Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuria. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hiljaisuus

Kotiuduin juuri Viitasaarelta. Käytiin Maajussin kanssa katsomassa Viitasaaren elokuvaviikon ensimmäinen elokuva Hiljaisuus
Pidin näkemästäni! Mikään kevyt elokuvahan Hiljaisuus ei ole, enkä sellaista odottanutkaan. Kiinnostuin elokuvasta heti kun näin ensimmäisiä arvosteluja siitä lehdissä syystalvella. Jo silloin päätin tai päätettiin yhdessä että jos elokuva Viitasaarelle tulee niin se mennään katsomaan mikäli se Kultsin työaikoihin passaantuu. Onneksi Kulta on nyt emolehmäpaikassa töissä, joten elokuviin päästiin! Meitä kumpaakin kiinnostaa sota-ajasta kertovat elokuvat ja minua kiinnosti lisäksi tuo elokuvan miljöö- kaatuneiden kotiuttamis-ja arkuttamispaikka. Ja pisteenä I:n päällä oli sitten vielä elokuvassa Vesantolaissyntyinen näyttelijä Sinikka Mokkila!  Kuppari-Miinan rooli kyllä sopi hänelle kuin valettu. Sen verran tykin jytkettä elokuvassa oli, että päivänäytös sopi ainakin minulle paremmin kuin ilta. Olisivat saattaneet tulla pommit uniin jos heti elokuvan jälkeen olisin sängyn pohjalle mönkinyt! Vaikka painajaisia saatan sotimisesta saadakin, niin olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen pitäisi katsoa elämässään edes yksi sota-aikaan sijoittuva elokuva tai tv-sarja. Eikä  mitään "räimettä" vaan juuri joku Hiljaisuuden tai tv-sarjan Kun taivas repeää kaltainen ohjelma, joka näyttää sodan arjen: haavoittumiset, kuoleman, kivun, pelon ja tuskan. Kaiken tuon näkeminen laittaa maailmankuvaa ja arvoja ihmeesti järjestykseen!

Elokuvaviikolla on meidän sydämissämme aivan erityinen paikka. Toivottavasti tapahtuma ei joudu vielä vuosiin säästönipistysten hampaisiin! Nimittäin kolme vuotta sitten (22.3.2009)  Viitasaaren elokuvaviikolla esitettiin Rööperi,jota kaksi ujoa ja toisiaan sillä silmällä katselevaa ihmistä päätti mennä katsomaan. Hiljaisena toiveena kummallakin "että jotain tapahtuisi" illan aikana. Tuo leffareissu oli se lopullinen sysäys seurustelun aloittamiselle <3 eikä sitä sysäystä ole kyllä tarvinnut katua hetkeäkään!
Kiitos rakkaani näistä kolmesta vuodesta ja tervetuloa matkalle kohti seuraavia 40 vuotta!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kansankulttuuria kolhitulle

Sunnuntai-iltana oli jälleen aika vetäistä sukan saumat suoraan ja ripsiin räpsytysainetta ja suunnata kohti kulttuuririentoja! Käytiin Kullan kanssa Kuopion musiikkikeskuksessa katsomassa kansanmusikaali Jaakko Teppo goes to Mallorca. Ai juupeli, että oli hyvä ilta!! Vaikkei äänentoistollisesti alaparven reunapaikat ihan parhaita olleetkaan niin esityksen mukana elämiseen paikat olivat täydelliset =) kun kerran kyseessä oli musikaali niin esitys sisälsi paljon Jaakko Tepon musiikkia. Reunapaikalla ei ollut haittaa närkästyneistä vierustovereista vaan sain hytkyä mieleni perästä! Ja kyllä minätyttö hytkyinkin... Ihan ei pokka riittänyt perseen penkistä nostamiseen, olisivat voineet poistaa katsomosta, mutta istullani kyllä "tanssin" niin kuin vain kykenin! Ja maajussilla oli hauskaa katsoa miten eukko vieressä vetää tuolisambaa niin että kaksoisleuka tutisee ;-P

Niin ja se Mikko-sika oli syötävä! Vai onko tähän vuodenaikaan epäkorrektia sanoa siasta noin?
Esityksessä tosiaan oli ihan ihka elävä sika. Ei kylläkään tavallinen suomalaiskarju vaan pieni ja sutjakka villasika. Se "villaisuus" oli piste I:n päällä potsissa. Niin hellyttävästi ne karvat kihartuivat. Ei sialla kovin paljoa näyttämöaikaa ollut, mutta se suoriutui osastaan mainiosti valjaiden ja makupalojen tuella. Tosin loppukumarrukset olivat pienelle vähän liikaa ja näyttämölle lirahti pieni pisu, mutta kerrankos sitä nyt sattuu, on sattunut suuremmillekin tähdille.

Musikaalimatka ei olisi voinut parempaan aikaan osua. Oli todellinen tarve heittää aivot narikkaan ja jammailla sydämensä kyllyydestä, sen verran rankasti viikonloppuni aloitin   :'(  joku vielä tällä hetkellä tuntematon lähimmäinen yritti nimittäin lähennellä- autolla... olin ajamassa kotiin perjantai-iltana kun joku, ilmeisesti rattijuoppo, tuli vastaan vasenta kaistaa ajaen ja ollenkaan tiedostamatta, että tiellä on vastaantulija! Onneksi kohdalle sattui tienhaara jonne sain Ompun ajettua. Silti kuljettajanpuoleinen sivupeili meni rikki, helmalista irtosi ja Omppu-paran vasen kylki on täynnä hankaumajälkiä. Olisinhan minä toki voinut vaikka kokonaan kääntää sille sivutielle, jos olisin arvannut että setä polvelle istumaan haluaa! Luotin kuitenkin viimeiseen asti, että TÄYTYYHÄN sen väistää minua, kun vastaantulijoiden kaistalla kerran on. No, eipä sitten väistänyt. Tuskin edes huomasi keneenkään törmänneensä, vaikka jonkin verran äänitehosteitakin tapaus aiheutti. Oli sitten samaansyssyyn ajanut yhden papan auton kylkeen samalla tavalla pari kilometriä myöhemmin. Siinä rytinässä sitten olikin rutistunut jo peltiäkin. Ja edelleen kuljettajan matka oli jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nyt pitää vain sitten toivoa, että poliisit saavat ajajan selville ja vastuuseen teoistaan! Tahtoisin erittäin mielelläni maksajan Ompun vaurioille! Tuntuisi aika kohtuuttomalta maksaa korjausta itse tai ottaa vakuutusrahat ja menettää bonuksiaan sen takia, että joku muu hölmöilee :-(

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pesän tyhjennystä ja kulttuuria

Eilen käytiin laittamassa Pesä talviteloille. Haikeaksi se aina vetää, ei sille voi mitään! Niin paljon ihania muistoja menneeseenkin mökkikauteen sisältyi :-) Mutta onneksi melkein nurkan takana jo häämöttää ensi kevät ja sitten pääsee taasen mökille! Hieman taivaanrannanmaalarina suunnittelen jo nyt mitä kaikkea talven aikana voisi mökille tehdä ja mitä hauskaa ja hikistä mökillä voikaan sitten touhuilla kun sinne päästään ;-D    No mutta, älkääs nyt sentään säädyttömyyksiä siellä ajatelko! Kukkapenkkien perustamista, liiterin tekoa ym. minä ajattelin. Vaikka toisaalta.... eihän aina tarvitse raataa, voihan sitä puuhastella miellyttävämpiäkin asioita ;-P

Kesällä Maajussin synttäripostauksen yhteydessä kerroin MJ:n saaneen perheeltään lahjakortin. Viime torstai-iltana oli vihdoin aika käyttää se pois kuleksimasta. Hurruuttelimme sumun keskellä Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan monologia Mie sanon suohraan. Monologi perustuu Rosa Liksomin teksteihin ja esitys kesti noin tunnin. Olen kyllä aikaisemminkin pitänyt Maritta Viitamäestä, mutta esityksen jälkeen pidän hänestä vielä enemmän! Aika suorastaan lensi ja tunti oli kulunut ennenkuin oikein huomasimmekaan. Kultaseni on siitä ihana ja ihmeellinen mies, ettei häntä tarvitse lahjoa tai kiristää teatteriin! On nautinto pukea parhaat päälle ja lähteä yhdessä ulos hieman viiruuttamaan päätänsä <3 <3  Kovasti suunnittelin etukäteen miten räpsin reissulta muistoksi kuvia, varsinkin kun Maajussi on aika komea näky punaisessa kauluspaidassa, mutta kameran olemassaolon muistin siinä vaiheessa kun ylitimme kunnan rajan :-(   ainoaksi kuvaksi jäi sitten Maajussin Hirvaskankaan ABC:llä kännykällä näpsäisemä ratsastuskuva.
En voinut vastustaa kiusausta, kun kerran terassin leikkipaikka oli tyhjä! Vähän aikaa täytyi kyllä odottaa että kahvilla olleet poliisit häipyivät :-) olisivat vielä pidättäneet julkiselle paikalle sopimattomasta käytöksestä...