Uneen lämpöä

Äitini oli ahkera neuloja ja vieläkin meillä on äidin tekemiä sukkia käytössä, vaikka äidin kuolemasta tulee kesällä 10 vuotta. Isäni onkin sitä mieltä, että hänellä on sukkia koko loppuelämäksi, varsinkin kun naispuoliset tuttavat välillä sujauttavat viluisen leskimiehen mukaan villasukkaparin. Niinpä hieman hämmästyinkin, kun isä reilu kuukausi sitten alkoi vaintelemaan, että oikeastaan hän tarvitsisi sukat. Lyhytvartiset sukat yöllä pidettäväksi. Muutama vuosi sitten sellaiset tein seiskaveikasta, mutta niistä oli kuulema mennyt teho. Kulumisen myötä sukat eivät tuntuneet tarpeeksi lämpimiltä jaloissa joiden ääreisverenkierto on heikentynyt.

Ensimmäinen ajatus oli ettei mulla ole mitään lankaa, pitää napata pari kerää kauppareissulla mukaan =D sitten onneksi voitti järki ja aloin käydä mielessäni läpi ullakon aarteita. Siis lämmintä pitäisi olla? Hmmm. hennoisiko sitä? Olin ostanut tammikuisella Jyväskylän reissulla pari kerää alpakkaa lämmintä pipoa varten. Alpakkahan on lämpöarvoltaan seitsenkertainen lampaan villaan verrattuna. Hennoisinko "uhrata" alpakkani isän sukkiin?
Kokeilin ensin yhdistää alpakkalankaa ja Nalle Joulupuu-villalankaa. Sukan varsi kyllä alkoi venyä nopsaan, koska kahdella langalla sukasta tuli paksuhko. Jälki vain ei miellyttänyt kriittistä silmää. Joulupuun raidoitus yhdistettynä luumunpunaiseen alpakkalankaan teki sukasta suttuisen näköisen. Puikot pois ja purkuun!
Vaihtoehto B mietitytti jonkun aikaa. Niinkö tässä sittenkin lähikaupan lankahyllylle joutui menemään... mutta minä oli päättänyt tehdä lämpimät sukat ja kun isälle kelpasivat yksivärisetkin sukat, niin päätin neuloa sukat pelkästään alpakasta. Sillä varoituksella, ettei sukkien mukana tule takuuta. Vaikka eiväthän sukat yöaikaan suurelle rasitukselle joudu.

Kun kyseessä oli tavallaan tilaustyö,niin koetin saada sukat valmiiksi niin pian kuin mahdollista. Pari kolme viikkoa siinä kuitenkin tuhraantui ennen kuin sukat olivat luovutuskunnossa.

Sitten temppuili kamera, joten kuvattua sukat sain vasta viikko sitten. Eli ihan pakasta vedetyn näköiset sukat eivät ehkä kuvassa ole. Nuo vaaleat "karvat" kyllä kuuluvat sukkiin. Ilmeisesti eräänlainen karvaisuus on alpakalle ominaista?

Hiljaisuus murtuu

No johan on aikaa vierähtänyt hiljaisuudessa! Edellinen blogipostaus on tammikuulta =( jotenkin en vaan ole saanut itsestäni tekstiä irti. Päässä kyllä saattaa olla joku aihe, suunnittelen mitä aion kirjoittaa, mutta en koskaan sitten kuitenkaan saa itseäni toteuttamaan suunnitelmiani. Toki kevättalvi on vaatinut normaalia enemmän panostusta kotitöihinkin. Isäni joutui helmikuun alussa yllättäen leikkaukseen, eikä vieläkään saa tehdä mitään voimia ja ponnistelua vaativaa. Joten kaikki on sitten jäänyt minun hoidettavakseni. Nyt sen on huomannut, että ne pienet askareet joita isä on tehnyt- lintulaudan täytttö, uunien lämmitys ym.- ovatkin aika tärkeitä tehtäviä!

Nyt kun blogihiljaisuus on murrettu, on aika esitellä tauon aikaan valmistuneita neuletöitä. Ensimmäisenä estraadille pääsevät varpaista varteen-sukat.

Viime syksyn villitys joka puolella oli safari-langasta neulotut sukat. Itse kyllä lankoja vilkuilin, mutta en kuitenkaan niin innoissani, että olisin lankakauppaan rynnännyt. Suosituimmat safarivärit sitä paitsi olivat loppu useimmasta nettikaupasta. KUNNES luin erään tuttavan fb-seinältä maininnan pinkistä tiikerilangasta! Sitähän on saatava heti kun vain mahdollista!! Ilmoittauduin mukaan tilaukseen ja muutaman viikon odottelun jälkeen lankaa nettikauppaan saapuikin ja pääsimme ostoksille. Aikanani sain langat käsiini, mutta jouluiset projektit vaativat huomioni ja langat saivat odotella parempaa hetkeä.

Parempi hetki koetti jouluaattona pukkia odotellessa. Sain silmukat luotua ja muutaman kierroksen tehtyä ennen kuin joululahjakirjat ja muut viettelykset erottivat tiemme jälleen. Vuoden vaihduttua kaivoin tiikerit ulos häkistään ja jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Tai oikeammin aloitin alusta ja kuljetin neuletta sitkeästi mukanani minne sitten meninkin.
 Laukussa pyöriminen kostautui toisen sukan kantapäässä. Silmukat olivat lähteneet vaeltelemaan Jyväskylän reissulla, mutta onneksi kantapää oli jo niin lopuillaan, että sain sen pelastettua ilman suurempia vaurioita. Vieläkään en kyllä tarpeeksi kaunista tiimalasistani saa, mutta onneksi sukkiani katselevat pääosin vain metrijengi, joiden neuletekninen tietämys ei vielä ole kehittynyt huippuunsa.

Lankana sukissa on Regia Schachenmayr Zoofari . Ihanan pehmeä ohut sukkalanka! Tykkäsin neuloa lankaa, vaikka se olikin noin ohutta, puikkosuositus on 2-3. Itse neuloin sukat 2,5mm pyöröillä. Ainoa mikä kantapäiden lisäksi harmittaa on sukkien sileä neule. Yleensä teen varret ja myös terän päällisen joustimella. En sitten tiedä miten langan raidoitus olisi käyttäytynyt joustimessa, mutta ryhtiä sukille joustinneule olisi antanut lisää.