___________________________________

___________________________________

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun

Tai ainakin läpi sohjon ja räntäsateen- saadakseni hartaasti odotetun ensimmäisen Sny-paketin. Pakettikortti odotti postilaatikossa, kun tultiin hieman vesittyneeltä asiointireissulta Viitasaarelta. Eihän siinä ehtinyt edes ostoksia jääkaappiin purkaa, kun piti lähteä rynnistämään kohti kukkakauppaa! Mutta rynnistäminen kannatti ja ehdin ajoissa pakettini saamaan.

   



Paketista löytyi 3 (Wau) erilaista suklaalevyä, kaikki tummaa suklaata ja yksi vieläpä luomua =),kerä pinkkiä Nallea, oranssia Seiska veikkaa kerä, chilipähkinöitä, joita taidan kohta maistaa, Roiibosta iltateehetkiin, pääsiäisaiheisia askartelupapereita sisältävä pakkaus ja tietenkin viesti SNY:ltä.


Niin ja luonnollisesti kuukauden teeman mukainen Taikapallo!

Hankin itselleni kuun alussa synttärilahjaksi kerijälaitteen mikä onkin vallan mainio keksintö. Sillä veivailin Taikapallon keräksi semmoista vauhtia, että pari kertaa kerijä kimposi pois paikoiltaan =D siksipä kerästä tuli hieman muotipuoli, mutta ei se haittaa. Mukava oli kerää veivata auki ja odottaa mitä sieltä paljastuu! Ja paljastuihan sieltä- turkinpippurilaku, kaksi teepussia, enkelipatsas, yskänpastilleja ja pieni takkiin tms. Kiinnitettävä enkeliriipus. Turkinpippurilaku jo jonnekin katosi....

     

Kiitos SNY! Paketti oli mieluinen ja siitä riittää nautiskeltavaa pitkäksi aikaa minulle ja Maajussille =)

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tyttö joka ei osannut sanoa ei

Koska risteilen oman kodin ja Maajussin väliä niin laukussa kulkee yleensä "puolet omaisuudesta". Ainakin siellä yleensä on neule. Tammi-helmikuun vaihteessa mukana kulki siis Ystävänpäiväsukat. Vaikkei sukat omaa silmää niin miellyttäneetkään niin herra 7v:n mielestä ne olivat tosi nätit, kun hän ne hoidossa huomasi. Hetken mietittyään sitten tulikin kysymys. Minä haluaisin semmoiset lapaset, joissa on liekkejä. Tekisitkö sinä minulle semmoiset? Ja koska pikkuveli ei tietenkään halunnut jäädä huonommaksi niin hän esitti heti perään pyynnön pääkallolapasista.

Kun kysymys on Metrijengistä niin olen huono kieltäytymään pyynnöistä, joten vaikka hieman kauhistuttikin niin tottahan minä lapaset lupasin tehdä.
Itse inhoan aukkopeukaloita, koska mielestäni ne eivät istu kunnolla. Facebookin neuleryhmissä olin kuullut paljon ylistystä intialaisesta peukalokiilasta ja koska halusin poikien saavan hyvin käteem istuvat lapaset niin päätin uskaltautua opettelemaan intialaisen peukalokiilan.

Viime vuotisesta Angry Birds-projektista oli jäänyt mustaa ja valkoista lankaa, siispä ensimmäisenä puikoille pääsivät Pääkallot. Kuvion otin Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja Vallattomat villasukat. Jotain olen ehkä jo oppinut, koska kuviosta tuli jopa omat kriteerini täyttävä eikä se peukalokiilakaan ollut ollenkaan vaikea. Tästä lähdin teen aina Intialaisen peukalon, jos se vain suinkin malliin sopii!



Vaikka alunperin Liekit vaikuttivat helpommalta mallilta niin loppujen lopuksi ne olivat se vaikeampi pala. Jouduin säätämään ja soveltamaan, että sain liekit lepattamaan myös peukalokiilan kohdalla. Lopputulos ei niin paljon sitten omaa silmää miellyttänytkään, mutta saaja oli onneksi erittäin tyytyväinen lapasiinsa ja on niitä paljon pitänyt! Liekkien malli on googletettu ja se on tarkoitettu alunperin sukkaan.



perjantai 24. helmikuuta 2017

Marilyn postilaatikossa

No niin! Nyt se on sitten virallisesti alkanut- SNY-kierros nimittäin ☺ ensimmäisen yhteydenoton viimeinen postituspäivä on ensi maanantaina.
Uteliaana ihmisenä kävin eilen Salaisen neuleystävän blogisivulla katsomassa postitustilanteen. Aika paljon kortteja olikin jo matkalla. Ehkä minunkin korttini?

Postilaatikolla pysähtyminen töistä tullessa oli siis hieman normaalia kutkuttavampaa tänään. Eikä postilaatikko tuottanut pettymystä! Savon Sanomien, laskujen ja mainosten välissä keikisteli blondatut hiukset hulmuten Marilyn!


Kiitos sinä salaiseni ❤ kortti oli juuri sellainen piristysruiske, jota tarvitsinkin päivääni. Jännityksellä odotan maaliskuuta ja sitä mitä olet pääni menoksi keksinyt!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Sydämiä kivireessä

Äitini oli todella taitava kirjoneuleiden tekijä. Minäkin kokeilin joskus yläasteiässä karuin tuloksin. Jälki oli kireydessään ennenkuulumatonta ja neuletakin  etumuksen peura vuoreen törmänneen näköinen 😂 niinpä hylkäsin kirjoneuleet -iäksi, niin luulin.

Viime syksynä kuitenkin facebook-kaverini Heidi liitti minutkin Niina Laitisen Joulukalenterisukat-facebookryhmään. KÄÄK!! No pakkohan se oli edes yrittää kun kerran ryhmässä olin! Ja yllättäen homma olikin hyvin koukuttavaa ❤ innolla odotin aamuisin päivän ohjepätkää ja kohtalaisen vaivattomasti pysyin muiden ryhmäläisistä tahdissa. Neulekäsiala oli edelleen aika kireää, mutta lopputulos silti mielestäni ihan kaunis.

Kun heti uuden vuoden jälkeen sitten ryhmässä alkoi intoilu Ystävänpäiväsukka-KAL-projektista, niin olin innolla ilmoittautumassa mukaan!
Tammikuun 20. päivä projekti sitten alkoi ja aloin väkertää pitsijoustinta. Koska Seitsemän veljestä Polaris oli joulukalenterisukissa osoittautunut todella kauniiksi niin valitsin Ystävänpäiväsukkiini kuvioväriksi raitalangan.  VIRHE!!! Vaihtuvat värit tekivät kuvioista sekavat ja levottoman oloiset.

Osa ohjepätkistä osoittautui kovin haasteelliseksi ja kahlasin päivän ohjetta hiki hatussa välillä purkaen.  Vaikka sydänkuvioihin vaihdoinkin pinkin langan niin into neulomiseen hiipui. Sen verran pitkällä KAL kuitenkin oli etten halunnut kokonaan alusta aloittaa yksivärisellä kuviolangalla.  Sukat olisivat jääneet takuulla kesken mikäli olisin pudonnut muun ryhmän kyydistä. Niinpä oli pakko vain kärsiä sekavat lankavalinnat ja hammasta purren raahustaa sukat maaliin.


Terän sovelsin valiten ohjeista mieluisimmat. Osa varren kuvioista valui terään,  koska sääristäni loppui pituus. Kireää käsialani tuntien vaihdoin ohjeen Nalle-langan paksummaksi Seitsemän veljestä-langaksi ja se venytti sukkien pituutta. Sukista tuli noinkin aivan polvipituiset.
Ei lopputulos niin pahalle näytä, mutta sen verran tekemisen takkuisuus vaikuttaa etten ole vieläkään päätellyt langanpäitä.
Mutta kuitenkin... Taisin äsken tulla liittyneeksi myös pääsiäissukkien tekoon. Ehkä.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Muutosten vuosi


Hmm... Viimeinen blogipäivitys tehty noin vuosi sitten 😯 nyt on kyllä pakko tihentää tahtia! Ilmoittauduin nimittäin kahden kauden tauon jälkeen Salainen neuleystävä-vaihtoon mukaan. Eri asia sitten miten päivitykset onnistuvat edelleen takkuilevalla mokkulayhteydellä. Nytkin kirjoitan tätä kännykällä.

Osa syy viime vuoden hiljaiseloon on kyllä itse viime vuodessa. Vuosi oli raskaudessaan aivan omaa luokkaansa! Toukokuun alussa isäni vatsavaivat paljastuivat suolistosyöväksi -pitkälle edenneeksi sellaiseksi. Alusta alkaen oli selvää, että ainoa hoito mitä voidaan antaa on oireita lievittävää. Kesä ja alkusyksy menivät isän voinnin ehdoilla.
Isällä oli tavoite olla kotona syyskuun loppuun saakka ja siitä tavoitteistaan hän piti kiinni. Kun lokakuu alkoi oli aika lähteä naapuripitäjään vuodeosastolle saattohoitohuoneeseen .  Ja jo noin kahden vuorokauden kuluttua siitä hyvästelimme isän. Tuo viimeinen ilta kolmistaan-isän,  minä ja Maajussi- oli omalla karulla tavallaan hyvin kaunis.

Nyt sitten asustelen kotitaloa yksikseni. Tai osittain yhdessä Maajussin kanssa. Jälleen olemme uuden edessä. Myös Maajussi jäi mäelleen yksin nyt kuun vaihteessa Muorin muutettua tuetun asumisen yksikköön kirkonkylälle.Toki kumpikaan emme ole kotiamme hylkäämässä,  mutta ensi kertaa yhteisen taipaleemme aikana on tilanne jossa voimme olla ihan kahdestaan. Aika näyttää miten uusi elämämme alkaa muotoutumaan.



perjantai 15. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän paketti

Täällä taas! Tosin kivuliasta oli saada tietokone minut tänne päästämään- en tiedä onko vika nettitikussa vaiko itse kannettavassa, mutta nettiin yhdistäminen on nykyään työn ja tuskan takana. nytkin onnistui vasta neljännellä yrittämällä *MURR*

Sny:hyn en en nyt osallistunut, itse asiassa en muista sellaisesta edes mainosta nähneenikään joulun alla. Sen sijaan lähdin mukaan Pasasen Anun emännöimään kevätlahjavaihtoon heti kun sellaisesta facebookissa puhuttavan kuulin. Tarkoitus lähettää noin kympin arvoinen paketti tammi-, helmi- maalis- ja huhtikuussa parille jolle oman henkilöllisyytensä saa paljastaa vasta sitten viimeisessä paketissa. Tammikuun pakettia en ole vielä itse lähettänyt, mutta postilaatikosta pilkotti tänään iso, pullea kirjekuori =)

Ensimmäisenä tuvan pöydälle putkahti todella kaunis ja minun näköinen kortti johon oli teipattu kiinni pakkaus kelluvia sydänkynttilöitä. Voi että! Pitääpä kaappien kätköistä etsiä lasikuulat jotka on tarkoitettu vesiastian pohjalla kaunistukseksi kelluvia kynttilöitä poltettaessa. Kynttilöistä pidän ja kaikenlaiset sydämet ovat kovasti mieleeni, Kiitos!

Sitten kuoresta valui Ikean "minigrip"pussi, jossa oli jotain mustaa ja valkoista. Voi itku! Nyt mä olen nolo! Itsetehdyt lapaset!!! Voi kääk! Parini on nähnyt vaivaa ja neulonut lapaset. Kiitos, kiitos, kiitos!!! Olen sanaton. Wau! Olet ihana kuka sitten oletkin <3


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ruma sana sanotaan niinku se on

Kylläpä onkin taas aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Jotenkin nykyään ei tule edes tietokonetta avattua niin usein, kun perusjutut, sähköpostin tarkistuksen ym. voi hoitaa puhelimella.

Niin ja tietenkin tarkistaa sen ihmisten vapaa-aikaa syövän facebookin =) joulun alla sain facebookissa Maajussin nuoremmalta sisarelta viestin ja linkin sarjakuvahahmo kiroilevan siilin fb-sivulle. Kuvassa fanin lähettämät villasukat sarjiksen piirtäjälle ja kälyni pyyntö kuuluikin osaisitko sie tehdä tuommoiset? Eihän minusta tietenkään ollut kieltäytymään vaan lupasin sukat tehdä.

Hetken miettimisen jälkeen sitten tajusin mitä olin luvannut! KÄÄK!!! Ikinä en ole kirjoneulesukkia neulonut ja nyt pitäisi osata kilkutella yksilöt, jotka kehtaisi antaa toiselle ihmiselle. Hups! No tuumasta toimeen ja kaavio tulostuskoneesta ulos.

Todella koukuttavaa kirjoneule kyllä on. Teki mieli tehdä "vielä yksi kierros" ja ensimmäisen sukan siili-kuvio valmistuikin nopsaan. Paha vaan, että kälyni sijasta sukka olisi sopinut kuvion kohdalta korkeintaan hänen kaksi vuotiaalle pojalleen =D niinpä purkoosi puraisi ja nyt yritin pitää langat niin löysällä kuin osasin. Kuvio ei kiristänyt silmiin pistävästi, mutta edelleenkin sukka oli hieman ahdas kantapään yli pujotettavaksi. onneksi niin vähän, että ongelma ratkesi kunnon pingotuksella. Pingotus kylläkin toi kuviolangan häiritsevästi esille...

Sukka sai siitä huolimatta hyväksynnän vastaanottajalta ja hyökkäsin toisen sukan kimppuun. Sen verran ensimmäisen sukan vaikeudet painoivat mielessä, että toisen sukan neulominen oli varsinaista kivireen kiskomista! Sukka valmistui hyvin hitaasti viettäen pitkiä aikoja korissa koskematta. Ja jäi sinne koriin vielä valmistumisen jälkeenkin odottamaan viimeistelyä.

Tänään sitten oli vihdoin lankojen päättelyn aika, jotta sukat pääsevät samaan kirjeeseen pääsiäiskortin kanssa.



Valkoisia silmiä en edes yrittänyt silmukoida. Se olisi jo mennyt liikaa mukavuusalueen ulkopuolelle! Ei mitkään valioyksilöt, mutta harjoitus tekee mestarin, joten ehkä nuo eivät nyt ihan viimeiset kirjoneuleyritelmät ole.