perjantai 14. joulukuuta 2012

Ajoituksen mestari

Sellainen on minun eilen paljastunut SNY-parini Kristiina!!  Makasin eilen sängyn pohjalla mahataudin uuvuttamana harmitellen ettei ole edes toiveita saada sny-pakettia oloa piristämään. Eihän emolta ollut tullut paketin seurantakoodia. Päivä tuntui todella pitkältä, koska edes lukeminen ei huvittanut. Tällä hetkellä luettavana on Fifty shades-trilogian kakkososa. Kun makaa naama harmaana pahoinvoinnin velloessa vatsassa niin hirveästi ei innosta lukea rakkaudesta ja kuumista tunteista =) niinpä roikuin kännykällä facebookissa ja tarkistin sähköpostini varmaan puolen tunnin välein. Toistuvien "ei uusia viestejä" ilmoitusten jälkeen siellä sitten oli postia Heidi-emolta! Pakettisi on noudettavissa!! Äkkiä pois sähköpostista ja Kullalle soittamaan. Tiesin miehen olevan menossa kirkolle ja onnekseni kerkesin antamaan hänelle pakettikoodin ennen kuin se oli myöhäistä.

Tuskastuttavan parin tunnin odotuksen jälkeen mies ja paketti kiipesivät ullakkokamarin neidon tykö. ratkoin paketin auki huimalla nopeudella ja oih mitä siellä olikaan!!

Tuo pipo on aivan ihana!! Enkä edes aiheuta sillä tuhoa harakoiden suvulle =) Pipo on hämmästyttävän pukeva. Näytän siinä vallan veikeältä! Kuvasta ei erotu langassa olevat paljetit, jotka tuovat sopivasti bling blingiä. Pipo on jo postinhakureissulla tänään koeajettu ja lämpimäksi havaittu. Suurkiitokset!

Eivät nuo patalaput liian pieniä ole. Ehkäpä vien ne töihin, siellä ei oikein ole kunnon patalappuja. Tuosta langasta tykkään myös. Olen tämän syksyn aikana tykästynyt yksivärisiin lankoihin. Sellaiseksi tuo Nostalgiakin varmaan luetaan? Aion sukeltaa syvemmälle palmikoiden ja pitsineuleiden saloihin ja siihen neutraali lanka on omiaan.
Mistä arvasit lähettää minulle Juju-muistikirjan? Minulla PITI olla semmoinen, mutta kun etsiskelin sitä tässä vähän aikaa sitten , niin eipä vaan löytynyt... nyt pitää tallettaa kirja niin että varmasti löytyy kun muistikirjaa tarvitsen.
Suklaata isä kielsi avaamasta ennen kuin entiset ovat syöty. En aio totella. Enhän minä nyt tykkää syödä joka päivä samanlaista suklaata. Sitä paitsi se avonainen suklaalevy ei ole tummaa suklaata, toisin kuin nuo konvehdit. Vain parasta minulle!
 Serviettejä olen sitkeästi laittanut iltapalapöytään koko syksyn. Pientä edistystä koulutuksessa onkin jo havaittavissa. Onneksi nuo sny-paketissa tulleet eivät ole "liian nättejä". Söpöjä kuvioita sisältävien serviettien käyttöaste on vielä aika alhainen... myöskin tuikuille löytyy käyttöä- varsinkin näin joulun aikaan. Olenko oikeassa etteivät nuo muovikuoriset kuumene niin paljon kuin metallikuoriset? Kerran on tuikku roihahtanut kokonaan liekkeihin, joten polttelen niitä hyvin tarkasti vartioiden!

Kiitos SNYnä olosta Kristiina! Olit erinomainen snypari!!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Lämmin henkäys talvisäässä

Hyytävän kylmässä säässä taivalletun kotimatkan jälkeen selasin tapani mukaan ensimmäisenä postin tuvan pöydältä. Kun postin alta pilkotti kortin kulma niin ajattelin sen olevan ensiairut alkavasta joulukorttisesongista. Eipäs vaan ollutkaan! Oli ennakkotiedotus SNY:ltä! Kiitos kortista Snypykkäni! Se piristi ja lämmitti pakkaspäivääni =)
Ihana Muumikortti, jossa teksti "Ystävä-joku joka tietää sinusta kaiken ja sittenkin pitää sinusta." Tuskinpa minusta ihan kaikkea tietää monikaan. Hyvä kun edes itse tunnen itseni!  Olen aika arka paljastamaan itsestäni sitä kaikkein sisintä. Oikeastaan sen kaikkein paljaimman ja valitettavasti myös raadollisimman Eijan on nähnyt vain yksi henkilö- rakkain ja kallein Maajussini <3 Häneltä en pysty peittämään tuntemuksiani. Itseasiassa se tekee oloni turvalliseksi; en ole yksin tapahtui mitä hyvänsä, putoan millaiseen kuoppaan hyvänsä, vaan minulla on rinnallani ihminen joka tarvittaessa pitää minusta huolta ja josta minä saan pitää huolta. Ihminen jonka kanssa voi hassutella ja nauraa ja ennen kaikkea ihminen jonka kanssa voi itkeä tilanteen niin vaatiessa. Kiitos siitä, että olen saanut sinut elämääni Kultaseni!!


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rämpimistä Lumessa

Tykkään huiveista, tykkään helpoista neuleista = tykkään helpoista huiveista! Kammarissani oli poukkoillut viime kevään sny-kierrokselta lähtien Zauberballin lankakerä, joka näytti silmissäni kovin piskuiselta. Silloinen SNY:ni kuitenkin kirjoitti, että langasta voisi tehdä pienen huivin. Aikani asiaa pohdittuani päätin tosiaankin tehdä langasta pienen huivin. Koska kesällä olin tehnyt Lumi-huivin, tiesin mallin pienehköksi- Siispä lunta puikoille!

Ensimmäinen lumihuivini kesällä sujui kuin tanssi. Niinpä lähdin urakkaani innoissani ja pystypäin! Ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä. Huivi tahmoi jo alkumetreillä.
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä etten minä tiedä pimeydestä tuon taivaallista. Nyt olen jo alkanut vetää sanojani takaisin. Ehkä on pimeän ja sateisen syksyn "ansiota", että marraskuu oli kerrassaan hirveä! Olen ollut kireä kuin viulun kieli ja raateluhampaat esillä koko ajan! No, jos on ajatukset sekaisin niin kohta on pitsikaaviokin sekaisin... Kun purin viimeisen kaavion ekaa kerrosta kolmannen kerran niin olin jo luovuttaa. Teki mieli vaan neuloa huivi loppuun, vaikka sitten virheitä täynnä. Se olisi kuitenkin näkynyt lopputuloksessa, joten sitkeästi vaan purkoosia päin ja aivot pinkeinä keskittymisestä kaavio sisulla loppuun!

Sen verran koville huivin teko otti, etten koskenut siihen pariin viikkoon pingotuksen jälkeen. Tänään huivi  tipahti nenän eteen joulukorttivermeitä etsiessä. Pari minuuttia päättelyyn ja tässä se vihdoin on! Tuskien Lumihuivi!