Viikon valitusvirsi

Viime postauksessa kirjoitin puolukkachutneysta ym.suunnitelmista tälle viikolle. Töihinkin suunnittelin vaikka mitä "ylimääräistä", kun syyslomaviikon takia lapsia olisi vähän.

Kuinkas sitten kävikään? Viime aikoina pikkupiltit ovat olleet enemmän tai vähemmän räkäisiä. Ja kukas se heidän kanssaan eniten lattialla pyörii syli täynnä räkänokkia? No minähän se ja niinhän siinä kävi, että lentsupöpö hyppäsi minunkin nenääni 🤧 maanantain vielä olin töissä, mutta seuraava yö meni kurkkukipua potiessa ja tiistaiaamuna pitikin pirauttaa töihin, etten ole työkykyinen. Loppuviikko meni kotona haahuillessa ja Maajussin kainalosta Love&Care-hoitoa tankatessa.

Sen verran sain torstaina aikaiseksi, että kotikotona leivinuunia lämmittäessä survoin loput puolukat tekeytymään viinihapon kanssa tuoremehuksi.

Äsken sen sitten siivilöin ja sokeroin. Yksi inhokkipuuhistani muuten! Olen aika nopeatempoinen ihminen, joten lirppiminen hitaasti omalla painollaan valuvan marjamassan kanssa on t.y.l.s.ä.ä! 

Samalla kun puolukat tiputtelivat mehuaan sihdin läpi keittelin pikkuannoksen puolukkachutneyta. Saint Peppone kyseli viimeksi ohjetta, joten tässäpä se tulisi:

PUOLUKKACHUTNEY 

400g Pakastepuolukoita

1punasipuli

2dl sokeria 

2rkl vettä

2rkl valkoista balsamiviinietikkaa

2maustemittaa kanelia

1tl inkivääriä

2laakerinlehteä

Hienonna punasipuli ja kuullota se pehmeäksi pienessä määrässä voita/ruokaöljyä.

Lisää puolukat, vesi ja sokeri.Kiehauta.

Lisää muut aineet ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 10min. Poimi laakerinlehdet pois.

Purkita pieniin lasipurkkeihin.

Säilytä kylmässä.

Itse hieman murskasin sekoitellessa puolukoita ja käytin hillosokeria. Ohje on pieni- tästä annoksesta tulee reilut kaksi parin desin vetoista purkkia.  

Piinaviikon piristys

Jo aiemmin olen maininnut sitkeästä iskiaksestani, mikä on vaivannut enemmän tai vähemmän koko kevättalven. Vaikka kivut ovat välillä olleetkin ikävät niin taipuisuudessani on tapahtunut parannusta ja olen jo ollut toiveikas paranemiseni suhteen. Kunnes tuli torstaiaamu.

Lumien alkaessa sulaa on lasten rakastama hämähäkkikeinu noussut pienimpien Nuppusten ulottumattomiin. Keinuminen on kuitenkin  kivaa, joten hoitajien apu on tarpeen. Niinpä nostin yhden kaikista pienimmistä ja kevyimmistä lapsista "Hämppikseen" ja tein jonkun kiertoliikkeen  jota ei olisi pitänyt. Kipu lonkassa ja jalassa oli hirvittävä!   Se työpäivä loppui siihen,  kun en päässyt kunnolla edes kävelemään saati sitten kumartumaan.

Iltapäivällä kipu oli sitten jo sitä luokkaa ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen naapurikunnan puolelle. Koska istuminen oli täysin mahdotonta, niin matka taittui ambulanssin kyydillä. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten!

Sinnehän minä sitten yöksi jäin Keiteleelle. Sain jopa ihan oman yksiön- luultavasti siksi etten teutaroinnillani häiritse muita =) Kun jokainen pienikin liikahdus sai vinkaisemaan kivusta en olisi kovin hääppöistä huoneseuraa ollut. Vahvoilla kipulääkkeillä olo saatiin vähitellen tasaantumaan ja pääsinkin kotiin eilen iltapäivällä. Tosin Maajussin autoon kiipeäminen laukaisi taas kivun ja Maajussi olikin vähällä jo tehdä u-käännöksen kesken matkan kun naama valkoisena ilmoitin että taidan kohta pyörtyä.  Kotiin kuitenkin päästiin, kun laskettiin istuin lähes vaakatasoon.

 Vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkkeet tekevät olon tokkuraiseksi ja se ettei pysty edes normaaleihin arkiaskareisiin vetää mielen matalaksi =( tuntuukin että en enää tunne itseäni. En minä ole tämä hitaasti köpöttävä totinen ja hiljainen olento! Siksi puhelimen kilahdus eilen illalla oli kutakuinkin paras ääni maailmassa. Huhtikuun sny-paketti olisi noudettavissa ❤

Itse en sitä voinut hakea, mutta onneksi on Maajussi ❤❤❤ hän haki paketin minulle töistä tullessa ❤

KIITOS!! Tuo kori on ihana! Niin keväinen! Vaatteissa en tuota sävyä käyttäisi, mutta tuohon koriin väri sopii täydellisesti! Ja korille on muutenkin käyttöä. Rakastan sitä! Lisäksi paketista löytyi virkkuukoukku, lankaa, meille ennestään tuntematonta teetä ja suklaata. Tuo tee vaikuttaa makumaailmaltaan kiehtovalta! Sitä maistetaan varmaan jo tänä iltana =) ja suklaan aion myös kohta avata.
Et uskokaan rakas Sny miten sopivaan hetkeen paketin tulo osui ❤ juuri nyt tarvitsin sen tuomaa piristystä varmaan enemmän kuin koskaan ennen! Kiitos ❤

Pikakelaus takaisin Pääsiäiseen

Ensinnäkin pahoittelut SNY:lleni! ANTEEKSI, että tämä korttipostaus tulee vasta nyt =(  meidän pääsiäinen nyt vaan meni varsinaisessa räkälässä...

Maajussi yski oikeastaan koko maaliskuun- enemmän tai vähemmän- mutta viime viikon puolivälissä ukkeli alkoi kuulostaa sen verran pahalle, että komensin miehen soittamaan tk:lle. Juu- Ei, pitkät pyhät tulossa, joten ajan saaminen omaan terveyskeskukseen oli mahdotonta. Ohjeena oli vain mennä päivystykseen jos olo tuntuu sille. Pitkä-perjantaiaamuna se sitten tuntui sille. Köröteltiin naapurikuntaan Keiteleelle hakemaan antibioottikuuri ja sen jälkeen hottis-pupu peiton alle jäähtymään. Pari päivää hoivaa ja huolenpitoa sekä runsaasti L&C-hoitoa ja miesparkani alkoi nousta takaisin jaloilleen <3 mutta mitä teen minä? Noudatan hyväksi havaittuja pääsiäisperinteitä jo vanhapiika-ajoiltani.

Oli siis minun vuoroni tipahtaa pääsiäisflunssan kaatamana. Jos jotain positiivista asiasta pitää etsiä niin kerrankin oli aikaa lukea!! Selvitin rästipinosta kaksi ja puoli kirjaa =) ja kirjanmerkkinä torkkupeiton poimuissa sukelteli tämä pirteä pakkaus!

SNY:ni laittama pääsiäiskortti täynnä kevään valoa! Kiitos kortista vielä kerran ystäväiseni =) Kortin pupunen on uudessa työssään päässyt tutustumaan niin vampyyreihin kuin yksinhuoltajaisän arkeenkin!

Loppuun vielä synttäripostauksessa toivottu takakansiteksti Pienestä potenssipuodista:

"Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä syntymäkodissaan pienessä ruotsalaiskylässä. Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina. Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin neidit panevat pystyyn postimyyntifirman."

Ajoituksen mestari

Sellainen on minun eilen paljastunut SNY-parini Kristiina!!  Makasin eilen sängyn pohjalla mahataudin uuvuttamana harmitellen ettei ole edes toiveita saada sny-pakettia oloa piristämään. Eihän emolta ollut tullut paketin seurantakoodia. Päivä tuntui todella pitkältä, koska edes lukeminen ei huvittanut. Tällä hetkellä luettavana on Fifty shades-trilogian kakkososa. Kun makaa naama harmaana pahoinvoinnin velloessa vatsassa niin hirveästi ei innosta lukea rakkaudesta ja kuumista tunteista =) niinpä roikuin kännykällä facebookissa ja tarkistin sähköpostini varmaan puolen tunnin välein. Toistuvien "ei uusia viestejä" ilmoitusten jälkeen siellä sitten oli postia Heidi-emolta! Pakettisi on noudettavissa!! Äkkiä pois sähköpostista ja Kullalle soittamaan. Tiesin miehen olevan menossa kirkolle ja onnekseni kerkesin antamaan hänelle pakettikoodin ennen kuin se oli myöhäistä.

Tuskastuttavan parin tunnin odotuksen jälkeen mies ja paketti kiipesivät ullakkokamarin neidon tykö. ratkoin paketin auki huimalla nopeudella ja oih mitä siellä olikaan!!

Tuo pipo on aivan ihana!! Enkä edes aiheuta sillä tuhoa harakoiden suvulle =) Pipo on hämmästyttävän pukeva. Näytän siinä vallan veikeältä! Kuvasta ei erotu langassa olevat paljetit, jotka tuovat sopivasti bling blingiä. Pipo on jo postinhakureissulla tänään koeajettu ja lämpimäksi havaittu. Suurkiitokset!

Eivät nuo patalaput liian pieniä ole. Ehkäpä vien ne töihin, siellä ei oikein ole kunnon patalappuja. Tuosta langasta tykkään myös. Olen tämän syksyn aikana tykästynyt yksivärisiin lankoihin. Sellaiseksi tuo Nostalgiakin varmaan luetaan? Aion sukeltaa syvemmälle palmikoiden ja pitsineuleiden saloihin ja siihen neutraali lanka on omiaan.
Mistä arvasit lähettää minulle Juju-muistikirjan? Minulla PITI olla semmoinen, mutta kun etsiskelin sitä tässä vähän aikaa sitten , niin eipä vaan löytynyt... nyt pitää tallettaa kirja niin että varmasti löytyy kun muistikirjaa tarvitsen.
Suklaata isä kielsi avaamasta ennen kuin entiset ovat syöty. En aio totella. Enhän minä nyt tykkää syödä joka päivä samanlaista suklaata. Sitä paitsi se avonainen suklaalevy ei ole tummaa suklaata, toisin kuin nuo konvehdit. Vain parasta minulle!
 Serviettejä olen sitkeästi laittanut iltapalapöytään koko syksyn. Pientä edistystä koulutuksessa onkin jo havaittavissa. Onneksi nuo sny-paketissa tulleet eivät ole "liian nättejä". Söpöjä kuvioita sisältävien serviettien käyttöaste on vielä aika alhainen... myöskin tuikuille löytyy käyttöä- varsinkin näin joulun aikaan. Olenko oikeassa etteivät nuo muovikuoriset kuumene niin paljon kuin metallikuoriset? Kerran on tuikku roihahtanut kokonaan liekkeihin, joten polttelen niitä hyvin tarkasti vartioiden!

Kiitos SNYnä olosta Kristiina! Olit erinomainen snypari!!

Pitkän päivän piristys!

Voi Jaana minkä teit!! Sain nimittäin tänään paketin viime syksyn salaiseltani Jaanalta <3   ja taas niin hyvään aikaan ettei olis voinut parempaan saumaan sattua =) KIITOS, KIITOS, KIITOS!

Tämä päivä on nimittäin ollut oikea pitkäperjantai torstain valepuvussa! Viime yö meni peittojen ja vaatteiden kanssa pelleillessä. Välillä hytisin villapitkiksissä ja villasukissa täkin, päiväpeiton ja huovan alla ja pienten unien jälkeen riisuuduin kelteisilleni hiestä märkänä- herätäkseni taas kohta vetämään villahousuja jalkaan... aamulla oli pakko vetää kuumemittarin ja oman tokkuraisuuden  (ja maajussin vakavan järjenpuhumisen) pohjalta karu johtopäätös. Tänään ei töihin mentäisi, eikä vielä huomennakaan. Onneksi perheet suhtautuivat ymmärryksellä tipahtamiseeni. Itse kyllä podin huonoa omaatuntoa siitä, että olen "taas" kipeänä. Edelliskerta oli se elokuinen korvatulehdus.Mutta minkäs teet. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kuumeisena ja voimattomana pudottaisin uusimman hoidokkini Vau-velin. Kymmenkuinen kirppu kun vaatii aika paljon nostelua, kantamista ym. iholla oloa.

Puoleenpäivään mennessä olivat kaksi kesken ollutta joululahjakirjaa luettu loppuun, neulominen ei huvittanut ja digiboksin tyhjentämisenkin lopetin kun sähköt räpsyivät pariinkin otteeseen keskeyttäen katsomiskokemuksen. Sen jälkeen vain olin ja tylsistyin. Postilaatikolle menoa harkitsin, mutta lämmityspuiden kantaminen oli ottanut sen verran voimille etten uskaltanut lähteä raahustamaan tien varteen. Jos olisin tiennyt mitä laatikossa on niin olisin vaikka viimeisillä voimillani kontannut vaadittavat 700 metriä!

Heti kun isä rojautti postit pöydälle kirkolta tullessaan, bongasin lehtikasasta pullean kirjekuoren. Postia SNY:ltä? Ehei, vaan postia viime syksyn SNY:ltä!! Toffee-täytesuklaata, pirteä pikku-Myy-kortti, Ihana Pyryharakka-tiskirätti ja kaksi kerää Drops:n Delight-lankaa.

Olo parani huomattavasti pakettia avatessa ja ihmetellessä! Tuo lanka on niin kauniin väristä, että on lähes sääli tehdä siitä mitään. Kerät voisi vaikka kehystää, niin upeita ne ovat!!

Olen otettu, ihmeissäni ja erittäin iloinen yllätyksestä, joten kiitos vielä kerran Jaana!
 PS:Suklaalevy on jo aloitettu...

Mitä, häh?!

Viime päivät olen keskittynyt kuuntelemaan kanssaihmisiäni huolella. Ehei, en ole kokenut valaistumista ja muuttunut Eija Empaattiseksi vaan korvatulehduksen vaivaama oikea korvani on edelleen lukossa enkä kuule sillä paljoakaan tällä hetkellä. Lääkäri sanoi lääkekuuria kirjoittaessaan kuulon palautumisen ennalleen voivan viedä viikkoja. JIPII!!! Lisäksi korvan "lukkiutuminen" vaikeuttaa äänien suunnan  hahmottamista. Parina aamuna vanhusta pissattaessa olen ollut vähällä loikata ojaan koulutaksin ohittaessa meidät. Kuulostaa aivan siltä, että auto tulee suoraan päälle. Ei yhtikäs kiva tunne!
Se hyvä puoli hieman vielä toipilaana olossa on, että sillä voi perustella viikonloppuisin iskevää lorvikataria  :-)

Enhän mä nyt millään voi tehdä yhtikäs mitään, kun olen vasta ollut kipeenä, enhän? Eli eilinen meni lähes pelkästään netissä roikkuessa, neuloessa ja lukiessa.Vaikken eilen "mitään" tehnytkään niin silti tiskipöytä näytti päivän päätteeksi Mount Everestiltä. Lieneekö syynä sitten vuori-ilmiöön täytesämpylät

                                                                ja raparperipiirakka.

Täytesämpylöihin sain ujutettua serkulta saamani kesäkurpitsan. Aurinkokuivattujen tomaattien ja valkosipulituorejuuston kanssa täytteestä tuli aikas hyvää! Laitoin ohjeen Resepti-kirjaan, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Taikina on leseiden ansiosta helppoa käsitellä, joten uskoisin sämpylöiden teon sopivan koko perheen leivontahetkiinkin.

Osallistuin viikolla Sinulle-blogin arvontaan, jossa palkintona tuo ihanainen huivi mikä on Sinulle-blogin kuvassa jonka linkitin sivulleni. Kuvaa klikkaamalla pääsette arvontasivulle. No, arvontaan osallistuttuani aloin miettimään miksei oman blogin kommenttikentässä ole ollenkaan mahdollisuutta anonyymi-kommentointiin. Hetkisen asiaa tutkittuani huomasin, että asetukseni olivat päin kavioeläimen peräpäätä! En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten en ollut tajunnut, että kommentointia voi rajata/vapauttaa mielensä mukaan. No nyt asia on korjattu, joten satunnaisetkin paikalle eksyjät saavat avata sanaisen arkkunsa jos tarvetta ilmenee!

Karhunpoika sairastaa

VAROITUS!!! ALLA OLEVA KIRJOITUS SISÄLTÄÄ MARINAA, KITINÄÄ JA RUIKUTUSTA!
 
Reppanainen on sitten päättänyt tutustua hoidettaviensa maailmaan ihan konkreettisella tavalla. Ja täytyy kyllä todeta ettei ole pikku-ihmisillä helppoa :-(   Menin illalla nukkumaan ihan tyytyväisenä tyttönä. Nenä nyt tietty oli tukossa ja yskitti, mutta eihän se tahtia haittaa. Puoli neljältä se sitten alkoi... heräsin tunteeseen kuin joku kaataisi sulaa lyijyä oikeaan korvaan. Yöunille saikin sen jälkeen vilkuttaa hei-heit. Särkylääke lievensi kipua ehkä 5% . Niinpä sitä sitten vain kärvisteltiin ja odotettiin aamua. Edes aamun tulo ei paljon auttanut, koska lääkärin aika järjestyi vasta yhdeksitoista. Onneksi Maajussi-Rakkaani lähti kuskiksi-tiedä minne olisin päätynyt ilman häntä. Kipu ja paineen tunne korvassa aiheuttavat lievästi huimaavan tunteen, joten yksin olisin varmaan vain päätynyt pyörimään ympyrää johonkin risteyksen. Nyt on onneksi antibiootit kädessä (yksi jo massussakin) ja kahden päivän sairasloma saatu. Korva elää kyllä edelleen omaa elämäänsä: rutisee, vihloo ja "nytkähtelee sisäisesti", mutta jo pelkkä tieto siitä, että lääkekuuri tulee viemään kivun helpottaa hieman oloa. Ja jospa se Buranakin tällä kertaa auttaisi enemmän kuin yöllä!