Rämpimistä Lumessa

Tykkään huiveista, tykkään helpoista neuleista = tykkään helpoista huiveista! Kammarissani oli poukkoillut viime kevään sny-kierrokselta lähtien Zauberballin lankakerä, joka näytti silmissäni kovin piskuiselta. Silloinen SNY:ni kuitenkin kirjoitti, että langasta voisi tehdä pienen huivin. Aikani asiaa pohdittuani päätin tosiaankin tehdä langasta pienen huivin. Koska kesällä olin tehnyt Lumi-huivin, tiesin mallin pienehköksi- Siispä lunta puikoille!

Ensimmäinen lumihuivini kesällä sujui kuin tanssi. Niinpä lähdin urakkaani innoissani ja pystypäin! Ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä. Huivi tahmoi jo alkumetreillä.
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä etten minä tiedä pimeydestä tuon taivaallista. Nyt olen jo alkanut vetää sanojani takaisin. Ehkä on pimeän ja sateisen syksyn "ansiota", että marraskuu oli kerrassaan hirveä! Olen ollut kireä kuin viulun kieli ja raateluhampaat esillä koko ajan! No, jos on ajatukset sekaisin niin kohta on pitsikaaviokin sekaisin... Kun purin viimeisen kaavion ekaa kerrosta kolmannen kerran niin olin jo luovuttaa. Teki mieli vaan neuloa huivi loppuun, vaikka sitten virheitä täynnä. Se olisi kuitenkin näkynyt lopputuloksessa, joten sitkeästi vaan purkoosia päin ja aivot pinkeinä keskittymisestä kaavio sisulla loppuun!

Sen verran koville huivin teko otti, etten koskenut siihen pariin viikkoon pingotuksen jälkeen. Tänään huivi  tipahti nenän eteen joulukorttivermeitä etsiessä. Pari minuuttia päättelyyn ja tässä se vihdoin on! Tuskien Lumihuivi!