Reppanainen on ihmeekseen aika tyytyväinen jouluvalmistelujensa etenemiseen. Torttuja lukuunottamatta kaikki joululeivonnaiset alkavat jo olla valmiina! Piparit ja itselle tulevat herrasväenleivät sain tehtyä jo edellisviikonloppuna ja nyt eilen olivat sitten vuorossa Maajussin herrasväenleivät ja taatelikakku. Lisäksi pyöräytin eilen pienen pullataikinan, josta riittää itselle ja hieman rassukoituneelle sukulaistaloudelle. Sinne on aina viety syötävä joulupaketti, vaikka en nyt niin hirveästi serkkupoikien elämäntapaa arvostakaan.
Kuvasta puuttuu alkuviikosta itselle tehty hedelmäkakku, joka ei julkista esittelyä kestä ;-P sen verran modernia muotoilua se edustaa! Koskaan ennen ei ole kypsyyden kokeilutikku valehdellut, mutta nyt kakku oli keskeltä hyvin raaka, vaikka tikkuun ei mitään tarttunutkaan niistä kohdista joista kakkua kokeilin. Oli pakko joko tehdä uusi ( ei oo tarpeita) tai ottaa riski ja kipata tekele uudelleen vuokaan ja jatkaa paistamista. Hieman kakun ulkomuoto kärsi eestaas-hytkyttelystä, mutta toivotaan ettei ulkonäkö vaikuta makuun!
Eilen leivonta sen sijaan sujui kuin tanssi! Mikäs on leipoessa kun ei tarvitse itse tehdä kaikkia työvaiheita =)
Kulta tarkisti jo hyvissä ajoin perjantaina, mihin kellon aikaan hänen pitää tulla auttamaan! Yllätyin kyllä positiivisesti mieheni taidoista <3 Yhtään pikkuleipää ei mennyt rikki täytettäessä ja sokeroitaessa!! Ja herrasväenleivät ovat todella hauraita!
Sitä en sitten tiedä onko armottomassa leipomisessa mitään järkeä :-/ mutta itsetekemiseen minä olen kasvanut. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että jouluna pöydässä olisi jotain ostettua! Tosin sen verran joustoa, tai laiskuuta, löytyy, että Maajussi joutuu piparinsa ostamaan- tai sitten piilottamaan itseltään loput antamastani maistiaispiparipurkillisesta! Mutta nuo herrasväenleivät ovat kuitenkin se Kullan suosikki ja se artikkeli jota kahvipöydässä tulee menemään eniten. Ja sen voin taata, ettei kaupasta saman makuisia herrasväenleipiä löydy! Samanlaisia en ole löytänyt tähän päivään mennessä kenenkään kahvipöydästä. Lähimmäksi on päässyt äidin serkku, jolla on sama resepti, mutta eivät nekään aivan samalle maistu.
Mitähän ihmettä bloggeri on tosiaan pelleillyt minun kanssani. Kommentoin ihan varmasti perjantaina ja näin sen jopa olleen sinun blogissasi, muttei sitä täällä enää näy. Valitan, että aiheutin sinulle epätietoisuutta. Tosiaan nuo synttärit veivät koko viikonlopun ja maanantain vapaa-ajan, enkä joutanut koneelle kunnolla tätä päivää aiemmin.
VastaaPoista