Torstaina postin joukossa oli pakettikortti. Hetken mietin mikä se on, mutta sitten päättelin sen olevan toinen salainen joulupakettini. Perjantaina en kirkolla käynyt, mutta eilen oli kunnan työntekijöilleen järjestämä ea1-koulutus kirjastolla. Ruokatunnilla kipaisin nopeasti Tavara-aitassa ja sitten kärvistelemään! Voi miten olisikaan tehnyt mieli ratkoa paketti auki heti paikalla!!! En kuitenkaan halunnut levittää tavaroitani ympäriinsä. Olisin kuitenkin pudotellut ja unohdellut puolet tavaroista... kurssin jälkeen piti vielä tehdä ruokaostokset ennen kotiin pääsyä. Mutta sitten se vihdoin tapahtui. Olin kotona ja pääsin lupaavasti kolisevan laatikon kimppuun.
Tälläkin kertaa paketissa oli vaikka mitä =)
Tarroja montaa eri sorttia! Niille aina löytyy käyttöä. Hopealametta, sitä meillä ei ole ikinä ollutkaan.
Hauska puinen tonttutyttö ja ihanan rouhea jonkinlaisista oksista pujoteltu kuusi. Sekä porokuvioisia servettejä. Mitenhän minä saisin miesväen noihin servetteihin tottumaan? Minusta ne olisivat kiva lisä iltapalakattaukseen, mutta kun... ei niitä kukaan käytä!!! Ainakin Maajussin mielestä kaikki tähän astiset servetit ovat olleet niin nättejä ettei niihin voi suutaan pyyhkiä *huokaus* no jos ne olisivat rumia niin sitten taas mulla ei antaisi sielu periksi laittaa niitä pöytään =)
Älä sinä joulutonttuseni stressaa pakettien sisällöstä! Minä tykkään niin monenlaisista asioista, että en usko ilahduttamiseni olevan vaikeaa!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Sunnuntai-puuhia
Minä olen pitänyt ihan leppostelu-viikonlopun =) ensi lauantai menee ensiapu-koulutuksessa, samaten 10.11 joten pitää nyt nautiskella normaaliviikonlopuista kun voi.
Leppostelun lomassa olen vähän leiponut ja väsäillyt syksyä niin sisälle kuin uloskin.
Joskus, yli kymmenen vuotta sitten, oli aikakausilehdessä ohje, jossa rakennettiin isoon jalalliseen lasimaljaan kanervista asetelma. Jättiläisen konjakkilasia minulla ei ole, enkä hurrikaanilyhtyäkään hennonut kesällä ostaa. Siispä aitasta vanha lasipurkki ja toimeen! Hiekkaa pummin rakkaltani, kivet ovat Finnmarin ostokiviä ja jäkälä lähimetsästä. Lopputulos näyttää sitten tältä!
Rappuset saivat koristuksekseen kulhollisen "ruusuja". Ohje on Maalla-lehden numerosta 6/12
1: Taita vaahteranlehti keskeltä niin, että terävä lehden kärki asettuu varren kohdalle. Varrennypykän voit poistaa. Jätä taitoskohta pyöreäksi, älä nuuttaa litteäksi!
2: Pyöritä lehti rullaksi toisesta reunasta. Taitoskohta asettuu kukan kärkeen. tästä tulee kukan keskusta.
3:Taivuta toinen lehti keskeltä samalla tavalla ja asettele se ensimmäisen rulaltun lehden ympärille.
4: Lisäile lehtiä, kunnes näyttää hyvältä. Sido ruusu kasaan rautalangalla tyvipäästä.
5: Erottele ruusun terälehtiä hieman irralleen, jotta saat ruususta hyvän näköisen. Voit jo rullatessasi taivuttaa lehtiä enemmän ruusun muotoon.
6: Kestävämpiä ruusuja saat kun suihkautat valmiiden ruusujen päälle hiuslakkaa suojaamaan haalistumiselta.
Harmi vain ettei puutarhasta löytynyt kuin keltaisia lehtiä! Hauskempaa vaahteranlehtien kanssa puuhailu tuossa muodossa on kuin haravanvarressa heiluminen!
Leppostelun lomassa olen vähän leiponut ja väsäillyt syksyä niin sisälle kuin uloskin.
Joskus, yli kymmenen vuotta sitten, oli aikakausilehdessä ohje, jossa rakennettiin isoon jalalliseen lasimaljaan kanervista asetelma. Jättiläisen konjakkilasia minulla ei ole, enkä hurrikaanilyhtyäkään hennonut kesällä ostaa. Siispä aitasta vanha lasipurkki ja toimeen! Hiekkaa pummin rakkaltani, kivet ovat Finnmarin ostokiviä ja jäkälä lähimetsästä. Lopputulos näyttää sitten tältä!
Rappuset saivat koristuksekseen kulhollisen "ruusuja". Ohje on Maalla-lehden numerosta 6/12
1: Taita vaahteranlehti keskeltä niin, että terävä lehden kärki asettuu varren kohdalle. Varrennypykän voit poistaa. Jätä taitoskohta pyöreäksi, älä nuuttaa litteäksi!
2: Pyöritä lehti rullaksi toisesta reunasta. Taitoskohta asettuu kukan kärkeen. tästä tulee kukan keskusta.
3:Taivuta toinen lehti keskeltä samalla tavalla ja asettele se ensimmäisen rulaltun lehden ympärille.
4: Lisäile lehtiä, kunnes näyttää hyvältä. Sido ruusu kasaan rautalangalla tyvipäästä.
5: Erottele ruusun terälehtiä hieman irralleen, jotta saat ruususta hyvän näköisen. Voit jo rullatessasi taivuttaa lehtiä enemmän ruusun muotoon.
6: Kestävämpiä ruusuja saat kun suihkautat valmiiden ruusujen päälle hiuslakkaa suojaamaan haalistumiselta.
Harmi vain ettei puutarhasta löytynyt kuin keltaisia lehtiä! Hauskempaa vaahteranlehtien kanssa puuhailu tuossa muodossa on kuin haravanvarressa heiluminen!
maanantai 15. lokakuuta 2012
Puikotusta pikkuväelle
Minulla on yleensä aina neule laukussa ja jos on äärimmäisen rauhallinen hetki tai hoidossa vain päiväunisia jätkänpätkiä niin kaivan kutimen esiin ja alan kilkutella. Metriset siis tietävät ja tiedostavat että Eija neuloo. Ensimmäisen hoitovuoden aikana virkkasin neideille pinkit röyhelökaulahuivit, mutta muuta en ole hoidokeille tähän mennessä tehnyt. Kesällä neuloin töissä WingsPan-huivia ja toinen "isoista pojista" halusi sovittaa huivia. Hymy oli leveä huivin sisään kietoutuneella natiaisella ja ilmeisesti huiviasia jäi hautumaan pieneen päähän, koska joku aika sitten sain pyynnön. Tahtoisin huivin. Voisitko Eija tehdä minulle huivin? Samalla herra kyhnäsi kyljessä nojaillen minuun ja pistäen peliin kaiken hurmaustaitonsa =)
Itse en tykännyt lapsena kaulaliinoista tipan vertaa enkä tiedä muutenkaan lapsosia jotka olisivat liittyneet kaulahuivien fan-clubiin. Siksi ehdotinkin huivin tilaajalle kelpaisiko kauluri. Väritoiveita en kysynyt- ihan aikuisten mielenrauhan vuoksi. Vastaus olisi ollut kuitenkin: Tahtoisin pinkin. Tahdoin kuitenkin noudattaa edes jossain määrin pikkumiehen värimaailmaa ja koska halusin kaulurin olevan mahdollisimman ohut ja huomaamaton niin langaksi valikoitui viime kevään Sny-kierroksella saamani Regian Lace-lanka.
Hieman lanka minut yllätti. Neuletuntuma oli hyvin Polkumainen. Ihan niin vaikeaa yhteiselomme ei ollut kuin mitä ensikosketukseni Polun kanssa, mutta samanlaista sykerrystä Lace teki neuloessa. Jossakin kaulurin puolivälissä sykkyrät yht'äkkiä sitten katosivat ja ymmärsin miten tuollaista siansaparo-lankaa pitää neuloa. Huolettomasti ja turhia hinkkailematta! Ehkäpä uskaltaudun joskus kaivamaan ullakon kätköistä sinne piiloutuneen Polkukeränkin tämän ahaa-elämyksen myötä...
Päätin saada kaulurin valmiiksi ennen uutta hoitoviikkoa ja niin sainkin. Tingalle kyllä meni, langanpäät päättelin vasta tänä aamuna. Vielä tänään kauluri ei ulos mennyt, sen verran lämminverinen uusi omistaja on. Sen sijaan muutamaan otteeseen päivän mittaan piti kyllä tarkistaa "kuka teki minulle kaulurin? Eija teki"
Itse en tykännyt lapsena kaulaliinoista tipan vertaa enkä tiedä muutenkaan lapsosia jotka olisivat liittyneet kaulahuivien fan-clubiin. Siksi ehdotinkin huivin tilaajalle kelpaisiko kauluri. Väritoiveita en kysynyt- ihan aikuisten mielenrauhan vuoksi. Vastaus olisi ollut kuitenkin: Tahtoisin pinkin. Tahdoin kuitenkin noudattaa edes jossain määrin pikkumiehen värimaailmaa ja koska halusin kaulurin olevan mahdollisimman ohut ja huomaamaton niin langaksi valikoitui viime kevään Sny-kierroksella saamani Regian Lace-lanka.
Hieman lanka minut yllätti. Neuletuntuma oli hyvin Polkumainen. Ihan niin vaikeaa yhteiselomme ei ollut kuin mitä ensikosketukseni Polun kanssa, mutta samanlaista sykerrystä Lace teki neuloessa. Jossakin kaulurin puolivälissä sykkyrät yht'äkkiä sitten katosivat ja ymmärsin miten tuollaista siansaparo-lankaa pitää neuloa. Huolettomasti ja turhia hinkkailematta! Ehkäpä uskaltaudun joskus kaivamaan ullakon kätköistä sinne piiloutuneen Polkukeränkin tämän ahaa-elämyksen myötä...
Päätin saada kaulurin valmiiksi ennen uutta hoitoviikkoa ja niin sainkin. Tingalle kyllä meni, langanpäät päättelin vasta tänä aamuna. Vielä tänään kauluri ei ulos mennyt, sen verran lämminverinen uusi omistaja on. Sen sijaan muutamaan otteeseen päivän mittaan piti kyllä tarkistaa "kuka teki minulle kaulurin? Eija teki"
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Sidoksissa
Joskus aikoinani nuorena ja välillä joutilaana extraaja-tyttösenä väsäsin syksyisin kransseja ja ainakin kahtena vuonna aitan kongille havuköynnökset. Sitten salaatit ja raasteet kidnappasivat minut vuosikausiksi ja kaikki ylimääräinen höpertäminen oli pakko unohtaa. Vaikka pääsinkin pakenemaan salaattien kiireisestä maailmasta, niin sisäinen floristini jäi nukkumaan ruususen untaan.
Minun tapananihan on hirveästi suunnitella kaikenlaista (mutta mitään en aikaiseksi saa...). Niinpä niitä kranssejakin olen suunnitellut sen seitsemän kertaa. Varsinkin kun suuresti rakastamissani "unelmointi"-lehdissä on kuvia vaikka minkälaisista ihanuuksista. Heikkona hetkenä tulin sitten luvanneeksi Maajussille kranssin puolukanvarvuista. Ostatin miehellä chili-palkojakin kranssia varten.
Sen verran suuri kannustin omalle Kullalle ja Äiteelle tekeminen on, että tänä aamuna vetäisin kumpparit jalkaan, pipon korville ja painuin metsään. Roskakassillinen puolukanvarpuja saaliina läsähdin istumaan tunniksi tuvan hellan eteen harrastamaan sidontaleikkejä. Kranssipohjaa sitoessa koin samalla jonkinlaisen valaistumisen. Kaukanahan minä oikeasta floristista olen, mutta tajusin ettei sillä ole pätkänkään väliä!! Mitä sitten vaikka kranssit ovat epätasaisia eikä koristeetkaan ole millin tarkasti saman matkan päässä toisistaan. Saan minä niitä silti tehdä ja tulos on just minun näköinen!
Pohjan valmistuttua kuskailin hieman miekkostani ja samalla hain Maajussin kotoa koristeomenoita kranssin viimeistelyyn. Ukko traktoria hakemaan ja Ompulla kaahaten liimailemaan omenoita. Pohjana kranssissa on valmis sydämenmuotoinen pajukranssi ja tuo rusetti on luonnonniintä.
Ne vaivalla Viitasaarelta pyydystetyt chilit kieltäytyivät istumasta sivistyneesti puolukanvarpujen sekaan ja koristeomenoitakin jäi yli. Niinpä kipaisin vintiltä valmiin viiniköynnöskranssin ja tein oman ulko-oven yläpuolelle myös syyskranssin.
Loppujen lopuksi kranssien teko on yllättävänkin nopeaa puuhaa, joten jospa joulun alla tulisi tehtyä talviversiot ovien päälle. Tai sitten ei...
Minun tapananihan on hirveästi suunnitella kaikenlaista (mutta mitään en aikaiseksi saa...). Niinpä niitä kranssejakin olen suunnitellut sen seitsemän kertaa. Varsinkin kun suuresti rakastamissani "unelmointi"-lehdissä on kuvia vaikka minkälaisista ihanuuksista. Heikkona hetkenä tulin sitten luvanneeksi Maajussille kranssin puolukanvarvuista. Ostatin miehellä chili-palkojakin kranssia varten.
Sen verran suuri kannustin omalle Kullalle ja Äiteelle tekeminen on, että tänä aamuna vetäisin kumpparit jalkaan, pipon korville ja painuin metsään. Roskakassillinen puolukanvarpuja saaliina läsähdin istumaan tunniksi tuvan hellan eteen harrastamaan sidontaleikkejä. Kranssipohjaa sitoessa koin samalla jonkinlaisen valaistumisen. Kaukanahan minä oikeasta floristista olen, mutta tajusin ettei sillä ole pätkänkään väliä!! Mitä sitten vaikka kranssit ovat epätasaisia eikä koristeetkaan ole millin tarkasti saman matkan päässä toisistaan. Saan minä niitä silti tehdä ja tulos on just minun näköinen!
Pohjan valmistuttua kuskailin hieman miekkostani ja samalla hain Maajussin kotoa koristeomenoita kranssin viimeistelyyn. Ukko traktoria hakemaan ja Ompulla kaahaten liimailemaan omenoita. Pohjana kranssissa on valmis sydämenmuotoinen pajukranssi ja tuo rusetti on luonnonniintä.
Ne vaivalla Viitasaarelta pyydystetyt chilit kieltäytyivät istumasta sivistyneesti puolukanvarpujen sekaan ja koristeomenoitakin jäi yli. Niinpä kipaisin vintiltä valmiin viiniköynnöskranssin ja tein oman ulko-oven yläpuolelle myös syyskranssin.
Loppujen lopuksi kranssien teko on yllättävänkin nopeaa puuhaa, joten jospa joulun alla tulisi tehtyä talviversiot ovien päälle. Tai sitten ei...
torstai 11. lokakuuta 2012
Kupponen kuumaa
Äsken kun tulin töistä kotiin, niin postikasan alimmaisena oli vaaleanpunaisella kukkakuvalla varustettu kirjekuori. Ensimmäinen ajatus oli "mikähän mainos se tuokin on?". Sitten käänsin kuoren toisin päin, koska kukkapuoli ei vastausta antanut.
Eihän se mainos ollutkaan, vaan tee-tervehdys SNY:ltäni! Kiitos!! Irtotee onkin hieman vähissä, joten hyvään aikaan tervehdyksesi tuli =) Vanilja-aromista roiibosteetä sisälsi siis tuo kirje. Kovasti Maajussi pussukkaa ihmetteli... Että teetäkin voi lähettää postissa?!
Täydellinen yllätys kirje kyllä oli... Vastahan minä hain lokakuun paketin ja jo nyt tuli välimuistaminen! Vikkeläkinttuinen olet sinä SNY =)
Eihän se mainos ollutkaan, vaan tee-tervehdys SNY:ltäni! Kiitos!! Irtotee onkin hieman vähissä, joten hyvään aikaan tervehdyksesi tuli =) Vanilja-aromista roiibosteetä sisälsi siis tuo kirje. Kovasti Maajussi pussukkaa ihmetteli... Että teetäkin voi lähettää postissa?!
Täydellinen yllätys kirje kyllä oli... Vastahan minä hain lokakuun paketin ja jo nyt tuli välimuistaminen! Vikkeläkinttuinen olet sinä SNY =)
tiistai 9. lokakuuta 2012
Paketti sukkasillaan
Sain emoselta perjantaina vinkin, että pohjanmaan tulvien mukana savoon päin olisi lipumassa jotain kivaa. Eilen illalla tulokas saavutti Vesannon ja tänä aamuna sen sitten käsiini sain - Lokakuun SNY-paketin!!
Heti töihin päästyä paketti joutui luopumaan teippauksistaan ja siinä touhussa kävi vähän köpelösti *punastuu* avattiin pakettia yhdessä isomman neitokaisen kanssa ja iskettiin heti yhdessä tuumin kyntemme paketista paljastuvaan suklaalevyyn. Hupsista! Vasta kun paperit oli revitty auki ja suklaasta verotettu ensimmäinen rivi, vasta silloin iski ajatus: täähän ois pitänyt kuvata... suklaata ei siis kuvassa näy, siitä on suurin osa syöty. Siitä pitivät metrinen vilinäviisikko ja hoitotäti huolen =)
Pohjalaissukkien mallikirja (anteeksi, salamavalo osuu just siihen) seiskaveikkakerä juuri sopivan metsäistä sävyä, ihana valkoinen sukkalankakerä, kirje, kirjanmerkki (laiskottelu on parasta silloin kun on paljon tekemistä), Virkkukoukkusen tiskirätti ja sitten se kuvasta puuttuva suklaa.
Jussisukat varmaan jossain vaiheessa Maajussille teen ja muutama muukin malli kirjassa oli mitkä pääsivät ehkä-listalle. Hauskasti nämä eri paketit keskenään kommunikoivat! Eilen sain Neulomon minisälä-vaihdossa pari Kool Aid-pussia ja nyt sny-paketissa oli valkoista sukkalankaa värjättäväksi. Ihanaa <3 Kirjanmerkkejä aina tarvitsee, hukkailen niitä yhtenään ja tuollainen magneettinen on kiva, kun sitä voi läpsytellä kiinni-auki-kiinni =) ja Virkkukoukkusen tuotteita mie rakastan, kun ne on niiiin ihanan pirtsakoita!
Paketti oli siis kutakuinkin täydellinen!
Kiitos Sny-ystäväiseni, hyvin olit osannut kamat kasata <3
PS: Ovat muuten aika hyvin koulutettuja nämä mun miehet! Maajussi tuli yks päivä kirkolta niin hymyssä suin ja kysyi haluaisinko mä vaihtaa Ompun rekkaria... oli miekkoseni nähnyt kylillä pyöriessä auton, jonka rekisterikilven kirjaimet olivat SNY. Kovasti oli miestä alkanut tuo yhdistelmä huvittamaan =) ja nyt äsken kysyin isältä, mikä suklaapussi tuvan pöydällä oli.Virolaistaustainen naapuri oli konvehtipussin tuonut ja isän kommentti suklaaseen oli " Siinähän sitä olis johonkin neulepakettiin suklaata". On tainnut isukki pistää merkille, että postista tulee ja sinne menee paketteja tiuhaan tahtiin...
Heti töihin päästyä paketti joutui luopumaan teippauksistaan ja siinä touhussa kävi vähän köpelösti *punastuu* avattiin pakettia yhdessä isomman neitokaisen kanssa ja iskettiin heti yhdessä tuumin kyntemme paketista paljastuvaan suklaalevyyn. Hupsista! Vasta kun paperit oli revitty auki ja suklaasta verotettu ensimmäinen rivi, vasta silloin iski ajatus: täähän ois pitänyt kuvata... suklaata ei siis kuvassa näy, siitä on suurin osa syöty. Siitä pitivät metrinen vilinäviisikko ja hoitotäti huolen =)
Pohjalaissukkien mallikirja (anteeksi, salamavalo osuu just siihen) seiskaveikkakerä juuri sopivan metsäistä sävyä, ihana valkoinen sukkalankakerä, kirje, kirjanmerkki (laiskottelu on parasta silloin kun on paljon tekemistä), Virkkukoukkusen tiskirätti ja sitten se kuvasta puuttuva suklaa.
Jussisukat varmaan jossain vaiheessa Maajussille teen ja muutama muukin malli kirjassa oli mitkä pääsivät ehkä-listalle. Hauskasti nämä eri paketit keskenään kommunikoivat! Eilen sain Neulomon minisälä-vaihdossa pari Kool Aid-pussia ja nyt sny-paketissa oli valkoista sukkalankaa värjättäväksi. Ihanaa <3 Kirjanmerkkejä aina tarvitsee, hukkailen niitä yhtenään ja tuollainen magneettinen on kiva, kun sitä voi läpsytellä kiinni-auki-kiinni =) ja Virkkukoukkusen tuotteita mie rakastan, kun ne on niiiin ihanan pirtsakoita!
Paketti oli siis kutakuinkin täydellinen!
Kiitos Sny-ystäväiseni, hyvin olit osannut kamat kasata <3
PS: Ovat muuten aika hyvin koulutettuja nämä mun miehet! Maajussi tuli yks päivä kirkolta niin hymyssä suin ja kysyi haluaisinko mä vaihtaa Ompun rekkaria... oli miekkoseni nähnyt kylillä pyöriessä auton, jonka rekisterikilven kirjaimet olivat SNY. Kovasti oli miestä alkanut tuo yhdistelmä huvittamaan =) ja nyt äsken kysyin isältä, mikä suklaapussi tuvan pöydällä oli.Virolaistaustainen naapuri oli konvehtipussin tuonut ja isän kommentti suklaaseen oli " Siinähän sitä olis johonkin neulepakettiin suklaata". On tainnut isukki pistää merkille, että postista tulee ja sinne menee paketteja tiuhaan tahtiin...
Tunnisteet:
Kulta,
käsityöt,
langat,
neulominen,
SNY
maanantai 8. lokakuuta 2012
Kuinka monta kertaa sukan voi purkaa?
Päätinpä reilu viikko sitten ottaa käsittelyyn syyskuun SNY-paketissa olleen keltaisen seiskaveikka-kerän. Vimmattua mallien etsintää, josta voittajaksi selviytyi Novitan sukkalehden malli, jossa on kennokuviota sukan edessä. Mutta miksi vain edessä? Ei kiva. Niinpä päätin neuloa samalla kenno-neuleella koko varren. Palmikoiden kierrothan tiivistävät neulepintaa, joten makkarankuorellehan se alkoi sukka näyttää jo alkumetreillä. Ei kun puikot pois ja alusta miesten silmukkamäärällä. Resori- niin hienosti- kuvioneule- vähän vähemmän hienosti. Silmukkamäärä ei täsmännyt ei sitten millään! Taas puikot pois ja purkamaan.
Ehkäpä joku toinen malli? Hmm... JOO! Samaisen sukkalehden punaisten pitsisukkien ohje näytti kauniille. Nehän mie haluankin! Mutta jälleen kerran, koko varsi pitsiä. Aloitin sukkaa töissä metristen pitäessä sateen ja perjantain kunniaksi dvd-päivää. Kaunotar ja Kulkuri oli minullekin uusi leffatuttavuus, joten jumitin aina välillä itsekin vilkuilemaan sitä neitien olan yli. Samalla tietenkin menin sekaisin siitä missä kohdassa kaaviota olin menossa. Purkuun! Illan ja seuraavan päivän aikana sukka jälleen venyi pituutta. Tällä kertaa ihan kantapäähän asti. Sitten aloin sovittelemaan millekäs se kuvio näyttääkään viinipolkijan pohkeissani. Se näky ei sitten paljon surullisen mieltä ilahduttanut! Minun käsissäsi kuviosta oli tullut RUMA! Ne kohdat missä vedetään nostettu silmukka kahden yhteen neulotun yli oli suorastaan karmivan näköinen! Ja jälleen kerran purkoosi puraisi.
No, sukan malleja on maailma täynnä! Onko ehdokkaita? Sukkalehden Piirakkasukat näyttivät kivoille ja ohjekin oli järjellä ymmärrettävissä. Tällä kertaa pysyttelin tiukasti ohjeessa ja vaikka sukka näyttikin melkoiselta kurpposelta niin päätin vakaasti neuloa loppuun, tuli mitä tuli! Kärjen kavennus oli hieman kummallinen ja pikainen minun makuuni, mutta loppujen lopuksi sukista tuli ihan hienot! Kyllä näillä saunan jälkeen tuvan lattialla tepsuttelee!
Ehkäpä joku toinen malli? Hmm... JOO! Samaisen sukkalehden punaisten pitsisukkien ohje näytti kauniille. Nehän mie haluankin! Mutta jälleen kerran, koko varsi pitsiä. Aloitin sukkaa töissä metristen pitäessä sateen ja perjantain kunniaksi dvd-päivää. Kaunotar ja Kulkuri oli minullekin uusi leffatuttavuus, joten jumitin aina välillä itsekin vilkuilemaan sitä neitien olan yli. Samalla tietenkin menin sekaisin siitä missä kohdassa kaaviota olin menossa. Purkuun! Illan ja seuraavan päivän aikana sukka jälleen venyi pituutta. Tällä kertaa ihan kantapäähän asti. Sitten aloin sovittelemaan millekäs se kuvio näyttääkään viinipolkijan pohkeissani. Se näky ei sitten paljon surullisen mieltä ilahduttanut! Minun käsissäsi kuviosta oli tullut RUMA! Ne kohdat missä vedetään nostettu silmukka kahden yhteen neulotun yli oli suorastaan karmivan näköinen! Ja jälleen kerran purkoosi puraisi.
No, sukan malleja on maailma täynnä! Onko ehdokkaita? Sukkalehden Piirakkasukat näyttivät kivoille ja ohjekin oli järjellä ymmärrettävissä. Tällä kertaa pysyttelin tiukasti ohjeessa ja vaikka sukka näyttikin melkoiselta kurpposelta niin päätin vakaasti neuloa loppuun, tuli mitä tuli! Kärjen kavennus oli hieman kummallinen ja pikainen minun makuuni, mutta loppujen lopuksi sukista tuli ihan hienot! Kyllä näillä saunan jälkeen tuvan lattialla tepsuttelee!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Ufo laskeutuu ullakolta
Kesällä "siivoilin" hieman vinttiä. Toisin sanoen pengoin laatikoita ja kasoja ja siirtelin niitä paikasta toiseen =)
Nyssäköistä löytyi unohtuneita vaatteita, jotka palasivat vaatekaappiin, kirppiskamaa ja hieman kaatopaikalle matkaaviakin. Niinpä joka laatikkoon tai pussiin oli syytä kurkistaa. Yhdessä pehmeälle tuntuvassa muovikassissa oli jotain harmaata. Se jokin paljastui villapaidan kappaleiksi, jotka vain odottivat yhdistämistä.
Kappaleilla on ollut pitkä odotusaika, koska muistan neuloneeni paitaa silloin kun äiti vielä eli ja oli täysissä voimissaan. Eli paidan kappaleet ovat marinoituneet pussissaan vähintäänkin kymmenen vuotta! Syyslomaviikolla marinointi loppui ja ompelin paidan kasaan. Sen jälkeen kuosittelu ja saunan lauteille kuivumaan. Sinne paita-parka sitten taas unohtui kuukaudeksi...
Tänään sitten paita vihdoin pääsi loppusijoituspaikkaansa eteisen vaatekaapin ylähyllylle, josta se toivottavasti laskeutuu talvipakkasilla lämmittämään minua.
Pitää tosiaankin olla KYLMÄ ennen kuin tuon paidan voi päällensä vetää! Lanka on omien lampaiden villasta kehruutettua (100% villaa?) joten villapaita on todella lämmin. Tuossa edessä on "valesmokkipoimutusta", eli smokkikuviointi on saatu aikaiseksi solmimalla joustimen oikeinneule-raitoja yhteen kuvioinnin saavuttamiseksi.
Nyssäköistä löytyi unohtuneita vaatteita, jotka palasivat vaatekaappiin, kirppiskamaa ja hieman kaatopaikalle matkaaviakin. Niinpä joka laatikkoon tai pussiin oli syytä kurkistaa. Yhdessä pehmeälle tuntuvassa muovikassissa oli jotain harmaata. Se jokin paljastui villapaidan kappaleiksi, jotka vain odottivat yhdistämistä.
Kappaleilla on ollut pitkä odotusaika, koska muistan neuloneeni paitaa silloin kun äiti vielä eli ja oli täysissä voimissaan. Eli paidan kappaleet ovat marinoituneet pussissaan vähintäänkin kymmenen vuotta! Syyslomaviikolla marinointi loppui ja ompelin paidan kasaan. Sen jälkeen kuosittelu ja saunan lauteille kuivumaan. Sinne paita-parka sitten taas unohtui kuukaudeksi...
Tänään sitten paita vihdoin pääsi loppusijoituspaikkaansa eteisen vaatekaapin ylähyllylle, josta se toivottavasti laskeutuu talvipakkasilla lämmittämään minua.
Pitää tosiaankin olla KYLMÄ ennen kuin tuon paidan voi päällensä vetää! Lanka on omien lampaiden villasta kehruutettua (100% villaa?) joten villapaita on todella lämmin. Tuossa edessä on "valesmokkipoimutusta", eli smokkikuviointi on saatu aikaiseksi solmimalla joustimen oikeinneule-raitoja yhteen kuvioinnin saavuttamiseksi.
torstai 4. lokakuuta 2012
Itellan ihanneasiakas
Se minä nimittäin olen =) On SNY-kierroksia, Neulomossa erilaisia vaihtoja ja sitten ihan tyylipuhtaita heräteostoksia, joten varsinkin näin syksyisin ravaan, tai juoksetan maajussia, postin asiamiespisteessä viikottain! Heräteostoksia olen kyllä budjettisyistä joutunut karsimaan. Metristen paimentaminen kun ei ole niitä kaikkein korkeimmalle hinnoiteltuja ammatti-aloja :( sinänsä kumma juttu, koska vastuuhan on valtava!
Viime viikolla minä kuitenkin sorruin. Facebookissa oli linkki Ad Libriksen käsityökirja-aleen... pitihän se käydä kurkkaamassa, vaikkei aikomuksena todellakaan ollut tilata mitään. No, sen ei mitään sisältäneen paketin kävi Ukkokultani eilen hakemassa tavara-aitasta.
Tuota Haravasta tavara-kirjaa olen katsellut sillä silmällä jo kauan ja kahvipussejakin on tullut kerättyä. Toiveena löytää joskus Kahvipussin uusi elämä-kirja, mutta sen painos on loppuunmyyty jo ajat sitten eikä kirjaa ole muualtakaan vastaan kävellyt. Niinpä hyökkäsin tuon uuden kahvipussikirjan kimppuun kuin hai. Punontaa ei ole koskaan tullut kokeiltuakaan, joten ensi askeleet sillä saralla tulevat olemaan aika kivulloisia!! Ja tuo Sidottu-pokkari napsahti ostoskoriin silkasta uteliaisuudesta ;-) pakkohan se on lukea kun kerran kaikki muutkin!
Tänään sitten isä toi kirkolta Juju-kerhon liittymispaketin.
Itse asiassa olen kerhoon jo aikaisemmin kuulunutkin, mutta näköjään jäsenyyteni on kevään korvalla lakkautettu minun tietämättäni! Itse en olisi asiaa arvannutkaan, mutta sain eilen serkultani sähköpostia. Hänen Uudet Kirjat-jäsenyytensä oli myös lakkautettu "salaa" liian vähien ostojen perusteella. Samasta syystä minunkin UK ja Juju-jäsenyyteni on sitten varmaan loppunut. Hassua vain, että olenhan mä Jujulta aina välillä tilannut, mutta kai jäsenyys meni sitten romukoppaan samalla UK-jäsenyyden kanssa. Samaa puljua kun ovat.
Rusinana pullassa on sitten tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukaudenkirja, joka tuli tänään.
Tosi vähän on sieltäkin tullut viime aikoina mitään ostettua, mutta askartelukirjan oli pakko antaa tulla. Hyviä vinkkejä tarvitsee aina!! Kun se eläkeikäkin lähenee päivä päivältä...
Kävisiköhän nämä kuvat samalla lokakuun inventariokuvasta? Väkerryskirjallisuuteen on viime aikoina todistettavasti panostettu!
Viime viikolla minä kuitenkin sorruin. Facebookissa oli linkki Ad Libriksen käsityökirja-aleen... pitihän se käydä kurkkaamassa, vaikkei aikomuksena todellakaan ollut tilata mitään. No, sen ei mitään sisältäneen paketin kävi Ukkokultani eilen hakemassa tavara-aitasta.
Tuota Haravasta tavara-kirjaa olen katsellut sillä silmällä jo kauan ja kahvipussejakin on tullut kerättyä. Toiveena löytää joskus Kahvipussin uusi elämä-kirja, mutta sen painos on loppuunmyyty jo ajat sitten eikä kirjaa ole muualtakaan vastaan kävellyt. Niinpä hyökkäsin tuon uuden kahvipussikirjan kimppuun kuin hai. Punontaa ei ole koskaan tullut kokeiltuakaan, joten ensi askeleet sillä saralla tulevat olemaan aika kivulloisia!! Ja tuo Sidottu-pokkari napsahti ostoskoriin silkasta uteliaisuudesta ;-) pakkohan se on lukea kun kerran kaikki muutkin!
Tänään sitten isä toi kirkolta Juju-kerhon liittymispaketin.
Itse asiassa olen kerhoon jo aikaisemmin kuulunutkin, mutta näköjään jäsenyyteni on kevään korvalla lakkautettu minun tietämättäni! Itse en olisi asiaa arvannutkaan, mutta sain eilen serkultani sähköpostia. Hänen Uudet Kirjat-jäsenyytensä oli myös lakkautettu "salaa" liian vähien ostojen perusteella. Samasta syystä minunkin UK ja Juju-jäsenyyteni on sitten varmaan loppunut. Hassua vain, että olenhan mä Jujulta aina välillä tilannut, mutta kai jäsenyys meni sitten romukoppaan samalla UK-jäsenyyden kanssa. Samaa puljua kun ovat.
Rusinana pullassa on sitten tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukaudenkirja, joka tuli tänään.
Tosi vähän on sieltäkin tullut viime aikoina mitään ostettua, mutta askartelukirjan oli pakko antaa tulla. Hyviä vinkkejä tarvitsee aina!! Kun se eläkeikäkin lähenee päivä päivältä...
Kävisiköhän nämä kuvat samalla lokakuun inventariokuvasta? Väkerryskirjallisuuteen on viime aikoina todistettavasti panostettu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)