Tämä lopuillaan oleva viikko on ollut minulle lomaviikko. Naapuripitäjässä puolestaan on vietetty Viitasaaren elokuvaviikkoa, joka perinteisesti juhlistaa uusia kotimaisia elokuvia. Tokihan elokuvaviikon tarjonta on hyödynnetty aina kun se on mahdollista ja sopivaa nähtävää on ollut. Muutoin ei noin lähelle elävät kuvat tule. Onpa elokuvaviikolla näppinsä pelissä meidän suhteemme alkamisessakin. Matkasta katsomaan Rööperiä viisitoista vuotta sitten kaikki alkoi.
Nyt siis oli minulla lomaviikko ja Maajussilla vielä sairaslomaa. Ei siis työesteitä elokuvareissulle! Tämän viikon pakkasten ansiosta jäätiekin oli käytössä, mikä lyhentää matkaa ihan mukavasti. Monta kertaa viikon mittaan varmistelen kestääkö Maajussin selkä lähes kolmen tunnin istumisen? Vastaus oli joka kerta, kyllä minä istumaan pystyn. Niinpä popsuttelin perjantaiaamuna popcorneja evääksi; pakkasin ne, vichypullon ja lisäpehmusteeksi Maajussille istuintyynyn ja suuntasimme kohti Viitasaarta.
Tarinana Myrskyluodon Maija on tuttu. Kirjasarjan olen lukenut. TV-sarjaa en sen sijaan ole katsonut. Olin silloin sen verran nuori, ettei aihe kiinnostanut. Tiesin siis kirjojen perusteella,että nenäliinapaketille olisi käyttöä!
Ja olihan sille. Nessuja tarvittiin molemmat, minä toki enemmän. Olen semmoinen itkijä, ettei siihen paljoa tarvita, kun sadekuuro iskee!
Erilainen elokuva oli kuin muistikuvani kirjoista. Oolannin sodalle oli elokuvassa varattu yllättävän paljon aikaa. Kirjoista en sotaa niin muista.
Alussa jännitin pääparin puheenparren puolesta. Molemmat pääosan esittäjät ovat ruotsalaisia, mutta hyvin oli Ahvenanmaan murre hallussa! Pidin myös siitä, että pääosan esittäjät oli saatu näyttämään sopivasti tavallisilta. Heidät pystyi hyvin kuvittelemaan kovaan elämään tuulen pieksämällä kalliolla.
Elokuvan yksi pääosan esittäjistä oli Ahvenanmaan karu luonto. Nautin kallioiden ja tyrskyjen katselusta täysin rinnoin! Ja kyllähän me elokuvasta muutenkin nautittiin! Kokemus oli sen verran voimakas, että hetki kesti ennen kuin täysin palasin 1800-luvulta tähän päivään!
Ja pisteenä Iin päällä, pääsin ulkoiluttamaan uutta pääpantaani ensimmäistä kertaa 🥰
Myrskyluodon Maijaa on kehuttu kovasti ja katselin dokumentin sen tekemisestä, siinä Tiina Lymi kertoi prosessista (myös näyttelijät) ja oli kohtauksia itse elokuvasta. Muutama ystäväni on käynyt katsomassa ja sanonut sen olevan yksi parhaista kotimaisista pitkään aikaan.
VastaaPoistaElokuvan kehut ovat kyllä ansaittuja! Ei tosin ole tullut hetkeen elokuvissa käytyä, mutta uskoisin Myrskyluodon Maijan olevan niitä elokuvia, jotka jäävät elämään esityskautta pidemmäksi aikaa.Maijan esittäj
PoistaNiin, piti siis kirjoittamani, että Maijan esittäjä käsittääkseni kehunut Lymin tapaa ohjata ja ylipäätään suomalaista (suoraa) tapaa tehdä.
VastaaPoistaMaija piti pepun penkissä huomaamatta kolme tuntia täälläkin...
VastaaPoistaTykättiin, seurana mies ja äitini.
Maisemat varsin tuttuja - 3-vuotta sitten fillaroimme Ahvenanmaalla saaristoineen, kallioineen ja tutkimattomine niemen sotkoineen ja - kärkineen yli 400kilsaa... monta Maijan maisemaa. Sälskärin majakalla ollessamme sattui kyllä tosi vaikuttava Myrskyluotoinen keli... näemmä viitannut siihen blogissakin.
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/08/expedition-to-aland.html
jos tykkäät käydä kurkkimassa! Minä olin jo sen ikäinen tv-sarjan aikaan, että sekin on nähty... hih... siinä en muista tosiaan sotaa olleen yhtä paljon... vähempi olisi riittänyt tässäkin, vaikka toisaalta Bomarsundin raunioilla vietetty yö vai vaikuttavana mieleen, kun ukkonen keksi tulla seuraksi ja olimme pakuinemme siellä kaikkein ylimpänä - jyrähdykset kaikuin kiviseinissä ja salamat valaisi muutoin syvän sinisen taivaan....
Oih - kylläpä veit ihaniin muistoihin postauksesi kera!!
Mukavaa uutta viikkoa ja huhtikuisten 2024 muistojen tekoaikaaa!!