Pääasiaa

Koko kesän olen mennä viipottanut Heidiltä saamassani kirahvipipossa. Välillä pipoa on pesty ja sen jälkeen taas jatkettu matkaa. Loppuviikosta lähden mukaan  unipupuksi Maajussin koulutusreissulle Peurunkaan ja aloin mietiskellä ovatko kirahvit sittenkin liian villejä otuksia keskisuomen maisemiin....

Viime viikolla sain kylätoimikunnan kokouksen yhteydessä suuren kassillisen erilaisia kangaspaloja ja jo silloin kankaita pakatessa heitin puoliksi vitsinä juhlavaa joustavan sametin tuntuista kangasta hipeltäessäni miten siitä saisikaan tyylikkään hienostelupipon. No, en nyt tiedä siitä tyylikkyydestä, mutta pipo siitä tuli. Kangaspala riitti juuri ja juuri. Vielä pitäisi keksiä joku lisämauste- mutta mikä? Kangaskukka? Heijastinnauhakukka?

Kun ompeluinnostusta kerran riitti ja mallikin oli super-yksinkertainen niin samoilla lämpösillä ompelin myös toisen pipon ja tähän pipoon tykästyin ensisovittamisella!! Kankaana  huonosti istuvien flanellipyjamanhousujen lahje.

Peruspipoja muutamalla saumalla nopeasti, mutta olen pakahtua ylpeydestä! Varsinkin joustavan kankaan ompeleminen ja siitä selviytyminen lähes ompelutaidottomalle ihmiselle on itsetuntoa nostattava suoritus =) Minä osasin! Ihan ite!

Löylynlyömä

Toissa Jouluna joulupukki toi minulle saunaturbaanin hiuksia ja pinkkejä aivosolujani suojaamaan. Viime kesänä turbaani yritti ensin kulkea mukana mökillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos oltiin pesässä niin turbaani oli unohtunut kotiin ja kotisaunaan mennessä se oli Pesässä. Loppukesän pidinkin mökkisaunassa komeron perukoilta löytynyttä saunahattua. Hattua, jonka olen ommellut joskus alle kolmikymppisenä. Voitte varmaan kuvitella miten hehkeä ilmestys vaaleansininen myssykkäni oli kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Toinen turbaani oli siis saatava. Aloin katsella pyyhkeitämme sillä silmällä, mutta kaikki tuntuivat liian paksuille turbaaniksi muotoutumista varten. En tahdo möykkysaumoja myssyyni! Sitten silmiini sattui aitassa ikivanha froteehaalari. Luultavimmin jostain 70-luvulta peräisin. Ikinä en haalaria päälleni tulisi pukemaan, joten sen uhraaminen ei tuntunut vaikealle. Minulle ominaiseen tapaan ompeleminen vain jäi roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi. Joka kerta Pesässä kylpiessä asia on mielessä käynyt, mutta vasta pari tuntia sitten alkoi tapahtumaan jotain konkreettista.

Yläpäässä siis nappi ja alhaalla kuminauhalenkki, johon nappi kiinnitetään pään ympärille kieputuksen jälkeen. Jostain syystä sain päähäni, että haluan turbaaniini kanttinauhareunan. Samalla tulisi testattua muutama viikko sitten hommattu vinonauhan taittajakin.  Paremman näköinen turbaanista olisi tullut ilman reunusta, mutta itsepähän halusin. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kyllä tuota nyt pitää- kunhan vain muistaa pitää saunan hieman hämäränä etteivät virheet erotu niin selvästi.

Työvoitto

Viime kesänä lukemissani mökkeily- ja sisustuslehdissä kauden trendi oli vaaleus. Aikani painomustetta hengiteltyäni minäkin aloin uskomaan, että Pesän pitäisi pestä kasvonsa. Mihinkään maalauspuuhiin ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä, hädin tuskin taitojakaan, joten aloitetaanpa sisustuksesta! Valkoiset verhothan ne raikastavat koko huoneen, sellaiset siis hankkikaamme.

Vanhat verhot

Mutta voi järkytys mitä valmisverhot nykyään maksavat! Muutama mieleinen malli kyllä nettikaupoista löytyi, mutta kun ikkunoita on kolme niin kokonaisuudelle olisi aina tullut hintaa yli kipurajan. Ääh, miksei mistään milloinkaan tule mitään =/  jatkoin nettikauppojen tarjouskorien kyttäämistä ja toivoin ihmettä. Aivan kokonaista ihmettä ei aleen ilmestynyt, mutta puolikas nyt kuitenkin. Kaunis ranskalaistyylinen pussilakanasetti, muistaakseni 8€... hmm 8€ kertaa 3=24€. Ei paha! Ja niin ostoskoriin kilahti kolme pussilakanasettiä. Parasta kaikessa tietenkin oli, että minulla oli kokonainen talvi aikaa lakanoiden muodonmuutokselle!

Mutta talvi kuluu nopeasti näilläkin savolaisilla selkosilla ja lumet sulavat ennen kuin ehtii saapasjalkakissaa sanoa. Eivätkä lakanat tietenkään olleet paketistaan liikahtaneet senttiäkään. Vapun tienoilla raahasin itseni niskasta kiinni pidellen ullakolle hakemaan lakanoita ja leikkelin saumat pois. Sitten tuli kummipojan kasteviikonloppu ja iltaisinhan nyt on aina kaikkea muuta touhua. Helatorstaina sain kevätsateesta vihdoin tarmonpuuskan ja nostin ompelukoneen tuvan pöydälle. Ensimmäinen pitkä sivu meni ihan ok, vähän hitaanlaisesti tosin. Toisella pitkällä sivulla oli pakko tunnustaa tosiasiat. Pelkäksi kuvitelmaksi luulemani hitaus oli täyttä totta ja vauhti vain hiipui koko ajan. EIKÄ!!!! Oliko ompelukoneen pakko hyytyä juuri nyt?!

Onneksi soitto Maajussille pelasti kaiken. Tottakai saisin lainata heidän konettaan, eikä palautuksellakaan nyt niin tulen palavaa kiirettä olisi! Sen verran erilainen kone kuitenkin teetti harjoitusompelua etten saanut ommeltua illan aikana  kuin kaksi verhoa. Ja taas  vierähti toista viikkoa tapahtumatta mitään. Eilen sitten pakotin itseni ottamaan koneen taas esille ja ompelemaan loput verhot valmiiksi. Mutta voi taivas miten kehtuutti! Olisin mieluummin tehnyt ihan mitä vaan kuin istua tököttänyt leipomisen kuumentamassa tuvassa! Sitkeästi kuitenkin pakottauduin pysymään aloillani ja parin tunnin uurastuksen jälkeen verhot olivat valmiit!

Maajussi-rakkaani oli onneksi luvannut hoitaa viimeistelyn, joten tänä aamuna sain keskittyä virkkaamaan Pesän pukuhuoneen mattoa ja antaa miekkoseni liu'utella silitysrautaa pitkin puuvillan pintaa <3 Sileiden verhojen kanssa sitten karautimme rantaan ja  ripustimme uudet verhot ikkunoihin.

Uudet verhot

Mitä enemmän verhoja katsoin, sitä enemmän pidin lopputuloksesta! Pitkät valkoiset verhot tosiaankin raikastavat mökin ja luovat tilaan ihanaa mummolafiilistä =)

Alennusmyynnissä

Hei! Olen Eija ja olen Bookholisti.
Kun sähköpostiin päsähtää monena peräkkäisenä päivänä mainospostia AdLibriksen kirja-alesta, niin ei tarvitse lopputulosta paljoa arvailla... Pakkohan sinne oli itsensä klikata =)
Onneksi vieressä oli Maajussi  henkisenä tukena, muuten olisin villiintynyt täysin. Nyt sain tsempattua itseni maltilliseksi ja ostoskoriin päätyi vain kolme kirjaa.

Mitäköhän koulussa korkeintaan kasin käsitöistä saanut ihminen tekee ompelukirjalla?! Jostain syystä minulla olisi hirveä halu opetella ompelemaan! Tykkään naisellisesta, hieman viisikymmenlukulaisesta kotirouvatyylistä joten tuo kirja houkutteli tilaamaan itsensä. Varsinkin kun kirjan luvattiin olevan selkeä ja aloittelijallekin sopiva. Koukuttava kirja ainakin on, vaikkei juonesta ole tietoakaan =) Maajussi haki kirjapaketin perjantaina ja selailin sitä useaan otteeseen illan mittaan. Kuinkas sitten kävinkään? Kun suljin silmäni päivän päätteeksi niin ensimmäiseksi näin unta uudesta hameesta, joka oli ommeltu pilalle kutistuneesta mutta muuten hyväkuntoisesta pussilakanasta! Saas nähdä, ehkä joku kaunis päivä teille sellaisen hameen esittelenkin...

Kesäkassi kokkotulille

Jälleen kerran osallistuin Neulomon jokakeväiseen kesäkassivaihtoon. Oman kassini väkersin toissa viikonloppuna Laitoin kassin Piitsu77:lle... ja nyt kun alan tarkemmin miettiä niin  häneltä myös oman kassini sain! Olipas sattuma, yleensä vaihdoissa lähetykset tapahtuvat ikäänkuin ketjussa. Vaihdokki laitetaan eri ihmiselle kuin saadaan.

Koska olen järkyttävän hidas neuloja ja virkkaustaitoni on kutakuinkin olematon, niin ompelin lähtevän kassini. Ohje on Finlaysonin nettisivuilta tulostettu kääntökassi. Samaisen voisin oikeastaan lomalla ensi kuussa ommella itsellenikin.

Tänään on hempeilypäivä

ja huomenna tahdon olla kukkaistyttö 70-luvun tyyliin!

Omaa kassiani jouduin hieman odottelemaan, mikä on tervetullutta luonteen kasvatusta tämmöiselle hätähousulle =) Torstain postissa kassi sitten vihdoin oli ja nimensä veroisesti sain Piitsu77:ltä Kesäkassin. Kassin olemuksessa on jotain hyvin kesäistä ja tyttömäistä.

Kassin mukana oli rypäleterttu-jääpalamuotti ja laukun sivussa ihana turkoosi perhonen!

 Perhonen tosin lepatti jo lepäilemään. Irroitin sen, koska minun mukanani siitä olisi hyvin nopeasti tullut rönttöperhonen. Eilen illalla laukku jo kädessä keikkuikin naapurikylän Juhannuskokolla - tosin kokko oli hyvin kauan aikaa sytytyksestä pelkkä savustamo... mutta ilta hieno ja aurinkoinen ja seura parasta mahdollista <3

Hyvää Pääsiäisen loppupuolta!

Kerttu Kanasen myötä toivottelen näin hieman jälkijunassa hauskaa pääsiäistä kaikille! Vielähän sitä ehtii huomenna nautiskella pyhäpäivän tunnelmasta =) Ja nyt leikitään Reppanainen käskee leikkiä. Jos aamulla on aurinkoa ja kunnon hankiaiset painutte ulos sieltä tietokoneen äärestä kököttämästä! Mars mars!!
Ai niin, meinasi ihan unohtua! Anteeksi! Sny-ystäväiselle kiitokset @-kortista <3 Ihanan pehmoisia pupuja olivat :-D  

Kertun ompelin pari viikkoa sitten yhden (nimeä en muista)Tilda-kirjan mallin mukaan. Oikeasti kanalla pitäisi olla kruunu, mutta mistä minä nyt semmoisen tempaisen, Suomen tasavallassa! Niinpä Kertulla on äidin vanha rintakoru "hattuna". Kyllä siinäkin on kimallusta yhden kanan tarpeisiin yllinkyllin. Samalla ompelin Tildan Kevät-kirjasta kaksi pikkuankkaa, joissa on nappipyörät ja vetonaru. Ne unohtuivat viime viikkojen muun tohinan alla kuvaamatta ennen kuin muuttivat uuteen kotiinsa Maajussin eteisen ikkunan väliin. Lisäilen kuvan jahka käyn kuvaamassa ankat anoppilassa...

Pääsiäislomani on mennyt suurimmaksi osin Ukkokullan villapaidan kimpussa. Nyt alkaa jo uhkaavasti näyttää sille, että paita valmistuu sittenkin näille lumille! Jännityksellä odotan tuleeko paidasta pitokelpoinen vai iskeekö valmiiseen paitaan purkoosi   :-/   Valtavan isolle paita näyttää, mutta eihän tikkuri saa mikään makkarankuori ollakaan...
Mutta nyt sen paidan kimppuun! Jos oikein ahkera ja kiltti tyttö olen, saatan saada sen valmiiksi jopa huomenna!

Laiskotellen

Reppanainen on viettänyt ihan täydellisen lorvasteluviikonlopun  :-/  En ole saanut aikaiseksi mitään- en sitten yhtikäs mitään. Oikeastaan ainoa HYÖDYLLINEN teko koko viikonloppuna oli vetoketjun vaihtaminen isän jahti-puvun housuihin. Isän hirviporukka aloittaa mehtuun vasta viikon päästä lauantaina. Ylpeydellä voin todeta, että miun ompelutaito ja koneen käyttö kehittyy huimaavaa vauhtia. Nyt en vetoketjua ommellessa noitunut kuin kerran! Tai okei- eilen kun ratkoin vanhaa vetoketjua pois paikoiltaan niin silloin niitä ärräpäitä kyllä tuli päästeltyä hieman enemmänkin. *punastuu*  Ja kun käyttelin saksia leipomishommeleiden väliajalla niin parista viipaleleipä-pellillisestä meinasi tulla neekeri-pikkuleipiä. Kuvassa luonnollisestikin ovat ne vaaleimmat ja parhaimmat yksilöt :) pikkuleipien ohjeen saatte "joskus". Juuri tällä hetkellä en saa hinattua luitani alakertaan reseptivihkon luokse.

Vetoketjun ratkomisessa oli eiliselle ihan riittävästi tekemistä, joten ompelun jätin suosiolla tälle päivälle. Ensin työ ja sitten huvit. Eli ensin korjasin ne isän housut jahtikelpoisiksi ja sen jälkeen annoin itselleni luvan ommella hieman himphamppua.

Jahka isä saa pienoiset muutostyöt meidän yläkerrassa valmiiksi niin teen hyökkäyksen rantapöpelikköön ja haen ompeluksilleni sopivasti elämää nähneen karahkan oleilupaikaksi. Yläkerran kammarin nurkassa rojottanut romukomero saa vihdoin väistyä hevon sinne yhteen paikkaan ja saan hieman paljon kaivattua lisätilaa. Ehkäpä se ainainen kaaoskin sitten vähän vähenisi täällä ylhäällä. Mitä? Kuuluuko sieltä pilven reunalta naurua?! Äläs nyt äitiseni, kyllä mä aina välillä innostun siivoamaankin- tietäis vaan kuka hiivatti meillä sitten aina levittää tavarat ympäri huushollia..

Naisten vaatehtimo E. Reppana Oy

Eilisen päivän minä hurruuttelin ompelukoneella ylinopeutta ja tuloksena oli hameita, mekkoja ja pari paitaa. Vaatteiden koot tosin olivat hieman pienen puoleisia :-)  tulin ennen lomaa luvanneeksi neideille, että teen lomalla barbien vaatteita. Koska työt alkavat ensiviikon puolivälin jälkeen, oli jo aika tarttua härkää sarvista ja käydä ahertamaan.
 Lapsena en ommellut ikinä barbeilleni mitään. En osannut. Ja eilinen päivä osoitti sen etten osaa vieläkään. Yhden paitamekon sain työllä ja tuskalla tehtyä, mutta muuten tyydyin tekemään kotelomekkoja, tuubitoppeja ja kuminauhavyötäröisiä hameita. Vaatteet eivät istu mallin päällä yksikätisyydestä johtuen kovinkaan hyvin, mutta näillä palkoilla ei ole varaa palkata muotinäytökseen Karita Tykkää- ja kaikki ehjät barbiet ovat työpaikalla.

Savolainen kukkaistyttö

Tänään minä- entinen seurakunnan työntekijä- tein syntiä ihan urakalla. Ainakin äiti-vainaa aikoinaan opetti ettei hautausmaalla saa tehdä töitä pyhäisin. Mutta kummittelun uhallakin kävin istuttamassa haudoille kesäkukat tänään. Pakkohan se on pyhänä puuhastella jos ei arkena kerkiä! Ja syntihän se on tuhlailukin ;)    Heti aamutuimaan valjastin vanhan uskollisen nelipyöräiseni ja hurautin sillä sadetta uhmaten Suonenjoelle Rauhalan puutarhalle kukkaostoksille. Ihan mukavasti auton takakontti täyttyikin ja kirsikkatomaatin taimet joutuivat matkustamaan takapenkin jalkatilassa. Turvaistuimeen en sentään kukkasia köyttänyt.
Kotimatkalla sitten ripottelin kukkaset haudoille.

Äiti tosin oli jo ehtinyt kyllästyä kukkien odotteluun ja oli päättänyt kasvattaa itse kukat haudalleen.

Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia, kun haudoilla otin kuvia kännykällä.

Kotiin palattua olikin sitten kiire istuttelemaan kukkasia ruukkuihin.

Tuo karmean pelottavan linnunpelättimen ompelin tässä eräänä sunnuntaina. Toinen lähes samanmoinen päätyi Pesän kuistille. Siellä se hoitelee kärpänpelottimen virkaa. Tarkoituksena olisi että pelätin olisi niin uhkaavan näköinen että kärppäpienokaiset mykistyisivät kauhusta. Ainakin aamutuimaan. Pikkuisilla on valitettavn aikainen heräämisaika! Ja välikatossa sijaitsevassa kotipesässä äidiltä vaaditaan ruokaa kuuluvalla äänellä ja HETI.
Ostamani tomaatit joutuvat kylläkin odottelemaan multaan pääsyä huomisiltaan asti. Enhän mä tänään mitään kasvusäkkejä saanut, kun kaupat olivat kiinni Helatorstain takia! Isä lupasi huomenna kirkolla käydessään ostaa mulle pari säkkiä, joten töiden jälkeen onkin sitten aika päästää tomaattiparat väljemmille vesille ahtaista ruukuistaan ja ojentelemaan juuriaan tilavaan multasäkkiin.

Kurpan perhe

Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut niin Maajussini ostaessa Pesän mökki oli aika karussa kunnossa. Lähinnä miesväen käytössä olleessa mökissä eivät paljon ruusukuosit kukkineet. Vähitellen, käytettävissä olevan ajan ja rahatilanteen ehdoilla, olen muokannut paikkoja mieleni mukaiseksi. Osittain puuhastelussa on kyseessä kivikaudelta periytyvä tarve merkata reviirinsä   ;-P   MINÄ olen valinnut ja ripustanut nuo verhot, tämä paikka (ja varsinkin siellä majaileva uros) on MINUN... 

Ikkunalautoja "koristaneet" parhaat päivänsä nähneet muovikukat ovat hiertäneet silmiäni oikeastaan koko ajan, mutta laiskanpulskeana savolaisena en ole asialle huokailua ja valitusta kummempaa tehnyt   :-D  Talvella tulin kuitenkin Maajussille luvanneeksi ompelevani ikkunalaidalle "jotkut kurpat". Keskitalvella, suojaisten lumikasojen sisällä on vaarallisen helppo lupailla kaikenlaista, koska kesä tuntuu olevan valovuosien päässä...Mutta ennen kuin ehdin kunnolla asiaan varautua niin mökkikausi olikin jo pyörähtänyt käyntiin ja ne samat hemmetin horsmat rehottivat entistä haalistuneempana ikkunalla. Niinpä ompelukone känsäiseen käteen ja ahertamaan. Kovan ähellyksen ja muutaman pilalle menneen sauman jälkeen eräänä tuulisena sunnuntai-iltana Pesään sitten muuttivat Rouva Kurppa ja lapsoset Titi ja Kuku.

Perhe oli kuvaushetkellä eväsretkellä sängyn päällä, koska kotilammikossa, ikkunalaudalla kuvaaminen oli tavallisella halpisdigipokkarilla täysin tuhoon tuomittu yritys.  Edessä uiva poikanen on Rouva Kurpan oma Titi ja peränpitäjänä porskuttaa Fukushimasta adoptoitu Kuku.