. Jossain tuolla hangen alla on muutama kasvulava, saatte seurata rikkaruohojen kasvua =) tuo pikkupensas on Unkarin syreeni ja sen edessä vanha omenapuu. Ojan toisella puolella peltoa, mikä tällä hetkellä on naapurilla vuokralla.
Maajussi on par'aikaa käymässä Pohjois-Karjalassa, tulee tänä iltana. Kun on yksin kotona niin sitä on aikaa pohdiskella kaikenlaista. Aloinpa sitten miettiä ikkunaa, mistä kuvia ottaisin. Missä se ikkuna on? Koti on tietenkin tämä lapsuudenkoti, jonka tuvassa nyt kirjoitan ❤ ja onhan tämä nyt ihan virallisestikin minun taloni. Mutta noin puolet ajasta olemme yötä Maajussin luona ja kun siellä ollessamme töistä päästyä soitan kullalleni niin aivan luonnostaan puhelu päättyy sanoihin "Käyn kaupassa ja tulen sitten kotiin". Eli minulla on kaksi rakasta kotitaloa. ❤
Niinpä saatte seurata kevään ja kesän etenemistä kahdesta eri ikkunasta.
Alempi kuva on minun kotoani, Niin sanotun pienen kammarin ikkunasta. Jossain tuolla hangen alla on muutama kasvulava, saatte seurata rikkaruohojen kasvua =) tuo pikkupensas on Unkarin syreeni ja sen edessä vanha omenapuu. Ojan toisella puolella peltoa, mikä tällä hetkellä on naapurilla vuokralla.
Täytyy kyllä sanoa, että aika monta viikkoa saatte katsoa vain hankea! Kuvia ottaessa päässä alkoi soida Jarkko Aholan laulamaan Albinonin Adagion ensi lauseet "On kaikkialla lunta".
Leikin aika
Viime syksyn SNY-kierrokselta päällimmäiseksi muistoksi jäi huono omatunto. Muuttuneiden työkuvioiden takia aikaa oli vähemmän ja suuren lapsiryhmän aiheuttama melu söi voimia. Niinpä tuntuikin, että olin "maailman huonoin" pari. Paketteihin kuuluvat/toivotut itsetehdyt asiat olivat jotain todella nopeasti valmistuvaa tai sitten paketin mukana ei ollut mitään itse tehtyä. En ollut ollenkaan tyytyväinen omaan panokseeni!
Niinpä kun sain Heidiltä ennakkomainoksen kevään SNY-kierrokselta niin vastasin välittömästi etten osallistu. Mutta, mutta.... On todennäköisesti Heidin viimeinen emoilukierros ja paketteja on kuitenkin aikas kiva saada... Maajussinkin mielestä "eihän siinä silloin ole kahta sannoo" jos kerran on Heidin Grande finale. Eli Kuinkas sitten kävikään =D ilmoittautumislomake lähti matkaan niin, että vilahti.
Eilen sain tiedot kevään SNY-paristani ja ensimmäiseen pakettiin on jo lankaa tilattu ;)
Sitä miten kierros tulee muuten sujumaan en osaa vielä sanoa-yritän parhaani. Juuri tällä hetkellä tunnelmat kierroksen suhteen ovat hieman ristiriitaiset. SNY tuo monia kivoja hetkiä, mutta oma aktiivisuuteni mietityttää.
Viikko sitten sunnuntaina jouduimme vuorokauden varoitusajalla hyvästelemään Maajussin äidin ja tiedän Muorin kuoleman vaikuttavan omaan jaksamiseeni tänä keväänä. Hän oli minulle kuin toinen äiti <3
Niinpä kun sain Heidiltä ennakkomainoksen kevään SNY-kierrokselta niin vastasin välittömästi etten osallistu. Mutta, mutta.... On todennäköisesti Heidin viimeinen emoilukierros ja paketteja on kuitenkin aikas kiva saada... Maajussinkin mielestä "eihän siinä silloin ole kahta sannoo" jos kerran on Heidin Grande finale. Eli Kuinkas sitten kävikään =D ilmoittautumislomake lähti matkaan niin, että vilahti.
Eilen sain tiedot kevään SNY-paristani ja ensimmäiseen pakettiin on jo lankaa tilattu ;)
Sitä miten kierros tulee muuten sujumaan en osaa vielä sanoa-yritän parhaani. Juuri tällä hetkellä tunnelmat kierroksen suhteen ovat hieman ristiriitaiset. SNY tuo monia kivoja hetkiä, mutta oma aktiivisuuteni mietityttää.
Viikko sitten sunnuntaina jouduimme vuorokauden varoitusajalla hyvästelemään Maajussin äidin ja tiedän Muorin kuoleman vaikuttavan omaan jaksamiseeni tänä keväänä. Hän oli minulle kuin toinen äiti <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)