Ikkunalaudan tiputarhan myötä toivottelen kaikille iloista, rauhallista ja jokaisen oman mielen mukaista Pääsiäistä! Viettäkää Pääsiäinen juuri niinkuin tahdotte- omien rakkaittenne parissa tai niin halutessanne vaikka yksin erämaajärven rannalla teerien kukerrusta kuunnellen.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Poltetta veressä!
Pääsiäinen lähestyy melkoista haipakkaa... ja samalla mökkikauden alku ;-D Miehän päätin jo sydäntalvella, että Pääsiäisenä minä Pesään menen! Vaikka sitten pitäisi hiihtää. No hiihtää ei kyllä tarvitse, kävellä kylläkin. Viime torstaina käytiin, minä ja Maajussi, katsomassa miten pieni mökkiparka on lumisesta talvesta selvinnyt.
Kattotikkaat olivat laskeutuneet lumen mukana alas seinältä ja menneet siinä laskeutuessaan solmuun, mutta uskoisin kaupan sedän antavan uudet tikkaat sopivaa rahasummaa vastaan. Muita vaurioita ei onneksi ollut. Ei edes paljon siivoamista. Alivuokralaisia ei ollut montaa mökillä vieraillut. Mitäpä pienet piipertäjät olisivat siellä tehneetkään. Kylmä mökki, eikä edes mitään syötävää. Teepussit ym, mitä mökille syksyllä jätettiin ovat kaikki peltirasioissa.
Tie Pesään kulkee peltojen keskellä, joten tähän aikaan keväästä se ei vielä autoa, ei edes Lara Croftia, kestä. Viimeinen puoli kilometriä pitää siis taivaltaa apostolin kyydillä - tai jos oikein kovasti väsyttää niin sitten Maajussin reppuselässä... Osan kesällä tarvittavista tilpehööreistä olen jo pakannut valmiiksi. Kahvi, suola ja aamupuuroryynit ovat kassissa, samoin Pylleröt ja vakaumukseni vastaisesti myös kertakäyttölautaset ja mukit. Mutta pakko on joustaa luomuilusta nyt alussa. Vaikka Peppi-syndroomaa podenkin niin edes minä en ole niin hullu että raahaisin, vetäisin perässäni tai kierittelisin perille kymmenien litrojen vesikanisterin.
Minun ja Pesän ensikohtaaminen oli kyllä aika karu, joten ensivaikutelma ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Silloin kun Pesän ensikertaa näin, me Maajussin kanssa vielä uskoteltiin toisillemme ja itsellemmekin olevamme "vain ystäviä". Maajussi ostaa pätkäytti itselleen mökin ystävältään keskellä pahinta syysmyteröä. Kun sitten omistajan ylpeyttä hehkuva mies vei minut katsastamaan paikkoja satoi taivaan täydeltä räntää, maailma oli harmaa ja synkkä ja mahassa lainehti lääkkeiden aiheuttama pahoinvointi : ) kaiken lisäksi entiset omistajat eivät olleet ehtineet tyhjentää eivätkä siivota mökkiä. Eli tiskialtaassa oli röykkiö pesemättömiä astioita ja pöydällä nuorison illanvietosta jääneitä tyhjiä puteleita. Jouduin ihan pikkuisen pinnistelemään saadakseni taiottua kasvoilleni "vilpittömän" hymyn. Mutta niin sitä ollaan rakastuttu sekä Pesään että Pesän isäntään. Tai tuohon jälkimmäisenä mainittuun rakastuin kylläkin korviani myöten jo ensitapaamisella Juhannuksena 2006!
näkymä vastarannalle |
OnnenPesä ja miun Kulta |
Tie Pesään kulkee peltojen keskellä, joten tähän aikaan keväästä se ei vielä autoa, ei edes Lara Croftia, kestä. Viimeinen puoli kilometriä pitää siis taivaltaa apostolin kyydillä - tai jos oikein kovasti väsyttää niin sitten Maajussin reppuselässä... Osan kesällä tarvittavista tilpehööreistä olen jo pakannut valmiiksi. Kahvi, suola ja aamupuuroryynit ovat kassissa, samoin Pylleröt ja vakaumukseni vastaisesti myös kertakäyttölautaset ja mukit. Mutta pakko on joustaa luomuilusta nyt alussa. Vaikka Peppi-syndroomaa podenkin niin edes minä en ole niin hullu että raahaisin, vetäisin perässäni tai kierittelisin perille kymmenien litrojen vesikanisterin.
Minun ja Pesän ensikohtaaminen oli kyllä aika karu, joten ensivaikutelma ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Silloin kun Pesän ensikertaa näin, me Maajussin kanssa vielä uskoteltiin toisillemme ja itsellemmekin olevamme "vain ystäviä". Maajussi ostaa pätkäytti itselleen mökin ystävältään keskellä pahinta syysmyteröä. Kun sitten omistajan ylpeyttä hehkuva mies vei minut katsastamaan paikkoja satoi taivaan täydeltä räntää, maailma oli harmaa ja synkkä ja mahassa lainehti lääkkeiden aiheuttama pahoinvointi : ) kaiken lisäksi entiset omistajat eivät olleet ehtineet tyhjentää eivätkä siivota mökkiä. Eli tiskialtaassa oli röykkiö pesemättömiä astioita ja pöydällä nuorison illanvietosta jääneitä tyhjiä puteleita. Jouduin ihan pikkuisen pinnistelemään saadakseni taiottua kasvoilleni "vilpittömän" hymyn. Mutta niin sitä ollaan rakastuttu sekä Pesään että Pesän isäntään. Tai tuohon jälkimmäisenä mainittuun rakastuin kylläkin korviani myöten jo ensitapaamisella Juhannuksena 2006!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Mikään ei ole niin rankkaa kuin joutenolo
Kyllä viikonloput sitten ovat rankkoja! Näin puhki en ole ikinä työpäivän jälkeen. Kaikesta väsytyksestä huolimatta tuntuu siltä, että päivän ainoa aktiviteetti on ollut tiskaus. On aivan käsittämätöntä miten paljon tiskiä yksi keski-ikäinen naisihminen saa aikaiseksi päivän aikana! Osasyyllisenä tämänpäiväiseen tiskivuoreen olivat kokeilunhalu ja hillitön himoni suolaisiin herkkuihin.
Tällä viikolla punaposkinen postipoika kantoi laatikkoomme ravintoa sekä sielulle että ruumiille.
Lehtolaisen kirjaa en ole vielä aloittanut. Keittokirjan sen sijaan selasin heti kun avasin paketin. Ystävät rakkaat, ÄLKÄÄ tehkö samaa virhettä kuin minä!! Keittokirjaa ei koskaan, ei ikimaailmassa, saa selata nälkäisenä! Se johtaa ainoastaan ylensyöntiin ;-D No, nyt kun aikaa sitten oli niin pakkohan kirjasta oli jotain kokeilla! Koska meillä ei ole ollut lihapiirakkaa vuosiin, niin sellaisen sitten tänä aamuna pyöräytin. Hirvisäilyke sopii jauhelihan tilalle mitä mainioimmin. Kriittisenä koemaistaja toimi rakkahin Maajussini ja on päivän aikana piirakkaa vajentaneet muutkin perheenjäsenet.
Kun iltapäivätiskaus uhkasi jäädä perunoiden ja poronkäristyksen jäljiltä liian helpoksi, niin kehitin uuden leivonnaisen. Tadaa!! Saanko esitellä: Banaani-suklaatiikeri!
Rehellisenä ihmisenä on kyllä pakko tunnustaa, että kakun synty on silkkaa vahinkoa ja huolimattomuutta. Lauantai-iltaa ja tulevaa viikkoa piristämään oli tarkoitus tehdä Geisha-banaanikakku Ulla Svenskin Unelmaleivonnaiset-kirjasta. Sulatin levyllisen Geisha-suklaata, muussasin banaanin ja VASTA SEN JÄLKEEN vilkaisin ohjetta ensimmäisen kerran. Kermaviiliä? Mitä kermaviiliä? Siinäpä maitotaloustuote joka ei majaile jääkaapissamme ilman hyvää syytä... sen jälkeen seurasi hetki kuumeista ajatustyötä ja kipaisu mummon reseptikirjalle, jossa on hyväksi havaittu kakku-ohje. Kertunkakun ohjetta hieman soveltaen sitten sain aikaiseksi kakun jonka vaaleiden raitojen mauste on banaani ja tummien viirujen taustalla suklaa. Koemaistamisen, jouduin itse uhrautumaan, perusteella kakku ei ole yhtään hullumpaa!
Tällä viikolla punaposkinen postipoika kantoi laatikkoomme ravintoa sekä sielulle että ruumiille.
Lehtolaisen kirjaa en ole vielä aloittanut. Keittokirjan sen sijaan selasin heti kun avasin paketin. Ystävät rakkaat, ÄLKÄÄ tehkö samaa virhettä kuin minä!! Keittokirjaa ei koskaan, ei ikimaailmassa, saa selata nälkäisenä! Se johtaa ainoastaan ylensyöntiin ;-D No, nyt kun aikaa sitten oli niin pakkohan kirjasta oli jotain kokeilla! Koska meillä ei ole ollut lihapiirakkaa vuosiin, niin sellaisen sitten tänä aamuna pyöräytin. Hirvisäilyke sopii jauhelihan tilalle mitä mainioimmin. Kriittisenä koemaistaja toimi rakkahin Maajussini ja on päivän aikana piirakkaa vajentaneet muutkin perheenjäsenet.
Kun iltapäivätiskaus uhkasi jäädä perunoiden ja poronkäristyksen jäljiltä liian helpoksi, niin kehitin uuden leivonnaisen. Tadaa!! Saanko esitellä: Banaani-suklaatiikeri!
Rehellisenä ihmisenä on kyllä pakko tunnustaa, että kakun synty on silkkaa vahinkoa ja huolimattomuutta. Lauantai-iltaa ja tulevaa viikkoa piristämään oli tarkoitus tehdä Geisha-banaanikakku Ulla Svenskin Unelmaleivonnaiset-kirjasta. Sulatin levyllisen Geisha-suklaata, muussasin banaanin ja VASTA SEN JÄLKEEN vilkaisin ohjetta ensimmäisen kerran. Kermaviiliä? Mitä kermaviiliä? Siinäpä maitotaloustuote joka ei majaile jääkaapissamme ilman hyvää syytä... sen jälkeen seurasi hetki kuumeista ajatustyötä ja kipaisu mummon reseptikirjalle, jossa on hyväksi havaittu kakku-ohje. Kertunkakun ohjetta hieman soveltaen sitten sain aikaiseksi kakun jonka vaaleiden raitojen mauste on banaani ja tummien viirujen taustalla suklaa. Koemaistamisen, jouduin itse uhrautumaan, perusteella kakku ei ole yhtään hullumpaa!
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Pieniä onnenhetkiä
VAROITUS: ALLA OLEVA BLOGITEKSTI SISÄLTÄÄ RUNSAASTI HIILIHYDRAATTEJA!!
Vaikka lauantai-päivänä on ollutkin suurimmaksi osaksi En taho, en halua, en jaksa-fiilis, niin mukaan on mahtunut muutama hyväkin tuokio. Yhden parhaimmista hetkistä aiheutti -yllätys, yllätys- ruoka ;D tekaisin lauantai-illan teetuokiota sulostuttamaan vesirinkeleitä. Kun ensimmäinen pelti tuli uunista ulos, sieppasin heti yhden rinkelin jäähtymään ja nakersin sitä sitten autuas ilme naamalla. Olin jo luopunut toivosta enää koskaan saada suuhuni itse tehtyjä vesirinkeleitä! Äidin eläessä niitä kyllä tehtiin monta kertaa vuodessa ja takuuvarmasti Juhannukseksi. Tuore voilla voideltu vesirinkeli joka on täytetty kotitekoisella perunasalaatilla - aah! No, tällä kertaa ei ollut kyllä salaattia, kun koko Operaatio Rinkula oli vähän semmoinen ex tempore-juttu. Mutta pehmeä Aura-juusto ja kylmäsavukinkku ajoivat kyllä melkein saman asian. Kyllä niitä tuli mykytettyäkin! Kun kerran oli En Taho-päivä, niin (juosten kustu) viikkosiivous sisälsi monta lepotaukoa Elämän ilo-teen, rinkeleiden ja Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi- kirjan parissa.
Myös pesukone on saanut kuntoilla tällä viikolla hiki hatussa. Tulostakin on kuntoilusta syntynyt. Nyt olisi valmiina Pylleröt minulle ja Maajussille! Kahdestaanhan me yleensä mökillä ollaankin, joten niillä lopuilla istuinalusilla ei nyt enää niin hirveää kiirettä ole. Numero kolmonen on kylläkin kasaamista vaille valmis ja nelonenkin jo hyvin suunniteltu. Kaikkea muutakin tekisi mieli Pesään tehdä, mutta tarinoidaan niistä sitten myöhemmin. Minulla kun on tapana haaveilla paljon, mutta saada aikaiseksi vähän. Mutta suunnitteluhan on iso osa huvista! Ja täytyyhän niille pääkopan mehiläisille antaa välillä liikuntaa niillekin.
Vaikka lauantai-päivänä on ollutkin suurimmaksi osaksi En taho, en halua, en jaksa-fiilis, niin mukaan on mahtunut muutama hyväkin tuokio. Yhden parhaimmista hetkistä aiheutti -yllätys, yllätys- ruoka ;D tekaisin lauantai-illan teetuokiota sulostuttamaan vesirinkeleitä. Kun ensimmäinen pelti tuli uunista ulos, sieppasin heti yhden rinkelin jäähtymään ja nakersin sitä sitten autuas ilme naamalla. Olin jo luopunut toivosta enää koskaan saada suuhuni itse tehtyjä vesirinkeleitä! Äidin eläessä niitä kyllä tehtiin monta kertaa vuodessa ja takuuvarmasti Juhannukseksi. Tuore voilla voideltu vesirinkeli joka on täytetty kotitekoisella perunasalaatilla - aah! No, tällä kertaa ei ollut kyllä salaattia, kun koko Operaatio Rinkula oli vähän semmoinen ex tempore-juttu. Mutta pehmeä Aura-juusto ja kylmäsavukinkku ajoivat kyllä melkein saman asian. Kyllä niitä tuli mykytettyäkin! Kun kerran oli En Taho-päivä, niin (juosten kustu) viikkosiivous sisälsi monta lepotaukoa Elämän ilo-teen, rinkeleiden ja Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi- kirjan parissa.
Myös pesukone on saanut kuntoilla tällä viikolla hiki hatussa. Tulostakin on kuntoilusta syntynyt. Nyt olisi valmiina Pylleröt minulle ja Maajussille! Kahdestaanhan me yleensä mökillä ollaankin, joten niillä lopuilla istuinalusilla ei nyt enää niin hirveää kiirettä ole. Numero kolmonen on kylläkin kasaamista vaille valmis ja nelonenkin jo hyvin suunniteltu. Kaikkea muutakin tekisi mieli Pesään tehdä, mutta tarinoidaan niistä sitten myöhemmin. Minulla kun on tapana haaveilla paljon, mutta saada aikaiseksi vähän. Mutta suunnitteluhan on iso osa huvista! Ja täytyyhän niille pääkopan mehiläisille antaa välillä liikuntaa niillekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)