Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.

 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.

Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!

Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!

Jäätelökesä

Kesäloma on kellitty loppuun jo ajat sitten ja arkista aherrusta taivallettu jo kolme viikkoa. Kun säät nyt kuitenkin ovat olleet- ainakin osittain- kesäisen lämpimiä, niin aivan kokonaan emme metristen kanssa ole hennoneet päästää irti kesäpuuhista. Kesään kuuluu aivan oleellisena osana jäätelön syönti ja eräänä heikkona hetkenä tulin luvanneeksi jätkänpätkille, että tehdään hoidossa jätskiä.

Olin keväällä nähnyt Reddragonin blogissa jäätelöohjeen, johon ei tarvittu jäätelökonetta. Olkoon se siis ohjeemme. Paitsi että.... minä asun keskellä ei mitään. Kovasti kiertelin paikallisissa kaupoissa, tutkin hyllyt suurennuslasin kanssa, taisinpa kurkistaa hyllyn allekin, mutta eipä löytynyt Vesannon kaupoista kondensoitua maitoa. Seurasi hetki kuumeista miettimistä, joka päättyi glukoosisiirapin nappaamiseen hyllystä. Glukoosisiirappihan tuntuu olevan tämän kesän hittituote kotijäätelön valmistuksessa.

Vietin tovin jos toisenkin etsiskellen sopivaa jäätelöohjetta netistä. Kovin kovaa meuhuutusta vaativaa ohjetta en halunnut, koska tarkoitus oli tehdä jäätelömassa ennen iltaulkoilua, EHKÄ sekoittaa sitä kerran ja sitten jättää massa oman onnensa nojaan seuraavaan päivään asti. Loppujen lopuksi sopiva ohje löytyi Ketunkeittiöstä.

Pienimmän sankarin vedellessä hirsiä minä ja isot pojat aloitimme jäätelötehtailun. Ensin keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi, sitten valkuaiset vaahdoksi ja kolmannessa kulhossa kerma vaahdoksi.

Pojista on suunnattomana hauskaa kun minä vatkaan sähkövatkaimella =D kädet menevät korvien suojaksi jo ennen kuin ehtii ottaa vatkainta käteen!
Kermavaahdon joukkoon lisättiin glukoosisiirappi ja sen jälkeen kaikkien kolmen kulhon sisällöt sekoitettiin keskenään. Sekoittaminen oli pikkumiesten hommaa. Me jaoimme valmiin massan kahtia ja maustoimme toisen puolen mansikoilla ja toisen maitosuklaalla. Sekoitin massa yhden kerran, reilun tunnin pakastuksen jälkeen, samalla otimme pienet maistiaiset massasta.

Mansikkajäätelön mansikat olisivat saaneet olla enemmän soseena, nyt valmiissa jäätelössä oli umpijäisiä mansikkamöhkäleitä. Muuten valmiiksi pakastunut jäätelö oli sopivan pehmeää. Jäätelöannosten tekemiseen ei tarvinnut käyttää kohtuutonta väkivaltaa.

Maultaan jäätelökokeilumme onnistui täydellisesti! Kokeilusta jäi suunnaton nälkä kokeilla lisää erilaisia jäätelöohjeita ja makuja! Maustamisessa taitaa olla vain mielikuvitus kattona =D pitänee kysellä sopivia makutoiveita joku kerta metrisiltä ja kaivaa vatkain taas esille uutta jäätelöerää varten!