___________________________________

___________________________________

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vettä kengässä

Sunnuntai ja hieman lumettomampien sunnuntai-kuvien aika.

Illalla ulkona käpsehtiessä hylkäsin erään kesähaaveeni mahdottomana. Olin suunnitellut muutamaa mansikkariviä tuohon ikkunan alle, mutta ei siitä taida mitään tulla. Riisi sopisi paremmin savikkoon, jossa seisoo sulamisvedet viikkokausia joka kevät. Tai sitten istutan mansikkaa kohopenkkeihin tai kasvulavoihin. Itse asiassa viime yönä näin unta, jossa Maajussi oli nikkaroinut minulle tuohon kuvan alueelle monta isoa kasvatuslaatikkoa, jotka olivat täynnä multaa =)

Mäen päällä oleva Maajussin koti ei näytä yhtä vetiselle kuin meiltä otettu kuva. Autoista voi tosin päätellä sivuteiden kunnon tällä hetkellä =) kura lentää ja pahimmilta paikoilta on jouduttu kiskomaan kiinni jääneitä henkilöautoja ylös. Kelirikko on pahempi kuin vuosikausiin! Tai sitten miesmuisti on hyvin lyhyt =) 

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Piinaviikon piristys

Jo aiemmin olen maininnut sitkeästä iskiaksestani, mikä on vaivannut enemmän tai vähemmän koko kevättalven. Vaikka kivut ovat välillä olleetkin ikävät niin taipuisuudessani on tapahtunut parannusta ja olen jo ollut toiveikas paranemiseni suhteen. Kunnes tuli torstaiaamu.

Lumien alkaessa sulaa on lasten rakastama hämähäkkikeinu noussut pienimpien Nuppusten ulottumattomiin. Keinuminen on kuitenkin  kivaa, joten hoitajien apu on tarpeen. Niinpä nostin yhden kaikista pienimmistä ja kevyimmistä lapsista "Hämppikseen" ja tein jonkun kiertoliikkeen  jota ei olisi pitänyt. Kipu lonkassa ja jalassa oli hirvittävä!   Se työpäivä loppui siihen,  kun en päässyt kunnolla edes kävelemään saati sitten kumartumaan.

Iltapäivällä kipu oli sitten jo sitä luokkaa ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen naapurikunnan puolelle. Koska istuminen oli täysin mahdotonta, niin matka taittui ambulanssin kyydillä. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten!

Sinnehän minä sitten yöksi jäin Keiteleelle. Sain jopa ihan oman yksiön- luultavasti siksi etten teutaroinnillani häiritse muita =) Kun jokainen pienikin liikahdus sai vinkaisemaan kivusta en olisi kovin hääppöistä huoneseuraa ollut. Vahvoilla kipulääkkeillä olo saatiin vähitellen tasaantumaan ja pääsinkin kotiin eilen iltapäivällä. Tosin Maajussin autoon kiipeäminen laukaisi taas kivun ja Maajussi olikin vähällä jo tehdä u-käännöksen kesken matkan kun naama valkoisena ilmoitin että taidan kohta pyörtyä.  Kotiin kuitenkin päästiin, kun laskettiin istuin lähes vaakatasoon.

 Vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkkeet tekevät olon tokkuraiseksi ja se ettei pysty edes normaaleihin arkiaskareisiin vetää mielen matalaksi =( tuntuukin että en enää tunne itseäni. En minä ole tämä hitaasti köpöttävä totinen ja hiljainen olento! Siksi puhelimen kilahdus eilen illalla oli kutakuinkin paras ääni maailmassa. Huhtikuun sny-paketti olisi noudettavissa ❤

Itse en sitä voinut hakea, mutta onneksi on Maajussi ❤❤❤ hän haki paketin minulle töistä tullessa ❤

KIITOS!! Tuo kori on ihana! Niin keväinen! Vaatteissa en tuota sävyä käyttäisi, mutta tuohon koriin väri sopii täydellisesti! Ja korille on muutenkin käyttöä. Rakastan sitä! Lisäksi paketista löytyi virkkuukoukku, lankaa, meille ennestään tuntematonta teetä ja suklaata. Tuo tee vaikuttaa makumaailmaltaan kiehtovalta! Sitä maistetaan varmaan jo tänä iltana =) ja suklaan aion myös kohta avata.
Et uskokaan rakas Sny miten sopivaan hetkeen paketin tulo osui ❤ juuri nyt tarvitsin sen tuomaa piristystä varmaan enemmän kuin koskaan ennen! Kiitos ❤

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevään merkkejä

Parin viikon tauon jälkeen on sunnuntai-kuvien aika. Vihdoinkin on muutakin näytettävää kuin pelkkää lunta =) kevät on menneen viikon aikana tullut kohisten tänne savoonkin.  Onneksi öisin on ollut vielä pakkasta. Se helpottaa hieman kelirikkoa. Melkein jo suunnittelen ottavani Maajussilta traktorin ajo-opetusta! Alkaa pahimmilla paikoilla Ooppelista loppua maavara.

Ensin kuva Maajussin kotoa- ja Maajussista omenapuun haavanhoitopuuhissa. Puutarhapalvelu Pupu &pojat kun ovat hoitaneet rapun pielen onenapuuta valitettavalla innolla pitkin talvea. 

Meillä ei kevät ole vielä yhtä pitkällä, mutta kyllä kuvassa jo hieman sulaa maata näkyy.





keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kämmärin kukkatumput

En pidä käsissäni mistään liian kömpelöistä tai "liian" paksuista hansikkaista/rukkasista. Jotkut kankeat nahkarukkaset olisivat kauhistus! Eihän niillä saa otetta mistään!
Niinpä käsissäni on yleensä lapaset keskitalvellakin. Kovilla pakkasilla yksiväriset lapaset vain  eivät ole tarpeeksi lämpimät- ja jos laittaa kahdet lapaset päällekkäin niin tuntuma muuttuu taas kömpelöksi. Niinpä olen kaivannut käsiini paksuja kirjoneulelapasia.

Jouluksi hankin itselleni lahjaksi Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2- kirjan. Mikään taitava kirjoneuleiden tekijä en ole, joten suurin osa kirjan malleista on taitojeni ulottumattomissa. Enkä toisaalta edes halunnutkaan mitään hirmuisen hienoja lapasia. Töissä hän minä niitä suurimman osan aikaa pitäisin. Ja siellä lapaset joutuvat kovalle kulutukselle ja sietämään lunta, jäätä ja kuraa.

Oli kirjassa kuitenkin yksi jopa minun taidoilleni sopiva lapasmalli. Kämmärin kukkatumput, jotka esittelytekstin mukaan sopivat myös hieman aloittelevammalle neulojalle. Ensimmäinen lapanen eteni nopeasti peukaloa vaille valmiiksi. Toisenkin sain alkuun. Sitten tuli helmikuu, Muorin kuolema ja sitä seurannut suruaika. Lapanen jäi neulekoriin eikä tarkkaavaisuuteni olisi kyllä kaavion seuraamiseen riittänytkään. Muutaman rivin kyllä yritin Maajussin ollessa reissussa.

Mutta kaikelle on aikansa. Pari viikkoa sitten innostuin uudelleen. Tein toisenkin lapasen valmiiksi ja aloitin peukaloa. Mutta himputti vie! VÄÄRÄÄ PEUKALOA! Kummallekin lapaselle on oma kaavio ja tietenkin aloin neulomaan väärää kaaviota. Purkaa en viitsinyt, mutta kun virheen tiesin niin neulomisesta meni maku =(  ja taas työ jäi marinoitumaan korin pohjalle.

Koska kevät on jo nurkan takana niin nyt pääsiäispyhinä pakotin itseni jälleen neulekoriin ääreen ja tartuin käsiksi peukaloihin. Eihän siinä loppujen lopuksi edes kauan mennyt! Ja siinä ne nyt olivat, lapaset elämäni ensimmäisellä kirjoneulepeukalolla. Lankana minulla oli Seiskaveikka ja puikkoina nro4. Kirjoneulekäsialani kun on toivottoman napakkaa!


Parilla kohtaa kyllä olen huomannut virheen, mutta olkoon. Kyllä lapaset asiansa ajaa. Kevään nuoskalumessa kuviot kuitenkin käyvät suttuisen näköisiksi. Silloin kukaan ei ainakaan huomaa onko jokaisen kukan terälehti aivan saman näköinen =)

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Riippumaton selailija

Voi Pöllönen minkä teit! Niinhän sitä piti olla sen verran yllytyshullu, että nyt on sitten kaksi blogia. Tervetuloa vierailulle myös kirjojen pariin eli köllöttelemään kanssani riippumattoon =)

Nimi tulee siitä, että aiemmin monena kesänä lukupaikkani oli riippumatto. Viime vuosina ei riippumattoa ole tullut ripustettua. mökille sellaisesta kovasti haaveilisin, mutta siellä ei ole sopivia puita mihin sen saisi ripustettua. Pitänee jatkaa kinuamista, josko Maajussi kyllästyisi ja tekisi minulle telineen - tai teettäisi sen jollakulla muulla.
Kovin säännöllisiä päivityksiä en lupaa, mutta parhaani yritän. Ja ehkäpä uuden blogin myötä saan jälleen uuden innon bloggaamiseen!
Mutta nyt fysioterapeutin "pahoinpitelemä" koipeni vaatii liikettä niveliin, joten lähden kiipeämään tiskivuorelle, käväiskää te sillävälin Riippumatossa, vaikkei siellä vielä yhtään kirjaesittelyä olekaan!

Kuutamokävelyllä

Pääsiäisenä jäi sunnuntaikuvat ottamatta- ihan tarkoituksella. Edelleenkään ei ulkona ole muutosta tapahtunut, ainakaan keväisemmäksi suuntaan. Tälläkin hetkellä sataa lunta.
Tuiskun keskellä on hyvä fiilistellä leivinuunin lämmössä kiirastorstai-iltaa ja palauttaa mieliin nuotion rätinä ja käristyvän makkaran tuoksu.

Kylätoimikunnallamme on ollut tapana järjestää kevättalvisin joku yhteistapahtuma. Välillä se on ollut uinti/keilausreissu tai  konserttimatka, välillä ulkoilmatapahtuma. Tänä vuonna se oli Kuutamokävely Keitele-järven jäällä.

Ajankohdaksi valikoitui kiirastorstai, koska silloin ei ole mahdollisilla nuoremmilla osallistujillakaan kiirettä nukkumaan koulun takia. Tosin aivan niin nuoria osallistujia ei tällä kertaa ollutkaan mukana vaan ihan aikuisvoimin tarvottiin eteenpäin =)

Kun tapahtumasta sovittiin aiemmin talvella olin innoissani- torstaina sitten vähän vähemmän. Töistä tullessa olin noutanut postista itselleni 600 sivua pääsiäislukemista, joka lauleli seireenilaulua tuvan sivustavedettävän kannella. Ja se toinen ja vahvempi  innon latistaja; Iskias =( viime viikot olen kipuillut enemmän tai vähemmän oikean koipeni kanssa. Viime torstaina enemmän, joten en ollut ollenkaan varma miten tulisin jäällä pärjäämään. Pihassa sovittiinkin Maajussin kanssa, että lähdetään kesken pois mikäli olo muuttuu liian hankalaksi.

Kun tärkeimmät kuulumiset oli päivitetty ja porukka kasassa lähdimme Harinkaan laiturin viereltä jäälle kohti noin kilometrin päässä olevaa kummelia. Kovin hyvin ei moottorikelkan jälki meitä kestänyt ja ensimmäiset sadat metrit tuntuivatkin hankalilta. Mutta kun on tarpeeksi pahaa sisua niin eihän se luonto antanut kääntyä takaisin ja kun vain sitkeästi jatkoin eteenpäin niin jalkakin vertyi ja olo parani. Välillä täytyi vain pysähtyä kuvaamaan upeaa maaliskuista auringonlaskua!


Kummelille päästyä pysähdyttiin vetämään henkeä ja osa porukasta muisteli nuoruuttaan 60-70luvuilla, jolloin kyseinen niemi oli kylän nuorten kokoontumispaikka. Juhannukseksi telttapaikka oli kuulema pitänyt varata jo monta päivää ennen mikäli mieli teltan pystyttää!   Kukaan porukasta ei ollut tainnut kokea sisävesilaiva-aikaa mutta sitäkin muisteltiin ja laivareittejä mietittiin. Voi miten ihanaa olisi vieläkin päästä järveä pitkin laivalla Viitasaarelle! Sen ajan olisin halunnut kokea ❤

Hetken huokaisun jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin päin ja täytyy myöntää, että loppumatkasta alkoi jo tassu painamaan. Sen verran raskasta upottavalla hangella käveleminen oli.

Onneksi rannalla odottivat muutamat nuotiota pitämään jääneet vanhemmat kyläläiset ja pannullinen kuumaa nuotiokahvia vastapaistettujen munkkien kera. Nuotion vieressä seisoi myös uljaassa rivissä pitkiä juuri vuoltuja makkaratikkuja ja korillinen makkarapaketteja. Hämärtyvässä illassa kuului puheensorina ja nuotiopuiden risahtelu, mutta kovin kauaa ei viheliäinen koipeni antanut meidän iltaa viettää rannalla, vaan olimme ensimmäisten joukossa, jotka toivottelivat hyvää pääsiäistä. Ja kotona heti kirjan pariin... vatsallaan sängyssä köllöttely kun ei tee kipeää.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Lisää lunta

On jälleen aika sunnuntai-kuvien =) mietin kyllä josko jättäisin viikon tai pari väliin? Kun ei näissä kuvissa edelleenkään kevään edistymistä näy. Päinvastoin! Lunta on jälleen enemmän kuin viime sunnuntaina otetuissa kuvissa. Mutta eikös sitä sanota, että uusi lumi on vanhan surma. Joten vapiskaa kinokset! Aikanne koettaa vielä!