Valoa kohti

 

Niin meni maaliskuu. Kivun ja unettomien öiden kuukausi.

Jo aiemmin selkäänsä vähän valitellut Maajussi nitkautti selkänsä töissä rehusiiloon könytessään heti kuun alussa. Se lauantai sitten harrastettiin lähiseutumatkailua niin, että Pissiksen matkamittariin kertyi 200km 🫣

Selväähän oli, ettei miehestä iltanavetalle enää ollut, kun hädintuskin kärsi liikkua huoneesta toiseen ja vasen jalka oli voimattoman tuntuinen. Viikonloppupäivystys on reilun kahdeksankymmenen kilometrin päässä Pielavedellä, joten sinne siis sairaslomaa ja kipulääkkeitä hakemaan. Sairasloma saatiin, mutta apteekin edessä odotti epämieluisa yllätys- apteekki sulkee ovensa lauantaisin klo.14.00. Mitäs se kello? Jaa, puoli kolme. Mitäs nyt tehdään? Minulla tunnetusti on "vilkkaat aivot", joten ehdin kelata hetkessä mielessäni kaikki lähiseudun apteekit. Viitasaari! Sinne! Maajussi nauroi, että nastat rapisi asfaltilla, kun lähdettiin niin nopeasti Pielaveden apteekin edestä 😅

Viitasaarelta kipulääkkeet sitten saatiin, mutta arjen tullen miehellä oli uusi lääkärikeikka. Useampikin. Kipu säteili jalkaan sen verran kovana, ettei sopivaa lääkitystä meinannut löytyä millään.  Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat hyvin hankalia. Varsinkin yöt. Ei paljon nukuttu kumpikaan. Tokihan meiltä huoneita löytyisi nukkumiseen. Voisi jopa vetäytyä kokonaan eri huusholliin. Mutta kokemuksesta tiedän, että välilevyn pullistuma voi yht'äkkiä siepata pienestä liikkeestä niin, että olet täysin liikuntakyvytön. En minä miestä yksin uskaltanut jättää. Enkä kyllä olisi hennonutkaan. Kivuissa valvottu yö on vielä pidempi yksin. Vaikka en voinutkaan tehdä muuta kuin olla läsnä, välillä vähän silittää käsivarresta ja etsiä tyynyjä minkä avulla olisi ollut edes vähän siedettävämmät oltavat. 

Nyt onneksi on jo parempi tilanne. Hermokipulääkkeen ja fysioterapian ansiosta olen saanut Kultani takaisin ❤️ kipuja ei juurikaan ole. Toki sairasloma vielä jatkuu, koska esim.kyykystä ylös pääseminen on ilman tukea mahdotonta. Mutta nyt mies jo pystyy ajamaan autoa itse ja puuhailemaan kotiaskareita. 

Vähitellen arki palaa normaaliksi Rajaseudulla ja nyt sitä arkea taas osaa arvostaa ihan eri tavalla. 

Ps: Tämän postauksen kirjoittamiseen on Maajussin lupa 😊 enhän minä muuten kenenkään terveydestä höpise.