Tervetuloa vai tervemenoa?

 

Viikolla yhtenä päivänä oli työkavereiden kanssa kahvihuoneessa puhe siitä, ettei enää käydä kylässä niinkuin ennen vanhaan. 

Tottahan se on! Silloin kun olin lapsi/nuori saatettiin lähteä iltalypsyn jälkeen ajelemaan entisten naapureiden luo äidin kotikylälle. Eikä meillä edes ollut autoa ennen vuotta 1985! Zetorilla mennä körryytettiin 15-20km. Tai sitten meille tuli joku käymään. Eikä sitä pidetty minään ihmeenä eikä näytetty hapanta naamaa. Nykyään jos aikoo kyläillä asiasta vähintäänkin viesteillään etukäteen.

Kun nukkarin hiljaisuudessa vahdin  lasten unta, aloin miettimään milloin meillä on käynyt joku spontaanisti  ilman etukäteisilmoittelua? En muistanut. Useampi vuosi siitä on. Isän eläessä sitä tapahtui. Oli lapsuudesta asti yhtä pitänyt ukkoporukka, joka piipahti toistensa luona vähintään viikoittain. Joskus useamminkin. Isän serkku kyllä saatettiin ihan kutsumalla kutsua joskus. Oli tapana, että jos esimerkiksi paistoin verilettuja tai oli jotain vähän parempaa ruokaa niin isä soitti ja kutsui yksin elelevän serkkupojan syömään. Toki hän kävi meillä muutenkin 😊 Voi, nyt tuli ihan ikävä! Hän oli niin läheinen, kuin osa perhettä.

Rajaseudullakaan ei enää käy ketään. Toki työt tekevät sen, että emme välttämättä vierastulvaa kaipaakaan. Mutta naapurin lasten vierailuja kaipaan. Kun he olivat pienempiä he saattoivat kipaista pellon poikki meille leikkimään ja pelaamaan lautapelejä. Vaikka välillä olikin plääh-fiilis, kun ovella oli pikku-Duudsonit niin aina jälkikäteen oli hyvä olo. Ja ajattelin sen niin, että se pari tuntia minun viikonlopustani on loppujen lopuksi vain pieni hetki, jos siitä on iloa heille. Kun he kasvoivat vierailuista alettiin sopia etukäteen, koska useimmiten ne olivat leivontatreffejä. Vanhempi neideistä on innokas leipoja ja tarvittavien ainesten hankkimisen takia oli välttämätöntä viestitellä.

Nyt he ovat jo isoja. Vanhin jo opiskelemassa. Mutta jos jossain törmätään niin saatetaan rupatella pitkänkin aikaa. Kesällä nähdään useammin, koska yksi heidän  emolehmäryhmistään laiduntaa meidän pihapelloilla. 

Väsynyt Vapun viettäjä

Voi jestas kun ramasee!!! Oltiin Maajussin kanssa päivällä vappubrunssilla ja kun tilaisuus oli nyyttikestihenkinen niin syötävää oli paljon ja makuja monenlaisia. Olen ollut koko iltapäivän ihan tainnoksissa täyden massuni takana =) 

Eilen illalla suunnistettiin suunnitelmien mukaan heti töiden päätyttyä Pesään. Hieman viileä mökkihän rannassa oli odottamassa, mutta onneksi kamina puskee lämpöä nopeasti...  eikähän vappu mikään vappu ole ilman asianmukaisia koristeita, joten pistin astmaatikkomieheni harjoittamaan keuhkojaan.

pallot paikoilleen ja hieman serpentiiniä sinne tänne ja vapun vietto voi alkaa!

Keiteltiin iltasaikat, lämmitettiin sauna ja kylvettiin nauttien ikkunan koivunrunkomaisemasta. Saunan jälkeisen raukeuden kruunasivat kaminan hiilloksella paistetut makkarat ja asiaan kuuluvat saunajuomat ja sen jälkeen vapunviettäjät olivatkin jo valmista kauraa höyhensaarille.

Tänä aamuna sitten herättiin tuulen rymistellessä nurkissa ja Pesän oman Jamie Oliverin valmistaman aamupuuron jälkeen pitikin jo lähteä kotio pyöräyttämään fetasalaatti mukaan brunssille.

Eli vappumme sisälsi paljon hyvää syötävää ja leppoisaa oleilua, hieman uusia ihmisiä, aurinkoa ja tuulen pelmuttamia hiuksia. Ei ollenkaan huono coctail, vai mitä :-D