Kämmärin kukkatumput

En pidä käsissäni mistään liian kömpelöistä tai "liian" paksuista hansikkaista/rukkasista. Jotkut kankeat nahkarukkaset olisivat kauhistus! Eihän niillä saa otetta mistään!
Niinpä käsissäni on yleensä lapaset keskitalvellakin. Kovilla pakkasilla yksiväriset lapaset vain  eivät ole tarpeeksi lämpimät- ja jos laittaa kahdet lapaset päällekkäin niin tuntuma muuttuu taas kömpelöksi. Niinpä olen kaivannut käsiini paksuja kirjoneulelapasia.

Jouluksi hankin itselleni lahjaksi Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2- kirjan. Mikään taitava kirjoneuleiden tekijä en ole, joten suurin osa kirjan malleista on taitojeni ulottumattomissa. Enkä toisaalta edes halunnutkaan mitään hirmuisen hienoja lapasia. Töissä hän minä niitä suurimman osan aikaa pitäisin. Ja siellä lapaset joutuvat kovalle kulutukselle ja sietämään lunta, jäätä ja kuraa.

Oli kirjassa kuitenkin yksi jopa minun taidoilleni sopiva lapasmalli. Kämmärin kukkatumput, jotka esittelytekstin mukaan sopivat myös hieman aloittelevammalle neulojalle. Ensimmäinen lapanen eteni nopeasti peukaloa vaille valmiiksi. Toisenkin sain alkuun. Sitten tuli helmikuu, Muorin kuolema ja sitä seurannut suruaika. Lapanen jäi neulekoriin eikä tarkkaavaisuuteni olisi kyllä kaavion seuraamiseen riittänytkään. Muutaman rivin kyllä yritin Maajussin ollessa reissussa.

Mutta kaikelle on aikansa. Pari viikkoa sitten innostuin uudelleen. Tein toisenkin lapasen valmiiksi ja aloitin peukaloa. Mutta himputti vie! VÄÄRÄÄ PEUKALOA! Kummallekin lapaselle on oma kaavio ja tietenkin aloin neulomaan väärää kaaviota. Purkaa en viitsinyt, mutta kun virheen tiesin niin neulomisesta meni maku =(  ja taas työ jäi marinoitumaan korin pohjalle.

Koska kevät on jo nurkan takana niin nyt pääsiäispyhinä pakotin itseni jälleen neulekoriin ääreen ja tartuin käsiksi peukaloihin. Eihän siinä loppujen lopuksi edes kauan mennyt! Ja siinä ne nyt olivat, lapaset elämäni ensimmäisellä kirjoneulepeukalolla. Lankana minulla oli Seiskaveikka ja puikkoina nro4. Kirjoneulekäsialani kun on toivottoman napakkaa!

Parilla kohtaa kyllä olen huomannut virheen, mutta olkoon. Kyllä lapaset asiansa ajaa. Kevään nuoskalumessa kuviot kuitenkin käyvät suttuisen näköisiksi. Silloin kukaan ei ainakaan huomaa onko jokaisen kukan terälehti aivan saman näköinen =)

Tyttö joka ei osannut sanoa ei

Koska risteilen oman kodin ja Maajussin väliä niin laukussa kulkee yleensä "puolet omaisuudesta". Ainakin siellä yleensä on neule. Tammi-helmikuun vaihteessa mukana kulki siis Ystävänpäiväsukat. Vaikkei sukat omaa silmää niin miellyttäneetkään niin herra 7v:n mielestä ne olivat tosi nätit, kun hän ne hoidossa huomasi. Hetken mietittyään sitten tulikin kysymys. Minä haluaisin semmoiset lapaset, joissa on liekkejä. Tekisitkö sinä minulle semmoiset? Ja koska pikkuveli ei tietenkään halunnut jäädä huonommaksi niin hän esitti heti perään pyynnön pääkallolapasista.

Kun kysymys on Metrijengistä niin olen huono kieltäytymään pyynnöistä, joten vaikka hieman kauhistuttikin niin tottahan minä lapaset lupasin tehdä.
Itse inhoan aukkopeukaloita, koska mielestäni ne eivät istu kunnolla. Facebookin neuleryhmissä olin kuullut paljon ylistystä intialaisesta peukalokiilasta ja koska halusin poikien saavan hyvin käteem istuvat lapaset niin päätin uskaltautua opettelemaan intialaisen peukalokiilan.

Viime vuotisesta Angry Birds-projektista oli jäänyt mustaa ja valkoista lankaa, siispä ensimmäisenä puikoille pääsivät Pääkallot. Kuvion otin Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja Vallattomat villasukat. Jotain olen ehkä jo oppinut, koska kuviosta tuli jopa omat kriteerini täyttävä eikä se peukalokiilakaan ollut ollenkaan vaikea. Tästä lähdin teen aina Intialaisen peukalon, jos se vain suinkin malliin sopii!

Vaikka alunperin Liekit vaikuttivat helpommalta mallilta niin loppujen lopuksi ne olivat se vaikeampi pala. Jouduin säätämään ja soveltamaan, että sain liekit lepattamaan myös peukalokiilan kohdalla. Lopputulos ei niin paljon sitten omaa silmää miellyttänytkään, mutta saaja oli onneksi erittäin tyytyväinen lapasiinsa ja on niitä paljon pitänyt! Liekkien malli on googletettu ja se on tarkoitettu alunperin sukkaan.

Sydämiä kivireessä

Äitini oli todella taitava kirjoneuleiden tekijä. Minäkin kokeilin joskus yläasteiässä karuin tuloksin. Jälki oli kireydessään ennenkuulumatonta ja neuletakin  etumuksen peura vuoreen törmänneen näköinen 😂 niinpä hylkäsin kirjoneuleet -iäksi, niin luulin.

Viime syksynä kuitenkin facebook-kaverini Heidi liitti minutkin Niina Laitisen Joulukalenterisukat-facebookryhmään. KÄÄK!! No pakkohan se oli edes yrittää kun kerran ryhmässä olin! Ja yllättäen homma olikin hyvin koukuttavaa ❤ innolla odotin aamuisin päivän ohjepätkää ja kohtalaisen vaivattomasti pysyin muiden ryhmäläisistä tahdissa. Neulekäsiala oli edelleen aika kireää, mutta lopputulos silti mielestäni ihan kaunis.

Kun heti uuden vuoden jälkeen sitten ryhmässä alkoi intoilu Ystävänpäiväsukka-KAL-projektista, niin olin innolla ilmoittautumassa mukaan!
Tammikuun 20. päivä projekti sitten alkoi ja aloin väkertää pitsijoustinta. Koska Seitsemän veljestä Polaris oli joulukalenterisukissa osoittautunut todella kauniiksi niin valitsin Ystävänpäiväsukkiini kuvioväriksi raitalangan.  VIRHE!!! Vaihtuvat värit tekivät kuvioista sekavat ja levottoman oloiset.

Osa ohjepätkistä osoittautui kovin haasteelliseksi ja kahlasin päivän ohjetta hiki hatussa välillä purkaen.  Vaikka sydänkuvioihin vaihdoinkin pinkin langan niin into neulomiseen hiipui. Sen verran pitkällä KAL kuitenkin oli etten halunnut kokonaan alusta aloittaa yksivärisellä kuviolangalla.  Sukat olisivat jääneet takuulla kesken mikäli olisin pudonnut muun ryhmän kyydistä. Niinpä oli pakko vain kärsiä sekavat lankavalinnat ja hammasta purren raahustaa sukat maaliin.

Terän sovelsin valiten ohjeista mieluisimmat. Osa varren kuvioista valui terään,  koska sääristäni loppui pituus. Kireää käsialani tuntien vaihdoin ohjeen Nalle-langan paksummaksi Seitsemän veljestä-langaksi ja se venytti sukkien pituutta. Sukista tuli noinkin aivan polvipituiset.
Ei lopputulos niin pahalle näytä, mutta sen verran tekemisen takkuisuus vaikuttaa etten ole vieläkään päätellyt langanpäitä.
Mutta kuitenkin... Taisin äsken tulla liittyneeksi myös pääsiäissukkien tekoon. Ehkä.

Pieni tulitikkutyttö

Kauan kauan sitten selailin Garn studion sivuja Maajussin tietokoneella aikani kuluksi. Monen blääh-kuvan jälkeen silmien eteen paljastui eteerinen, usvaisen kaunis huivi, joka oli neulottu viuhkoista silmukoita vähentelemällä. IHANA! Tuollainen pitää kyllä saada =D mutta ehkäpä ei aivan noin hempeän värinen, Hmmmm.., jostain liukuvärjätystä langasta tulisi takuulla kivan näköinen.
Ja kun ullakolla sattui jo valmiiksi olemaan Novitan Polku-lankaa, valikoitui se huivin raaka-aineeksi. Varsinkin kun pidän Polku-langan värimaailmasta erittäin paljon.

Langasta oli kylläkin huonoja kokemuksia sukkalankana, mutta koska huivi neulotaan viuhka kerrallaan ajattelin sen olevan sopivaa. Lankahan joka tapauksessa katkaistaan usein, joten kiertymisestä ei haittaa olisi. Se mitä en tajunnut ajatella oli tuo langan katkaiseminen viuhkan valmistuttua. Jos kyseessä on erillisistä viuhkaosuuksista tehty huivi, niin eihän langan väriliu'ut silloin etene loogisesti! Kun asian tajusin iski ällötys =(    tekele näytti sanoin kuvaamattoman rumalta! Juuri siltä kuin köyhä tyttöparka olisi kerjännyt langanpätkiä sieltä täältä neuloakseen niistä itselleen huivin talven kylmyyttä vastaan..

Meni maku koko huivi-projektista ja tyo jäi marinoitumaan pitkäksi aikaa kammarin kaapin päälle. Kesälle sen sitten sieltä kaivoin ja jatkoin sisulla loppuun. Ja kas kummaa! Lopputulos ei ollutkaan yhtään kamala! Huivi näytti röykkiölle sammaloituneita kiviä! Itse asiassa se näytti todella kivalta!

Iso huivi kyllä on, mutta mökkihuiviksihan minä sitä neuloinkin. Huiviin todellakin pystyy kietoutumaan tulitikutytön tavoin kylmyyttä pakoon ;)

Pitsiä pissiäisille

Tammikuisella Jyväskylän reissulla kävimme tietenkin myös lankakauppa Titityyssä. Kaupassa on lankojen ja muiden käsityötarvikkeiden lisäksi näytillä ja ideoita ruokkimassa valmiita töitä- huiveja, villatakkeja ym. ja lattioille on levitelty virkattuja ja neulottuja mattoja. Oli vanha tuttu Asterimatto, ihana pieni virkattu sydänmatto ja sitten, kassalle johtavan oven edessä neulottu suorakaiteen muotoinen pitsimatto. Oih! Päätin heti, että tuon minä vielä joku päivä teen! Varsinkin kun maton tekemisestä selviää neulomalla. Virkkaustaitoni kun ovat vallan alkeelliset =D

Syksyisestä Tiimarin konkurssiloppuunmyynnistä olin ostattanut Maajussilla keltaista RibbonXL-ontelokudetta, jolle en ollut vielä käyttötarkoitusta löytänyt sen vähyyden takia. Tuohon neulottuun mattoon kude kuitenkin riittäisi. Ohje mattoon löytyi Titityyn nettisivuilta ja puikkovalikoimassani oli sopivan paksut pyöröpuikot. Niillä varustettuna minä hyökkäsin innostuksesta piukeana Operaatio Huussinmaton kimppuun.

Juu, ei! Ei ollut neulottu matto minun juttuni! Enimmäkseen tulee neulottua sukkia tai huiveja, joiden puikkokoko on korkeintaa 6. Kympin puikoilla neulominen oli kuin olisi hellapuita heilutellut.. Jälkikin näytti kamalalta. Talon miesväki koetti lohduttaa, että kuka sitä nyt huussissa katsoo, mutta itse taas ajattelin juuri päinvastoin. Siellähän sitä vasta onkin aikaa tuijotella ja miettiä, että johan on tuossakin mennynnä silmukat vihtaakselleen. Sisulla maton kuitenkin loppuun väänsin. Loppujen lopuksi ontelokudetta jäi ylikin. Mattoon meni noin kaksi ja puoli  250 gramman kerää.

Kuvassa matto on juuri puikoilta pujahtanut. Pesukonekylvyn ja kuosittelun jälkeen matto kiinteytyi huomattavasti ja on jo omalla paikallaan Pesän huussissa.

Uneen lämpöä

Äitini oli ahkera neuloja ja vieläkin meillä on äidin tekemiä sukkia käytössä, vaikka äidin kuolemasta tulee kesällä 10 vuotta. Isäni onkin sitä mieltä, että hänellä on sukkia koko loppuelämäksi, varsinkin kun naispuoliset tuttavat välillä sujauttavat viluisen leskimiehen mukaan villasukkaparin. Niinpä hieman hämmästyinkin, kun isä reilu kuukausi sitten alkoi vaintelemaan, että oikeastaan hän tarvitsisi sukat. Lyhytvartiset sukat yöllä pidettäväksi. Muutama vuosi sitten sellaiset tein seiskaveikasta, mutta niistä oli kuulema mennyt teho. Kulumisen myötä sukat eivät tuntuneet tarpeeksi lämpimiltä jaloissa joiden ääreisverenkierto on heikentynyt.

Ensimmäinen ajatus oli ettei mulla ole mitään lankaa, pitää napata pari kerää kauppareissulla mukaan =D sitten onneksi voitti järki ja aloin käydä mielessäni läpi ullakon aarteita. Siis lämmintä pitäisi olla? Hmmm. hennoisiko sitä? Olin ostanut tammikuisella Jyväskylän reissulla pari kerää alpakkaa lämmintä pipoa varten. Alpakkahan on lämpöarvoltaan seitsenkertainen lampaan villaan verrattuna. Hennoisinko "uhrata" alpakkani isän sukkiin?
Kokeilin ensin yhdistää alpakkalankaa ja Nalle Joulupuu-villalankaa. Sukan varsi kyllä alkoi venyä nopsaan, koska kahdella langalla sukasta tuli paksuhko. Jälki vain ei miellyttänyt kriittistä silmää. Joulupuun raidoitus yhdistettynä luumunpunaiseen alpakkalankaan teki sukasta suttuisen näköisen. Puikot pois ja purkuun!
Vaihtoehto B mietitytti jonkun aikaa. Niinkö tässä sittenkin lähikaupan lankahyllylle joutui menemään... mutta minä oli päättänyt tehdä lämpimät sukat ja kun isälle kelpasivat yksivärisetkin sukat, niin päätin neuloa sukat pelkästään alpakasta. Sillä varoituksella, ettei sukkien mukana tule takuuta. Vaikka eiväthän sukat yöaikaan suurelle rasitukselle joudu.

Kun kyseessä oli tavallaan tilaustyö,niin koetin saada sukat valmiiksi niin pian kuin mahdollista. Pari kolme viikkoa siinä kuitenkin tuhraantui ennen kuin sukat olivat luovutuskunnossa.

Sitten temppuili kamera, joten kuvattua sukat sain vasta viikko sitten. Eli ihan pakasta vedetyn näköiset sukat eivät ehkä kuvassa ole. Nuo vaaleat "karvat" kyllä kuuluvat sukkiin. Ilmeisesti eräänlainen karvaisuus on alpakalle ominaista?

Hiljaisuus murtuu

No johan on aikaa vierähtänyt hiljaisuudessa! Edellinen blogipostaus on tammikuulta =( jotenkin en vaan ole saanut itsestäni tekstiä irti. Päässä kyllä saattaa olla joku aihe, suunnittelen mitä aion kirjoittaa, mutta en koskaan sitten kuitenkaan saa itseäni toteuttamaan suunnitelmiani. Toki kevättalvi on vaatinut normaalia enemmän panostusta kotitöihinkin. Isäni joutui helmikuun alussa yllättäen leikkaukseen, eikä vieläkään saa tehdä mitään voimia ja ponnistelua vaativaa. Joten kaikki on sitten jäänyt minun hoidettavakseni. Nyt sen on huomannut, että ne pienet askareet joita isä on tehnyt- lintulaudan täytttö, uunien lämmitys ym.- ovatkin aika tärkeitä tehtäviä!

Nyt kun blogihiljaisuus on murrettu, on aika esitellä tauon aikaan valmistuneita neuletöitä. Ensimmäisenä estraadille pääsevät varpaista varteen-sukat.

Viime syksyn villitys joka puolella oli safari-langasta neulotut sukat. Itse kyllä lankoja vilkuilin, mutta en kuitenkaan niin innoissani, että olisin lankakauppaan rynnännyt. Suosituimmat safarivärit sitä paitsi olivat loppu useimmasta nettikaupasta. KUNNES luin erään tuttavan fb-seinältä maininnan pinkistä tiikerilangasta! Sitähän on saatava heti kun vain mahdollista!! Ilmoittauduin mukaan tilaukseen ja muutaman viikon odottelun jälkeen lankaa nettikauppaan saapuikin ja pääsimme ostoksille. Aikanani sain langat käsiini, mutta jouluiset projektit vaativat huomioni ja langat saivat odotella parempaa hetkeä.

Parempi hetki koetti jouluaattona pukkia odotellessa. Sain silmukat luotua ja muutaman kierroksen tehtyä ennen kuin joululahjakirjat ja muut viettelykset erottivat tiemme jälleen. Vuoden vaihduttua kaivoin tiikerit ulos häkistään ja jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Tai oikeammin aloitin alusta ja kuljetin neuletta sitkeästi mukanani minne sitten meninkin.
 Laukussa pyöriminen kostautui toisen sukan kantapäässä. Silmukat olivat lähteneet vaeltelemaan Jyväskylän reissulla, mutta onneksi kantapää oli jo niin lopuillaan, että sain sen pelastettua ilman suurempia vaurioita. Vieläkään en kyllä tarpeeksi kaunista tiimalasistani saa, mutta onneksi sukkiani katselevat pääosin vain metrijengi, joiden neuletekninen tietämys ei vielä ole kehittynyt huippuunsa.

Lankana sukissa on Regia Schachenmayr Zoofari . Ihanan pehmeä ohut sukkalanka! Tykkäsin neuloa lankaa, vaikka se olikin noin ohutta, puikkosuositus on 2-3. Itse neuloin sukat 2,5mm pyöröillä. Ainoa mikä kantapäiden lisäksi harmittaa on sukkien sileä neule. Yleensä teen varret ja myös terän päällisen joustimella. En sitten tiedä miten langan raidoitus olisi käyttäytynyt joustimessa, mutta ryhtiä sukille joustinneule olisi antanut lisää.

Ihan täys tossukka

Olipa kerran hetki, jolloin porukan pienin vaelteli nukkumatin mailla ja isot pojat mulkaisivat hoitotätiä pahasti, " Anna meidän olla rauhassa! Mene sinä neulomaan!" Okei, mennään. Paitsi ettei laukussa sillä kertaa ollut neuletta. Muistelin siellä kuitenkin olevan virkkuukoukun ja kaapista pitäisi löytyä jotain langanjämiä. Aina välillä naapurin mummo antaa minulle lehtiä luettavaksi ja yhdessä Viva-lehdessä olin nähnyt virkattujen tossujen ohjeen. Olisikohan se lehti vielä tallessa?

Lehti löytyi ja aloin virkata hipsutella tossuja. Ensimmäistä pääsin sinä päivänä puoleen väliin ja päivien saatossa muutama kerros päivässä tossukat alkoivat saada muotonsa. Sen verran sovelsin etten tehnyt kiristysnyöreistä kuin pelkät ketjusilmukkanauhat. Kokeilin kyllä ohjeen mukaista hieman paksumpaa nauhaa, mutta en tykännyt siitä. Tossuihin olisi voinut virkata kukat koristeeksi ja hienollehan ne olisivat näyttäneetkin. Tapanani kuitenkin on istua joko suutarin istunnassa tai vetää jalat kippuralle alleni. Kokemuksesta tiedän ettei silloin saa sukissa olla mitään ylimääräisiä krumeluureja painamassa. Tässä siis tossut ilman krumeluureja lämmittämään varpaita kevään ensimmäisinä Pesäiltoina. Voi miten jo mökille pääsyä odotankaan!!

Kyläilemässä

Maajussin sisar työskentelee Jyväskylässä kirjansitomossa Sovatek:illä. Minulle kirjojen korjaaminen ja sitominen on jotain täysin käsittämättömän ihmeellistä! Miten ihminen voi osata tehdä jotain sellaista?! Niinpä olen ollut hyvin harmissani etten ole koskaan päässyt Sovatekin järjestämiin avoimien ovien päiville. Viime viikon lauantaina tilaisuus vihdoin koitti ja hyytävässä pakkassäässä lähdille Ompun kuljettamina kohti Jyväskylää.

Perillä Seppälänkankaalla meillä olikin paljon nähtävää =) varsinkin minulla joka olin untuvikko avoimien ovien päivän suhteen. Maajussi äitinsä kanssa on ennenkin päässyt paikalle.

 Yllä oleva kone on kirjojen "ompelukone". Sillä siis sidotaan kirjojen sivut yhteen. Hieman järeämpi kalu kuin tavan Singeri! Mietin tuota ja muitakin hieman iäkkämpiä koneita katsellessani sitä miten kauniita vanhat raudasta tehdyt koneet yleensä ovat. Ihasteleekohan joku 50 vuoden päästä tämän päivän huipputeknologiaa ja pitää sen näyttöruutuja hellyttävinä?

Toiminnan esittelyn ohella Sovatekin ompelimon puolella oli työpaja, jossa sai tehdä vetoketjuruusuja. Jouduin käymään itseni kanssa melkoisen tahtojen taistelun ohittaakseni pisteen! Olisi kuitenkin ollut väärin muita kohtaan parkkeerata itseäni näpertelypisteeseen ja jättää muut mukanaolijat odottelemaan. Pisteessä käytetty ohje oli ilmeisesti venäjältä ja ruusujen tekoa opettajakin puhui hieman itäisesti murtaen.

 Nuo pienet tuolla keskellä ovat vetoketjun hammastuksesta kieputetut korvikset. Helppo ja hyvännäköinen idea! Jonkinlaiseen yksinkertaiseen vetoketjuruusuun minulla taitaisi ohje ollakin. Ehkäpä joku päivä...

Sovatekillä on myös pukuvuokraamo, kirpputori sekä pieni myymälä, jossa myydään siellä valmistettuja uusia tuotteita. Esim: muistikirjoja, sytykeruusuja, poppanaliinoja ym. ym,... kirpputorilta mukaan tarttui Agapetuksen Hilman päivät-kirja, jonka Maajussi-mussukkani minulle osti <3

Kun nyt kerran Jyväskylässä oltiin, niin toki tiemme vei myös Toivolan vanhalle pihalle! Vaikka maalla tykkään asua, niin tuo paikka ja sen tapahtumat ovat niin houkuttelevia, että välillä olen kateudesta vihreä ystävälleni, kun hänellä on mahdollisuus piipahtaa tuosta vain ohimennen Toivolan vanhalla pihalla!

Ensimmäisenä tietenkin askelleemme suuntautuivat Titityyhyn. Minun mukaani Titityystä lähti kaksi kerää Alpakkalankaa ja ontelokudetta, josta ehkä muotoutuu joku päivä Asteri-matto. Tosin tuo vyyhti on kyllä semmoinen rubikin kuutio, että sen selvittäminen on kyllä jo oma projektinsa sekin!

Lisäksi kävimme Toivolan muissa pikkuputiikeissa ja sepän pajassa. Vierailumme  päätimme ihanassa kellarikahvilassa lämpimistä juomista ja pikkusuolaisista nautiskellen. Sen jälkeen olikin aika suunnsitaa Maajussin sisaren kotiin, missä ilatapäivä vierähtikin nopsaan tahtiin... niin nopeasti, ettei emäntämme välttynyt lähdön haikeudelta. Mutta ällös huoli ystäväin! Tulemme kyllä kesällä viimeistään uudelleen vierailemaan kaupunkiin =) minua tosin kutittaisi ihan hirveästi Toivolan vanhan pihan pääsiäs-tapahtuma, jossa olisi lampaitakin nähtävillä.....

284 päivää puikoilla

Viime vuoden Novita Talvi-lehdessä oli neulotun siksak-hameen ohje. Näytti oikein hyvälle hoikan bambinsäärisen mallin yllä. Aikani lehteä selattuani eestaas tulin siihen tulokseen ettei hame näyttäisi yhtään hullummalta oman vompatin kroppani peittonakaan. Sukurasittena olen saanut hätäiset geenit, joten jos jotakin päähäni saan niin hetihän se on alulle pantava!

Käytin siis menneen uudenvuoden aamun anopin lankapusseja peuhaten ja sieltä kerän jämiä valikoiden. Suurin osa langoista on ilmeisesti seiskaveikkaa, pohjavärinä oleva tummanharmaa ehkäpä Nallea, koska on ohuempaa ja helmaan halusin hieman blingblingiä. Sinne siis omalta ullakolta jotain vanhaa kimallelankaa. Alkuun työ eteni vauhdikkasti. Sitten tuli kevään sny-kierros, muita kevätpuuhia, uusia pienempiä neuleita, mökkikauden aloitus ja montaa lankakerää on niin hankala kuljettaa mukana ympäriinsä.... lopulta hame muutti hiljaisten hetkien neuleeksi töihin. No, metrijengin kanssa harvemmin on hiljaista, joten hame lähes ufoutui. Aina silloin tällöin sen kaapista kaivoin ja kierroksen pari sain neulottua.

Hieman omaksikin hämmästyksekseni lokakuun alussa alkoi näyttää, että ehkä langoista sittenkin on hame muotoutumassa. Päätin ottaa loppukirin ja eräänä erityisen rauhallisena perjantaina oli päättelyn aika. Koska epäilin omien vatsamakkaroideni kasvaneen mökkikauden aikana päättelin hameen joustinta neuloen. EI HYVÄ! Hameen vyötäröstä tuli kamala lörppä. Kuminauhaa en ole vieläkään saanut ostettua, joten ensiavuksi virkkasin ketjusilmukkavyön jonka pujottelin vyötäröjoustimen kerroksiin. Hieman hame olisi saanut olla pidempi, mutta olen minä sitä muutaman kerran kotona pitänyt ja ihan olostani hameessa tykännyt =D

Pöllöilyä

Sisustuksessa ja käsitöissä on pari viime vuotta jyllännyt hillitön pöllöbuumi. Pöllöjä tupsahtelee vastaan vähän joka kolosesta! Tottahan se piti minunkin pysyä muodissa mukana ja hommata itselleni pari siipiveikkoa.
Tein joku aika sitten Knitting Roomilta pienen lankatilauksen ja kuinka ollakaan niin heti etusivulla oli virkattujen pöllöjen ohjeen kuvake. Hauskan näköisiä olivat ja ihan huomaamatta ohje sujahti ostoskoriin. Oli muuten ensimmäinen maksullinen ohje, mihin olen sortunut. No, hinta oli lähinnä muodollisuus, muistaakseni vähän toista euroa.
Rauhallisina hetkinä töissä pöllöjä virkkasin ja hyvin palautui mieleen se miksi en ole paljon koukkua heilutellut. Ei ole virkkaaminen minun juttuni! Lopputulos ei ole lähellekään sitä mitä pitäisi enkä pysty virkkaamaan kuin hetken, koska sormiin alkaa sattumaan virkkausasento. Ergonomisia koukkuja voisi tietysti joskus kokeilla ja kai se virkkausjälkikin harjoittelemalla paranisi...

Emopöllöllä nokkana softispala ja poikasella huopainen nokka. Mielestäni ohjeen virkattu nokka oli aika ruma, niin sitten hieman sovelsin.

Pääasiaa

Koko kesän olen mennä viipottanut Heidiltä saamassani kirahvipipossa. Välillä pipoa on pesty ja sen jälkeen taas jatkettu matkaa. Loppuviikosta lähden mukaan  unipupuksi Maajussin koulutusreissulle Peurunkaan ja aloin mietiskellä ovatko kirahvit sittenkin liian villejä otuksia keskisuomen maisemiin....

Viime viikolla sain kylätoimikunnan kokouksen yhteydessä suuren kassillisen erilaisia kangaspaloja ja jo silloin kankaita pakatessa heitin puoliksi vitsinä juhlavaa joustavan sametin tuntuista kangasta hipeltäessäni miten siitä saisikaan tyylikkään hienostelupipon. No, en nyt tiedä siitä tyylikkyydestä, mutta pipo siitä tuli. Kangaspala riitti juuri ja juuri. Vielä pitäisi keksiä joku lisämauste- mutta mikä? Kangaskukka? Heijastinnauhakukka?

Kun ompeluinnostusta kerran riitti ja mallikin oli super-yksinkertainen niin samoilla lämpösillä ompelin myös toisen pipon ja tähän pipoon tykästyin ensisovittamisella!! Kankaana  huonosti istuvien flanellipyjamanhousujen lahje.

Peruspipoja muutamalla saumalla nopeasti, mutta olen pakahtua ylpeydestä! Varsinkin joustavan kankaan ompeleminen ja siitä selviytyminen lähes ompelutaidottomalle ihmiselle on itsetuntoa nostattava suoritus =) Minä osasin! Ihan ite!

Helmet hajallaan

Ensinnäkin kiitoksia Sny:lleni aurinkoisesta @-postikortista! Kaunis kuva ja kovasti olen tämän viikon etanapostiani tarkkaillut. Josko tänään odotettu pakettikortti olisi laatikossa?

Facebookin neulesivustoilla olen joskus törmännyt Broken Seed-sukkiin. Kaunis malli, mutta varmaankin hirmuisen monimutkainen! Alkusyksystä sitten taas oli joku laittanut oman versionsa mallista ja kommenteissa tekijä myös kertoi miten pintaneuleen saa aikaiseksi. Hämmästykseni oli suuri kun luin mallineuleen olevan melkein tavallista helmineuletta! Joka toinen kerros vain neulotaan eriväriseksi ja oikein.Mallin suomenkielinen nimi on rikottu/räjähtänyt helmineule. Haa, tuostahan minäkin selviytyisin suosiolla. Sopivasti oli Novitallakin postikuluton viikonloppu, joten tilaus vetämään ja lankaa puikoille!

Jos käsissä on nätti malli ja värikkäät langat niin kenellepä muulle minä sukat tekisin jos en omalle ukkokullalleni <3 Ensimmäinen sukka valmistuikin suht' joutuisasti, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen värin- ja kerroksen vaihtumiskohtaan.  Niinpä neulomisinto lopahti pitkäksi aikaa, kunnes viime viikonloppuna kaivoin langat taas esille pussukasta. Talvi lähenee ja mies tarvitsee uudet raikkaan väriset saunailtasukat. Jospa se ei lyhyessä käytössä se pieni myhkylä-kohtakaan haittaisi. Olen neulonut aina kun vain olen voinut ja eilen illalla- sopivasti juuri ennen saunaan menoa- sukat päättelin.

Valkoinen väri kivasti rauhoittaa Papukaija-langan monivärisyyttä. Ehkäpä sama malli joskus toisella väriyhdistelmällä?

Tontun asialla

Ihmiseksi joka empi SNY-osallistumistaan yleisen innottomuuden takia, olen hankkiutunut mukaan ennätysmäärään erilaisia vaihtoja. Yksi vaihdoista on Weban emännöimä joululahjavaihto. Siihenkin mukaan lähtöä emmin lähes viime metreille saakka. Vaihdon yhtenä ehtona oli sujauttaa pakettiin mukaan jotain itsetehtyä. Itsetehty ei saanut olla perussukka vaan sen eteen piti olla nähnyt hieman enemmän vaivaa. Siinähän sitä kynnystä olikin yli kiivettäväksi! Parhaiten kun osaan juuri sen perussukan!

Päätin kuitenkin yrittää ja ilmoittauduin mukaan. Montaa vaihtoehtoa mietin, mutta päädyin lopulta tekemään huivin ja koska olen yleensä aika hitaanlainen neuloja, huivi piti aloittaa heti. Siinä aloittamisessa sitten tuhraantuikin yksi ilta =( työ aloitettiin luomalla 296silmukkaa. Olen oppinut luomaan silmukat ristiin ja noin isoon määrään sitä lankaa piti varata paljon. Se miten paljon on paljon olikin vaikeampi hahmottaa. Lankaa oli AINA liian vähän tai sitten sotkeennuin laskuissa. Aloitin huivia Maajussin kotona eikä silmukkamerkkejä tietenkään ollut mukana. Lopulta tympäännyin ja aloin luoda silmukoita neulomalla. Hidasta, todella hidasta! Kaiken varalta jaksotin luomisen kolmeen erään, joten minun ei tarvinnut laskea kuin sataan asti. Oli aika äkeä emäntä kun koko ilta meni pelkkään huivin silmukoiden luomiseen!

Toinen kompastuskivi oli lanka. Ohjeessa lankasuositus oli lanka jossa lankaa on noin 300m/25g. Käyttämäni lanka, Lang Yarns Jawoll, oli erilaista ja 50g:n kerässä oli vähemmän lankaa kuin tuossa suositellussa. Olin aivan varma ettei lanka riitä. Pakko oli kuitenkin mennä riskillä eteenpäin, koska mistään nettikaupasta en valkoista Jawollia löytänyt.

Huivi on Ulla-neuleen 03/11 ohje Myst.Huivi aloitetaan niskasta ja huivin keskeltä leveämpi muoto saadaan aikaiseksi lyhennetyillä kerroksilla. Vaikka huivin saaja inhoaisikin huiviaan, niin yhdestä asiasta voin olla tyytyväinen. Nyt mä opin kietomaan silmukan!! Tähän asti ne muutamat tiimalasikantapäät, jotka olen tehnyt, ovat olleet sanoinkuvaamattoman hirveän näköisiä! Nyt tuon huivin ansiosta osaan lyhennetyt kerrokset ja siistin näköisen tavan kietoa silmukka =) Toinen asia minkä huivi opetti oli silmukkamerkkien käyttö. Jumankaut, nehän helpottavat toistettavan pitsikuvion neulomista (ja purkamista) huomattavasti! No, kovin paljon en edes joutunut silmukkamerkkien ansiosta purkamaan, koska pysyin paremmin kärryillä sydän-kaaviossa. Hieman jouduin jättämään röyhelöreunuksen ohjeessa mainittua kapeammaksi, mutta niin se vain lanka riitti kuin riittikin. Lauantai-aamuna huivin sitten mökillä päättelin Maajussia töistä odotellessa ja viikonlopun se oli pingotuksessa.
Helppo ja kaunis malli, jonka tulen varmaankin tekemään joskus toistekin. Ja tällä kertaa väreissä, vaikka ihan kaunis tuosta valkoisestakin tuli. Jollain tavalla herkän näköinen valkoisuutensa ansiosta.

Ja sitten lähikuva sydänkuviosta

Sydämet testissä

Silloin tällöin netissä törmää kantikkaita puikkoja kehuviin kommentteihin. Käsivaivaisille huhujen mukaan aivan ehdottomat. Omat kädet eivät onneksi ole pitkiin aikoihin kipuilleet, mutta tulevastahan ei koskaan tiedä. Olen siis himoinnut kantikkaita puikkoja jo kauan. Viime syksynä sellaiset jo tampereen messuilta ostinkin, mutta silloisella SNY-parillani oli synttärit joulukuussa, joten loppujen lopuksi puikot sitten sujahtivat pakettiin. Tällä viikolla haaveilulle tuli piste. Tein Lankamaailman tilauksen, koska tarvitsen "kaikkea pientä" SNY-pakettiin ja samalla tilasin itselleni Knit Pro:n Kubic-puikot.

Muistelin lukeneeni, että kantikkaat puikot kannattaa ostaa puolta numeroa normaalia suuremmat, koska kantikkailla neuloessa käsiala on erilainen. Kysäisin asiaa Facebookin villasukka-ryhmässä, mutta vastaukset olivat kovin kirjavia. Toiset eivät huomaa mitään eroa, toiset huomaavat ja jotkut kehuivat työjälkeä napakaksi. Parasta siis kokeilla itse!

Ensin ajattelin vain neuloa koetilkut, mutta ajatus kahdesta hyödyttömästä neulelärpäkkeestä ei innostanut. Onneksi tuvan penkiltä, lehtien alta, pilkisti Jujulta vahingossa tullut kirja neulotuista sydämistä. Kirja on kotiutumisestaan lähtien koettanut vietellä minua tositoimiin ja vain vaivoin olen onnistunut pysyttelemään uskollisena puikoilla olevalle sydänpitsi-huiville. Huivi kuitenkin valmistui eilen, joten olin vapaa neulomaan joulusydämiä.

Kovin ihmeellistä eroa en puikkojen välillä huomannut- ainakaan noin pienessä työssä. Pitää vielä koeajaa kantikkaat "maantieajossa". Itse asiassa sukan suu jo puikoille sujahtikin lihakeittoa keitellessä =D Kubic-puikot ovat siis 3mm ja vertailusydämen neuloin 3,5mm puikoilla. Suurempi puikkokoko antoi hitusen suuremman sydämen, joten käsialani lienee pysytellyt samanlaisena kummassakin sydämessä.

Lankana on Rose Mohair ja Zauber Ball. Sen verran ohjetta muutin, että aloitussilmukat loin  kärjestä aloitetun sukan tavoin. Ei tarvitse ommellla sydämen alakärkeä, kun se on jo valmiiksi kiinni =) Ohjeessa myös sanotaan sydämen kaarien väliin jäävän täyttöaukon. No ei mulla kyllä jäänyt mitään koloja. Täyttelin sydäntä sitä mukaa kuin kavennukset etenivät. Kaarien päätössilmukat on silmukoitu kiinni. Nyt tuli sitten sekin opeteltua! Tosin siitäkin sovelsin oman versioni, koska en saanut neulalla silmukoinnista siistiä.

jäin kyllä täysin koukkuun sydämiin! Niitä täytyy saada lisää monenkokoisina <3 niin ja tonttuja, ja pingviineitä ja kohtahan se on pääsiäinen ja tarvitsee koristekanojakin....

Tyttö tuubissa

Viime kevään SNY-kierroksen tekemispaketissa sain silloiselta pariltani Rowan purelife-lankaa ja Titityyn pitsisen tuubihuivin ohjeen. Koskaan aikaisemmin en ollut silkkisekoitelankaa omistanut, joten aika pian lanka sai houkuteltua itsensä puikoille. En oikein koskaan ole tajunnut tuubihuivien käyttötarkoitusta enkä sellaista  neulonut. Puolivälin ohitettuani tulikin uskon puute ja meinasin purkaa tekeleeni alkutekiäisiin. Näyttääkö se ihan tyhmälle? Tuleeko huivia IKINÄ pidettyä? Pitäiskö kuitenkin tehdä langasta vaikka kesätoppi? Pujottelin huivintekeleen "kasaan" pyöröpuikon ympärille ja mallasin sitä kaulaani. Hämmästys oli suuri, kun huivi näyttikin ennakkoepäilyistä huolimatta hyvälle! Niinpä annoin armon käydä oikeudessa ja neuloin huvin huiviksi niin pitkään kuin lankaa riitti.

Itse asiassa neuloin huivia vähän liiankin pitkään. Vasta kun huivi oli päätelty ja pingotettu, tajusin etten ollut jättänyt yhtään lankaa ompelua varten! Siinäpä sitten huivi jäi marinoitumaan kesän yli ja odottamaan hetkeä jolloin tilaisin netistä kerän samaa lankaa. Kesä kului ja tuli syksy. Huivi odotti mytyssä korin pohjalla, kunnes... tuli Äiteen silmänpainekontrollin aika toissa päivänä. Koska hankintalistallani oli synttärilahja herra 4v:lle manguin itseni mukaan kyytiin. Aamulenkillä mietin mitä päälle Kuopioon ja mieleni perukoilta pomppasi tuubihuivi. Näyttäisi varmaan ihan kivalle poolopaidan kanssa... Mitähän lankoja ullakolta löytyisi? Jokunen hetki penkomista ja peuhuutusta ja käsissäni oli hieman lilaan vivahtava villalangan nyttönen. Ei aivan samanvärinen kuin huivi, mutta niin lähellä että kelpuutin langan. Lopputuloksesta langan väärän värisyyttä ei huomaa.

Ehkä huivi saisi olla hivenen pidempi, silloin se laskeutuisi nätisti myös useamman kerran kaulan ympärille kieputettuna. Syysasusteena menee kyllä tuolla tavalla yksinkertaisenakin ja tarpeen vaatiessa huivin voi kiepsauttaa kaksin kerroin ja nostaa toisen kierroksen suojaamaan korvia.

Kas kassihan se siinä!

Kun Heidi keväällä huhuili blogissaan halukkaita kesäkassivaihtoon, niin minähän olin viivana ilmoittautumassa. Juhannusviikonloppuna ompelin oman tekeleeni, mutta ei siitä sen enempää. En ole kovin hyvä ompelija, joten kassiparkakin on sitten sen näköinen. Sitten vain odottamaan mitä posti minulle toisi. ja voi pojat! kyllähän se posti toi - melkoisen ihanuuden!!

Aivan täysin minun näköiseni ja väriseni kassi! Kaikenlisäksi kassi on taidokkuudessaan suorastaan ammattimaista tasoa, on tereet, magneettilukko ja kaikki muut hienoudet! Lisäksi kassin mukana oli laatikollinen muuta ihanaa =)

Hauskalle Tintti-kirjepaperille kirjoitettu kirje, ihanan tuoksuista lakritsiteetä, jota en vielä ole ehtinyt maistaa, kaksi muumilakua, jotka ovat jo kadonneet parempiin suihin sekä purutikkuja koirulille. Koiruli ei valitettavsti osaa tuollaisia syödä, mutta säästän ne töiden alkuun. Minulla on hoidon pihassa koirakaveri, jolle tikut lahjoitan. Sokerina pohjalla oli itse tehty salomoninsolmu-huivi! Salomoninsolmut ovat asia joka ei järkeeni mene, joten olen todella otettu saadessani jotain noin taidokasta! Suuret kiitokset kassin ja paketin lähettäneelle Tuijalle Tuijanjutut-blogista! Olen onnesta soikeana! Kassi on jo keikkunut olallani pari päivää ja on hyväksi havaittu =)

Löylynlyömä

Toissa Jouluna joulupukki toi minulle saunaturbaanin hiuksia ja pinkkejä aivosolujani suojaamaan. Viime kesänä turbaani yritti ensin kulkea mukana mökillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos oltiin pesässä niin turbaani oli unohtunut kotiin ja kotisaunaan mennessä se oli Pesässä. Loppukesän pidinkin mökkisaunassa komeron perukoilta löytynyttä saunahattua. Hattua, jonka olen ommellut joskus alle kolmikymppisenä. Voitte varmaan kuvitella miten hehkeä ilmestys vaaleansininen myssykkäni oli kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Toinen turbaani oli siis saatava. Aloin katsella pyyhkeitämme sillä silmällä, mutta kaikki tuntuivat liian paksuille turbaaniksi muotoutumista varten. En tahdo möykkysaumoja myssyyni! Sitten silmiini sattui aitassa ikivanha froteehaalari. Luultavimmin jostain 70-luvulta peräisin. Ikinä en haalaria päälleni tulisi pukemaan, joten sen uhraaminen ei tuntunut vaikealle. Minulle ominaiseen tapaan ompeleminen vain jäi roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi. Joka kerta Pesässä kylpiessä asia on mielessä käynyt, mutta vasta pari tuntia sitten alkoi tapahtumaan jotain konkreettista.

Yläpäässä siis nappi ja alhaalla kuminauhalenkki, johon nappi kiinnitetään pään ympärille kieputuksen jälkeen. Jostain syystä sain päähäni, että haluan turbaaniini kanttinauhareunan. Samalla tulisi testattua muutama viikko sitten hommattu vinonauhan taittajakin.  Paremman näköinen turbaanista olisi tullut ilman reunusta, mutta itsepähän halusin. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kyllä tuota nyt pitää- kunhan vain muistaa pitää saunan hieman hämäränä etteivät virheet erotu niin selvästi.

Terveisiä taivaasta

Viikonloppuna peuhusin ullakon perimmäisiä nurkkia tarkoituksenani löytää ns. viikonloppulaukku hajonneen kutukassin tilalle. Laukkua ei löytynyt, mutta löytyi jotakin muuta. Löytyi pahvilaatikko täynnä täysin koskemattomia villasukkia!

Kyllähän siinä silmänurkat kostuivat kun sukkia hipelöin! Tuli aivan hirveä ikävä äitiä <3 Voi miten toivon, että äiti olisi ehtinyt tavata Maajussin! Voin vain kuvitella sitä herkkuruokien määrää joilla vävypoikaa olisi hemmoteltu =) myöskään sukista ja lapasista ei olisi tullut pulaa. Mutta uskon, että äiti kyllä seuraa tuolta jostain elämääni ja on onnellinen siitä onnesta joka minulle on maajussin myötä elämääni tullut. Hetkittäin olen myös toivonut, että äiti olisi päässyt vierelläni selailemaan internetin neuleohje-sivuja. Olisi siinä tulostin laulanut kun olisimme tulostaneet äidille kirjoneulemalleja vinot pinot! Äiti tykkäsi tehdä kirjoneulesukkia ja-lapasia. Yhdet noista sukista ajattelin viedä mökille iltahissuttelusukiksi, mutta en tiedä hennonko kaikkia ottaa käyttöön vai pitäisikö säästää jotkut sukat muistona äidistä...

Pitsipiparia pukuhuoneeseen

Olen ihastellut ihmisten blogeissa ja käsityölehdissä olevia ontelokudemattoja jo kauan huokaillen miten taitavia jotkut ovatkaan. Houkutus kokeilla itsekin on kasvanut kasvamistaan. Uskaltaisiko, osaisinko,no ei siitä kuitenkaan mitään tulisi.
Kevätsiivouksen yhteydessä Pesässä vaihtuivat kaikki matot olesketilan lattialla. Saunan pukuhuone sen sijaan jäi ilman mattoja. Ovenedus-lattia tahtoo kastua saunasta tulevien askelista, joten siihen tahtoisin kylpyhuoneen maton tai lattiapyyhkeen imemään enintä kosteutta. Mutta jos oven eteen tulee pikkumatto niin silloin pukuhuoneeseen ei mahdu enää pitkää mattoa. Tähän ajankohtaan sitten ilmestyi Novitan Kesäkäsityöt-lehti tarjoten yhden ratkaisumallin mattopulmaan. Pitsimatto talven korinvirkkauskokeilusta tutuksi tulleesta Tuubi-ontelokuteesta. Pikainen palaveri pään sisällä ja päätin ottaa riskin, kun ei ohjekaan nyt aivan kvanttimekaniikalle vaikuttanut!

Hieman alussa hölmöilin, mutta ehdin jo virkata sen verran pitkälle etten enää viitsinyt purkaa vaan suljin silmäni keskustan virheeltä ja jatkoin eteenpäin. Virkkuukoukkukin hukkui välillä ja työ jäi tauolle, mutta välinetäydennyksen jälkeen perjantai-iltana pääsin jatkamaan mattoa siitä mihin se oli jäänyt muutama viikko sitten. Lauantaina huomion veivät edellispostauksen verhot, mutta eilisen aamupäivän virkkasin ahkerasti. Päiväkahvien ja rakkaani tarjoaman valkosipulipatongin voimaannuttamana sain kuin saikin maton valmiiksi!

Loppujen lopuksi matto ei ollut ollenkaan ylivoimainen höttöislle aivosoluilleni =) en pidä ollenkaan mahdottomana siirtymistä kesän aikana vaativammalle virkkaustasolle hyökäten virkatun tähtipitsimaton kimppuun!