Pitsiä pissiäisille

Tammikuisella Jyväskylän reissulla kävimme tietenkin myös lankakauppa Titityyssä. Kaupassa on lankojen ja muiden käsityötarvikkeiden lisäksi näytillä ja ideoita ruokkimassa valmiita töitä- huiveja, villatakkeja ym. ja lattioille on levitelty virkattuja ja neulottuja mattoja. Oli vanha tuttu Asterimatto, ihana pieni virkattu sydänmatto ja sitten, kassalle johtavan oven edessä neulottu suorakaiteen muotoinen pitsimatto. Oih! Päätin heti, että tuon minä vielä joku päivä teen! Varsinkin kun maton tekemisestä selviää neulomalla. Virkkaustaitoni kun ovat vallan alkeelliset =D

Syksyisestä Tiimarin konkurssiloppuunmyynnistä olin ostattanut Maajussilla keltaista RibbonXL-ontelokudetta, jolle en ollut vielä käyttötarkoitusta löytänyt sen vähyyden takia. Tuohon neulottuun mattoon kude kuitenkin riittäisi. Ohje mattoon löytyi Titityyn nettisivuilta ja puikkovalikoimassani oli sopivan paksut pyöröpuikot. Niillä varustettuna minä hyökkäsin innostuksesta piukeana Operaatio Huussinmaton kimppuun.

Juu, ei! Ei ollut neulottu matto minun juttuni! Enimmäkseen tulee neulottua sukkia tai huiveja, joiden puikkokoko on korkeintaa 6. Kympin puikoilla neulominen oli kuin olisi hellapuita heilutellut.. Jälkikin näytti kamalalta. Talon miesväki koetti lohduttaa, että kuka sitä nyt huussissa katsoo, mutta itse taas ajattelin juuri päinvastoin. Siellähän sitä vasta onkin aikaa tuijotella ja miettiä, että johan on tuossakin mennynnä silmukat vihtaakselleen. Sisulla maton kuitenkin loppuun väänsin. Loppujen lopuksi ontelokudetta jäi ylikin. Mattoon meni noin kaksi ja puoli  250 gramman kerää.

Kuvassa matto on juuri puikoilta pujahtanut. Pesukonekylvyn ja kuosittelun jälkeen matto kiinteytyi huomattavasti ja on jo omalla paikallaan Pesän huussissa.

Salainen sukkula

Sain viime sunnuntaina SNY:ltäni @-kortin, jossa hän kertoi postittavansa lokakuun sny-paketin maanantaina. Alkoi sinnikäs odotus joka päättyi eilen tuvan pöydällä lupaavasti pullistelevaan maksikirjeeseen.

Olimme päättäneet uhmata lumisadetta ja pohjatuulta ja jatkaa KesäPesä-elämää ainakin vielä yhden yön. Niinpä pakkasin kuoren kutukassiin muiden varusteiden seuraksi ja porskutin Ompulla läpi sohjon mökille. Sitten seurasikin lisää odotusta, koska pakolliset perjantaitoimet oli hoidettava ensin alta pois. Kaminaan tulet, kiukaan alle tulet, kynttilöihin tulet jne. Pieni alkulämpö mökillä olikin, koska olimme päivällä käyneet makkaran paistossa metristen kanssa. Tuuli tuiversi sen verran tuimasti, että päivällä tehtyjen lumilyhtyjen sytyttäminen oli työn ja tuskan takana. Ihan jo meinasin hermostua, että menee koko ilta ennen kuin pääsen taikapallon kimppuun!

Lokakuun teemana siis oli taikapallo. Kirjekuoresta paljastui tämän näköinen sukkula ja traktorimiehille muumitikkarit.

 Onnistuin pudottamaan muutaman kiepautuksen lankaa pois paikoiltaan, mikä hidasti kerimistä jonkinverran, mutta eipä aikaakaan kun esille putkahti teepussi, ja toinen, ja kolmas ja Kloverin palmikkopuikkosetti karkkiväreissä, lisää teetä ja kaiken keskellä Karisma-palmikkolapasten ohje ja kolme lyhtykynttilää.
 Tässä vielä ryhmäkuva sisällöstä

Mansikkateetä en ole varmaan ikinä maistanut. Pitääpä haudutella sitä vaikka huomenna kun olen yksin kotona. Palmikkopuikot jo testasin ja hyviksi havaitsin ja lyhtykynttilöitä meillä menee talven mittaan huima määrä, joten käyttöön tulevat he aivan takuulla! Hauskinta paketissa on tuo lanka- oranssi 7-veljestä. Olin juuri neulomassa oranssista seiskaveikasta sukkia ja mietin riittääkö lanka. No, nyt se ainakin riittää =) tosin purkoosi puraisi iltapäivällä, joten se siitä sukasta. Mutta nythän minä voin vaikka tehdä nuo ohjeen lapaset! Ja tehdä niistä niin pienet kuin tarvitsen. Omaan lyhyet töppösormet, joten muiden tekemät lapaset tahtovat aina olla surkean suuria.
Kiitos hauskasta taikapallosta SNY! Tästä on hyvä jatkaa kohti marraskuuta =)

Löylynlyömä

Toissa Jouluna joulupukki toi minulle saunaturbaanin hiuksia ja pinkkejä aivosolujani suojaamaan. Viime kesänä turbaani yritti ensin kulkea mukana mökillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos oltiin pesässä niin turbaani oli unohtunut kotiin ja kotisaunaan mennessä se oli Pesässä. Loppukesän pidinkin mökkisaunassa komeron perukoilta löytynyttä saunahattua. Hattua, jonka olen ommellut joskus alle kolmikymppisenä. Voitte varmaan kuvitella miten hehkeä ilmestys vaaleansininen myssykkäni oli kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Toinen turbaani oli siis saatava. Aloin katsella pyyhkeitämme sillä silmällä, mutta kaikki tuntuivat liian paksuille turbaaniksi muotoutumista varten. En tahdo möykkysaumoja myssyyni! Sitten silmiini sattui aitassa ikivanha froteehaalari. Luultavimmin jostain 70-luvulta peräisin. Ikinä en haalaria päälleni tulisi pukemaan, joten sen uhraaminen ei tuntunut vaikealle. Minulle ominaiseen tapaan ompeleminen vain jäi roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi. Joka kerta Pesässä kylpiessä asia on mielessä käynyt, mutta vasta pari tuntia sitten alkoi tapahtumaan jotain konkreettista.

Yläpäässä siis nappi ja alhaalla kuminauhalenkki, johon nappi kiinnitetään pään ympärille kieputuksen jälkeen. Jostain syystä sain päähäni, että haluan turbaaniini kanttinauhareunan. Samalla tulisi testattua muutama viikko sitten hommattu vinonauhan taittajakin.  Paremman näköinen turbaanista olisi tullut ilman reunusta, mutta itsepähän halusin. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kyllä tuota nyt pitää- kunhan vain muistaa pitää saunan hieman hämäränä etteivät virheet erotu niin selvästi.

Työvoitto

Viime kesänä lukemissani mökkeily- ja sisustuslehdissä kauden trendi oli vaaleus. Aikani painomustetta hengiteltyäni minäkin aloin uskomaan, että Pesän pitäisi pestä kasvonsa. Mihinkään maalauspuuhiin ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä, hädin tuskin taitojakaan, joten aloitetaanpa sisustuksesta! Valkoiset verhothan ne raikastavat koko huoneen, sellaiset siis hankkikaamme.

Vanhat verhot

Mutta voi järkytys mitä valmisverhot nykyään maksavat! Muutama mieleinen malli kyllä nettikaupoista löytyi, mutta kun ikkunoita on kolme niin kokonaisuudelle olisi aina tullut hintaa yli kipurajan. Ääh, miksei mistään milloinkaan tule mitään =/  jatkoin nettikauppojen tarjouskorien kyttäämistä ja toivoin ihmettä. Aivan kokonaista ihmettä ei aleen ilmestynyt, mutta puolikas nyt kuitenkin. Kaunis ranskalaistyylinen pussilakanasetti, muistaakseni 8€... hmm 8€ kertaa 3=24€. Ei paha! Ja niin ostoskoriin kilahti kolme pussilakanasettiä. Parasta kaikessa tietenkin oli, että minulla oli kokonainen talvi aikaa lakanoiden muodonmuutokselle!

Mutta talvi kuluu nopeasti näilläkin savolaisilla selkosilla ja lumet sulavat ennen kuin ehtii saapasjalkakissaa sanoa. Eivätkä lakanat tietenkään olleet paketistaan liikahtaneet senttiäkään. Vapun tienoilla raahasin itseni niskasta kiinni pidellen ullakolle hakemaan lakanoita ja leikkelin saumat pois. Sitten tuli kummipojan kasteviikonloppu ja iltaisinhan nyt on aina kaikkea muuta touhua. Helatorstaina sain kevätsateesta vihdoin tarmonpuuskan ja nostin ompelukoneen tuvan pöydälle. Ensimmäinen pitkä sivu meni ihan ok, vähän hitaanlaisesti tosin. Toisella pitkällä sivulla oli pakko tunnustaa tosiasiat. Pelkäksi kuvitelmaksi luulemani hitaus oli täyttä totta ja vauhti vain hiipui koko ajan. EIKÄ!!!! Oliko ompelukoneen pakko hyytyä juuri nyt?!

Onneksi soitto Maajussille pelasti kaiken. Tottakai saisin lainata heidän konettaan, eikä palautuksellakaan nyt niin tulen palavaa kiirettä olisi! Sen verran erilainen kone kuitenkin teetti harjoitusompelua etten saanut ommeltua illan aikana  kuin kaksi verhoa. Ja taas  vierähti toista viikkoa tapahtumatta mitään. Eilen sitten pakotin itseni ottamaan koneen taas esille ja ompelemaan loput verhot valmiiksi. Mutta voi taivas miten kehtuutti! Olisin mieluummin tehnyt ihan mitä vaan kuin istua tököttänyt leipomisen kuumentamassa tuvassa! Sitkeästi kuitenkin pakottauduin pysymään aloillani ja parin tunnin uurastuksen jälkeen verhot olivat valmiit!

Maajussi-rakkaani oli onneksi luvannut hoitaa viimeistelyn, joten tänä aamuna sain keskittyä virkkaamaan Pesän pukuhuoneen mattoa ja antaa miekkoseni liu'utella silitysrautaa pitkin puuvillan pintaa <3 Sileiden verhojen kanssa sitten karautimme rantaan ja  ripustimme uudet verhot ikkunoihin.

Uudet verhot

Mitä enemmän verhoja katsoin, sitä enemmän pidin lopputuloksesta! Pitkät valkoiset verhot tosiaankin raikastavat mökin ja luovat tilaan ihanaa mummolafiilistä =)

Kevättöitä, kevätöitä

Sny jo kyselikin joko on mökkeilykautemme käynnistynyt. Onhan se! Vappuna oltiin ensimmäinen yö mökillä. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuli hieman hölmö olo, kun kävelin vappuaattona laittamaan mökkiä esilämmitykseen. Taivaalta satoi vettä ja lämpömittari näytti noin + 6 astetta. Hieman extreme-sää siis! Tuolloin ei vielä voitu ajaa Pesän pihaan asti, eikä vielä toviin sen jälkeenkään.. Eilispäivä oli ensimmäinen kerta kun hurautettiin ihan nurkalle asti autolla. Koska vesikanistereita ja muutakin pitää kuitenkin Pesään rahdata, on korvaamattomaksi apulaiseksi osoittautunut vanha uskollinen palvelija lehmien valtakaudelta <3

Niin mielelläni kuin vain istuisinkin pyrstölläni neule tai kirja hyppysissäni, vaatii mökki ja sen ympäristö oman huomionsa. Olemme haravoineet pihapiirin ja istuttaneet koiranheisipuun lähelle rantaa. Kunhan sää lämpenee myös öiden osalta niin sitten onkin jo kesäkukkien vuoro. Viime kesän orvokit eivät olleet sittenkään siementäneet, joten verannalle joudumme hommaamaan kukat. Piharuukkuun sen sijaan istutan Zinnian taimia, joita olen uskollisesti jo pari viikkoa hoivannut. Sisälle olemme jo kukkia tuoneet maljakoihin. Ikkunalaudan lasipulloissa onkin kukat koko kesän ajan ja kuihtuneet vaihdetaan tuoreisiin viikoittain.

Kevään ensimmäiset narsissit kotipihasta

Lähikaupasta kimppu pöytää koristamaan

On ollut taas ihana seurata kevään etenemistä mökillä! Kurkien käyskentelyä pellolla ja joutsenten lipumista pitkin lahden pintaa, sammakkojen soidinmenoja vesijättömaalla ja koivujen puhkeamista hiirenkorvalle. Vaikka maalla peltojen keskellä asunkin, niin tuntuu että Pesän ympäristössä luonto tulee vielä enemmän iholle kuin pihassa
. Ja joskus voi vain istahtaa aloilleen rappusille ja rauhoittua katselemaan järven ylle kohoavaa usvaa

Kas näin heiluu moppi ja moppi heiluu näin

Tämän viikonlopun aikana sinnikäs kärvistely palkittiin ja pääsin vihdoin ja viimein Pesään <3 On sitä odotettukin!
Eilen käytiin viemässä ensimmäinen erä tavaroita mökille ja tänään vietiin loput ja pidettiin siivouspäivä.

 En päässyt edes sisälle,kun jo piti hihkua Maajussi katsomaan Ihmettä.

 Krookukset olivat selvinneet talvesta ja uhmasivat jäiden lähtöä rannan tuntumassa!! Pesä on aika pehmeällä paikalla ja viime vuoden sateiden jälkeen maa on todella märkää. Olin aivan varma siitä etteivät viime syksyllä maahan tökkimäni kukkasipulit ole pysyneet hengissä. Muutama tulppaani ollaan luultavasti menetetty, mutta kyllä kukkapenkistä pisti esiin tulppaanin kärkiäkin.

 Myös amppelimansikan rönsyt olivat juurtuneet hienosti! saas nähdä mihin me noiden kanssa joudutaan? Rönsyjä tuli viime kesänä runsaasti, joten jos me jokainen otetaan elolle, niin meillä roikkuu mansikkaruukkuja joka oksalla =)

Tänään siis siivottiin. Minä keskityin kevyisiin naisten töihin ja Maajussi hoiteli suuret linjat kuten lakaisun sisällä ja ulkona.

Eivät saaneet villakoirat olla rauhassa edes sängyn alla, raukat! Pyyhittiin myös kaapit ja mä tiskasin talven pölyt astioista. Hiiren pipanoita ei näkynyt kuin muutama. Kiitokset Gunhild Kärpälle hyvästä talonmiehen tehtävän hoitamisesta! Lattian pesun jälkeen viriteltiin uudet, puhtaat matot lattialle, pedattiin sänky ja sivisteltiin pöytä.
Puhtaan valkealle liinalle olikin sitten hyvä kattaa hyvin ansaitut kahvit ja eväsvoileivät. Eväsrasia on kukkuroillaan, mutta kahvinjuonnin jälkeen se ammotti tyhjyyttään. Siivoaminen on energiaa vievää puuhaa =) ainakin meille, joiden täytyy nauraa hervottomasti vähän joka askareen välissä! Ollaankohan me normaalia sählääväisempi pariskunta, kun niitä naurun aiheita riittää niin paljon?

Voi miten hyvälle tuntui katsella puhtaalle tuoksuvaa Pesää ja miten mukava sinne onkaan tulla Vapun viettoon tiistai-iltana kun kaikki on valmiina!

Kevätpuuhia

Eilen illalla, heti kun se vain oli mahdollista, ryntäsimme Pesään Helatorstain viettoon. Lara-parka oli pakattu täyteen kaikkea mitä joutilaina pyhänviettohetkinä saattaa ihminen tarvita; moottorisaha, maitokärryt jne.

Miten hyvälle taas tuntuikaan päästä mökille! Tällä kertaa aivan erityisen ihanalle, koska tiesi jo mennessään ettei mitään aikatauluja tulisi olemaan... meistä riippumattomista syistä koko mökille pääsy oli jo ollut hetken vaarassa, joten tuntui lähes ihmeelle kun viimein avattiin ovea lukosta!

Maajussi sytytteli tulet kaminaan ja kiukaan alle minun raahatessa vesikanistereita sisälle. Homma jonka haluan ehdottomasti tehdä, koska siinä saan käyttää Peppi-solujani =)   Ilta oli niin lämmin ja aurinkoinen, ettei millään maltettu pysytellä sisällä, vaan hajautettiin pihamaan haravointiurakka kahdelle päivälle. Noin kolmannes pihasta haravoitiin jo illalla ennen kuin maltoimme parkkeerata haravat yöpuulle ja siirtyä iltateen keittoon. Ilta-aurinko paistoi ikkunoista suoraan sohvalle joten sain ihailla valokeilassa paistattelevaa maajussia <3

Aamulla sitten heräiltiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kiireettömästi ennen kuin edes ajattelimme päivän töitä. Aamiaisen valmistaminen on Pesässä ajautunut Maaajussin leveille hartioille, joten sain vielä ylimääräisen hetken peiton alla miekkoseni keitellessä puuroa.
Yöllä oli satanut, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti, joten hiljalleen hivuttauduimme haravan varteen takaisin ja ruopsuttelimme loput pihasta.

Meillä onkin siitä erikoinen mökki, ettei siinä ole takapihaa laisinkaan! Varsinainen etupiha on (minun mielestä) rantaan päin, koska sieltä on sisäänkäynti mökkiin, mutta eihän takapiha voi olla ensimmäisenä pihaan tullessa?! Eli silloin myöskin sisääntulopuoli tontista on etupihaa, eikö niin?
Yllättävän paljon haravoitavaa olikin! Suorituksen jälkeen oli jo ihan pakko vähän huilia ja juoda kahveet että jaksoimme taas jatkaa mökkeilyä.

Maajussi kaatoi viime kesänä muutaman tuulenkaataman koivun ja niistä yksi pätkittiin tänään. Muut ovat niin rantalotteikossa tällä hetkellä ettei sinne ole vielä mitään asiaa. Kahluusaaappat siellä tarvitsisi :(

Minä porstasin edellisten omistajien tontin laitaan jättämän puutarhapöydän, mutta ei siitä enää kalua saanut... ainakaan minun makuuni. Pöydän pinta oli niin kulunut ja pöydällä läsöttäneiden halstareiden ym. grillisälän ruostuttama, etten minä sitä pihaani hyväksy! Ollaan mieluummin ilman siihen asti kun voidaan hankkia kunnon puutarhakalusteet. 

Vaikka oltiinkin  Pesässä melkein vuorokausi, niin kesken aika taaskin loppui! Paljon jäi päähän pyörimään ajatuksia ja touhuamisen ituja. Onnksi uusia mökkeilypäiviä tulee ja heinäkuussa kesäloma, joka mahdollistaa pidemmänkin oleilun mökillä =)

Väsynyt Vapun viettäjä

Voi jestas kun ramasee!!! Oltiin Maajussin kanssa päivällä vappubrunssilla ja kun tilaisuus oli nyyttikestihenkinen niin syötävää oli paljon ja makuja monenlaisia. Olen ollut koko iltapäivän ihan tainnoksissa täyden massuni takana =) 

Eilen illalla suunnistettiin suunnitelmien mukaan heti töiden päätyttyä Pesään. Hieman viileä mökkihän rannassa oli odottamassa, mutta onneksi kamina puskee lämpöä nopeasti...  eikähän vappu mikään vappu ole ilman asianmukaisia koristeita, joten pistin astmaatikkomieheni harjoittamaan keuhkojaan.

pallot paikoilleen ja hieman serpentiiniä sinne tänne ja vapun vietto voi alkaa!

Keiteltiin iltasaikat, lämmitettiin sauna ja kylvettiin nauttien ikkunan koivunrunkomaisemasta. Saunan jälkeisen raukeuden kruunasivat kaminan hiilloksella paistetut makkarat ja asiaan kuuluvat saunajuomat ja sen jälkeen vapunviettäjät olivatkin jo valmista kauraa höyhensaarille.

Tänä aamuna sitten herättiin tuulen rymistellessä nurkissa ja Pesän oman Jamie Oliverin valmistaman aamupuuron jälkeen pitikin jo lähteä kotio pyöräyttämään fetasalaatti mukaan brunssille.

Eli vappumme sisälsi paljon hyvää syötävää ja leppoisaa oleilua, hieman uusia ihmisiä, aurinkoa ja tuulen pelmuttamia hiuksia. Ei ollenkaan huono coctail, vai mitä :-D

Kevätsiivouksen aika!

Tämän kevään lämpimin päivä! Sekä myös aikaslailla mukava päivä =)
Heti aamutoimien jälkeen suunnistimme Maajussin kanssa nuorimman hoitolapseni VauVelin 1-vuotissynttäreille. Päivänsankari tosin oli aamupäivänokosilla, mutta isoveli oli jo ehtinyt kovasti meitä odotella ja traktorihommat alkoivatkin lähes välittömästi. Pari tuntia vierähti kuin siivillä lattialla poikien kanssa leikkien kahvi-ja kakkutankkauksen välissä!

Rankan juhlinnan jälkeen olikin sitten taas arkisten askareiden vuoro ja aika täyttää Laran lava erinäisillä tarpeellisilla hyödykkeillä. Olin jo viikolla päättänyt, että sunnuntaina Pesässä siivotaan talven jäljet pois... ja niin ne myös siivottiin. Ihan pihaan ei mökille vielä autolla pääse, mutta onneksi maajussin lihaksilla siirtyy painavampikin vesiastia muutaman sata metriä <3  vietiin pihasta lämmin vesi, ettei tarvinnut niin voimallisesti kaminaa lämmittää. Pienet tulet kyllä tehtiin, että saatiin hieman lämpöä ja samalla kuivateltua hormistoa talven kosteudesta.

On se vaan kumma miten paljon hauskempaa Pesää on siivota kuin kotona! Alkuperäinen suunnitelma oli pestä ja lakaista hiirivainajan jäljet kaapista ja puistella matot. Ne kyllä tehtiinkin, mutta innostuin myös pesemään kaikki mökillä olevat astiat ja pyyhkimään ikkunalaudat ja oven! Nyt on puhdas mökki odottamassa yöpyjiä.

Vapuksi mökille mennään jos nyt ei ihan taivaalta tule vanhoja mummoja helmat korvissa. Tai ehkä silloinkin, onhan meillä ehjä katto ja suuret satenvarjot!

Perjantai 13. päivä on pakettipäivä

Tiistai-iltana oli sähköpostilooraani kopsahtanut keväinen leskenlehtikortti SNY:ltä. Kortissa oli huhtikuun paketin lähetyskoodi, joka nopeuttaa paketin saamista. Illalla kurkistinkin Itellan sivuilta missä paketti luuraa. Hiiressähän se jo oli, oli rantautunut sinne jo keskiviikkoiltana!! Voi kun tuon olisin tiennyt, niin olisin eilen pakannut pikku-ukot autoon ja olisi yhdessä hurautettu hakemaan paketti.

Mutta kun en osannut arvata paketin niin nopeasti matkaavan niin kävin sitten hakemassa pakettini "vasta" tänä aamuna. Keväisen paketin sainkin! Kiitos SNY =)

Paketissa oli 4 (!!!) kerää Metsän sävyistä Puroa, yksi vihreä seiskaveikka ja jumalattoman iso kerän jytkylä vihreää Helsinki-lankaa. Ainakin lankavyötteessä lukee red heart Helsinki. Enpä ole moisesta kuullutkaan... Lisäksi löytyi suureksi ilokseni saksisetti. Pesä-ostoslistalla onkin ollut sakset, tuostapa ne nyt sainkin! Puutarhaa piristämään kaksi siemenpussia, Punapellava ja Saippo, mullan kanssa mylläämisestä kuivaneille käsille rasvatuubi ja iloksi muuten vain perhoskännykkäkoru. Sekä Neulojan vuosi-kirja. Tuo kirja minulla jo olikin hyllyssä, mutta eiköhän uusi versiokin paikkansa kahtele..

Mukava paketti oli tälläkin kertaa!
Tosi hyvä juttu SNY, ettei noita lähettämiäsi kukkasia tarvitse esikasvattaa :-) vanhassa talossa on aina sen verran hämärää, että esikasvatus on hieman kyseenalaista puuhaa. Hirveästi kyllä tekisi mieli kylvää nuo kukkaset mökille! Saapas nähdä minne ne päätyvät...
Paketti oli vapaapäiväksi yllättäen muuttuneen perjantain kohokohta!  Odotan mielenkiinnolla ensi kuukautta ja sitä kuka pakettien takaa paljastuukaan =)

Kevään ensivierailu

Voi hyvän tähen, että tänään on ollut upea päivä!!! Aurinko killotti silmiin koko päivän ja hangenkuoret kestivät kävellä humpsutella minne halusi =))  niinpä sitä sitten käveltiin aamupäivällä sinne minne on mieli tehnyt jo pidemmän aikaa. Niinpä niin, ei liene vaikea arvata minne sitä mentiin... Pesäänpä niin hyvinniin Pesään!  Alkumatka taivallettiin kyllä Lartsulla, kun oli viemistäkin matkassa. Mutta tien päättyessä pellolle jalkauduimme ja hyvin hanki kesti molempia.
Varsinaisena asiana oli viedä peitto alppiruusun päälle suojaamaan kevät-ahavalta. Peitto kyllä vietiin, mutta ei siihen ketään kapaloitu. Alppiruusu oli vielä kokonaan lumen alla, joten mitään peitettävää ei ollut. Pitää nyt vain toivoa kukkaparan selviävän omin nokkineen keväästä. Mielelläni näkisin jo kukkia, mutta saas nyt sitten nähdä miten käy.
Hyvin oli Pesä talvesta selvinnyt! Ei lumi- tai tuulivaurioita.

 Sisältä tosin löytyi pieni vainaja, jonka Maajussi siirsi ulos kuiva-ainekaapista. Lienekö nälkään kuollut, kun oli pitänyt epätoivoisena nakertaa hyllypaperia. Julmat mökin omistajat kun eivät jätä Pesään syksyisin edes saippuapalaa, mistä pieni onneton hiiriparka saisi ravintoa kylminä talviöinä.
Laitettiin seinälle tämän vuoden seinäkalenteri ja pöydälle keräsin kannullisen pajunkissoja odottamaan sitä hetkeä kun pääsemme todenteolla Pesäelämään kiinni. Poislähtiessä maajussi vielä kävi hipeltämässä puita maitokopissa.

Ilmeisen ylpeä mies saunapuistaan on <3 kyllä kuulema pystyy monen monta kertaa Kultaa huuhtomaan ennen kuin liiteri on tyhjentynyt ;-D
Nyt vain odottamaan lumien sulamista sekä säiden lämpenemistä ja sitten... autuus alkakoon!

Pesän tyhjennystä ja kulttuuria

Eilen käytiin laittamassa Pesä talviteloille. Haikeaksi se aina vetää, ei sille voi mitään! Niin paljon ihania muistoja menneeseenkin mökkikauteen sisältyi :-) Mutta onneksi melkein nurkan takana jo häämöttää ensi kevät ja sitten pääsee taasen mökille! Hieman taivaanrannanmaalarina suunnittelen jo nyt mitä kaikkea talven aikana voisi mökille tehdä ja mitä hauskaa ja hikistä mökillä voikaan sitten touhuilla kun sinne päästään ;-D    No mutta, älkääs nyt sentään säädyttömyyksiä siellä ajatelko! Kukkapenkkien perustamista, liiterin tekoa ym. minä ajattelin. Vaikka toisaalta.... eihän aina tarvitse raataa, voihan sitä puuhastella miellyttävämpiäkin asioita ;-P

Kesällä Maajussin synttäripostauksen yhteydessä kerroin MJ:n saaneen perheeltään lahjakortin. Viime torstai-iltana oli vihdoin aika käyttää se pois kuleksimasta. Hurruuttelimme sumun keskellä Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan monologia Mie sanon suohraan. Monologi perustuu Rosa Liksomin teksteihin ja esitys kesti noin tunnin. Olen kyllä aikaisemminkin pitänyt Maritta Viitamäestä, mutta esityksen jälkeen pidän hänestä vielä enemmän! Aika suorastaan lensi ja tunti oli kulunut ennenkuin oikein huomasimmekaan. Kultaseni on siitä ihana ja ihmeellinen mies, ettei häntä tarvitse lahjoa tai kiristää teatteriin! On nautinto pukea parhaat päälle ja lähteä yhdessä ulos hieman viiruuttamaan päätänsä <3 <3  Kovasti suunnittelin etukäteen miten räpsin reissulta muistoksi kuvia, varsinkin kun Maajussi on aika komea näky punaisessa kauluspaidassa, mutta kameran olemassaolon muistin siinä vaiheessa kun ylitimme kunnan rajan :-(   ainoaksi kuvaksi jäi sitten Maajussin Hirvaskankaan ABC:llä kännykällä näpsäisemä ratsastuskuva.

En voinut vastustaa kiusausta, kun kerran terassin leikkipaikka oli tyhjä! Vähän aikaa täytyi kyllä odottaa että kahvilla olleet poliisit häipyivät :-) olisivat vielä pidättäneet julkiselle paikalle sopimattomasta käytöksestä...

Puutarhaunelmia ja pakettikortti SNY:ltä

Eilen tuli jo jonkin aikaa odotettu paketti Viherpeukalot-postimyyntifirmalta. Sain kinuttua Maajussin maksamaan Pesään aitatarpeet, joten uskaltauduin tekemään tilauksen sieltä. No, tulihan tilaukseen sitten lipsautettua hieman muutakin- mutta ne muut jutut lupaan kyllä maksaa itse...  Maajussi kävi kirkonkyläreissullaan hakemassa paketin matkahuollosta ja illalla töiden jälkeen hurautimme Laralla Pesään istutuspuuhiin. On se vaan ihanaa kun voi turvautua vahvaan ja yhteistyöhaluiseen miehekkeeseen voimaa vaativissa pihahommissa! Eli työjako oli se, että Kultsi kaivoi kuopat ja minä hoidin istutusvaiheen :-)  Tontin rajalle tuli pensasaidaksi tarkoitettu rivi marja-aronian taimia ja lähemmäksi mökkiä tien kahta puolta syyshortensian taimet. Vaikka kaikki yksilöt ovatkin vielä pieniä raaskuja niin näin jo sieluni silmin upean syyspunassaan loimuavan aidan ja kermavaahtoröyhyiset valtavaksi paisuneet hortensiat. Toivotaan että joskus ihan konkreettisestikin näemme saman näyn! Ja jos joku myyrän pirulainen iskee hampaansa ensi talven aikana mun taimiin niin sille myyrälle ei kyllä kunnian kukko laula!  Vainoan Matias Samettiturkin perillisiä seitsemänteen polveen asti- sanoo ihminen joka ei uskalla tappaa mitään paarmaa suurempaa ;-D mutta voinhan mä hommata kissan ja kaivuhaluisen koirulin suorittamaan likaiset työt...

Tänä aamuna ennen töihin lähtöä istutin vielä yhden syyshortensian tänne meidän pihaan ja asettelin eilen ostetut kanervat aitan päätyyn.

 Ja krysanteemin tuvan rappusille. Vietettiin eilen neitien kanssa tyttöjen liesuamis-iltapäivä ja reissulla tuli ostettua hieman kukkasiakin. Kumpikin neiti halusi viedä äidilleen syyskukan ja koska kukkakauppa oli kiinni, niin oli ostettava kukkia "sopivan rahan edestä". Itsepalveluluukusta kun ei vaihtorahoja pysty onkimaan.

Huomen'illalla kaivetaan se viimeinen hortensia Maajussin & Äiteen pihaan. Samalla tökitään Maajussin liiterin päädyn kukkapenkkiin sata kukkasipulia odottamaan kevättä. Maajussin pihassa luotan Laten metsästäjän kykyihin. Pitänee tehdä kisulin kansa sopimus,että kymmenestä tapetusta jyrsijästä saa yhden Sheban jälkiruoaksi.

Tänään töistä tullessa oli postin seassa pakettikortti jonka sisällön kohdalla luki "SNY syyskuu". Odotan jo malttamattomana huomista ja hetkeä jolloin saan paketin näppeihini!! Valitettavasti kuvia paketista saan otettua vasta perjantaina. Menen huomen'illalla Maajussille yöksi. Herra lähtee työporukan kanssa sivistymään ja kouluttautumaan Härmään, joten kuskaan miekkoseni linjalle perjantai-aamuna jo ennen kukon laulua.

Mökkeilyä

Takana taivaalliset pari yönseutua Pesässä! Minulla oli perjantai ylityövapaa-päivä, joten heti iltahommien jälkeen torstaina suunnistettiin Maajussin kanssa Pesän suojiin. Hieman lämmitystä pieni värjöttelevä mökki-parka vaati, mutta nopeastihan tuo kamina puski lämpöä illan ratoksi. Mikään ei nollaa aivoja niin hyvin kuin tulen ritinä ja kynttilöiden loiste! Jokaisessa meissä asuu pieni pyromaani?

Pesässä ei herätyskelloa tunneta kuin vain hätätapauksissa, joten aamu ehti valjeta ihan kunnolla ennen kuin kaksi pörröpäätä nostivat ruotonsa lakanoista. Aamupuuron ääressä olikin sitten työpalaverin aika- perjantain varalle oli suunniteltu jo ajat sitten yhtä sun toista! Minä aloitin istuttamalla hieman vuorenkilpeä rannan tuntumaan ja talvehtimista odottelevan amppelimansikan taimen ruusupenkkiin. Molemmat kasvit ovat lahjoitus työrivitalonaapurilta. Minun möyriessä mullassa Maajussi esivalmisteli liiterin virkaa toimittavan maitolaiturin-rähjän valmiiksi. Sen jälkeen alkoikin sitten tiukka ja armoton halkojen kärrääminen liiteriä kohden. Isä ja Maajussi keväällä katkoivat Maajussin karsimat rangat ja koko kesä niitä on kuivateltu ulkosalla pressun alla. Minä toimin kottikärrykuskina ja Kultsi asetteli puut sieviin pinoihin. Voi juupeli miten hienolle puut näyttävätkään liiterissä!

Puusavotan jälkeen olikin sitten "romuvessan" tyhjennys. Edellisten asukkaiden aaltopellistä taiteilema huussi on toiminut "poissa silmistä, poissa mielestä"-varastona, mutta nyt sinne tungetut romut saivat väistyä paikkakunnan jäteasemalle. Samalla siivottiin nurkkia muutenkin. Muun muassa tuon kuvassa näkyvän maitokopin takana oli ihana kokoelma autojen tuulilasin palasia ja ojan pientareelta kyytiin lähti kokonainen etuovi ja bensatankki. Niillä edellisillä asukkailla oli auton rassaus-ikäinen poika siihen aikaan, kun mökki on ollut enemmän käytössä... pieni Reppanainen puhkui ja puhisi repiessään auton ovea pajukosta. Jos minä jotain vihaan niin luontoon jätettyjä sinne kuulumattomia esineitä! Jäteasema-keikalla oli pakko palkita itsensä uusimmalla Mökki-lehdellä, sen verran korpesi sielun mutkaa ne lasinsirut ym. sälä :-)

Toki tarttui kirkonkylästä mukaan muutakin- varsinkin ruokaa. Raskas työ vaatii raskaat huvit! Mökki luultavasti hykerteli onnesta nähdessään kaasulevyllä kiehuvan perunakattilan ja nuuskiessaan pihvien tuoksua grillistä. Ihan eilen ei ole taidettu Pesässä oikeaa ruokaa laittaa... Maajussin ilme puhukoon puolestaan!

Loppuilta meni sitten öhistessä täyden mahan vieressä. Hyvä kun taivuin asettamaan ostamani kanervan vartiokoiran vahdittavaksi!

Iltakahvien ja saunan jälkeen ei paljon tarvinnut tuutulauluja laulella, sen verran raukeita rakastavaisia mökki sisälleen kätki puuhakkaan päivän jälkeen. Yhdessä hujauksessa meni kyllä puolitoista vuorokautta. Lienevät tämän syksyn viimeiset yöpymiset Pesässä,mutta päiväsydämen kestäviä mökkireissuja kyllä tehdään ihan takuulla! Pitäähän se ainakin käydä tarkistamassa milloin nurmikolle ilmestynyt varamies lysähtää  ;-P

Varamies

Vipellystä viikonloppuna

Ensimmäistä kertaa "Reunan" historiassa mä bloggaan Pesässä! Päivä valahti käsistä sellaisella vauhdilla, että oli pakko ottaa kannettava kainaloon mökille lähtiessä. Viime yökin meni täällä unia nähden- hei please Eu-tarkastajat, voisitteko poistua häiritsemästä öitäni? Jo toistamiseen näin unta Eu:n luomutarkastajista... taidan olla tosiaan sukeltanut mukaan rakkaani maailmaan :-)

 Tämä päivä on siis ollut "tyypillinen" lauantai. Kun viikolla laiskottaa kuin murmelia marraskuussa, niin sitten viikonloput ovatkin pää kolmantena jalkana kouhkaamista. Mount Tiskivuorikin oli valloituskunnossa tänään useampaan kertaan. Joskushan sitä on ihmisen ruokaa laitettava- vaikka sitten kerran viikkoon. Lisäksi tänään iski hamsteri-kohtaus ja keittelin pienen neljän purnukan erän hilloa. Mikään ei lämmitä mieltä viimaisena talvipäivänä kuin rivistö hillopurkkeja kellarissa! Ei tarvii kuin ojentaa känsäinen käpälä ja napata sieltä kesän makua lettukesteihin.
Tarkemmin ajatellen vielä hillojakin enemmän mieltä lämmittää se että on MIES talossa. Ei siitä hillonkeitostakaan olisi mitään tullut ilman Maajussia! Tyhjien purkkien haku aitasta tyssääntyi heti ovelle kun paikallistin lievän haiskahduksen aiheuttajan pystyyn jääneestä lasitölkistä. Ja jos mä jotain kammoan niin nimenomaan kuolleita jyrsijöitä!! Urhoollinen sankarini sai palkkioksi uroteostaan maistiaiset hillokattilasta ja lupauksen päivemmällä tehdyistä mustikkaruuduista . Jahka tästä huomenna kotio selviän niin kirjoitan ruutujen ohjeen reseptikirjaan :-)

Kun on seissyt muutaman tunnin tiukasti hellan vieressä niin sitä ihminen kaipaa jo vähän raitista ilmaa... metsässä rämpiessähän sitä saa ja kaupanpäällisiksi sangollisen karvalaukkuja ja kangassieniä. No se sanko oli  pieni, mutta kyllä saaliista muutaman sienisalaatin tekee.

Nelijalkainen turvamieheni tosin hoiti hommansa luvattoman huonosti liueten kotiin heti kun törmäsi kävelyllä olleeseen isään, mutta eipä tuolla metsässä sammakkoa suurempia otuksia näkynytkään. Sen sammakon kyllä meinasin kastroida. Saku hyppäsi just siitä sammalikosta mistä olin sientä veitselläni ottamassa! Pikkuruisia kangasrouskun alkuja metsään jäi, joten ehkäpä ensi viikonloppuna on uuden sienireissun vuoro. Siihen mennessä entiset sienet ovat jo tönkkösuolattuja, joten ehkäpä... viikon päästä Maajussi saa herkutella oikein kunnolla.

Lomatunnelmissa

Huomenna olisi sitten virallisestikin kesäloman ensimmäinen päivä :-)  seuraavat kaksi ja puoli viikkoa "joudun" pyörimään ihan vaan kotosalla... mitähän sitä keksisi aikansa kuluksi *virn*
 Loma alkoi- kuinkas muuten- Pesässä. Oli ihanaa köllötellä eilen aamulla ihan kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä minnekään. Tosin pienenä kauneusvirheenä oli Maajussin töihin lähtö ennen kukon laulua. Vaikka oma viehätyksensä siinäkin on, rakkaansa töihin laittamisessa. Mikäli ette hirveästi pahastu niin sama myös runon muodossa...

Hämärässä mökissä
yön vaihtuessa aamuksi
katson
unen pehmentämin ääriviivoin piirteitäsi
nenää,
huulien kaarta,
kättä, joka pitelee voileipää.

Hellästi saattelen sinut matkaan.
Käperryn lakanoihin
-jäljiltäsi lämpimiin-
odottamaan paluutasi
ja nukahdan
onnellisena
tietäen meidän olevan yhdessä
riippumatta siitä missä olemme.
 
Tänä iltana olisi tarkoitus korjata tilanne. Aamulla ei ole kummallakaan kiire minnekään, vaan saamme heräillä kuunnellen sateen ropinaa ja järveltä kuuluvaa joutsenten keskustelua. Eteisestä taitaakin kuulua jo kolinaa joten kumpparit kohti Vesijärven rantaa ja nauttimaan kesäillan rauhasta.

Jussi nurkan takana

Huomenna olisi sitten Juhannus-aatto! Ja samalla erään Rakkaan ja Ihanan nimipäivä <3
Juhannusta kelpaakin vastaanottaa uusi kesäkassi kainalossa. Kesäkassivaihdon kassini saapui eilen. Juuri minun väriseni pirtsakan pinkki laukku!

Erehdyin avaamaan kirjekuoren töissä, kun en millään malttanut odottaa iltaan asti... sen jälkeen en paljon kassia näpeissäni työpäivän aikana pidellytkään    :-D    oli työn ja tuskan takana saada lupa kassin kotio viemiselle, neidit metrin mittaiset kun olivat vahvasti sitä mieltä, että kassi kuuluu heille!

 Juhannus-aatto.  Mihin tämä alkukesä on oikein kadonnut? Hirveän nopeasti aika nykyään kulkee! Päivät ja viikot vain hujahtavat ohitse. Johtunee osittain nykyisestä työstäni- aikakin kulkee nopeammin kun elämä ei ole enää pelkkää suorittamista ja kelloa vastaan taistelua. Olen ikuisesti kiitollinen elämän ja kyläläisten tarjoamasta mahdollisuudesta hypätä pois oravanpyörästä!

 Mutta niin hurmiossa en tietenkään ihanaisista hiirulaisistani (= kaikki rakastavat hullunlailla juustoa) ole etteikö myös pidennetty viikonloppuvapaa maistuisi     ;-)   Juhannussuunnitelmat ovat kylläkin pelkkää oleilua perheen seurassa Pesässä. Saunomista, grillailua ja lämmintä yhdessäoloa, tarvitseeko sitä sen enempää actionia ollakaan... Ja aamuyön hiljaisina tunteina muutama suukko ja nukahtaminen rakkaan kainaloon. Siinä minun täydellinen Juhannukseni!
Niinpä mie toivotan samanmoisia onnen hyrinöitä myös teille ihanille, jotka jaksatte lukea höpinöitäni. HYVÄÄ JUHANNUSTA!! Ja muistakaaskin pysytellä hengissä pyhien yli!

Kurpan perhe

Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut niin Maajussini ostaessa Pesän mökki oli aika karussa kunnossa. Lähinnä miesväen käytössä olleessa mökissä eivät paljon ruusukuosit kukkineet. Vähitellen, käytettävissä olevan ajan ja rahatilanteen ehdoilla, olen muokannut paikkoja mieleni mukaiseksi. Osittain puuhastelussa on kyseessä kivikaudelta periytyvä tarve merkata reviirinsä   ;-P   MINÄ olen valinnut ja ripustanut nuo verhot, tämä paikka (ja varsinkin siellä majaileva uros) on MINUN... 

Ikkunalautoja "koristaneet" parhaat päivänsä nähneet muovikukat ovat hiertäneet silmiäni oikeastaan koko ajan, mutta laiskanpulskeana savolaisena en ole asialle huokailua ja valitusta kummempaa tehnyt   :-D  Talvella tulin kuitenkin Maajussille luvanneeksi ompelevani ikkunalaidalle "jotkut kurpat". Keskitalvella, suojaisten lumikasojen sisällä on vaarallisen helppo lupailla kaikenlaista, koska kesä tuntuu olevan valovuosien päässä...Mutta ennen kuin ehdin kunnolla asiaan varautua niin mökkikausi olikin jo pyörähtänyt käyntiin ja ne samat hemmetin horsmat rehottivat entistä haalistuneempana ikkunalla. Niinpä ompelukone känsäiseen käteen ja ahertamaan. Kovan ähellyksen ja muutaman pilalle menneen sauman jälkeen eräänä tuulisena sunnuntai-iltana Pesään sitten muuttivat Rouva Kurppa ja lapsoset Titi ja Kuku.

Perhe oli kuvaushetkellä eväsretkellä sängyn päällä, koska kotilammikossa, ikkunalaudalla kuvaaminen oli tavallisella halpisdigipokkarilla täysin tuhoon tuomittu yritys.  Edessä uiva poikanen on Rouva Kurpan oma Titi ja peränpitäjänä porskuttaa Fukushimasta adoptoitu Kuku.

Kasari

Eipä tullut tiskikukasta Love & Peace vaan ihan täysverinen kasarikukka! Katsokaa noita värejä- nehän on suoraan 80-luvulta   :-D

 On kukkanen ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta en vain ole saanut laitettua kuvaa tänne. Tuntuu että näin kevät-aikaan puuhaa riittää... eikä voi kieltää etteikö ole mukava lämpimänä kevätiltana vain lötkästellä. Varsinkin Pesässä pystyn istumaan zombina paikoillani pitkäänkin tekemättä mitään, vain järvelle tuijottaen.

Tosin mökillä tylsätkin työt muuttuvat kuin taikaiskusta hauskoiksi. Toissaviikon perjantai-ilta ja lauantai-aamu meni halkosavotassa.  Kuvassa on 3,5 pinomottia halkoja. Kyllä niillä jo muutaman kerran pystyy Kultaa huuhtomaan ;-)

Ja voe helkatti, että osaskin olla haaskoo puuhoo!! Varsinkin kun minä sain olla koneenkäyttäjänä. Sain kerrankin valjastaa sisäisen murskaajani hyötykäyttöön!

Poltetta veressä!

Pääsiäinen lähestyy melkoista haipakkaa... ja samalla mökkikauden alku   ;-D   Miehän päätin jo sydäntalvella, että Pääsiäisenä minä Pesään menen! Vaikka sitten pitäisi hiihtää. No hiihtää ei kyllä tarvitse, kävellä kylläkin. Viime torstaina käytiin, minä ja Maajussi, katsomassa miten pieni mökkiparka on lumisesta talvesta selvinnyt.

    

näkymä vastarannalle

             

   

OnnenPesä ja miun Kulta

                                                                                                                                                    

 Kattotikkaat olivat laskeutuneet lumen mukana alas seinältä ja menneet siinä laskeutuessaan solmuun, mutta uskoisin kaupan sedän antavan uudet tikkaat sopivaa rahasummaa vastaan. Muita vaurioita ei onneksi ollut. Ei edes paljon siivoamista. Alivuokralaisia ei ollut montaa mökillä vieraillut. Mitäpä pienet piipertäjät olisivat siellä tehneetkään. Kylmä mökki, eikä edes mitään syötävää. Teepussit ym, mitä mökille syksyllä jätettiin ovat kaikki peltirasioissa.

Tie Pesään kulkee peltojen keskellä, joten tähän aikaan keväästä se ei vielä autoa, ei edes Lara Croftia, kestä. Viimeinen puoli kilometriä pitää siis taivaltaa apostolin kyydillä - tai jos oikein kovasti väsyttää niin sitten Maajussin reppuselässä... Osan kesällä tarvittavista tilpehööreistä olen jo pakannut valmiiksi. Kahvi, suola ja aamupuuroryynit ovat kassissa, samoin Pylleröt ja vakaumukseni vastaisesti myös kertakäyttölautaset ja mukit. Mutta pakko on joustaa luomuilusta nyt alussa. Vaikka Peppi-syndroomaa podenkin niin edes minä en ole niin hullu että raahaisin, vetäisin perässäni tai kierittelisin perille kymmenien litrojen vesikanisterin.

Minun ja Pesän ensikohtaaminen oli kyllä aika karu, joten ensivaikutelma ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Silloin kun Pesän ensikertaa näin, me Maajussin kanssa vielä uskoteltiin toisillemme ja itsellemmekin olevamme "vain ystäviä". Maajussi ostaa pätkäytti itselleen mökin ystävältään keskellä pahinta syysmyteröä. Kun sitten omistajan ylpeyttä hehkuva mies vei minut katsastamaan paikkoja satoi taivaan täydeltä räntää, maailma oli harmaa ja synkkä ja mahassa lainehti lääkkeiden aiheuttama pahoinvointi   : )  kaiken lisäksi entiset omistajat eivät olleet ehtineet tyhjentää eivätkä siivota mökkiä. Eli tiskialtaassa oli röykkiö pesemättömiä astioita ja pöydällä nuorison illanvietosta jääneitä tyhjiä puteleita. Jouduin ihan pikkuisen pinnistelemään saadakseni taiottua kasvoilleni "vilpittömän" hymyn. Mutta niin sitä ollaan rakastuttu sekä Pesään että Pesän isäntään. Tai tuohon jälkimmäisenä mainittuun rakastuin kylläkin korviani myöten jo ensitapaamisella Juhannuksena 2006!