Poltetta veressä!

Pääsiäinen lähestyy melkoista haipakkaa... ja samalla mökkikauden alku   ;-D   Miehän päätin jo sydäntalvella, että Pääsiäisenä minä Pesään menen! Vaikka sitten pitäisi hiihtää. No hiihtää ei kyllä tarvitse, kävellä kylläkin. Viime torstaina käytiin, minä ja Maajussi, katsomassa miten pieni mökkiparka on lumisesta talvesta selvinnyt.

    

näkymä vastarannalle

             

   

OnnenPesä ja miun Kulta

                                                                                                                                                    

 Kattotikkaat olivat laskeutuneet lumen mukana alas seinältä ja menneet siinä laskeutuessaan solmuun, mutta uskoisin kaupan sedän antavan uudet tikkaat sopivaa rahasummaa vastaan. Muita vaurioita ei onneksi ollut. Ei edes paljon siivoamista. Alivuokralaisia ei ollut montaa mökillä vieraillut. Mitäpä pienet piipertäjät olisivat siellä tehneetkään. Kylmä mökki, eikä edes mitään syötävää. Teepussit ym, mitä mökille syksyllä jätettiin ovat kaikki peltirasioissa.

Tie Pesään kulkee peltojen keskellä, joten tähän aikaan keväästä se ei vielä autoa, ei edes Lara Croftia, kestä. Viimeinen puoli kilometriä pitää siis taivaltaa apostolin kyydillä - tai jos oikein kovasti väsyttää niin sitten Maajussin reppuselässä... Osan kesällä tarvittavista tilpehööreistä olen jo pakannut valmiiksi. Kahvi, suola ja aamupuuroryynit ovat kassissa, samoin Pylleröt ja vakaumukseni vastaisesti myös kertakäyttölautaset ja mukit. Mutta pakko on joustaa luomuilusta nyt alussa. Vaikka Peppi-syndroomaa podenkin niin edes minä en ole niin hullu että raahaisin, vetäisin perässäni tai kierittelisin perille kymmenien litrojen vesikanisterin.

Minun ja Pesän ensikohtaaminen oli kyllä aika karu, joten ensivaikutelma ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Silloin kun Pesän ensikertaa näin, me Maajussin kanssa vielä uskoteltiin toisillemme ja itsellemmekin olevamme "vain ystäviä". Maajussi ostaa pätkäytti itselleen mökin ystävältään keskellä pahinta syysmyteröä. Kun sitten omistajan ylpeyttä hehkuva mies vei minut katsastamaan paikkoja satoi taivaan täydeltä räntää, maailma oli harmaa ja synkkä ja mahassa lainehti lääkkeiden aiheuttama pahoinvointi   : )  kaiken lisäksi entiset omistajat eivät olleet ehtineet tyhjentää eivätkä siivota mökkiä. Eli tiskialtaassa oli röykkiö pesemättömiä astioita ja pöydällä nuorison illanvietosta jääneitä tyhjiä puteleita. Jouduin ihan pikkuisen pinnistelemään saadakseni taiottua kasvoilleni "vilpittömän" hymyn. Mutta niin sitä ollaan rakastuttu sekä Pesään että Pesän isäntään. Tai tuohon jälkimmäisenä mainittuun rakastuin kylläkin korviani myöten jo ensitapaamisella Juhannuksena 2006!