Pääsiäisenä jäi sunnuntaikuvat ottamatta- ihan tarkoituksella. Edelleenkään ei ulkona ole muutosta tapahtunut, ainakaan keväisemmäksi suuntaan. Tälläkin hetkellä sataa lunta.
Tuiskun keskellä on hyvä fiilistellä leivinuunin lämmössä kiirastorstai-iltaa ja palauttaa mieliin nuotion rätinä ja käristyvän makkaran tuoksu.
Kylätoimikunnallamme on ollut tapana järjestää kevättalvisin joku yhteistapahtuma. Välillä se on ollut uinti/keilausreissu tai konserttimatka, välillä ulkoilmatapahtuma. Tänä vuonna se oli Kuutamokävely Keitele-järven jäällä.
Ajankohdaksi valikoitui kiirastorstai, koska silloin ei ole mahdollisilla nuoremmilla osallistujillakaan kiirettä nukkumaan koulun takia. Tosin aivan niin nuoria osallistujia ei tällä kertaa ollutkaan mukana vaan ihan aikuisvoimin tarvottiin eteenpäin =)
Kun tapahtumasta sovittiin aiemmin talvella olin innoissani- torstaina sitten vähän vähemmän. Töistä tullessa olin noutanut postista itselleni 600 sivua pääsiäislukemista, joka lauleli seireenilaulua tuvan sivustavedettävän kannella. Ja se toinen ja vahvempi innon latistaja; Iskias =( viime viikot olen kipuillut enemmän tai vähemmän oikean koipeni kanssa. Viime torstaina enemmän, joten en ollut ollenkaan varma miten tulisin jäällä pärjäämään. Pihassa sovittiinkin Maajussin kanssa, että lähdetään kesken pois mikäli olo muuttuu liian hankalaksi.
Kun tärkeimmät kuulumiset oli päivitetty ja porukka kasassa lähdimme Harinkaan laiturin viereltä jäälle kohti noin kilometrin päässä olevaa kummelia. Kovin hyvin ei moottorikelkan jälki meitä kestänyt ja ensimmäiset sadat metrit tuntuivatkin hankalilta. Mutta kun on tarpeeksi pahaa sisua niin eihän se luonto antanut kääntyä takaisin ja kun vain sitkeästi jatkoin eteenpäin niin jalkakin vertyi ja olo parani. Välillä täytyi vain pysähtyä kuvaamaan upeaa maaliskuista auringonlaskua!
Kummelille päästyä pysähdyttiin vetämään henkeä ja osa porukasta muisteli nuoruuttaan 60-70luvuilla, jolloin kyseinen niemi oli kylän nuorten kokoontumispaikka. Juhannukseksi telttapaikka oli kuulema pitänyt varata jo monta päivää ennen mikäli mieli teltan pystyttää! Kukaan porukasta ei ollut tainnut kokea sisävesilaiva-aikaa mutta sitäkin muisteltiin ja laivareittejä mietittiin. Voi miten ihanaa olisi vieläkin päästä järveä pitkin laivalla Viitasaarelle! Sen ajan olisin halunnut kokea ❤
Hetken huokaisun jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin päin ja täytyy myöntää, että loppumatkasta alkoi jo tassu painamaan. Sen verran raskasta upottavalla hangella käveleminen oli.
Onneksi rannalla odottivat muutamat nuotiota pitämään jääneet vanhemmat kyläläiset ja pannullinen kuumaa nuotiokahvia vastapaistettujen munkkien kera. Nuotion vieressä seisoi myös uljaassa rivissä pitkiä juuri vuoltuja makkaratikkuja ja korillinen makkarapaketteja. Hämärtyvässä illassa kuului puheensorina ja nuotiopuiden risahtelu, mutta kovin kauaa ei viheliäinen koipeni antanut meidän iltaa viettää rannalla, vaan olimme ensimmäisten joukossa, jotka toivottelivat hyvää pääsiäistä. Ja kotona heti kirjan pariin... vatsallaan sängyssä köllöttely kun ei tee kipeää.