Sellainen on minun eilen paljastunut SNY-parini Kristiina!! Makasin eilen sängyn pohjalla mahataudin uuvuttamana harmitellen ettei ole edes toiveita saada sny-pakettia oloa piristämään. Eihän emolta ollut tullut paketin seurantakoodia. Päivä tuntui todella pitkältä, koska edes lukeminen ei huvittanut. Tällä hetkellä luettavana on Fifty shades-trilogian kakkososa. Kun makaa naama harmaana pahoinvoinnin velloessa vatsassa niin hirveästi ei innosta lukea rakkaudesta ja kuumista tunteista =) niinpä roikuin kännykällä facebookissa ja tarkistin sähköpostini varmaan puolen tunnin välein. Toistuvien "ei uusia viestejä" ilmoitusten jälkeen siellä sitten oli postia Heidi-emolta! Pakettisi on noudettavissa!! Äkkiä pois sähköpostista ja Kullalle soittamaan. Tiesin miehen olevan menossa kirkolle ja onnekseni kerkesin antamaan hänelle pakettikoodin ennen kuin se oli myöhäistä.
Tuskastuttavan parin tunnin odotuksen jälkeen mies ja paketti kiipesivät ullakkokamarin neidon tykö. ratkoin paketin auki huimalla nopeudella ja oih mitä siellä olikaan!!
Tuo pipo on aivan ihana!! Enkä edes aiheuta sillä tuhoa harakoiden suvulle =) Pipo on hämmästyttävän pukeva. Näytän siinä vallan veikeältä! Kuvasta ei erotu langassa olevat paljetit, jotka tuovat sopivasti bling blingiä. Pipo on jo postinhakureissulla tänään koeajettu ja lämpimäksi havaittu. Suurkiitokset!
Eivät nuo patalaput liian pieniä ole. Ehkäpä vien ne töihin, siellä ei oikein ole kunnon patalappuja. Tuosta langasta tykkään myös. Olen tämän syksyn aikana tykästynyt yksivärisiin lankoihin. Sellaiseksi tuo Nostalgiakin varmaan luetaan? Aion sukeltaa syvemmälle palmikoiden ja pitsineuleiden saloihin ja siihen neutraali lanka on omiaan.
Mistä arvasit lähettää minulle Juju-muistikirjan? Minulla PITI olla semmoinen, mutta kun etsiskelin sitä tässä vähän aikaa sitten , niin eipä vaan löytynyt... nyt pitää tallettaa kirja niin että varmasti löytyy kun muistikirjaa tarvitsen.
Suklaata isä kielsi avaamasta ennen kuin entiset ovat syöty. En aio totella. Enhän minä nyt tykkää syödä joka päivä samanlaista suklaata. Sitä paitsi se avonainen suklaalevy ei ole tummaa suklaata, toisin kuin nuo konvehdit. Vain parasta minulle!
Serviettejä olen sitkeästi laittanut iltapalapöytään koko syksyn. Pientä edistystä koulutuksessa onkin jo havaittavissa. Onneksi nuo sny-paketissa tulleet eivät ole "liian nättejä". Söpöjä kuvioita sisältävien serviettien käyttöaste on vielä aika alhainen... myöskin tuikuille löytyy käyttöä- varsinkin näin joulun aikaan. Olenko oikeassa etteivät nuo muovikuoriset kuumene niin paljon kuin metallikuoriset? Kerran on tuikku roihahtanut kokonaan liekkeihin, joten polttelen niitä hyvin tarkasti vartioiden!
Kiitos SNYnä olosta Kristiina! Olit erinomainen snypari!!
perjantai 14. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Lämmin henkäys talvisäässä
Hyytävän kylmässä säässä taivalletun kotimatkan jälkeen selasin tapani mukaan ensimmäisenä postin tuvan pöydältä. Kun postin alta pilkotti kortin kulma niin ajattelin sen olevan ensiairut alkavasta joulukorttisesongista. Eipäs vaan ollutkaan! Oli ennakkotiedotus SNY:ltä! Kiitos kortista Snypykkäni! Se piristi ja lämmitti pakkaspäivääni =)
Ihana Muumikortti, jossa teksti "Ystävä-joku joka tietää sinusta kaiken ja sittenkin pitää sinusta." Tuskinpa minusta ihan kaikkea tietää monikaan. Hyvä kun edes itse tunnen itseni! Olen aika arka paljastamaan itsestäni sitä kaikkein sisintä. Oikeastaan sen kaikkein paljaimman ja valitettavasti myös raadollisimman Eijan on nähnyt vain yksi henkilö- rakkain ja kallein Maajussini <3 Häneltä en pysty peittämään tuntemuksiani. Itseasiassa se tekee oloni turvalliseksi; en ole yksin tapahtui mitä hyvänsä, putoan millaiseen kuoppaan hyvänsä, vaan minulla on rinnallani ihminen joka tarvittaessa pitää minusta huolta ja josta minä saan pitää huolta. Ihminen jonka kanssa voi hassutella ja nauraa ja ennen kaikkea ihminen jonka kanssa voi itkeä tilanteen niin vaatiessa. Kiitos siitä, että olen saanut sinut elämääni Kultaseni!!
Ihana Muumikortti, jossa teksti "Ystävä-joku joka tietää sinusta kaiken ja sittenkin pitää sinusta." Tuskinpa minusta ihan kaikkea tietää monikaan. Hyvä kun edes itse tunnen itseni! Olen aika arka paljastamaan itsestäni sitä kaikkein sisintä. Oikeastaan sen kaikkein paljaimman ja valitettavasti myös raadollisimman Eijan on nähnyt vain yksi henkilö- rakkain ja kallein Maajussini <3 Häneltä en pysty peittämään tuntemuksiani. Itseasiassa se tekee oloni turvalliseksi; en ole yksin tapahtui mitä hyvänsä, putoan millaiseen kuoppaan hyvänsä, vaan minulla on rinnallani ihminen joka tarvittaessa pitää minusta huolta ja josta minä saan pitää huolta. Ihminen jonka kanssa voi hassutella ja nauraa ja ennen kaikkea ihminen jonka kanssa voi itkeä tilanteen niin vaatiessa. Kiitos siitä, että olen saanut sinut elämääni Kultaseni!!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Rämpimistä Lumessa
Tykkään huiveista, tykkään helpoista neuleista = tykkään helpoista huiveista! Kammarissani oli poukkoillut viime kevään sny-kierrokselta lähtien Zauberballin lankakerä, joka näytti silmissäni kovin piskuiselta. Silloinen SNY:ni kuitenkin kirjoitti, että langasta voisi tehdä pienen huivin. Aikani asiaa pohdittuani päätin tosiaankin tehdä langasta pienen huivin. Koska kesällä olin tehnyt Lumi-huivin, tiesin mallin pienehköksi- Siispä lunta puikoille!
Ensimmäinen lumihuivini kesällä sujui kuin tanssi. Niinpä lähdin urakkaani innoissani ja pystypäin! Ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä. Huivi tahmoi jo alkumetreillä.
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä etten minä tiedä pimeydestä tuon taivaallista. Nyt olen jo alkanut vetää sanojani takaisin. Ehkä on pimeän ja sateisen syksyn "ansiota", että marraskuu oli kerrassaan hirveä! Olen ollut kireä kuin viulun kieli ja raateluhampaat esillä koko ajan! No, jos on ajatukset sekaisin niin kohta on pitsikaaviokin sekaisin... Kun purin viimeisen kaavion ekaa kerrosta kolmannen kerran niin olin jo luovuttaa. Teki mieli vaan neuloa huivi loppuun, vaikka sitten virheitä täynnä. Se olisi kuitenkin näkynyt lopputuloksessa, joten sitkeästi vaan purkoosia päin ja aivot pinkeinä keskittymisestä kaavio sisulla loppuun!
Sen verran koville huivin teko otti, etten koskenut siihen pariin viikkoon pingotuksen jälkeen. Tänään huivi tipahti nenän eteen joulukorttivermeitä etsiessä. Pari minuuttia päättelyyn ja tässä se vihdoin on! Tuskien Lumihuivi!
Ensimmäinen lumihuivini kesällä sujui kuin tanssi. Niinpä lähdin urakkaani innoissani ja pystypäin! Ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä. Huivi tahmoi jo alkumetreillä.
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä etten minä tiedä pimeydestä tuon taivaallista. Nyt olen jo alkanut vetää sanojani takaisin. Ehkä on pimeän ja sateisen syksyn "ansiota", että marraskuu oli kerrassaan hirveä! Olen ollut kireä kuin viulun kieli ja raateluhampaat esillä koko ajan! No, jos on ajatukset sekaisin niin kohta on pitsikaaviokin sekaisin... Kun purin viimeisen kaavion ekaa kerrosta kolmannen kerran niin olin jo luovuttaa. Teki mieli vaan neuloa huivi loppuun, vaikka sitten virheitä täynnä. Se olisi kuitenkin näkynyt lopputuloksessa, joten sitkeästi vaan purkoosia päin ja aivot pinkeinä keskittymisestä kaavio sisulla loppuun!
Sen verran koville huivin teko otti, etten koskenut siihen pariin viikkoon pingotuksen jälkeen. Tänään huivi tipahti nenän eteen joulukorttivermeitä etsiessä. Pari minuuttia päättelyyn ja tässä se vihdoin on! Tuskien Lumihuivi!
torstai 29. marraskuuta 2012
Paljastavia herkkuja
Olin alkuviikon pois kotoa ja eilen kun kotiuduin niin kotona minua odotti pakettikortti. Osoite oli vanha tuttu Vantaan osoite, joten Salaiselta jouluystävältähän se oli!
Tänä aamuna minulla oli muutakin asiaa postiin, joten tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pikku-E:n kanssa postissa käytiin paketteja viemässä ja hakemassa pikkuveljen uinaillessa autossa. Erityiskiitos postin tädille, joka kantoi paketin autoon <3 pikkumieheen iski ujo ja halipula, joten käteni ja sylini olivat täynnä =)
Paketti piti aukaista heti hoitoon päästyä. Olin itsekin utelias ja niin olivat pojatkin.
Ensin laatikosta paljastui kaunis peltilaatikko..
ja kannen avauduttua alkoikin kova kinuaminen!
Eli laatikko oli pullollaan geisha dark-konvehteja! Kyllähän niistä maistiaiset otettiin- pariinkin otteeseen. Lisäksi oli kaksi kivaa joulu-tikkaria; Maajussille isompi ja minulle tuo pienempi =) joulupukkitarroja korttitehtailuun, koristepyykkipoikia sekä kaksi joulupukkikoristetta. Varsinkin tuo Mäenlaskija-Pukki on aivan ihana!!
Salaisekseni paljastui Jouluäippä X 2! Hyvin olet osannut minua ilahduttaa =) nytkin oli niin nappiin osunut paketti ja niin ajankohtainen! Töissä opetellaan pottailua ja hyvin sujuneesta suorituksesta saa kakkasuklaan. Suklaat olivatkin jo kovin vähissä ja harmittelin aamulla hoitoon palatessa etten ollut muistanut ostaa täydennystä. Nyt saammekin lähettämistäsi suklaista lisäkannustimia pikkupojille!! Kiitos!
Tänä aamuna minulla oli muutakin asiaa postiin, joten tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pikku-E:n kanssa postissa käytiin paketteja viemässä ja hakemassa pikkuveljen uinaillessa autossa. Erityiskiitos postin tädille, joka kantoi paketin autoon <3 pikkumieheen iski ujo ja halipula, joten käteni ja sylini olivat täynnä =)
Paketti piti aukaista heti hoitoon päästyä. Olin itsekin utelias ja niin olivat pojatkin.
Ensin laatikosta paljastui kaunis peltilaatikko..
ja kannen avauduttua alkoikin kova kinuaminen!
Eli laatikko oli pullollaan geisha dark-konvehteja! Kyllähän niistä maistiaiset otettiin- pariinkin otteeseen. Lisäksi oli kaksi kivaa joulu-tikkaria; Maajussille isompi ja minulle tuo pienempi =) joulupukkitarroja korttitehtailuun, koristepyykkipoikia sekä kaksi joulupukkikoristetta. Varsinkin tuo Mäenlaskija-Pukki on aivan ihana!!
Salaisekseni paljastui Jouluäippä X 2! Hyvin olet osannut minua ilahduttaa =) nytkin oli niin nappiin osunut paketti ja niin ajankohtainen! Töissä opetellaan pottailua ja hyvin sujuneesta suorituksesta saa kakkasuklaan. Suklaat olivatkin jo kovin vähissä ja harmittelin aamulla hoitoon palatessa etten ollut muistanut ostaa täydennystä. Nyt saammekin lähettämistäsi suklaista lisäkannustimia pikkupojille!! Kiitos!
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Kurkistus kumppareihin
Tämän hetkinen pääkäsityö on Lumihuivi Zauberball:ista. Helppoakaan pitsikaaviota ei kuitenkaan tehdä töissä tai edes kotona silloin kun pinkit ( ei mulla voi HARMAITA aivosoluja olla) aivosolut airobickaavat ympäri päänuppia. Siispä tarvitsen aina rinnalle välipalakäsityön, jota voi tehdä ilman yhden yhtäkään aivosolua.
Kun aloitin Lumi-huivia, niin mietin mitä ihmettä sen rinnalle ottaisin. Sitten katse osui pakastimen päällä tönöttävään lokakuun SNY-pakettiin ja sen nostalgia-lankaan. Lanka olisi mahdollistanut kikkailunkin, mutta oli kuitenkin sen verran hyvän näköistä, että sopi käytettäväksi myös ihan perussukkiin. Langan sävy oli jotenkin metsäinen ja ulkoilmaan sopiva. Niinpä päätin tehdä Maajussille tissinkoittelusukat. Siis työsukat navetalle.
Aivan ei yhdestä snykerästä tullut isolle miehelle sukkia vaan jouduin ostamaan lähikaupasta lisää lankaa. Olis saanut jäädä ostamatta. Tähän asti olen säästynyt Novitan lankojen laatuongelmista, mutta nyt niihin törmäsin. Kyllähän vyötteessä solmuista varoitetaan, mutta kolme solmua ennen kuin vartta oli neulottu kymmentä senttiä! Se alkoi jo olla kipurajalla. Jos neljäs solmu olisi tullut niin sitten lanka olisi lähtenyt takaisin tehtaalle. Solmua ei kuitenkaan näkynyt vaan sukat tulivat valmiiksi viikko sitten. Tämän viikon ovat jo olleet mukana nelijalkaneitojen hoitosessioissa =)
Kun aloitin Lumi-huivia, niin mietin mitä ihmettä sen rinnalle ottaisin. Sitten katse osui pakastimen päällä tönöttävään lokakuun SNY-pakettiin ja sen nostalgia-lankaan. Lanka olisi mahdollistanut kikkailunkin, mutta oli kuitenkin sen verran hyvän näköistä, että sopi käytettäväksi myös ihan perussukkiin. Langan sävy oli jotenkin metsäinen ja ulkoilmaan sopiva. Niinpä päätin tehdä Maajussille tissinkoittelusukat. Siis työsukat navetalle.
Aivan ei yhdestä snykerästä tullut isolle miehelle sukkia vaan jouduin ostamaan lähikaupasta lisää lankaa. Olis saanut jäädä ostamatta. Tähän asti olen säästynyt Novitan lankojen laatuongelmista, mutta nyt niihin törmäsin. Kyllähän vyötteessä solmuista varoitetaan, mutta kolme solmua ennen kuin vartta oli neulottu kymmentä senttiä! Se alkoi jo olla kipurajalla. Jos neljäs solmu olisi tullut niin sitten lanka olisi lähtenyt takaisin tehtaalle. Solmua ei kuitenkaan näkynyt vaan sukat tulivat valmiiksi viikko sitten. Tämän viikon ovat jo olleet mukana nelijalkaneitojen hoitosessioissa =)
Tunnisteet:
Kulta,
käsityöt,
langat,
neulominen,
SNY
perjantai 9. marraskuuta 2012
Paperitehtaalla
Sunnuntaina on isäinpäivä ja lapset kautta maan ovat väkertäneet kieli keskellä suuta isillle, ukeille ja papoille kortteja. Niin myös me rivitalolla. Metrijengin miespuoliset jäsenet ovat vielä niin pieniä, että askarteluista tahtoo tulla enemmänkin hoitotädin kuin itse askartelijan tekemiä. Niinpä pohdin kovasti miten lapsoset saisi enemmän osallistumaan kortin tekoon niin että kortti ihan aidosti olisi lapsen itsensä tekemä? Mitä pienetkin lapset osaavat tehdä? Repiä! Mitä lapset rakastavat? Vettä! Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistetään niin pistetään metriset repimään vessapaperia veteen =)
Sitten paperimössön kimppuun iski suuri suristaja sauvasekoittimen kanssa ja teki puurosta velliä. Olin aikaisemmin viime viikolla maanitellut Maajussin tekemään meille viiran hyttysverkosta ja rimanpätkistä. Kun tietää miehen pedantin luonteen niin voin vain kuvitella miten hartaasti ja huolella viiraa on äherretty <3
Otin yhden lapsen kerrallaan pesuvadin äärelle muiden räpsiessä sillä aikaa kuvia toisistaan, leluista ja kirjoista kamerallani. Neitejä ei tarvinnut kuin opastaa, mutta pikku-ukkojen kanssa nostettiin ja "pissatettiin" viira yhdessä. Tässä pikku-Duudsoni (2,5v) työntouhussa. Kuvan otti isosisko neiti Duudsoni.
Kun paperi oli kipattu pyyhkeen päälle valumaan niin lapset saivat valita kirjan välissä prässätyistä kukista ja lehdistä mieleisensä koristeet korttipaperiin.
Viikonlopun aikana paperit kuivuivat ja tällä viikolla oli lopputyöstön aika. Lapset liimasivat itse isi/iskä tarrakirjaimista paperiin ja kortin taustapuolelle liimattiin kartonki mihin sitten tuli onnentoivotukset ja lapsen nimi.
Tuloksena lapsen alusta asti itse tekemä ja taatusti ainutlaatuinen isänpäiväkortti!
Sitten paperimössön kimppuun iski suuri suristaja sauvasekoittimen kanssa ja teki puurosta velliä. Olin aikaisemmin viime viikolla maanitellut Maajussin tekemään meille viiran hyttysverkosta ja rimanpätkistä. Kun tietää miehen pedantin luonteen niin voin vain kuvitella miten hartaasti ja huolella viiraa on äherretty <3
Otin yhden lapsen kerrallaan pesuvadin äärelle muiden räpsiessä sillä aikaa kuvia toisistaan, leluista ja kirjoista kamerallani. Neitejä ei tarvinnut kuin opastaa, mutta pikku-ukkojen kanssa nostettiin ja "pissatettiin" viira yhdessä. Tässä pikku-Duudsoni (2,5v) työntouhussa. Kuvan otti isosisko neiti Duudsoni.
Kun paperi oli kipattu pyyhkeen päälle valumaan niin lapset saivat valita kirjan välissä prässätyistä kukista ja lehdistä mieleisensä koristeet korttipaperiin.
Viikonlopun aikana paperit kuivuivat ja tällä viikolla oli lopputyöstön aika. Lapset liimasivat itse isi/iskä tarrakirjaimista paperiin ja kortin taustapuolelle liimattiin kartonki mihin sitten tuli onnentoivotukset ja lapsen nimi.
Tuloksena lapsen alusta asti itse tekemä ja taatusti ainutlaatuinen isänpäiväkortti!
torstai 8. marraskuuta 2012
Vihdoinkin!
Kylläpäs tuntuu hyvälle olla taas täällä!! Pesänreuna ja muiden blogeissa pyöriminen ovat tulleet niin kiinteäksi osaksi elämää, että lähes kahden viikon tauko otti koville =(
Entinen tietokoneeni siis heittäytyi aivokuolleeksi toissapyhänä. Mutta nyt on uusi ja hehkeä vekotin hyppysissä ja elämä voi taas jatkua normaalirataansa!
Yksi piristysruiske atk-paastoni keskelle tuli maanantaina, kun Rakkaani, Kultaseni ajoi työmatkansa mutkan kautta suoraan ja kävi hakemassa minulle marraskuun SNY-paketin.
SNYpykkäni oli valinnut marraskuun piristyspaketin teemaksi Muumit <3 En nyt muista mitä kirjoitin SNY-kierroksen ilmoittautumislomakkeeseen, mutta juuri Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat ne kaikkein läheisimmät muumit minulle! Niinpä Nuuskamuikkustyynyliina ja -kortti upposivat täysillä.
Metrisiin taas upposivat nuo lähettämäsi rusinat =) Hoidosta puuttuivat maanantaina ns. Duudsonit ja jouduin pistämään osan rusinapakkauksista piiloon heitä varten. Muuten rusinoita ei olisi varmasti riittänyt seuraavalle päivälle! Myös tuon kakkupalapyyhkeen hoidokkini takavarikoivat leikkeihinsä.
Tuo Pikku-Myy-tee aiheutti suurta hupia minulle ja Maajussille! Kyllä minä tiedän! Miten täydellinen nimi teelle se onkaan. Lisäksi myyn asento oli jotensakin tuttu =) katseltiin viikoloppuna vanhoja valokuvia ja useammassakin pikku-Reppanaista esittävässä kuvassa on kädet juuri noin lanteilla!
Kiitos myös Joulupuu-langasta! Värit ovat niin minua ja tietenkin kaikki missä mainitaan sana Joulu saa mielen iloiseksi. =D
Kurjaa kun ensikuussa on jo paljastuspaketin vuoro! Tämä Snynnyily on niin hauskaa, että lopun läheneminen vetää mielen haikeaksi...
Entinen tietokoneeni siis heittäytyi aivokuolleeksi toissapyhänä. Mutta nyt on uusi ja hehkeä vekotin hyppysissä ja elämä voi taas jatkua normaalirataansa!
Yksi piristysruiske atk-paastoni keskelle tuli maanantaina, kun Rakkaani, Kultaseni ajoi työmatkansa mutkan kautta suoraan ja kävi hakemassa minulle marraskuun SNY-paketin.
SNYpykkäni oli valinnut marraskuun piristyspaketin teemaksi Muumit <3 En nyt muista mitä kirjoitin SNY-kierroksen ilmoittautumislomakkeeseen, mutta juuri Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat ne kaikkein läheisimmät muumit minulle! Niinpä Nuuskamuikkustyynyliina ja -kortti upposivat täysillä.
Metrisiin taas upposivat nuo lähettämäsi rusinat =) Hoidosta puuttuivat maanantaina ns. Duudsonit ja jouduin pistämään osan rusinapakkauksista piiloon heitä varten. Muuten rusinoita ei olisi varmasti riittänyt seuraavalle päivälle! Myös tuon kakkupalapyyhkeen hoidokkini takavarikoivat leikkeihinsä.
Tuo Pikku-Myy-tee aiheutti suurta hupia minulle ja Maajussille! Kyllä minä tiedän! Miten täydellinen nimi teelle se onkaan. Lisäksi myyn asento oli jotensakin tuttu =) katseltiin viikoloppuna vanhoja valokuvia ja useammassakin pikku-Reppanaista esittävässä kuvassa on kädet juuri noin lanteilla!
Kiitos myös Joulupuu-langasta! Värit ovat niin minua ja tietenkin kaikki missä mainitaan sana Joulu saa mielen iloiseksi. =D
Kurjaa kun ensikuussa on jo paljastuspaketin vuoro! Tämä Snynnyily on niin hauskaa, että lopun läheneminen vetää mielen haikeaksi...
maanantai 5. marraskuuta 2012
Maajussi raportoi
Eipäs olisi jokuaika sitten uskonut että, tännekin sitä kirjoitellaan mutta kaikki on näköjään mahdollista! Syynä on odottamaton Oman kullan läppärin ns.totaalinen tilttaus eli kyseinen laite sanoi työsopimuksensa irti.Uutta laitetta odotellessa lupasin pitää pienen bloginpäivitys session.Elikkäs SNY:lle sellaisia terveisiä ettäs paketti noudettiin tänään postista ja metrikerholaiset pistivät jo osan paketin sisällöstä parempiin suihin!Eipä tässä sitten muuta kuin,terveisiä kaikille Pesän reunaa lukeville ja tietenkin tätä blogia pitävälle Murulle erityisesti!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Kiduttavaa odotusta kurssilla
Torstaina postin joukossa oli pakettikortti. Hetken mietin mikä se on, mutta sitten päättelin sen olevan toinen salainen joulupakettini. Perjantaina en kirkolla käynyt, mutta eilen oli kunnan työntekijöilleen järjestämä ea1-koulutus kirjastolla. Ruokatunnilla kipaisin nopeasti Tavara-aitassa ja sitten kärvistelemään! Voi miten olisikaan tehnyt mieli ratkoa paketti auki heti paikalla!!! En kuitenkaan halunnut levittää tavaroitani ympäriinsä. Olisin kuitenkin pudotellut ja unohdellut puolet tavaroista... kurssin jälkeen piti vielä tehdä ruokaostokset ennen kotiin pääsyä. Mutta sitten se vihdoin tapahtui. Olin kotona ja pääsin lupaavasti kolisevan laatikon kimppuun.
Tälläkin kertaa paketissa oli vaikka mitä =)
Tarroja montaa eri sorttia! Niille aina löytyy käyttöä. Hopealametta, sitä meillä ei ole ikinä ollutkaan.
Hauska puinen tonttutyttö ja ihanan rouhea jonkinlaisista oksista pujoteltu kuusi. Sekä porokuvioisia servettejä. Mitenhän minä saisin miesväen noihin servetteihin tottumaan? Minusta ne olisivat kiva lisä iltapalakattaukseen, mutta kun... ei niitä kukaan käytä!!! Ainakin Maajussin mielestä kaikki tähän astiset servetit ovat olleet niin nättejä ettei niihin voi suutaan pyyhkiä *huokaus* no jos ne olisivat rumia niin sitten taas mulla ei antaisi sielu periksi laittaa niitä pöytään =)
Älä sinä joulutonttuseni stressaa pakettien sisällöstä! Minä tykkään niin monenlaisista asioista, että en usko ilahduttamiseni olevan vaikeaa!
Tälläkin kertaa paketissa oli vaikka mitä =)
Tarroja montaa eri sorttia! Niille aina löytyy käyttöä. Hopealametta, sitä meillä ei ole ikinä ollutkaan.
Hauska puinen tonttutyttö ja ihanan rouhea jonkinlaisista oksista pujoteltu kuusi. Sekä porokuvioisia servettejä. Mitenhän minä saisin miesväen noihin servetteihin tottumaan? Minusta ne olisivat kiva lisä iltapalakattaukseen, mutta kun... ei niitä kukaan käytä!!! Ainakin Maajussin mielestä kaikki tähän astiset servetit ovat olleet niin nättejä ettei niihin voi suutaan pyyhkiä *huokaus* no jos ne olisivat rumia niin sitten taas mulla ei antaisi sielu periksi laittaa niitä pöytään =)
Älä sinä joulutonttuseni stressaa pakettien sisällöstä! Minä tykkään niin monenlaisista asioista, että en usko ilahduttamiseni olevan vaikeaa!
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Sunnuntai-puuhia
Minä olen pitänyt ihan leppostelu-viikonlopun =) ensi lauantai menee ensiapu-koulutuksessa, samaten 10.11 joten pitää nyt nautiskella normaaliviikonlopuista kun voi.
Leppostelun lomassa olen vähän leiponut ja väsäillyt syksyä niin sisälle kuin uloskin.
Joskus, yli kymmenen vuotta sitten, oli aikakausilehdessä ohje, jossa rakennettiin isoon jalalliseen lasimaljaan kanervista asetelma. Jättiläisen konjakkilasia minulla ei ole, enkä hurrikaanilyhtyäkään hennonut kesällä ostaa. Siispä aitasta vanha lasipurkki ja toimeen! Hiekkaa pummin rakkaltani, kivet ovat Finnmarin ostokiviä ja jäkälä lähimetsästä. Lopputulos näyttää sitten tältä!
Rappuset saivat koristuksekseen kulhollisen "ruusuja". Ohje on Maalla-lehden numerosta 6/12
1: Taita vaahteranlehti keskeltä niin, että terävä lehden kärki asettuu varren kohdalle. Varrennypykän voit poistaa. Jätä taitoskohta pyöreäksi, älä nuuttaa litteäksi!
2: Pyöritä lehti rullaksi toisesta reunasta. Taitoskohta asettuu kukan kärkeen. tästä tulee kukan keskusta.
3:Taivuta toinen lehti keskeltä samalla tavalla ja asettele se ensimmäisen rulaltun lehden ympärille.
4: Lisäile lehtiä, kunnes näyttää hyvältä. Sido ruusu kasaan rautalangalla tyvipäästä.
5: Erottele ruusun terälehtiä hieman irralleen, jotta saat ruususta hyvän näköisen. Voit jo rullatessasi taivuttaa lehtiä enemmän ruusun muotoon.
6: Kestävämpiä ruusuja saat kun suihkautat valmiiden ruusujen päälle hiuslakkaa suojaamaan haalistumiselta.
Harmi vain ettei puutarhasta löytynyt kuin keltaisia lehtiä! Hauskempaa vaahteranlehtien kanssa puuhailu tuossa muodossa on kuin haravanvarressa heiluminen!
Leppostelun lomassa olen vähän leiponut ja väsäillyt syksyä niin sisälle kuin uloskin.
Joskus, yli kymmenen vuotta sitten, oli aikakausilehdessä ohje, jossa rakennettiin isoon jalalliseen lasimaljaan kanervista asetelma. Jättiläisen konjakkilasia minulla ei ole, enkä hurrikaanilyhtyäkään hennonut kesällä ostaa. Siispä aitasta vanha lasipurkki ja toimeen! Hiekkaa pummin rakkaltani, kivet ovat Finnmarin ostokiviä ja jäkälä lähimetsästä. Lopputulos näyttää sitten tältä!
Rappuset saivat koristuksekseen kulhollisen "ruusuja". Ohje on Maalla-lehden numerosta 6/12
1: Taita vaahteranlehti keskeltä niin, että terävä lehden kärki asettuu varren kohdalle. Varrennypykän voit poistaa. Jätä taitoskohta pyöreäksi, älä nuuttaa litteäksi!
2: Pyöritä lehti rullaksi toisesta reunasta. Taitoskohta asettuu kukan kärkeen. tästä tulee kukan keskusta.
3:Taivuta toinen lehti keskeltä samalla tavalla ja asettele se ensimmäisen rulaltun lehden ympärille.
4: Lisäile lehtiä, kunnes näyttää hyvältä. Sido ruusu kasaan rautalangalla tyvipäästä.
5: Erottele ruusun terälehtiä hieman irralleen, jotta saat ruususta hyvän näköisen. Voit jo rullatessasi taivuttaa lehtiä enemmän ruusun muotoon.
6: Kestävämpiä ruusuja saat kun suihkautat valmiiden ruusujen päälle hiuslakkaa suojaamaan haalistumiselta.
Harmi vain ettei puutarhasta löytynyt kuin keltaisia lehtiä! Hauskempaa vaahteranlehtien kanssa puuhailu tuossa muodossa on kuin haravanvarressa heiluminen!
maanantai 15. lokakuuta 2012
Puikotusta pikkuväelle
Minulla on yleensä aina neule laukussa ja jos on äärimmäisen rauhallinen hetki tai hoidossa vain päiväunisia jätkänpätkiä niin kaivan kutimen esiin ja alan kilkutella. Metriset siis tietävät ja tiedostavat että Eija neuloo. Ensimmäisen hoitovuoden aikana virkkasin neideille pinkit röyhelökaulahuivit, mutta muuta en ole hoidokeille tähän mennessä tehnyt. Kesällä neuloin töissä WingsPan-huivia ja toinen "isoista pojista" halusi sovittaa huivia. Hymy oli leveä huivin sisään kietoutuneella natiaisella ja ilmeisesti huiviasia jäi hautumaan pieneen päähän, koska joku aika sitten sain pyynnön. Tahtoisin huivin. Voisitko Eija tehdä minulle huivin? Samalla herra kyhnäsi kyljessä nojaillen minuun ja pistäen peliin kaiken hurmaustaitonsa =)
Itse en tykännyt lapsena kaulaliinoista tipan vertaa enkä tiedä muutenkaan lapsosia jotka olisivat liittyneet kaulahuivien fan-clubiin. Siksi ehdotinkin huivin tilaajalle kelpaisiko kauluri. Väritoiveita en kysynyt- ihan aikuisten mielenrauhan vuoksi. Vastaus olisi ollut kuitenkin: Tahtoisin pinkin. Tahdoin kuitenkin noudattaa edes jossain määrin pikkumiehen värimaailmaa ja koska halusin kaulurin olevan mahdollisimman ohut ja huomaamaton niin langaksi valikoitui viime kevään Sny-kierroksella saamani Regian Lace-lanka.
Hieman lanka minut yllätti. Neuletuntuma oli hyvin Polkumainen. Ihan niin vaikeaa yhteiselomme ei ollut kuin mitä ensikosketukseni Polun kanssa, mutta samanlaista sykerrystä Lace teki neuloessa. Jossakin kaulurin puolivälissä sykkyrät yht'äkkiä sitten katosivat ja ymmärsin miten tuollaista siansaparo-lankaa pitää neuloa. Huolettomasti ja turhia hinkkailematta! Ehkäpä uskaltaudun joskus kaivamaan ullakon kätköistä sinne piiloutuneen Polkukeränkin tämän ahaa-elämyksen myötä...
Päätin saada kaulurin valmiiksi ennen uutta hoitoviikkoa ja niin sainkin. Tingalle kyllä meni, langanpäät päättelin vasta tänä aamuna. Vielä tänään kauluri ei ulos mennyt, sen verran lämminverinen uusi omistaja on. Sen sijaan muutamaan otteeseen päivän mittaan piti kyllä tarkistaa "kuka teki minulle kaulurin? Eija teki"
Itse en tykännyt lapsena kaulaliinoista tipan vertaa enkä tiedä muutenkaan lapsosia jotka olisivat liittyneet kaulahuivien fan-clubiin. Siksi ehdotinkin huivin tilaajalle kelpaisiko kauluri. Väritoiveita en kysynyt- ihan aikuisten mielenrauhan vuoksi. Vastaus olisi ollut kuitenkin: Tahtoisin pinkin. Tahdoin kuitenkin noudattaa edes jossain määrin pikkumiehen värimaailmaa ja koska halusin kaulurin olevan mahdollisimman ohut ja huomaamaton niin langaksi valikoitui viime kevään Sny-kierroksella saamani Regian Lace-lanka.
Hieman lanka minut yllätti. Neuletuntuma oli hyvin Polkumainen. Ihan niin vaikeaa yhteiselomme ei ollut kuin mitä ensikosketukseni Polun kanssa, mutta samanlaista sykerrystä Lace teki neuloessa. Jossakin kaulurin puolivälissä sykkyrät yht'äkkiä sitten katosivat ja ymmärsin miten tuollaista siansaparo-lankaa pitää neuloa. Huolettomasti ja turhia hinkkailematta! Ehkäpä uskaltaudun joskus kaivamaan ullakon kätköistä sinne piiloutuneen Polkukeränkin tämän ahaa-elämyksen myötä...
Päätin saada kaulurin valmiiksi ennen uutta hoitoviikkoa ja niin sainkin. Tingalle kyllä meni, langanpäät päättelin vasta tänä aamuna. Vielä tänään kauluri ei ulos mennyt, sen verran lämminverinen uusi omistaja on. Sen sijaan muutamaan otteeseen päivän mittaan piti kyllä tarkistaa "kuka teki minulle kaulurin? Eija teki"
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Sidoksissa
Joskus aikoinani nuorena ja välillä joutilaana extraaja-tyttösenä väsäsin syksyisin kransseja ja ainakin kahtena vuonna aitan kongille havuköynnökset. Sitten salaatit ja raasteet kidnappasivat minut vuosikausiksi ja kaikki ylimääräinen höpertäminen oli pakko unohtaa. Vaikka pääsinkin pakenemaan salaattien kiireisestä maailmasta, niin sisäinen floristini jäi nukkumaan ruususen untaan.
Minun tapananihan on hirveästi suunnitella kaikenlaista (mutta mitään en aikaiseksi saa...). Niinpä niitä kranssejakin olen suunnitellut sen seitsemän kertaa. Varsinkin kun suuresti rakastamissani "unelmointi"-lehdissä on kuvia vaikka minkälaisista ihanuuksista. Heikkona hetkenä tulin sitten luvanneeksi Maajussille kranssin puolukanvarvuista. Ostatin miehellä chili-palkojakin kranssia varten.
Sen verran suuri kannustin omalle Kullalle ja Äiteelle tekeminen on, että tänä aamuna vetäisin kumpparit jalkaan, pipon korville ja painuin metsään. Roskakassillinen puolukanvarpuja saaliina läsähdin istumaan tunniksi tuvan hellan eteen harrastamaan sidontaleikkejä. Kranssipohjaa sitoessa koin samalla jonkinlaisen valaistumisen. Kaukanahan minä oikeasta floristista olen, mutta tajusin ettei sillä ole pätkänkään väliä!! Mitä sitten vaikka kranssit ovat epätasaisia eikä koristeetkaan ole millin tarkasti saman matkan päässä toisistaan. Saan minä niitä silti tehdä ja tulos on just minun näköinen!
Pohjan valmistuttua kuskailin hieman miekkostani ja samalla hain Maajussin kotoa koristeomenoita kranssin viimeistelyyn. Ukko traktoria hakemaan ja Ompulla kaahaten liimailemaan omenoita. Pohjana kranssissa on valmis sydämenmuotoinen pajukranssi ja tuo rusetti on luonnonniintä.
Ne vaivalla Viitasaarelta pyydystetyt chilit kieltäytyivät istumasta sivistyneesti puolukanvarpujen sekaan ja koristeomenoitakin jäi yli. Niinpä kipaisin vintiltä valmiin viiniköynnöskranssin ja tein oman ulko-oven yläpuolelle myös syyskranssin.
Loppujen lopuksi kranssien teko on yllättävänkin nopeaa puuhaa, joten jospa joulun alla tulisi tehtyä talviversiot ovien päälle. Tai sitten ei...
Minun tapananihan on hirveästi suunnitella kaikenlaista (mutta mitään en aikaiseksi saa...). Niinpä niitä kranssejakin olen suunnitellut sen seitsemän kertaa. Varsinkin kun suuresti rakastamissani "unelmointi"-lehdissä on kuvia vaikka minkälaisista ihanuuksista. Heikkona hetkenä tulin sitten luvanneeksi Maajussille kranssin puolukanvarvuista. Ostatin miehellä chili-palkojakin kranssia varten.
Sen verran suuri kannustin omalle Kullalle ja Äiteelle tekeminen on, että tänä aamuna vetäisin kumpparit jalkaan, pipon korville ja painuin metsään. Roskakassillinen puolukanvarpuja saaliina läsähdin istumaan tunniksi tuvan hellan eteen harrastamaan sidontaleikkejä. Kranssipohjaa sitoessa koin samalla jonkinlaisen valaistumisen. Kaukanahan minä oikeasta floristista olen, mutta tajusin ettei sillä ole pätkänkään väliä!! Mitä sitten vaikka kranssit ovat epätasaisia eikä koristeetkaan ole millin tarkasti saman matkan päässä toisistaan. Saan minä niitä silti tehdä ja tulos on just minun näköinen!
Pohjan valmistuttua kuskailin hieman miekkostani ja samalla hain Maajussin kotoa koristeomenoita kranssin viimeistelyyn. Ukko traktoria hakemaan ja Ompulla kaahaten liimailemaan omenoita. Pohjana kranssissa on valmis sydämenmuotoinen pajukranssi ja tuo rusetti on luonnonniintä.
Ne vaivalla Viitasaarelta pyydystetyt chilit kieltäytyivät istumasta sivistyneesti puolukanvarpujen sekaan ja koristeomenoitakin jäi yli. Niinpä kipaisin vintiltä valmiin viiniköynnöskranssin ja tein oman ulko-oven yläpuolelle myös syyskranssin.
Loppujen lopuksi kranssien teko on yllättävänkin nopeaa puuhaa, joten jospa joulun alla tulisi tehtyä talviversiot ovien päälle. Tai sitten ei...
torstai 11. lokakuuta 2012
Kupponen kuumaa
Äsken kun tulin töistä kotiin, niin postikasan alimmaisena oli vaaleanpunaisella kukkakuvalla varustettu kirjekuori. Ensimmäinen ajatus oli "mikähän mainos se tuokin on?". Sitten käänsin kuoren toisin päin, koska kukkapuoli ei vastausta antanut.
Eihän se mainos ollutkaan, vaan tee-tervehdys SNY:ltäni! Kiitos!! Irtotee onkin hieman vähissä, joten hyvään aikaan tervehdyksesi tuli =) Vanilja-aromista roiibosteetä sisälsi siis tuo kirje. Kovasti Maajussi pussukkaa ihmetteli... Että teetäkin voi lähettää postissa?!
Täydellinen yllätys kirje kyllä oli... Vastahan minä hain lokakuun paketin ja jo nyt tuli välimuistaminen! Vikkeläkinttuinen olet sinä SNY =)
Eihän se mainos ollutkaan, vaan tee-tervehdys SNY:ltäni! Kiitos!! Irtotee onkin hieman vähissä, joten hyvään aikaan tervehdyksesi tuli =) Vanilja-aromista roiibosteetä sisälsi siis tuo kirje. Kovasti Maajussi pussukkaa ihmetteli... Että teetäkin voi lähettää postissa?!
Täydellinen yllätys kirje kyllä oli... Vastahan minä hain lokakuun paketin ja jo nyt tuli välimuistaminen! Vikkeläkinttuinen olet sinä SNY =)
tiistai 9. lokakuuta 2012
Paketti sukkasillaan
Sain emoselta perjantaina vinkin, että pohjanmaan tulvien mukana savoon päin olisi lipumassa jotain kivaa. Eilen illalla tulokas saavutti Vesannon ja tänä aamuna sen sitten käsiini sain - Lokakuun SNY-paketin!!
Heti töihin päästyä paketti joutui luopumaan teippauksistaan ja siinä touhussa kävi vähän köpelösti *punastuu* avattiin pakettia yhdessä isomman neitokaisen kanssa ja iskettiin heti yhdessä tuumin kyntemme paketista paljastuvaan suklaalevyyn. Hupsista! Vasta kun paperit oli revitty auki ja suklaasta verotettu ensimmäinen rivi, vasta silloin iski ajatus: täähän ois pitänyt kuvata... suklaata ei siis kuvassa näy, siitä on suurin osa syöty. Siitä pitivät metrinen vilinäviisikko ja hoitotäti huolen =)
Pohjalaissukkien mallikirja (anteeksi, salamavalo osuu just siihen) seiskaveikkakerä juuri sopivan metsäistä sävyä, ihana valkoinen sukkalankakerä, kirje, kirjanmerkki (laiskottelu on parasta silloin kun on paljon tekemistä), Virkkukoukkusen tiskirätti ja sitten se kuvasta puuttuva suklaa.
Jussisukat varmaan jossain vaiheessa Maajussille teen ja muutama muukin malli kirjassa oli mitkä pääsivät ehkä-listalle. Hauskasti nämä eri paketit keskenään kommunikoivat! Eilen sain Neulomon minisälä-vaihdossa pari Kool Aid-pussia ja nyt sny-paketissa oli valkoista sukkalankaa värjättäväksi. Ihanaa <3 Kirjanmerkkejä aina tarvitsee, hukkailen niitä yhtenään ja tuollainen magneettinen on kiva, kun sitä voi läpsytellä kiinni-auki-kiinni =) ja Virkkukoukkusen tuotteita mie rakastan, kun ne on niiiin ihanan pirtsakoita!
Paketti oli siis kutakuinkin täydellinen!
Kiitos Sny-ystäväiseni, hyvin olit osannut kamat kasata <3
PS: Ovat muuten aika hyvin koulutettuja nämä mun miehet! Maajussi tuli yks päivä kirkolta niin hymyssä suin ja kysyi haluaisinko mä vaihtaa Ompun rekkaria... oli miekkoseni nähnyt kylillä pyöriessä auton, jonka rekisterikilven kirjaimet olivat SNY. Kovasti oli miestä alkanut tuo yhdistelmä huvittamaan =) ja nyt äsken kysyin isältä, mikä suklaapussi tuvan pöydällä oli.Virolaistaustainen naapuri oli konvehtipussin tuonut ja isän kommentti suklaaseen oli " Siinähän sitä olis johonkin neulepakettiin suklaata". On tainnut isukki pistää merkille, että postista tulee ja sinne menee paketteja tiuhaan tahtiin...
Heti töihin päästyä paketti joutui luopumaan teippauksistaan ja siinä touhussa kävi vähän köpelösti *punastuu* avattiin pakettia yhdessä isomman neitokaisen kanssa ja iskettiin heti yhdessä tuumin kyntemme paketista paljastuvaan suklaalevyyn. Hupsista! Vasta kun paperit oli revitty auki ja suklaasta verotettu ensimmäinen rivi, vasta silloin iski ajatus: täähän ois pitänyt kuvata... suklaata ei siis kuvassa näy, siitä on suurin osa syöty. Siitä pitivät metrinen vilinäviisikko ja hoitotäti huolen =)
Pohjalaissukkien mallikirja (anteeksi, salamavalo osuu just siihen) seiskaveikkakerä juuri sopivan metsäistä sävyä, ihana valkoinen sukkalankakerä, kirje, kirjanmerkki (laiskottelu on parasta silloin kun on paljon tekemistä), Virkkukoukkusen tiskirätti ja sitten se kuvasta puuttuva suklaa.
Jussisukat varmaan jossain vaiheessa Maajussille teen ja muutama muukin malli kirjassa oli mitkä pääsivät ehkä-listalle. Hauskasti nämä eri paketit keskenään kommunikoivat! Eilen sain Neulomon minisälä-vaihdossa pari Kool Aid-pussia ja nyt sny-paketissa oli valkoista sukkalankaa värjättäväksi. Ihanaa <3 Kirjanmerkkejä aina tarvitsee, hukkailen niitä yhtenään ja tuollainen magneettinen on kiva, kun sitä voi läpsytellä kiinni-auki-kiinni =) ja Virkkukoukkusen tuotteita mie rakastan, kun ne on niiiin ihanan pirtsakoita!
Paketti oli siis kutakuinkin täydellinen!
Kiitos Sny-ystäväiseni, hyvin olit osannut kamat kasata <3
PS: Ovat muuten aika hyvin koulutettuja nämä mun miehet! Maajussi tuli yks päivä kirkolta niin hymyssä suin ja kysyi haluaisinko mä vaihtaa Ompun rekkaria... oli miekkoseni nähnyt kylillä pyöriessä auton, jonka rekisterikilven kirjaimet olivat SNY. Kovasti oli miestä alkanut tuo yhdistelmä huvittamaan =) ja nyt äsken kysyin isältä, mikä suklaapussi tuvan pöydällä oli.Virolaistaustainen naapuri oli konvehtipussin tuonut ja isän kommentti suklaaseen oli " Siinähän sitä olis johonkin neulepakettiin suklaata". On tainnut isukki pistää merkille, että postista tulee ja sinne menee paketteja tiuhaan tahtiin...
Tunnisteet:
Kulta,
käsityöt,
langat,
neulominen,
SNY
maanantai 8. lokakuuta 2012
Kuinka monta kertaa sukan voi purkaa?
Päätinpä reilu viikko sitten ottaa käsittelyyn syyskuun SNY-paketissa olleen keltaisen seiskaveikka-kerän. Vimmattua mallien etsintää, josta voittajaksi selviytyi Novitan sukkalehden malli, jossa on kennokuviota sukan edessä. Mutta miksi vain edessä? Ei kiva. Niinpä päätin neuloa samalla kenno-neuleella koko varren. Palmikoiden kierrothan tiivistävät neulepintaa, joten makkarankuorellehan se alkoi sukka näyttää jo alkumetreillä. Ei kun puikot pois ja alusta miesten silmukkamäärällä. Resori- niin hienosti- kuvioneule- vähän vähemmän hienosti. Silmukkamäärä ei täsmännyt ei sitten millään! Taas puikot pois ja purkamaan.
Ehkäpä joku toinen malli? Hmm... JOO! Samaisen sukkalehden punaisten pitsisukkien ohje näytti kauniille. Nehän mie haluankin! Mutta jälleen kerran, koko varsi pitsiä. Aloitin sukkaa töissä metristen pitäessä sateen ja perjantain kunniaksi dvd-päivää. Kaunotar ja Kulkuri oli minullekin uusi leffatuttavuus, joten jumitin aina välillä itsekin vilkuilemaan sitä neitien olan yli. Samalla tietenkin menin sekaisin siitä missä kohdassa kaaviota olin menossa. Purkuun! Illan ja seuraavan päivän aikana sukka jälleen venyi pituutta. Tällä kertaa ihan kantapäähän asti. Sitten aloin sovittelemaan millekäs se kuvio näyttääkään viinipolkijan pohkeissani. Se näky ei sitten paljon surullisen mieltä ilahduttanut! Minun käsissäsi kuviosta oli tullut RUMA! Ne kohdat missä vedetään nostettu silmukka kahden yhteen neulotun yli oli suorastaan karmivan näköinen! Ja jälleen kerran purkoosi puraisi.
No, sukan malleja on maailma täynnä! Onko ehdokkaita? Sukkalehden Piirakkasukat näyttivät kivoille ja ohjekin oli järjellä ymmärrettävissä. Tällä kertaa pysyttelin tiukasti ohjeessa ja vaikka sukka näyttikin melkoiselta kurpposelta niin päätin vakaasti neuloa loppuun, tuli mitä tuli! Kärjen kavennus oli hieman kummallinen ja pikainen minun makuuni, mutta loppujen lopuksi sukista tuli ihan hienot! Kyllä näillä saunan jälkeen tuvan lattialla tepsuttelee!
Ehkäpä joku toinen malli? Hmm... JOO! Samaisen sukkalehden punaisten pitsisukkien ohje näytti kauniille. Nehän mie haluankin! Mutta jälleen kerran, koko varsi pitsiä. Aloitin sukkaa töissä metristen pitäessä sateen ja perjantain kunniaksi dvd-päivää. Kaunotar ja Kulkuri oli minullekin uusi leffatuttavuus, joten jumitin aina välillä itsekin vilkuilemaan sitä neitien olan yli. Samalla tietenkin menin sekaisin siitä missä kohdassa kaaviota olin menossa. Purkuun! Illan ja seuraavan päivän aikana sukka jälleen venyi pituutta. Tällä kertaa ihan kantapäähän asti. Sitten aloin sovittelemaan millekäs se kuvio näyttääkään viinipolkijan pohkeissani. Se näky ei sitten paljon surullisen mieltä ilahduttanut! Minun käsissäsi kuviosta oli tullut RUMA! Ne kohdat missä vedetään nostettu silmukka kahden yhteen neulotun yli oli suorastaan karmivan näköinen! Ja jälleen kerran purkoosi puraisi.
No, sukan malleja on maailma täynnä! Onko ehdokkaita? Sukkalehden Piirakkasukat näyttivät kivoille ja ohjekin oli järjellä ymmärrettävissä. Tällä kertaa pysyttelin tiukasti ohjeessa ja vaikka sukka näyttikin melkoiselta kurpposelta niin päätin vakaasti neuloa loppuun, tuli mitä tuli! Kärjen kavennus oli hieman kummallinen ja pikainen minun makuuni, mutta loppujen lopuksi sukista tuli ihan hienot! Kyllä näillä saunan jälkeen tuvan lattialla tepsuttelee!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Ufo laskeutuu ullakolta
Kesällä "siivoilin" hieman vinttiä. Toisin sanoen pengoin laatikoita ja kasoja ja siirtelin niitä paikasta toiseen =)
Nyssäköistä löytyi unohtuneita vaatteita, jotka palasivat vaatekaappiin, kirppiskamaa ja hieman kaatopaikalle matkaaviakin. Niinpä joka laatikkoon tai pussiin oli syytä kurkistaa. Yhdessä pehmeälle tuntuvassa muovikassissa oli jotain harmaata. Se jokin paljastui villapaidan kappaleiksi, jotka vain odottivat yhdistämistä.
Kappaleilla on ollut pitkä odotusaika, koska muistan neuloneeni paitaa silloin kun äiti vielä eli ja oli täysissä voimissaan. Eli paidan kappaleet ovat marinoituneet pussissaan vähintäänkin kymmenen vuotta! Syyslomaviikolla marinointi loppui ja ompelin paidan kasaan. Sen jälkeen kuosittelu ja saunan lauteille kuivumaan. Sinne paita-parka sitten taas unohtui kuukaudeksi...
Tänään sitten paita vihdoin pääsi loppusijoituspaikkaansa eteisen vaatekaapin ylähyllylle, josta se toivottavasti laskeutuu talvipakkasilla lämmittämään minua.
Pitää tosiaankin olla KYLMÄ ennen kuin tuon paidan voi päällensä vetää! Lanka on omien lampaiden villasta kehruutettua (100% villaa?) joten villapaita on todella lämmin. Tuossa edessä on "valesmokkipoimutusta", eli smokkikuviointi on saatu aikaiseksi solmimalla joustimen oikeinneule-raitoja yhteen kuvioinnin saavuttamiseksi.
Nyssäköistä löytyi unohtuneita vaatteita, jotka palasivat vaatekaappiin, kirppiskamaa ja hieman kaatopaikalle matkaaviakin. Niinpä joka laatikkoon tai pussiin oli syytä kurkistaa. Yhdessä pehmeälle tuntuvassa muovikassissa oli jotain harmaata. Se jokin paljastui villapaidan kappaleiksi, jotka vain odottivat yhdistämistä.
Kappaleilla on ollut pitkä odotusaika, koska muistan neuloneeni paitaa silloin kun äiti vielä eli ja oli täysissä voimissaan. Eli paidan kappaleet ovat marinoituneet pussissaan vähintäänkin kymmenen vuotta! Syyslomaviikolla marinointi loppui ja ompelin paidan kasaan. Sen jälkeen kuosittelu ja saunan lauteille kuivumaan. Sinne paita-parka sitten taas unohtui kuukaudeksi...
Tänään sitten paita vihdoin pääsi loppusijoituspaikkaansa eteisen vaatekaapin ylähyllylle, josta se toivottavasti laskeutuu talvipakkasilla lämmittämään minua.
Pitää tosiaankin olla KYLMÄ ennen kuin tuon paidan voi päällensä vetää! Lanka on omien lampaiden villasta kehruutettua (100% villaa?) joten villapaita on todella lämmin. Tuossa edessä on "valesmokkipoimutusta", eli smokkikuviointi on saatu aikaiseksi solmimalla joustimen oikeinneule-raitoja yhteen kuvioinnin saavuttamiseksi.
torstai 4. lokakuuta 2012
Itellan ihanneasiakas
Se minä nimittäin olen =) On SNY-kierroksia, Neulomossa erilaisia vaihtoja ja sitten ihan tyylipuhtaita heräteostoksia, joten varsinkin näin syksyisin ravaan, tai juoksetan maajussia, postin asiamiespisteessä viikottain! Heräteostoksia olen kyllä budjettisyistä joutunut karsimaan. Metristen paimentaminen kun ei ole niitä kaikkein korkeimmalle hinnoiteltuja ammatti-aloja :( sinänsä kumma juttu, koska vastuuhan on valtava!
Viime viikolla minä kuitenkin sorruin. Facebookissa oli linkki Ad Libriksen käsityökirja-aleen... pitihän se käydä kurkkaamassa, vaikkei aikomuksena todellakaan ollut tilata mitään. No, sen ei mitään sisältäneen paketin kävi Ukkokultani eilen hakemassa tavara-aitasta.
Tuota Haravasta tavara-kirjaa olen katsellut sillä silmällä jo kauan ja kahvipussejakin on tullut kerättyä. Toiveena löytää joskus Kahvipussin uusi elämä-kirja, mutta sen painos on loppuunmyyty jo ajat sitten eikä kirjaa ole muualtakaan vastaan kävellyt. Niinpä hyökkäsin tuon uuden kahvipussikirjan kimppuun kuin hai. Punontaa ei ole koskaan tullut kokeiltuakaan, joten ensi askeleet sillä saralla tulevat olemaan aika kivulloisia!! Ja tuo Sidottu-pokkari napsahti ostoskoriin silkasta uteliaisuudesta ;-) pakkohan se on lukea kun kerran kaikki muutkin!
Tänään sitten isä toi kirkolta Juju-kerhon liittymispaketin.
Itse asiassa olen kerhoon jo aikaisemmin kuulunutkin, mutta näköjään jäsenyyteni on kevään korvalla lakkautettu minun tietämättäni! Itse en olisi asiaa arvannutkaan, mutta sain eilen serkultani sähköpostia. Hänen Uudet Kirjat-jäsenyytensä oli myös lakkautettu "salaa" liian vähien ostojen perusteella. Samasta syystä minunkin UK ja Juju-jäsenyyteni on sitten varmaan loppunut. Hassua vain, että olenhan mä Jujulta aina välillä tilannut, mutta kai jäsenyys meni sitten romukoppaan samalla UK-jäsenyyden kanssa. Samaa puljua kun ovat.
Rusinana pullassa on sitten tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukaudenkirja, joka tuli tänään.
Tosi vähän on sieltäkin tullut viime aikoina mitään ostettua, mutta askartelukirjan oli pakko antaa tulla. Hyviä vinkkejä tarvitsee aina!! Kun se eläkeikäkin lähenee päivä päivältä...
Kävisiköhän nämä kuvat samalla lokakuun inventariokuvasta? Väkerryskirjallisuuteen on viime aikoina todistettavasti panostettu!
Viime viikolla minä kuitenkin sorruin. Facebookissa oli linkki Ad Libriksen käsityökirja-aleen... pitihän se käydä kurkkaamassa, vaikkei aikomuksena todellakaan ollut tilata mitään. No, sen ei mitään sisältäneen paketin kävi Ukkokultani eilen hakemassa tavara-aitasta.
Tuota Haravasta tavara-kirjaa olen katsellut sillä silmällä jo kauan ja kahvipussejakin on tullut kerättyä. Toiveena löytää joskus Kahvipussin uusi elämä-kirja, mutta sen painos on loppuunmyyty jo ajat sitten eikä kirjaa ole muualtakaan vastaan kävellyt. Niinpä hyökkäsin tuon uuden kahvipussikirjan kimppuun kuin hai. Punontaa ei ole koskaan tullut kokeiltuakaan, joten ensi askeleet sillä saralla tulevat olemaan aika kivulloisia!! Ja tuo Sidottu-pokkari napsahti ostoskoriin silkasta uteliaisuudesta ;-) pakkohan se on lukea kun kerran kaikki muutkin!
Tänään sitten isä toi kirkolta Juju-kerhon liittymispaketin.
Itse asiassa olen kerhoon jo aikaisemmin kuulunutkin, mutta näköjään jäsenyyteni on kevään korvalla lakkautettu minun tietämättäni! Itse en olisi asiaa arvannutkaan, mutta sain eilen serkultani sähköpostia. Hänen Uudet Kirjat-jäsenyytensä oli myös lakkautettu "salaa" liian vähien ostojen perusteella. Samasta syystä minunkin UK ja Juju-jäsenyyteni on sitten varmaan loppunut. Hassua vain, että olenhan mä Jujulta aina välillä tilannut, mutta kai jäsenyys meni sitten romukoppaan samalla UK-jäsenyyden kanssa. Samaa puljua kun ovat.
Rusinana pullassa on sitten tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukaudenkirja, joka tuli tänään.
Tosi vähän on sieltäkin tullut viime aikoina mitään ostettua, mutta askartelukirjan oli pakko antaa tulla. Hyviä vinkkejä tarvitsee aina!! Kun se eläkeikäkin lähenee päivä päivältä...
Kävisiköhän nämä kuvat samalla lokakuun inventariokuvasta? Väkerryskirjallisuuteen on viime aikoina todistettavasti panostettu!
torstai 27. syyskuuta 2012
Koska meillä on Joulu?
Kiitos Weban pikku vinkin, ilmoittauduin tänä vuonna mukaan SNY:n lisäksi myös Salainen Jouluystävä-vaihtoon. Parit vaihdossa jaettiin reilu viikko sitten, joten en ollut todellakaan vielä varautunut ensimmäisen paketin tuloon!
Kun tulin äsken töistä niin tuvassa silmän osuivat ensimmäisenä valtavan isoon kirjekuoreen penkillä. Vaikka koira oli syöttämättä ja isäkin juuri tullut kävelyltä, niin otin sakset ja ratkoin kuoren auki ennen talon ruokahuoltoa.
Korttitarpeita (kuinkas sattuikaan, mietin illalla ennen nukahtamista sitä minkälaisia korteeja tänä vuonna tekisin) koristepyykkipoikapakkaus ja ripustettavia enkeleitä. Enkelien ympärillä "liehuva" nauha aiheutti pienen näköharhan pussin läpi pikaisesti katsottuna. Olin nauhan sijaan näkevinäni enkeleillä hännän! Ehdin jo ajatuksissani kiitellä tekijöiden ennakkoluulottumuutta... mutta eivät enkelit sitten pirullisia olleetkaan vaan aivan tavallisia =)
Paketti oli kyllä sateisen päivän piristys, joten eipä yhtään kaduta, että lähdin vaihtoon mukaan! Nyt vain suunnittelemaan omaa lähetystäni ja odottamaan muita paketteja joita erilaisten juttujen ansiosta tänä syksynä luokseni purjehtii!!
Kun tulin äsken töistä niin tuvassa silmän osuivat ensimmäisenä valtavan isoon kirjekuoreen penkillä. Vaikka koira oli syöttämättä ja isäkin juuri tullut kävelyltä, niin otin sakset ja ratkoin kuoren auki ennen talon ruokahuoltoa.
Korttitarpeita (kuinkas sattuikaan, mietin illalla ennen nukahtamista sitä minkälaisia korteeja tänä vuonna tekisin) koristepyykkipoikapakkaus ja ripustettavia enkeleitä. Enkelien ympärillä "liehuva" nauha aiheutti pienen näköharhan pussin läpi pikaisesti katsottuna. Olin nauhan sijaan näkevinäni enkeleillä hännän! Ehdin jo ajatuksissani kiitellä tekijöiden ennakkoluulottumuutta... mutta eivät enkelit sitten pirullisia olleetkaan vaan aivan tavallisia =)
Paketti oli kyllä sateisen päivän piristys, joten eipä yhtään kaduta, että lähdin vaihtoon mukaan! Nyt vain suunnittelemaan omaa lähetystäni ja odottamaan muita paketteja joita erilaisten juttujen ansiosta tänä syksynä luokseni purjehtii!!
maanantai 24. syyskuuta 2012
Sulho sukkasillaan
Kenellekään on tuskin jäänyt epäselväksi se mitä mieltä minä olen värittömistä väreistä! Tämä maailma on ihan tarpeeksi harmaa ilman että sitä pitää vaatetuksellaan lisätä. Maajussin sukkalaatikkokin on kokenut melkoisen värihuuhtelun sen vajaan neljän vuoden aikana mitä me ollaan toisiamme silmiin tuijoteltu.
Koska villasukat ovat elämässä ja kumppareissa mukana oleva kulutushyödyke, niin varastoa on syytä täydentää sopivin väliajoin. Niinpä syyskuun alun lomaviikon kunniaksi ostaa rytkäytin miehelleni sukkalangat omasta osuuskaupasta. Ovat hävyttömät laittaneet sinnekin lankahyllyn! Olis se riittänyt, että käyn joka kauppareissulla Hiiren lankahyllyn edessä kuolaamassa. Nyt en ole turvassa sitten enää osulassakaan...
Minä yritin, ihan totta minä yritin ostaa miehekkään väristä lankaa. Mutta seiskaveikan uudet raitalangan sävyt olivat joko vihreä tai punainen. Ja se vihreä raitalanka oli aivan järkyttävän ruman väristä!! Siispä punaista lankaa puikoille. Ihan perussukat, korinpohjakantapäällä. Kumma muuten miten mä omiin sukkiin nostan silmukat kantapäässä ihan tavallisesti, mutta kullalle täytyy tehdä sitten korinpohjaa kun se näyttää nätimmältä =)
Koska villasukat ovat elämässä ja kumppareissa mukana oleva kulutushyödyke, niin varastoa on syytä täydentää sopivin väliajoin. Niinpä syyskuun alun lomaviikon kunniaksi ostaa rytkäytin miehelleni sukkalangat omasta osuuskaupasta. Ovat hävyttömät laittaneet sinnekin lankahyllyn! Olis se riittänyt, että käyn joka kauppareissulla Hiiren lankahyllyn edessä kuolaamassa. Nyt en ole turvassa sitten enää osulassakaan...
Minä yritin, ihan totta minä yritin ostaa miehekkään väristä lankaa. Mutta seiskaveikan uudet raitalangan sävyt olivat joko vihreä tai punainen. Ja se vihreä raitalanka oli aivan järkyttävän ruman väristä!! Siispä punaista lankaa puikoille. Ihan perussukat, korinpohjakantapäällä. Kumma muuten miten mä omiin sukkiin nostan silmukat kantapäässä ihan tavallisesti, mutta kullalle täytyy tehdä sitten korinpohjaa kun se näyttää nätimmältä =)
lauantai 22. syyskuuta 2012
Käyntikortti
Ensin suuret pahoittelut SNY:lleni!! ANTEEKSI! Kortti tuli perille jo päiväkausia sitten, mutta netti on kaatuillut tai tahmonut koko viikon, joten bloggaaminen on ollut aika mahdotonta... nytkin odotan jännityksellä miten pitkälle pääsen ennen kuin tapahtuu romahdus :(
Sain siis pariltani postikortin, joka oli taas niin minua kuin vain olla voi! Ja joka sopisi minimuodossa jokaisen neulootikon käyntikortiksi.
Kysyit talvipukeutumisestani. Tietenkin minulla on päähine! Minä olen niin viluinen etten mitenkään pärjäisi paljain päin! Yleensä käytän nykyään pipoa. Muutama vuosi sitten virkkasin itselleni pallovirkkauksella baskerin, joka näytti niin kivalta lehden kuvassa. Hauskalle se näytti minunkin päässäni. Kun käytin koiraa lenkillä niin ropina vaan kuului kun harakat tippuivat oksilta. Eivät raukat pystyneet pitämään naurultaan kiinni oksista! Baskerin käyttö jäi siihen yhteen kertaan =)
Nyt tämä tyttö lähtee Kullan huuhdontaan lauantai-illan kunniaksi, joten hauskaa viikonloppua kaikille!
Sain siis pariltani postikortin, joka oli taas niin minua kuin vain olla voi! Ja joka sopisi minimuodossa jokaisen neulootikon käyntikortiksi.
Kysyit talvipukeutumisestani. Tietenkin minulla on päähine! Minä olen niin viluinen etten mitenkään pärjäisi paljain päin! Yleensä käytän nykyään pipoa. Muutama vuosi sitten virkkasin itselleni pallovirkkauksella baskerin, joka näytti niin kivalta lehden kuvassa. Hauskalle se näytti minunkin päässäni. Kun käytin koiraa lenkillä niin ropina vaan kuului kun harakat tippuivat oksilta. Eivät raukat pystyneet pitämään naurultaan kiinni oksista! Baskerin käyttö jäi siihen yhteen kertaan =)
Nyt tämä tyttö lähtee Kullan huuhdontaan lauantai-illan kunniaksi, joten hauskaa viikonloppua kaikille!
lauantai 15. syyskuuta 2012
Postia pohjanmaalta
Ihanainen SNY-emonen laittoi keskiviikkona sähköpostia, jossa oli lähetyskoodi syyskuun pakettiini. Syvä myötätunnon halaus emon suuntaan, mikäli olet laittanut koodin kaikille!! Kuun viimeinen lähetyspäivähän on lähipäivinä, joten voin vain kuvitella sitä numerosarjojen tulvaa mikä silmissäsi on vilistänyt...
Jännittyneenä seurasin päivittäin paketin matkaa halki suomen ja eilen illalla Itellan sivuilla sitten olikin ilouutinen- paketti on perillä Sisä-savon tavara-aitassa. Sinne en enää ehtinyt, joten hetki silmäripsien räpsyttelyä ja Maajussi lupasi hakea paketin tänä aamuna töistä tullessaan <3 asiaa tosin saattoi auttaa se, että Lara piti käydä juottamassa. Eli miekkonen oli joka tapauksessa menossa kirkonkylälle.
Kymmenen jälkeen mies, auto ja paketti sitten olivat Pesässä ja sain käsiini talvimuumikuvioisen postipaketin. Kovin oli hyväntuulinen hakija kun kipaisin heti sakset ja aloin ratkoa laatikkoa auki! SNY:ssä mukana olo kanssaeläjänä ja juoksupoikana kuulema tuottaa Kullalleni suurta hupia =))
Syyskuun teemana oli syksyn väriloistoa ja tämännäköisenä Snystäväni kokee syksyn!
Tuo kirje kruunaa koko paketin!! Nykyaikana saa niin harvoin enää ihan oikeita kirjepaperille kirjoitettuja kirjeitä <3 Olet Sny oikeassa, kyllä tuo vihreä on peikkometsän vihreää, ja tuosta kynttilöiden limen sävystä pidän myös. Seiskaveikat kyllä paikkansa kahtelevat, se on varmaa. Yksivärisyys oikeastaan mahdollistaa malleilla kikkailun, koska raitalangassa palmikot, reiät ym hörhellykset eivät niin näy. Roiibos on tuttua, iltateenä oikein mainiota kofeiinittomuutensa ansiosta! Suomeksi sanottuna siis
IHANA PAKETTI, KIITOSS!!
Jännittyneenä seurasin päivittäin paketin matkaa halki suomen ja eilen illalla Itellan sivuilla sitten olikin ilouutinen- paketti on perillä Sisä-savon tavara-aitassa. Sinne en enää ehtinyt, joten hetki silmäripsien räpsyttelyä ja Maajussi lupasi hakea paketin tänä aamuna töistä tullessaan <3 asiaa tosin saattoi auttaa se, että Lara piti käydä juottamassa. Eli miekkonen oli joka tapauksessa menossa kirkonkylälle.
Kymmenen jälkeen mies, auto ja paketti sitten olivat Pesässä ja sain käsiini talvimuumikuvioisen postipaketin. Kovin oli hyväntuulinen hakija kun kipaisin heti sakset ja aloin ratkoa laatikkoa auki! SNY:ssä mukana olo kanssaeläjänä ja juoksupoikana kuulema tuottaa Kullalleni suurta hupia =))
Syyskuun teemana oli syksyn väriloistoa ja tämännäköisenä Snystäväni kokee syksyn!
Tuo kirje kruunaa koko paketin!! Nykyaikana saa niin harvoin enää ihan oikeita kirjepaperille kirjoitettuja kirjeitä <3 Olet Sny oikeassa, kyllä tuo vihreä on peikkometsän vihreää, ja tuosta kynttilöiden limen sävystä pidän myös. Seiskaveikat kyllä paikkansa kahtelevat, se on varmaa. Yksivärisyys oikeastaan mahdollistaa malleilla kikkailun, koska raitalangassa palmikot, reiät ym hörhellykset eivät niin näy. Roiibos on tuttua, iltateenä oikein mainiota kofeiinittomuutensa ansiosta! Suomeksi sanottuna siis
IHANA PAKETTI, KIITOSS!!
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Rouskutellen
Muutama viikko sitten hehkutin Facebookissa maalaiselämän iloja ja nyt sama hehkutus jatkuu täällä "Reunalla". Koin nimittäin huikaisevia onnenhetkiä sienimetsässä toissapäivänä! Ei, en minä nyt mitään superlöytöjä tehnyt, ihan tavallisia rouskuja ja haperoita, MUTTA... se hetki itsessään oli niin hieno <3 Aurinko paistoi ja hieman lämmittikin, läheiseltä pellolta kuului kurkien ääniä, ympärillä puita ja kumpparit sammalikossa!
Sain minä toki saalistakin, vaikka ensin tuntuikin ettei varsinkaan kangasrouskuja ollut missään. Heti kun sain ajatukseni ajateltua loppuun niin melkeinpä kompastuin sieniin =) astiana minulla oli viiden litran ämpäri, mutta eihän se riittänyt. Piti riipaista huivi päästä ja kerätä siihen loput sienet.
Kovin minun hieno sienikekoni kutistui ryöpättäessä, mutta sain minä silti suolasieniä virallisen sienipurnukan täyteen! Kyllä niistä tekee monta kertaa sienisalaattia tekee. Maajussi-rakkaani rakastaa sienisalaattia <3
Joten jos syksy tämmöisenä pysyy, eikä kovia pakkasöitä vielä tule niin lompsutan vielä uudemman kerran sienimetsään hankkimaan miehelleni (ja itselleni myös) lisää herkkuja.
Sain minä toki saalistakin, vaikka ensin tuntuikin ettei varsinkaan kangasrouskuja ollut missään. Heti kun sain ajatukseni ajateltua loppuun niin melkeinpä kompastuin sieniin =) astiana minulla oli viiden litran ämpäri, mutta eihän se riittänyt. Piti riipaista huivi päästä ja kerätä siihen loput sienet.
Kovin minun hieno sienikekoni kutistui ryöpättäessä, mutta sain minä silti suolasieniä virallisen sienipurnukan täyteen! Kyllä niistä tekee monta kertaa sienisalaattia tekee. Maajussi-rakkaani rakastaa sienisalaattia <3
Joten jos syksy tämmöisenä pysyy, eikä kovia pakkasöitä vielä tule niin lompsutan vielä uudemman kerran sienimetsään hankkimaan miehelleni (ja itselleni myös) lisää herkkuja.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kortin täydeltä syysiloa!
Tänään postilaatikossa oli postikortti!
Kun näin aurinkoa ja syksyn värejä tihkuvan kortin, olin melko varma lähettäjästä ja kortin tekstipuoli vahvisti arvaukseni oikeaan. SNYhän se oli kortin lähettänyt kaukaa pohojanmaalta. Olit oikeassa SNY, kortti on aivan täysin minua: nuo värit, omenat, kynttilä, kortin tunnelma! Ällös huoli, kyllä minä jaksan pakettiani odottaa =) hoitele sinä kotiisi laonneet nuhanenät ja muut toipilaat tolpilleen! Nyt on vielä lämpimät yöt, joten voin hyvin jatkaa leirielämääni postilaatikon kupeessa ensi viikkoon *virn*
PS: Liekö muuten kortilla ollut osuutta asiaan, mutta äsken kävelylenkillä tuli aivan huikea onnentunne! Sellainen olo, että elämä kyllä kantaa ja että oikeastaan mulla on asiat ihan hyvin <3
Kun näin aurinkoa ja syksyn värejä tihkuvan kortin, olin melko varma lähettäjästä ja kortin tekstipuoli vahvisti arvaukseni oikeaan. SNYhän se oli kortin lähettänyt kaukaa pohojanmaalta. Olit oikeassa SNY, kortti on aivan täysin minua: nuo värit, omenat, kynttilä, kortin tunnelma! Ällös huoli, kyllä minä jaksan pakettiani odottaa =) hoitele sinä kotiisi laonneet nuhanenät ja muut toipilaat tolpilleen! Nyt on vielä lämpimät yöt, joten voin hyvin jatkaa leirielämääni postilaatikon kupeessa ensi viikkoon *virn*
PS: Liekö muuten kortilla ollut osuutta asiaan, mutta äsken kävelylenkillä tuli aivan huikea onnentunne! Sellainen olo, että elämä kyllä kantaa ja että oikeastaan mulla on asiat ihan hyvin <3
Weban blogissa arvonta ja hieman sny-höpinää
Weban blogissa Neula&Vasara on yksivuotis-arvonta meneillään, käykääpäs osallistumassa! Voittona on tuo kuvan joulun starttipaketti tai vaihtoehtoisesti poikavauvan starttipaketti.
Tänä vuonna Salaisessa neuleystävässä on mahdollisuus kerätä ns. porkkanaruusuja joilla voi ansaita mahdollisuuden voittaa kuukauden porkkanapaketti. Tietenkin minä lähdin mukaan moiseen, varsinkaan kun tehtävät eivät nyt niin hirmuisesti vaadi. Yhtenä porkkanaruusujen ansaitsemiskeinona on kuvata kerran kuussa inventaariokuva avuksi ja tueksi omalle SNY-parille paketin ideoinnissa. Minä harvapää luin porkkanruusu-säännöt vasta viime pyhänä, joten elokuun kuva jäi kuvaamatta... siispä nyt syyskuussa kaksi kuvaa! Eri asia sitten onko näistä apua...
Ensin kuvanen puikkokokoelmasta. Suurin osa puikoista on ihan perus-Novitaa ja melko pitkälti vielä åidin perintöä. Näiden lisäksi on Knit Pro-pyöröpuikkokaapeli-salkku. Kaapeleita oikeastaan tuleekin käytettyä eniten. Siksi ne eivät kuvaan ehtineetkään.
Toinen kuva on sitten kirjahyllystä =) koska olen kova tyttö elämään sitku-elämää niin käsityökirjoja on tullut haalittua aina silloin tällöin... kaikki ne ihanat ideat kirjoista tulen varmasti toteuttamaan sitten kun... ihan oikeasti olen jo miettinyt mitä kaikkea sitten teen kun pääsen eläkkeelle... ööh...lähes kolmenkymmenen vuoden päästä!
Tänä vuonna Salaisessa neuleystävässä on mahdollisuus kerätä ns. porkkanaruusuja joilla voi ansaita mahdollisuuden voittaa kuukauden porkkanapaketti. Tietenkin minä lähdin mukaan moiseen, varsinkaan kun tehtävät eivät nyt niin hirmuisesti vaadi. Yhtenä porkkanaruusujen ansaitsemiskeinona on kuvata kerran kuussa inventaariokuva avuksi ja tueksi omalle SNY-parille paketin ideoinnissa. Minä harvapää luin porkkanruusu-säännöt vasta viime pyhänä, joten elokuun kuva jäi kuvaamatta... siispä nyt syyskuussa kaksi kuvaa! Eri asia sitten onko näistä apua...
Ensin kuvanen puikkokokoelmasta. Suurin osa puikoista on ihan perus-Novitaa ja melko pitkälti vielä åidin perintöä. Näiden lisäksi on Knit Pro-pyöröpuikkokaapeli-salkku. Kaapeleita oikeastaan tuleekin käytettyä eniten. Siksi ne eivät kuvaan ehtineetkään.
Toinen kuva on sitten kirjahyllystä =) koska olen kova tyttö elämään sitku-elämää niin käsityökirjoja on tullut haalittua aina silloin tällöin... kaikki ne ihanat ideat kirjoista tulen varmasti toteuttamaan sitten kun... ihan oikeasti olen jo miettinyt mitä kaikkea sitten teen kun pääsen eläkkeelle... ööh...lähes kolmenkymmenen vuoden päästä!
Tunnisteet:
Arpajaiset,
Höpinää,
inventaario,
kirjat,
käsityöt,
SNY
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Syysunelmia
Minä rakastan syksyä! Sen kirkkaan kuulaita päiviä, jotka ovat tulvillaan värejä- juuri niitä ruskan sävyjä jotka ovat lähimpinä sydäntäni.
Sienestystä
...ja sadonkorjuuta muutenkin!
Syksy aktivoi sisäisen hamsterini- keitän, mehustan ja hilloan ja sitten keväällä tuskailen kun niin paljon on jäänyt syömättä =) onneksi nyt on Maajussi-Murunen jolle kyllä kelpaa hillot ja etikkaisemmatkin herkut <3
kukkaloistoa
Gladiolukset ovat ehdottomasti lempikukkieni listalla kestävyytensä ja herkän ulkonäkönsä takia. Harmi vain, että tänä vuonna liika märkyys on hyydyttänyt kukinnan.
Rapun pieleen vaihdoin jo kukkaset; syklaameja ja noita hopea"käppyröitä". Mutta eivät orvokkiruukutkaan tunkiolle joutuneet. Siirsin ne puutarhaan kevättä odottelemaan. Viime talvena urheat orvokit jukersivat kukkaa vielä uuden vuoden tienoilla ja keväällä oli ruukku täynnä pienen pieniä taimia, joten toisessa ruukussa oli tänä kesänä itse itsensä siementäneet tee-se-itse-orvokit! Toivottavasti ensi kesänä molemmissa...
Ja tietenkin syksy on hämärtyvien iltojen ja kynttilöiden aikaa ja mikä ihaninta- syksyn jälkeen taivaanrannassa siintää juhlista koristeellisin ja kaikista ihanin- Joulu <3
Sienestystä
...ja sadonkorjuuta muutenkin!
Syksy aktivoi sisäisen hamsterini- keitän, mehustan ja hilloan ja sitten keväällä tuskailen kun niin paljon on jäänyt syömättä =) onneksi nyt on Maajussi-Murunen jolle kyllä kelpaa hillot ja etikkaisemmatkin herkut <3
kukkaloistoa
Rapun pieleen vaihdoin jo kukkaset; syklaameja ja noita hopea"käppyröitä". Mutta eivät orvokkiruukutkaan tunkiolle joutuneet. Siirsin ne puutarhaan kevättä odottelemaan. Viime talvena urheat orvokit jukersivat kukkaa vielä uuden vuoden tienoilla ja keväällä oli ruukku täynnä pienen pieniä taimia, joten toisessa ruukussa oli tänä kesänä itse itsensä siementäneet tee-se-itse-orvokit! Toivottavasti ensi kesänä molemmissa...
Ja tietenkin syksy on hämärtyvien iltojen ja kynttilöiden aikaa ja mikä ihaninta- syksyn jälkeen taivaanrannassa siintää juhlista koristeellisin ja kaikista ihanin- Joulu <3
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Mainostauko
Blogimaailmassa ja seuraamissani blogeissa on tällä hetkellä menossa kaksikin kivaa arvontaa, käykäähän osallistumassa! Joko täällä Kalapuikon blogissa tai sitten Lilan luona!!
Onnea matkaan arvontoihin... aina joku voittaa =)
Onnea matkaan arvontoihin... aina joku voittaa =)
lauantai 18. elokuuta 2012
Sadonkorjuuta
Syksyllä maaseudulla on perinteisesti sadonkorjuun aika. Minä aloitin oman sadonkorjuuni jo heinäkuussa porkkanoilla =)
Neuloa kilkuttelin nimittäin lomani ratoksi Metrijengin leikkeihin muutaman huovutetun porkkanan.
Lankana luonnollisesti Huopanen ja ohje Novitan syysnumerosta muutaman vuoden takaa.
Suurta hupia porkkanat herättivät neulottaessa. Ulkonäkö kun oli hieman sanoisinko ajatuksia herättävä!!
Mutta ei, ei tullut tällä kertaa viimasuojaa Kullan perhekalleuksille, vaan jotain paljon viattomampaa. Ihanan nopeita porkkanat olivat tehdä- tosin naattien virkkaaminen sitten jäikin roikkumaan lähes kuukaudeksi. Jossain pitäisi olla vielä viideskin porkkana. Ainakin olen melko varma, siitä että neuloin viisi porkkanaa. Se yksi vain ehti jo kadota naatteja odotellessaan...
Neuloa kilkuttelin nimittäin lomani ratoksi Metrijengin leikkeihin muutaman huovutetun porkkanan.
Lankana luonnollisesti Huopanen ja ohje Novitan syysnumerosta muutaman vuoden takaa.
Suurta hupia porkkanat herättivät neulottaessa. Ulkonäkö kun oli hieman sanoisinko ajatuksia herättävä!!
Mutta ei, ei tullut tällä kertaa viimasuojaa Kullan perhekalleuksille, vaan jotain paljon viattomampaa. Ihanan nopeita porkkanat olivat tehdä- tosin naattien virkkaaminen sitten jäikin roikkumaan lähes kuukaudeksi. Jossain pitäisi olla vielä viideskin porkkana. Ainakin olen melko varma, siitä että neuloin viisi porkkanaa. Se yksi vain ehti jo kadota naatteja odotellessaan...
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Siivet
Jahas, milläs tuulella Mokkulainen olisi tänään... eipä ole tullut viime aikoina paljon bloggailtua, kun kattomme alle on pesiytynyt etananetti :-(
Tänään taitavat kuitenkin taivaanmerkit olla suotuisissa asennoissa, joten yritetäänpäs!
Kesälomallani neuloin jo kauan sillä silmällä ihailemani Wingspan-huivin. Tähän asti huivin tekoa on hidastanut Lontoon murre, mutta yhdestä Neulomon keskustelusta bongasin ilouutisen- ohje löytyy Ravelrysta myös suomeksi!! Hätäpäissäni liityin sitten ihan sisälle sinne "Räveltämöön", jotta sain ohjeen itselleni. Helppo ohjehan tuo oli, oikeastaan paikkapaikoin jopa tylsä! Turhaan siis jännitin (tätäkin) asiaa.
Lankana minulla oli viime kevään SNY-kierroksella saamani Puro-kerät sävyä Metsä. Pari kerää piti myös hankkia lisää huivia varten.
En tykkää aina oikein-pinnasta. Minusta se näyttää jotenkin lapselliselta... niinpä otin riskin ja tein huivin helmi-neuleella. Lopputulos on kutakuinkin onnistunut. Liitoskohtiin kyllä jäi reikiä sinne tänne, mutta ne tuskin menoa haittaavat! Koska Puro on paksuhkoa, on huivi reikineenkin hyvin lämpimän tuntuinen hätäisen sovituksen perusteella. Kuvassa huivi ei kyllä pääse oikeuksiinsa, todellisuudessa värit ovat paljon kirkkaammat ja metsäisemmän vihreät.
Seuraavan postauksen aiheet pyörivät pesukoneessa, joka juuri taisi pysähtyä... eli tapaamme pian! Tai ainakin kuukauden sisällä ;)
Tänään taitavat kuitenkin taivaanmerkit olla suotuisissa asennoissa, joten yritetäänpäs!
Kesälomallani neuloin jo kauan sillä silmällä ihailemani Wingspan-huivin. Tähän asti huivin tekoa on hidastanut Lontoon murre, mutta yhdestä Neulomon keskustelusta bongasin ilouutisen- ohje löytyy Ravelrysta myös suomeksi!! Hätäpäissäni liityin sitten ihan sisälle sinne "Räveltämöön", jotta sain ohjeen itselleni. Helppo ohjehan tuo oli, oikeastaan paikkapaikoin jopa tylsä! Turhaan siis jännitin (tätäkin) asiaa.
Lankana minulla oli viime kevään SNY-kierroksella saamani Puro-kerät sävyä Metsä. Pari kerää piti myös hankkia lisää huivia varten.
En tykkää aina oikein-pinnasta. Minusta se näyttää jotenkin lapselliselta... niinpä otin riskin ja tein huivin helmi-neuleella. Lopputulos on kutakuinkin onnistunut. Liitoskohtiin kyllä jäi reikiä sinne tänne, mutta ne tuskin menoa haittaavat! Koska Puro on paksuhkoa, on huivi reikineenkin hyvin lämpimän tuntuinen hätäisen sovituksen perusteella. Kuvassa huivi ei kyllä pääse oikeuksiinsa, todellisuudessa värit ovat paljon kirkkaammat ja metsäisemmän vihreät.
Seuraavan postauksen aiheet pyörivät pesukoneessa, joka juuri taisi pysähtyä... eli tapaamme pian! Tai ainakin kuukauden sisällä ;)
torstai 12. heinäkuuta 2012
Kuopijjoon!
Joskus kevään korvalla tuli puheeksi lähiseudun nähtävyydet ja Maajussi teki järisyttävän paljastuksen- hän ei ole koskaan reilun neljänkymmenen elinvuotensa aikana käynyt Puijon tornissa! Moinen epäkohtahan pitää luonnollisesti korjata, ja kun Ompun katsastuksen aika läheni niin päätettiin yhdistää kaksi kärpästä yhdeksi paarmaksi =)
Tiistaina se sitten tapahtui. Pestyn ja imuroidun auton keula Kuopiota kohden ja matkaan. Ensin luonnollisesti oli Ompun vuoro olla estradilla. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni seuraamassa hallissa auton katsastusta. Jestas kun jännitti!!! Mutta hienosti Lady Omppu selvisi syynäyksestä ja nyt saapi ajella taas vuoden vapaana ja huoletonna.
Pienen välipoikkeaman jälkeen ajelimme sitten Puijon mäelle aarniometsiä ihaillen. Täytyypä kyllä nostaa hattua ex-työkaverille joka piti tapoinaan treenata kestävyyttään polkemalla ees taas kilpapyörällä Puijon mäkeä! Itse tuskin pääsisin mäen päälle edes jalan, edes yhtä kertaa.
Me mentiin ylös ihan hissillä- Maajussilla on loppuviikosta alkaen taas töitä ja kokemuksesta tiedän tornin portaiden nousun tuntuvan pohkeissa jonkin aikaa nousun jälkeen =) ei siis turhia maitohapoille menoja rakkaalleni. Tiistaina oli tihkusateinen ja tuulinen päivä, joten tornin huipulla olevalla näköalatasanteella oli hyytävän kylmä viima. Itseasiasta tuulesta varoitetaan tasanteelle johtavassa ovessa. Ilmeisesti siellä tuulee aina. Huikeat maisemat sieltä kyllä on ja kun kiertää tasanteen, niin huomaa Kuopion olevan tosiaankin saaristokaupunki! Vettä piisaa joka puolella kaupungin ympärillä.
Katseltiin maisemia vielä hieman lisää ravintolakerroksesta lämpimästi sisätiloissa ennen kuin laskeuduttiin taas hissillä takaisin maan pinnalle. Maajussin pettymykseksi miestä ja tornia en samaan kuvaan saanut mahtumaan. Mutta todisteeksi käynnistä otettiin kuvat samassa pihassa olevan ravintola/hotellirakennuksen edessä.
Tornin matkamuistomyymälän hintataso oli "turistiluokkaa", joten sieltä ei tullut ostettua kuin muutama postikortti, joita ei koskaan maailmalle tulla laittamaan. Sen sijaan kotimatkalla matkustavaisten tankkauspaikaksi valikoituneelta liikenneasemalta Maajussi sai matkaansa VaraMurun
Nyt miehellä on aina Muru mukana- jos ei ihmismuodossa niin sitten pienoismallina =)
Tiistaina se sitten tapahtui. Pestyn ja imuroidun auton keula Kuopiota kohden ja matkaan. Ensin luonnollisesti oli Ompun vuoro olla estradilla. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni seuraamassa hallissa auton katsastusta. Jestas kun jännitti!!! Mutta hienosti Lady Omppu selvisi syynäyksestä ja nyt saapi ajella taas vuoden vapaana ja huoletonna.
näköalojen katselija lähtökuopissa |
Katseltiin maisemia vielä hieman lisää ravintolakerroksesta lämpimästi sisätiloissa ennen kuin laskeuduttiin taas hissillä takaisin maan pinnalle. Maajussin pettymykseksi miestä ja tornia en samaan kuvaan saanut mahtumaan. Mutta todisteeksi käynnistä otettiin kuvat samassa pihassa olevan ravintola/hotellirakennuksen edessä.
Tornin matkamuistomyymälän hintataso oli "turistiluokkaa", joten sieltä ei tullut ostettua kuin muutama postikortti, joita ei koskaan maailmalle tulla laittamaan. Sen sijaan kotimatkalla matkustavaisten tankkauspaikaksi valikoituneelta liikenneasemalta Maajussi sai matkaansa VaraMurun
Nyt miehellä on aina Muru mukana- jos ei ihmismuodossa niin sitten pienoismallina =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)