Uusi vuosi, vanha Reppanainen?

 

Siellä se vuosi 2024 kurkistelee vastarannalla! Mitä tuonee tullessaan?

Keskiyöllä päättynyt vuosi oli monessakin suhteessa mieliinjäävä; mentiin naimisiin, täytin 50v (herrajumala!) Ja töissäkin tapahtui muutoksia parin työkaverin eläköitymisen myötä. Ja vuosi sitten uutta vuotta oli vielä vastaanottamassa ikäneito Impi. Meidän pikkusilakka 😻

Maaliskuussa oli luopumisen aika, kun ennestään hentoinen kissa kuihtui olemattomiin. Pitkän aikaa töistä tullessa katse haki olokammarin korituolista kissaa. Täytyy myöntää, että välillä olin jopa kuulevinani tassujen äänen ja harmaan vilahduksen näkökentän laidalla.

Elokuussa sitten haettiin Rölli meille. Varsinkin nyt, kun elohopea on painunut reippaasti alle kahdenkymmenen olemme puhuneet miten hyvä "pojan" nyt on. Navetassa olisi melkoisen kylmät oltavat tällä kelillä!

Uusi vuosi otettiin vastaan ihan kotosalla omalla porukalla; minä, Maajussi ja Pikkukälynen. Meille uudenvuodenaatto on myös kihlauksen vuosipäivä. Ihan käytiin sen kunniaksi ulkona syömässä. Siis paikalliselta grilliltä haettiin annokset kauppareissulla 😉 yöllä sitten saunan ja yöpalan jälkeen pikkuinen yhden padan ja kahden raketin ilotulitus. Se riittää meille.

Uuden vuoden lupauksia en ole pitänyt tapoinani tehdä. Pari toivetta voisin kyllä esittää? Jospa tuleva vuosi toisi mukanaan ihan perusarkea ilman suuria kriisejä meille tai läheisillemme. Jospa vältyttäisiin kovin monilta hautajaisilta- tuttavapiiriin kuuluu monta iäkästä ihmistä. Ja jos vielä saa kolmannen toiveen esittää, niin lisää mielenrauhaa kiitos❣️ Paljon olen tunnetaidoista itsekin oppinut tahkotessani niitä pikkuihmisten kanssa, mutta paljon voisin vielä oppia sillä saralla! Valitettavasti. Täysin zen en tule koskaan olemaan, se vaatisi aivojen vaihdon. Mutta jos vähän tasaisempaa mielenmaisemaa saisi?

 

Pyörii kuin puolukka hillossa

 

 

Kuvan kurpitsa liittyy hyvin vahvasti asiaan 😃  

Niin kauan kuin muistan meillä on kasvatettu kurpitsoita. Ennen vanhaan niistä tehtiin myös etikkasäilykettä, mutta minä en oikein ole etikkakurpitsan ystävä. Entisessä elämässä sitä tuli haisteltua ihan riittämiin työn puolesta.

Viikon alussa hommasin sangollisen puolukoita ja tänään keittelin osasta Kurpitsapuolukkahilloa. Sitä meillä on tehty "aina". Isäni eläessä pääasiallinen eläin ruokapöydässä oli hirvi ja riistan kylkeen Kurpitsapuolukka käy mainiosti. Toki myös kaaliruokiin ja miksei ihan mihin vain. Aikaisemmin Maajussi sitä taisi laittaa lautaselleen lähes päivittäin.

Tuo kuvan kurpitsa oli juuri sopivan kokoinen pilkottavaksi. Yhtenä kesänä suurin kurpitsa oli 18kg ja sen kanssa sai suorastaan painia ennenkuin siitä paloja irti sai. Käyttämäni ohje on hyvin yksinkertainen; kilo puolukkaa, kilo kurpitsaa ja desi vettä. Kypsän mössön surautan sileäksi sauvasekoittimella. Sitten kilo sokeria sekaan ja keitellään noin vartti. Itse otan hilloa lusikalla lautaselle ja lykkään sen hetkeksi jääkaappiin.  Jos hilloon saa vedettyä uran sen valumatta umpeen on hillo valmista purkitettaksi.   Kurpitsan raastan äidiltä perityllä yleiskoneella. Koneen isä osti joululahjaksi meille naisille kun olin yläasteella 🫣 tänään puhuttiinkin Maajussin kanssa, ettei nykypäivän kodinkoneille samanlaista työuraa ole tiedossa. Hyvä kun takuuajan kestävät.  

Kuumat hillopurkit käännän ylösalaisin jäähtymään. Sillä tavoin purkeista painuu ilmat pihalle ja purkki umpioituu. Kyllä noista useamman kerran syö! Toki ainakin yksi purkeista lähtee Joulupukin rekeen kohti vastarantaa 😉

Samaan aikaan kun hillo kiehui hellalla jatkojalostin jäljelle jääneitä puolukoita herkulliseksi piirakaksi. Ehkä tuohon kylkeen olisi voinut jäätelölastu sulautua, mutta sitä ei nyt ollut. Pakastimessamme on joku vika, joka haihduttaa jäätelöt olemattomiin. Varsinkin Maajussin vapaapäivinä haihtumista tapahtuu...

Kaikkia puolukoita en siltikään saanut kulutettua. Luultavimmin teen viinihapon avulla mehua niistä tai ehkä pienen annoksen myös puolukkachutneyta. Sitä kokeilin vähän aikaa sitten pari purkillista Börje Salmingin keittokirjasta ja tykästyin makuun kovasti! 

Mutta asiat tärkeysjärjestykseen! Kun olin leikkinyt keittiöhengetärtä "kotikotona" leivinuunin hehkussa aikani, oli aika kutsua Maajussi treffeille Rajaseudulta 🥰  treffeily on yksi arkemme pieniä iloja. Jos Maajussi vaikka sattuu kesällä olemaan kirkonkylällä kun pääsen töistä, saatamme hakea syötävät grilliltä ja mennä uimarannan puistoon piknikille. Kun on tarpeeksi maalainen, niin osaa nauttia yksinkertaisistakin asioista! 

Mielenrauhaa

 Rakastan työtäni 🥰 Kun viisi vuotta sitten tähän aikaan syksystä puputin kolmiolääkkeitä kuin karamellejä ja odottelin kutsua kirurgin veitsen alle, jouduin pohtimaan mitä sitä tekisi mikäli selästä ei leikkaamalla kunnollista tule? En oikein keksinyt mitään muuta mikä kiinnostaisi kuin työ lasten parissa. Ehkä työ koirahoitolassa?  Mutta jos ei kauaa kärsi seisoa eikä istua olisi aika mahdotonta löytää itselleen työtä. Tiedän vain yhden ammatin, jota voi tehdä selällään.  Silläkään ei rikastumaan täälläpäin pääsisi, kun kunnan väestörakenne on eläkeläisiin painottuva 🙃 Onneksi selästä tuli ihan kelvollinen ja pystyin palaamaan työhöni.

Vaikka työtäni rakastankin, myönnän sen kuormittavuuden. Melu ja jatkuva sosiaalisessa kontaktissa olo vie välillä mehut! Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen mahdollisuutta nollata itseni olemalla yksin. Mieluiten ihan hiljaisuudessa.

On todellinen onni, että Maajussi heittäytyi villiksi kolmisen vuotta sitten ja laajensi tiluksiaan naapurin puolelle. Ukkokultani on hyvin harkitseva ja kun "Teboilin parlamentti" vihjaisi perikunnan laittaneen naapuritalon maineen myyntiin asiaa pohdiskeltiin huolella. Investointi olisi kieltämättä iso. Mutta toisaalta metsässä ei raha menisi hukkaan ja vanhan asuinrakennuksen ja ulkorakennusten lisäksi kauppaan kuuluisi rantasauna. 

Kivenheiton päässä kotoa oleva rantamökki on ollut Maajussin pitkäaikainen haave. Kyllähän minullekin uimapaikka kelpasi ja kun  kävimme tutustumassa Ylätupaan henki vanhasta rakennuksesta rauha ja tuli olo, että täällä meidän pitääkin olla

Niin kaupat syntyivät ja Ylätupa lisukkeineen oli meidän 💝 tai no, virallisesti tietenkin Maajussin. 

Varsinkin keväänä jolloin Maajussi maakaupat teki Hanis-biitsi oli todella tärkeä pään kasassa pysymisessä! Silloin olin isompien lasten ryhmässä ja siellä oli kaikenlaista. Oli suorastaan elintärkeää, että pääsin iltaisin uimaan ja tuijottelemaan tyhjyyteen ilman, että kukaan tarvitsi minua. Ja mikäpä näitä maisemia on tuijotellessa 😍

Vaikka nyt asiat työn suhteen ovatkin ryhmän vaihdon jälkeen huomattavasti paremmin on Biitsi edelleen sielunmaisemani ja sinne rynnistän heti, kun se vain keväällä on mahdollista ja rantasaunakautta jatketaan niin pitkälle kuin vain säät syksyllä sallivat. Hanis-Biitsillä tätäkin nyt naputtelen lämpenevän kaminan naksuessa taustalla ja kiukaan lämmetessä seinän takana. Kullan huuhdontaan päästään, kunhan Maajussi iltatöiltä palajaa ja taidanpa Keiteleen aaltoihin myös pulahtaa illan aikana. Mutta nyt höpinät seis ja lisää puita kiukaan alle!

Älä koskaan ikinä muutu

Niinhän sitä laulussa sanotaan =)
 Minä kyllä toivoisin, että sunnuntaikuva-haasteen maisema jo vähän muuttuisi! Tylsää tarjoilla teille viikosta toiseen pelkkää lunta.

Vaikkei kuvissa muutosta ole tapahtunutkaan, niin kevät alkaa jo hiipiä mieleen =) siemenkuvastoja on selattu ahkerasti ja tänään olisi tarkoitus tehdä tilaus. Tomaatin siemenillä alkaa jo melkein olla kiire- eikä lempimerkkiäni löydy markettien siemenhyllystä.

 Ja vaikkei nyt sopiva kuun aika olekaan niin äsken tein vuoden ensimmäiset kylvökset; Leijonankitaa, Kiinanastereita ja Hopealehtiä. Tosin olosuhteet eivät meillä ole parhaimmat. Valoa ei vielä ole tarpeeksi, joten taimet eivät yleensä ole kaikista topakampia, mutta ihan hienosti ne silti kesällä kukkivat ❤ eikä mikään voita itse kasvatettuja tomaatteja!

Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.

 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.

Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!

Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!

Jäätelökesä

Kesäloma on kellitty loppuun jo ajat sitten ja arkista aherrusta taivallettu jo kolme viikkoa. Kun säät nyt kuitenkin ovat olleet- ainakin osittain- kesäisen lämpimiä, niin aivan kokonaan emme metristen kanssa ole hennoneet päästää irti kesäpuuhista. Kesään kuuluu aivan oleellisena osana jäätelön syönti ja eräänä heikkona hetkenä tulin luvanneeksi jätkänpätkille, että tehdään hoidossa jätskiä.

Olin keväällä nähnyt Reddragonin blogissa jäätelöohjeen, johon ei tarvittu jäätelökonetta. Olkoon se siis ohjeemme. Paitsi että.... minä asun keskellä ei mitään. Kovasti kiertelin paikallisissa kaupoissa, tutkin hyllyt suurennuslasin kanssa, taisinpa kurkistaa hyllyn allekin, mutta eipä löytynyt Vesannon kaupoista kondensoitua maitoa. Seurasi hetki kuumeista miettimistä, joka päättyi glukoosisiirapin nappaamiseen hyllystä. Glukoosisiirappihan tuntuu olevan tämän kesän hittituote kotijäätelön valmistuksessa.

Vietin tovin jos toisenkin etsiskellen sopivaa jäätelöohjetta netistä. Kovin kovaa meuhuutusta vaativaa ohjetta en halunnut, koska tarkoitus oli tehdä jäätelömassa ennen iltaulkoilua, EHKÄ sekoittaa sitä kerran ja sitten jättää massa oman onnensa nojaan seuraavaan päivään asti. Loppujen lopuksi sopiva ohje löytyi Ketunkeittiöstä.

Pienimmän sankarin vedellessä hirsiä minä ja isot pojat aloitimme jäätelötehtailun. Ensin keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi, sitten valkuaiset vaahdoksi ja kolmannessa kulhossa kerma vaahdoksi.

Pojista on suunnattomana hauskaa kun minä vatkaan sähkövatkaimella =D kädet menevät korvien suojaksi jo ennen kuin ehtii ottaa vatkainta käteen!
Kermavaahdon joukkoon lisättiin glukoosisiirappi ja sen jälkeen kaikkien kolmen kulhon sisällöt sekoitettiin keskenään. Sekoittaminen oli pikkumiesten hommaa. Me jaoimme valmiin massan kahtia ja maustoimme toisen puolen mansikoilla ja toisen maitosuklaalla. Sekoitin massa yhden kerran, reilun tunnin pakastuksen jälkeen, samalla otimme pienet maistiaiset massasta.

Mansikkajäätelön mansikat olisivat saaneet olla enemmän soseena, nyt valmiissa jäätelössä oli umpijäisiä mansikkamöhkäleitä. Muuten valmiiksi pakastunut jäätelö oli sopivan pehmeää. Jäätelöannosten tekemiseen ei tarvinnut käyttää kohtuutonta väkivaltaa.

Maultaan jäätelökokeilumme onnistui täydellisesti! Kokeilusta jäi suunnaton nälkä kokeilla lisää erilaisia jäätelöohjeita ja makuja! Maustamisessa taitaa olla vain mielikuvitus kattona =D pitänee kysellä sopivia makutoiveita joku kerta metrisiltä ja kaivaa vatkain taas esille uutta jäätelöerää varten!

Työvoitto

Viime kesänä lukemissani mökkeily- ja sisustuslehdissä kauden trendi oli vaaleus. Aikani painomustetta hengiteltyäni minäkin aloin uskomaan, että Pesän pitäisi pestä kasvonsa. Mihinkään maalauspuuhiin ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä, hädin tuskin taitojakaan, joten aloitetaanpa sisustuksesta! Valkoiset verhothan ne raikastavat koko huoneen, sellaiset siis hankkikaamme.

Vanhat verhot

Mutta voi järkytys mitä valmisverhot nykyään maksavat! Muutama mieleinen malli kyllä nettikaupoista löytyi, mutta kun ikkunoita on kolme niin kokonaisuudelle olisi aina tullut hintaa yli kipurajan. Ääh, miksei mistään milloinkaan tule mitään =/  jatkoin nettikauppojen tarjouskorien kyttäämistä ja toivoin ihmettä. Aivan kokonaista ihmettä ei aleen ilmestynyt, mutta puolikas nyt kuitenkin. Kaunis ranskalaistyylinen pussilakanasetti, muistaakseni 8€... hmm 8€ kertaa 3=24€. Ei paha! Ja niin ostoskoriin kilahti kolme pussilakanasettiä. Parasta kaikessa tietenkin oli, että minulla oli kokonainen talvi aikaa lakanoiden muodonmuutokselle!

Mutta talvi kuluu nopeasti näilläkin savolaisilla selkosilla ja lumet sulavat ennen kuin ehtii saapasjalkakissaa sanoa. Eivätkä lakanat tietenkään olleet paketistaan liikahtaneet senttiäkään. Vapun tienoilla raahasin itseni niskasta kiinni pidellen ullakolle hakemaan lakanoita ja leikkelin saumat pois. Sitten tuli kummipojan kasteviikonloppu ja iltaisinhan nyt on aina kaikkea muuta touhua. Helatorstaina sain kevätsateesta vihdoin tarmonpuuskan ja nostin ompelukoneen tuvan pöydälle. Ensimmäinen pitkä sivu meni ihan ok, vähän hitaanlaisesti tosin. Toisella pitkällä sivulla oli pakko tunnustaa tosiasiat. Pelkäksi kuvitelmaksi luulemani hitaus oli täyttä totta ja vauhti vain hiipui koko ajan. EIKÄ!!!! Oliko ompelukoneen pakko hyytyä juuri nyt?!

Onneksi soitto Maajussille pelasti kaiken. Tottakai saisin lainata heidän konettaan, eikä palautuksellakaan nyt niin tulen palavaa kiirettä olisi! Sen verran erilainen kone kuitenkin teetti harjoitusompelua etten saanut ommeltua illan aikana  kuin kaksi verhoa. Ja taas  vierähti toista viikkoa tapahtumatta mitään. Eilen sitten pakotin itseni ottamaan koneen taas esille ja ompelemaan loput verhot valmiiksi. Mutta voi taivas miten kehtuutti! Olisin mieluummin tehnyt ihan mitä vaan kuin istua tököttänyt leipomisen kuumentamassa tuvassa! Sitkeästi kuitenkin pakottauduin pysymään aloillani ja parin tunnin uurastuksen jälkeen verhot olivat valmiit!

Maajussi-rakkaani oli onneksi luvannut hoitaa viimeistelyn, joten tänä aamuna sain keskittyä virkkaamaan Pesän pukuhuoneen mattoa ja antaa miekkoseni liu'utella silitysrautaa pitkin puuvillan pintaa <3 Sileiden verhojen kanssa sitten karautimme rantaan ja  ripustimme uudet verhot ikkunoihin.

Uudet verhot

Mitä enemmän verhoja katsoin, sitä enemmän pidin lopputuloksesta! Pitkät valkoiset verhot tosiaankin raikastavat mökin ja luovat tilaan ihanaa mummolafiilistä =)

Sunnuntai-puuhia

Minä olen pitänyt ihan leppostelu-viikonlopun =) ensi lauantai menee ensiapu-koulutuksessa, samaten 10.11 joten pitää nyt nautiskella normaaliviikonlopuista kun voi.

Leppostelun lomassa olen vähän leiponut ja väsäillyt syksyä niin sisälle kuin uloskin.
Joskus, yli kymmenen vuotta sitten, oli aikakausilehdessä ohje, jossa rakennettiin isoon jalalliseen lasimaljaan kanervista asetelma. Jättiläisen konjakkilasia minulla ei ole, enkä hurrikaanilyhtyäkään hennonut kesällä ostaa. Siispä aitasta vanha lasipurkki ja toimeen! Hiekkaa pummin rakkaltani, kivet ovat Finnmarin ostokiviä ja jäkälä lähimetsästä. Lopputulos näyttää sitten tältä!

Rappuset saivat koristuksekseen kulhollisen "ruusuja". Ohje on Maalla-lehden numerosta 6/12
1: Taita vaahteranlehti keskeltä niin, että terävä lehden kärki asettuu varren kohdalle. Varrennypykän voit poistaa. Jätä taitoskohta pyöreäksi, älä nuuttaa litteäksi!
2: Pyöritä lehti rullaksi toisesta reunasta.  Taitoskohta asettuu kukan kärkeen. tästä tulee kukan keskusta.
3:Taivuta toinen lehti keskeltä samalla tavalla ja asettele se ensimmäisen rulaltun lehden ympärille.
4: Lisäile lehtiä, kunnes näyttää hyvältä. Sido ruusu kasaan rautalangalla tyvipäästä.
5: Erottele ruusun terälehtiä hieman irralleen, jotta saat ruususta hyvän näköisen. Voit jo rullatessasi taivuttaa lehtiä enemmän ruusun muotoon.
6: Kestävämpiä ruusuja saat kun suihkautat valmiiden ruusujen päälle hiuslakkaa suojaamaan haalistumiselta.

Harmi vain ettei puutarhasta löytynyt kuin keltaisia lehtiä! Hauskempaa vaahteranlehtien kanssa puuhailu tuossa muodossa on kuin haravanvarressa heiluminen!

Syysunelmia

Minä rakastan syksyä! Sen kirkkaan kuulaita päiviä, jotka ovat tulvillaan värejä- juuri niitä ruskan sävyjä jotka ovat lähimpinä sydäntäni.

Sienestystä

...ja sadonkorjuuta muutenkin!
                            
                                  
                           
Syksy aktivoi sisäisen hamsterini- keitän, mehustan ja hilloan ja sitten keväällä tuskailen kun niin paljon on jäänyt syömättä =) onneksi nyt on Maajussi-Murunen jolle kyllä kelpaa hillot ja etikkaisemmatkin herkut <3

kukkaloistoa

 Gladiolukset ovat ehdottomasti lempikukkieni listalla kestävyytensä ja herkän ulkonäkönsä takia. Harmi vain, että tänä vuonna liika märkyys on hyydyttänyt kukinnan.

Rapun pieleen vaihdoin jo kukkaset; syklaameja ja noita hopea"käppyröitä". Mutta eivät orvokkiruukutkaan tunkiolle joutuneet. Siirsin ne puutarhaan kevättä odottelemaan. Viime talvena urheat orvokit jukersivat kukkaa vielä uuden vuoden tienoilla ja keväällä oli ruukku täynnä pienen pieniä taimia, joten toisessa ruukussa oli tänä kesänä  itse itsensä siementäneet tee-se-itse-orvokit! Toivottavasti ensi kesänä molemmissa...

Ja tietenkin syksy on hämärtyvien iltojen ja kynttilöiden aikaa ja mikä ihaninta- syksyn jälkeen taivaanrannassa siintää juhlista koristeellisin ja kaikista ihanin- Joulu <3

Kevätpuuhia

Eilen illalla, heti kun se vain oli mahdollista, ryntäsimme Pesään Helatorstain viettoon. Lara-parka oli pakattu täyteen kaikkea mitä joutilaina pyhänviettohetkinä saattaa ihminen tarvita; moottorisaha, maitokärryt jne.

Miten hyvälle taas tuntuikaan päästä mökille! Tällä kertaa aivan erityisen ihanalle, koska tiesi jo mennessään ettei mitään aikatauluja tulisi olemaan... meistä riippumattomista syistä koko mökille pääsy oli jo ollut hetken vaarassa, joten tuntui lähes ihmeelle kun viimein avattiin ovea lukosta!

Maajussi sytytteli tulet kaminaan ja kiukaan alle minun raahatessa vesikanistereita sisälle. Homma jonka haluan ehdottomasti tehdä, koska siinä saan käyttää Peppi-solujani =)   Ilta oli niin lämmin ja aurinkoinen, ettei millään maltettu pysytellä sisällä, vaan hajautettiin pihamaan haravointiurakka kahdelle päivälle. Noin kolmannes pihasta haravoitiin jo illalla ennen kuin maltoimme parkkeerata haravat yöpuulle ja siirtyä iltateen keittoon. Ilta-aurinko paistoi ikkunoista suoraan sohvalle joten sain ihailla valokeilassa paistattelevaa maajussia <3

Aamulla sitten heräiltiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kiireettömästi ennen kuin edes ajattelimme päivän töitä. Aamiaisen valmistaminen on Pesässä ajautunut Maaajussin leveille hartioille, joten sain vielä ylimääräisen hetken peiton alla miekkoseni keitellessä puuroa.
Yöllä oli satanut, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti, joten hiljalleen hivuttauduimme haravan varteen takaisin ja ruopsuttelimme loput pihasta.

Meillä onkin siitä erikoinen mökki, ettei siinä ole takapihaa laisinkaan! Varsinainen etupiha on (minun mielestä) rantaan päin, koska sieltä on sisäänkäynti mökkiin, mutta eihän takapiha voi olla ensimmäisenä pihaan tullessa?! Eli silloin myöskin sisääntulopuoli tontista on etupihaa, eikö niin?
Yllättävän paljon haravoitavaa olikin! Suorituksen jälkeen oli jo ihan pakko vähän huilia ja juoda kahveet että jaksoimme taas jatkaa mökkeilyä.

Maajussi kaatoi viime kesänä muutaman tuulenkaataman koivun ja niistä yksi pätkittiin tänään. Muut ovat niin rantalotteikossa tällä hetkellä ettei sinne ole vielä mitään asiaa. Kahluusaaappat siellä tarvitsisi :(

Minä porstasin edellisten omistajien tontin laitaan jättämän puutarhapöydän, mutta ei siitä enää kalua saanut... ainakaan minun makuuni. Pöydän pinta oli niin kulunut ja pöydällä läsöttäneiden halstareiden ym. grillisälän ruostuttama, etten minä sitä pihaani hyväksy! Ollaan mieluummin ilman siihen asti kun voidaan hankkia kunnon puutarhakalusteet. 

Vaikka oltiinkin  Pesässä melkein vuorokausi, niin kesken aika taaskin loppui! Paljon jäi päähän pyörimään ajatuksia ja touhuamisen ituja. Onnksi uusia mökkeilypäiviä tulee ja heinäkuussa kesäloma, joka mahdollistaa pidemmänkin oleilun mökillä =)

Väsynyt Vapun viettäjä

Voi jestas kun ramasee!!! Oltiin Maajussin kanssa päivällä vappubrunssilla ja kun tilaisuus oli nyyttikestihenkinen niin syötävää oli paljon ja makuja monenlaisia. Olen ollut koko iltapäivän ihan tainnoksissa täyden massuni takana =) 

Eilen illalla suunnistettiin suunnitelmien mukaan heti töiden päätyttyä Pesään. Hieman viileä mökkihän rannassa oli odottamassa, mutta onneksi kamina puskee lämpöä nopeasti...  eikähän vappu mikään vappu ole ilman asianmukaisia koristeita, joten pistin astmaatikkomieheni harjoittamaan keuhkojaan.

pallot paikoilleen ja hieman serpentiiniä sinne tänne ja vapun vietto voi alkaa!

Keiteltiin iltasaikat, lämmitettiin sauna ja kylvettiin nauttien ikkunan koivunrunkomaisemasta. Saunan jälkeisen raukeuden kruunasivat kaminan hiilloksella paistetut makkarat ja asiaan kuuluvat saunajuomat ja sen jälkeen vapunviettäjät olivatkin jo valmista kauraa höyhensaarille.

Tänä aamuna sitten herättiin tuulen rymistellessä nurkissa ja Pesän oman Jamie Oliverin valmistaman aamupuuron jälkeen pitikin jo lähteä kotio pyöräyttämään fetasalaatti mukaan brunssille.

Eli vappumme sisälsi paljon hyvää syötävää ja leppoisaa oleilua, hieman uusia ihmisiä, aurinkoa ja tuulen pelmuttamia hiuksia. Ei ollenkaan huono coctail, vai mitä :-D

Kevätsiivouksen aika!

Tämän kevään lämpimin päivä! Sekä myös aikaslailla mukava päivä =)
Heti aamutoimien jälkeen suunnistimme Maajussin kanssa nuorimman hoitolapseni VauVelin 1-vuotissynttäreille. Päivänsankari tosin oli aamupäivänokosilla, mutta isoveli oli jo ehtinyt kovasti meitä odotella ja traktorihommat alkoivatkin lähes välittömästi. Pari tuntia vierähti kuin siivillä lattialla poikien kanssa leikkien kahvi-ja kakkutankkauksen välissä!

Rankan juhlinnan jälkeen olikin sitten taas arkisten askareiden vuoro ja aika täyttää Laran lava erinäisillä tarpeellisilla hyödykkeillä. Olin jo viikolla päättänyt, että sunnuntaina Pesässä siivotaan talven jäljet pois... ja niin ne myös siivottiin. Ihan pihaan ei mökille vielä autolla pääse, mutta onneksi maajussin lihaksilla siirtyy painavampikin vesiastia muutaman sata metriä <3  vietiin pihasta lämmin vesi, ettei tarvinnut niin voimallisesti kaminaa lämmittää. Pienet tulet kyllä tehtiin, että saatiin hieman lämpöä ja samalla kuivateltua hormistoa talven kosteudesta.

On se vaan kumma miten paljon hauskempaa Pesää on siivota kuin kotona! Alkuperäinen suunnitelma oli pestä ja lakaista hiirivainajan jäljet kaapista ja puistella matot. Ne kyllä tehtiinkin, mutta innostuin myös pesemään kaikki mökillä olevat astiat ja pyyhkimään ikkunalaudat ja oven! Nyt on puhdas mökki odottamassa yöpyjiä.

Vapuksi mökille mennään jos nyt ei ihan taivaalta tule vanhoja mummoja helmat korvissa. Tai ehkä silloinkin, onhan meillä ehjä katto ja suuret satenvarjot!

Kesää kohti

Jopas on ollut nautinto katsella pakkasmittaria tänään! Yksinumeroinen miinuslukema on balsamia silmille viime viikon kolmenkymmenen kahta puolta sutkuloineisiin asteisiin. Selkä vääränä tässä on saanut kantaa puita uuneihin ja vetää tikkurin tiukasti jenkkakahvojen peitoksi, hrrrrr!! Onneksi sisäistä lämmitystä on saanut selailemalla ilmestyneitä siemen/taimikuvastoja.

 Äitimuorin eläessä hinnastoista tilattiin aina ihan reilut satsit siemeniä, mutta tytöstä puutarhuri pahenee, joten minä en ole paljoa tilaillut. Ei ne minun taidoillani, ajankäytölläni ja tarmottomuudellani tulis hoidettua kuitenkaan. Jotain pakollista on kuitenkin joka vuosi hankittava. Varsinkin kirsikkatomaatin siemeniä- oranssiaSun Gold- lajiketta ei ainakaan täältä saa mistään taimimyymälästä... ja ilman JUURI SITÄ lajiketta ei ihminen voi syyskesäänsä viettää. Myöskin zuccinit, sorry siis kesäkurpitsat, ja talvikurpitsat olen yleesä kasvattanut siemenestä. Ja tietenkin kukkia, kukkia, kukkia! Aivan erityisesti rakastan kehä- ja silkkikukkia <3 orvokkejakin rakastan, mutta niiden taimikasvatus on sen verran vaivalloista että olen pakotettu ostamaan valmiita orvokkeja. Vanha ja hämärä talo asettaa omat rajoituksensa taimetukselle.Ne tomaatitkin ovat yleensä melkoisia horttuloita päästessään vihdoin muuttamaan kasvihuoneeseen.
Vaikkei hinnastoista tilaakaan kuin muutaman pussukan niin ihana niiden kuvia on katsella... ja haaveilla miten minäkin sitten joskus eläkkeellä.....
Mutta nyt Reppanaisen maha kurisee siihen malliin, että on iltapalan aika! Hauskaa helmikuista viikkoa kaikille <3

Vaeltava aave

Eilen olin oikea tehotyttö. Viikkosiivouksen lisäksi vaihdoin tuvan verhot, tein vesirinkeleitä ja kannoin "joka paikan" puita täyteen. Oli pakko touhuta ettei olisi ollut aikaa pyöriä oman päänsä sisässä!

Maajussi oli eilisen päivän hirmuisen kaukana itäisillä seuduilla perhejuhlissa ja senhän tietää miten mie asiaan suhtaudun. Jo heti heräämisen jälkeen piti hieman tirauttaa silkasta pelosta- reiluun kahteen sataan kilometriin mahtuu monta hullua ja humalaista kanssa-autoilijaa. Sen verran löytyy mielikuvitusta että keksin kyllä kaikki mahdolliset katastrofit ja kaupan päälle muutaman mahdottomankin! Eikä levottomuus hirveästi asettunut sittenkään kun Maajussi soitti heidän päässeen turvallisesti perille. Fyysistä välimatkaa oli kuitenkin niin helskutisti, että tunsin sen jomotuksena sisuskaluissa.Paluumatkaa en enää sitten hermoillut niin kovasti. Kaipa vanhat luuni tunsivat sulhasmiehen lähestyvän kilometri kilometriltä.

Myös iltapuuhailu Maajussikan kotona rauhoitti mieltäni. Vietin illan karvaisessa seurassa uuneja lämmitellen, että matkalaisilla olisi mukavampi asettua yöpuulle. Lueskelin ja hieman käväisin netissä- mutta vain hieman. Siitä piti tämä kuvassa oleva herra huolen =)

Late oli vakaasti sitä mieltä, että netissä roikkuminen on aivan turhaa ja työnsi etutassullaan koko ajan näppäimistön takaisin atk-pöydän uumeniin. Vihje oli sen verran selkeä, että jopa minä tajusin mistä oli kyse. Niinpä Matolaatikko kiinni ja hoitamaan verenpainetta silitysterapialla.

Myöskään Kultaseni villapaita ei edistynyt Anoppilassa, vaikka hiha repussa mukana olikin.

Lankakerä oli niiiin ihana Rontin mielestä... harmi vaan etten kaivannut apua villapaidan teossa, enkä varsinkaan märäksi imeskeltyä lankakerää =)

Sen verran hyvin olen paitaa jo neulonut ettei ylimääräinen viivästys haitannut. Valmiina on jo melkein toinen hiha ja paitaosaa kaarrokkeen alkuun asti. Ehkäpä paita valmistuu ennen helteitä!

Maajussin villapaidan paitakappale

Voi sitä riemua kun puolen yön jälkeen sain syleilyyni 183 senttiä savolaista lomittajaa! Miten voikaan tuntua hyvälle nähdä toinen ja SAADA KOSKETTAA, silittää ja hiplata <3 
Hittolainen ukkoseni, että mie rakastan sinua!!

Tohvelisankaritar

Ette kyllä ikinä usko, mutta miullapa on ihan uudet aamutossut!!! Ja kaiken lisäksi vielä pinkit =)
Työnantaja, elikäs meidän kunta, lahjoitti työntekijöilleen Reino-tossut kunnan logolla- tieteskin kunnan oman tehtaan tuotantoa! Varsinaisesti tossut oli kaiketi tarkoitettu jouluksi, mutta mulle ne toi pakkas-ukko. Kun en tiennyt/arvannut hakea tossujani kunnantoimistolta aikaisemmin. Kyllä noilla kehtaa kipittää saunasta pirttiin!

Lisäksi olen ottanut tuntumaa sisäiseen Tellervo Koivistooni... parsin sunnuntai-iltana Maajussin Hupisukan pohjassa olevan reiän. Kyllähän siitä aika kurpponen tuli, kun ei ole tullut sukkia parsittua sitten muinaisten lapsuusvuosien. MUTTA -ja nyt naisasianaiset sulkekaa silmänne- kokonaisuutena kokemus oli miellyttävä! Rakkaansa vaatteiden huoltaminen on omalla tavallaan hellyydenosoitus. Sama hyrinä-olo tulee kun pyykissä on Maajussin vaatteita. Saas nähdä miten kauan pitää olla yhdessä ennen kuin joudun pesemään ukon kalsareita sen sijaan että saan pestä niitä ;-D

Haikeutta

Tämä päivä on mennyt jotenkin haljuissa tunnelmissa :-/  suurin syy on varmaan ajankohta, Loppiainen. Huomenna pitää alkaa raivaamaan joulua pois nurkista. Siihen mä en totu ikinä! Joka vuosi on ihan yhtä vaikeaa viedä kuuset pois. Muut koristeet ovat jo sitten helpompia pakattavia, mutta joulukuusien ulos vienti tuntuu niin kamalan lopulliselta. Seuraavaan jouluunhan on melkein vuosi. Vuosi on pitkä aika jonka aikana ehtii tapahtua paljon asioita joista kaikki eivät ole kovinkaan hyviä. Eli kai mä tunnen jonkinlaista pelkoa siitä mikä kaikki on toisin seuraavan joulun lähestyessä.

Tähänkin joulun aikaan sisältyi niin paljon onnea, että paluu arkeen tuntuu vaikealta. Miten sykähdyttikään saada hieman vielä toipilas Maajussi Jouluiltana syleilyynsä, nähdä mies jälleen tolpillaan ja hymyilevänä! Raukeat välipäivät kotosalla lukien ja Maajussin villapaitaa neuloen ja miten ihanaa oli juhlistaa 2-vuotiskihlapäivää uuden vuoden aattona samassa paikassa missä kihlauduimme <3

Saimme jälleen tuttavaperheeltä kutsun pompata kyytiin heidän lähtiessään Pieksämäen Haapakoskelle viettämään uuden vuoden yötä ulkona kylätapahtumassa joka on muodostunut kylällä perinteeksi. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin viimeisen kerran, joten oli todella hienoa päästä mukaan! Ilta oli meidän osaltamme suurimmaksi osaksi fiilistelyä  kahden vuoden takaisilla tunnelmilla. Kävelimme käsi kädessä noin kilometrin pituisen pihatien, joka oli reunustettu lyhdyin ja ulkotulin käyttäen hyväksi maaston muotoja laittamalla lyhtyjä ja roihuja kallion ulkonemiin ja puiden oksiin. Valitettavasti kunnon kuvaa en saanut, mutta maisema oli kuin sadusta!

Kun on koko illan ulkona pikkupakkasen nipistellessä poskipäitä niin energiaa kuluu. Niinpä tankkauksesta pitää huolehtia heti saavuttua

ja myös rankan kävelyretken jälkeen uudelleen, syöden lautanen tyhjäksi  =)

Ilta huipentui ammattilaisten järjestämään ilotulitukseen. Jytke tuntui sydämessä asti, mutta rakettien loistekin oli "hieman" eri luokkaa kuin mitä kaupassa myytävänä olevissa raketeissa!

Tämä mennyt viikko onkin sitten ollut taas työviikko. Töissä jo joulutontut riisuimmekin ikkunoista ja ovista ja koska siellä ei sitä kuusta ollut, niin tonttujen sulkeminen yläkaappiin ei kirpaissut yhtään. Tosin jouduin kyllä haikailun sijasta keskittymään siihen  etteivät terhakkaat pikkuapulaiseni pudonneet alas koristeita kurotellessaan ;-P

Leivon, leivon leipäsiä

Reppanainen on ihmeekseen aika tyytyväinen jouluvalmistelujensa etenemiseen. Torttuja lukuunottamatta kaikki joululeivonnaiset alkavat jo olla valmiina! Piparit ja itselle tulevat herrasväenleivät sain tehtyä jo edellisviikonloppuna ja nyt eilen olivat sitten vuorossa Maajussin herrasväenleivät ja taatelikakku. Lisäksi pyöräytin eilen pienen pullataikinan, josta riittää itselle ja hieman rassukoituneelle sukulaistaloudelle. Sinne on aina viety syötävä joulupaketti, vaikka en nyt niin hirveästi serkkupoikien elämäntapaa arvostakaan.

Kuvasta puuttuu alkuviikosta itselle tehty hedelmäkakku, joka ei julkista esittelyä kestä ;-P sen verran modernia muotoilua se edustaa! Koskaan ennen ei ole kypsyyden kokeilutikku valehdellut, mutta nyt kakku oli keskeltä hyvin raaka, vaikka tikkuun ei mitään tarttunutkaan niistä kohdista joista kakkua kokeilin. Oli pakko joko tehdä uusi ( ei oo tarpeita) tai ottaa riski ja kipata tekele uudelleen vuokaan ja jatkaa paistamista. Hieman kakun ulkomuoto kärsi eestaas-hytkyttelystä, mutta toivotaan ettei ulkonäkö vaikuta makuun!

Eilen leivonta sen sijaan sujui kuin tanssi! Mikäs on leipoessa kun ei tarvitse itse tehdä kaikkia työvaiheita =)

Kulta tarkisti jo hyvissä ajoin perjantaina, mihin kellon aikaan hänen pitää tulla auttamaan! Yllätyin kyllä positiivisesti mieheni taidoista <3 Yhtään pikkuleipää ei mennyt rikki täytettäessä ja sokeroitaessa!! Ja herrasväenleivät ovat todella hauraita!

Sitä en sitten tiedä onko armottomassa leipomisessa mitään järkeä :-/ mutta itsetekemiseen minä olen kasvanut. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että jouluna pöydässä olisi jotain ostettua! Tosin sen verran joustoa, tai laiskuuta, löytyy, että Maajussi joutuu piparinsa ostamaan- tai sitten piilottamaan itseltään loput antamastani maistiaispiparipurkillisesta!  Mutta nuo herrasväenleivät ovat kuitenkin se Kullan suosikki ja se artikkeli jota kahvipöydässä tulee menemään eniten. Ja sen voin taata, ettei kaupasta saman makuisia herrasväenleipiä löydy! Samanlaisia en ole löytänyt tähän päivään mennessä kenenkään kahvipöydästä. Lähimmäksi on päässyt äidin serkku, jolla on sama resepti, mutta eivät nekään aivan samalle maistu.

Laiskotellen

Reppanainen on viettänyt ihan täydellisen lorvasteluviikonlopun  :-/  En ole saanut aikaiseksi mitään- en sitten yhtikäs mitään. Oikeastaan ainoa HYÖDYLLINEN teko koko viikonloppuna oli vetoketjun vaihtaminen isän jahti-puvun housuihin. Isän hirviporukka aloittaa mehtuun vasta viikon päästä lauantaina. Ylpeydellä voin todeta, että miun ompelutaito ja koneen käyttö kehittyy huimaavaa vauhtia. Nyt en vetoketjua ommellessa noitunut kuin kerran! Tai okei- eilen kun ratkoin vanhaa vetoketjua pois paikoiltaan niin silloin niitä ärräpäitä kyllä tuli päästeltyä hieman enemmänkin. *punastuu*  Ja kun käyttelin saksia leipomishommeleiden väliajalla niin parista viipaleleipä-pellillisestä meinasi tulla neekeri-pikkuleipiä. Kuvassa luonnollisestikin ovat ne vaaleimmat ja parhaimmat yksilöt :) pikkuleipien ohjeen saatte "joskus". Juuri tällä hetkellä en saa hinattua luitani alakertaan reseptivihkon luokse.

Vetoketjun ratkomisessa oli eiliselle ihan riittävästi tekemistä, joten ompelun jätin suosiolla tälle päivälle. Ensin työ ja sitten huvit. Eli ensin korjasin ne isän housut jahtikelpoisiksi ja sen jälkeen annoin itselleni luvan ommella hieman himphamppua.

Jahka isä saa pienoiset muutostyöt meidän yläkerrassa valmiiksi niin teen hyökkäyksen rantapöpelikköön ja haen ompeluksilleni sopivasti elämää nähneen karahkan oleilupaikaksi. Yläkerran kammarin nurkassa rojottanut romukomero saa vihdoin väistyä hevon sinne yhteen paikkaan ja saan hieman paljon kaivattua lisätilaa. Ehkäpä se ainainen kaaoskin sitten vähän vähenisi täällä ylhäällä. Mitä? Kuuluuko sieltä pilven reunalta naurua?! Äläs nyt äitiseni, kyllä mä aina välillä innostun siivoamaankin- tietäis vaan kuka hiivatti meillä sitten aina levittää tavarat ympäri huushollia..