Hämärähommia

Kiitos ystäviemme Tapanin ja Hannun, osa suomenmaata ja myös osa Vesantoa on saanut nauttia kynttilöiden loisteesta ihan riittämiin asti tällä viikolla. Itsellä sähköt ovat kyllä pysyneet tiistai-iltapäivää lukuunottamatta, mutta esimerkiksi Maajussi -rakkaani on vaeltanut pimeydessä tiistai-aamusta lähtien. Onneksi on naapurin agrigaatti ja Pesästä haettu kaasulevy sekä leivin- ja pönttöuuni talossa! Eli ihan kohtuudella, ja Asta-myrskyn kokemuksella, Maajussi ja Äitee ovat pärjäilleet.

Tiistai-iltapäivänä ei siis ollut sähköjä. Olin kuitenkin aamulla päättänyt, että tiistai on Cool Aid-päivä. Hieman jo meinasi vetää harmituksen puolelle, kunnes sain ahaa-elämyksen. Jos mä kerran voin laittaa ruokaa puuhellalla niin kuka kieltää ujuttamasta hellan reunalle myös lankakattilaa?! Tuumasta toimeen ja SNY:n lähettämiä Isoveljiä vyyhteämään. Jossain meillä (ullakolla?) pitäisi muistini mukaan olla vyyhdinpuutkin, mutta enpä lähtenyt koluamaan niitä sähkölampun valossa. Tuolin jalat saivat toimia vyyhdinpuuna. Minun makuuni vyyhdeistä tuli kyllä liian pieniä. Vyyhdistä tuli aika paksu, joten en saanut sitä värittymään tasaisesti. Mutta tehän ette sitä kenellekään kerro, ettehän? Niinpä voin uskotella tietämättömille, että lankaan on ihan tarkoituksella jätetty vaaleampia kohtia =)  itse asiassa toisen pään langasta jätinkin valkoiseksi kolmivärisyyden takaamiseksi.

Väreinä minulla oli samaisesta SNY-paketista kaksi Cool Aid- pussia: Orange ja Black Cherry. Vielä toinen Black Cherry jäi myöhempää käyttöä varten, samaten pussi sinisen väristä Berry Blue-jauhetta. Sen verran voimakkaan värisiä jauheet ovat, että enpä kyllä ihan hevillä käyttäisi jauheita siihen tarkoitukseen mihin ne oikeasti on tarkoitettu!

 Täytyy kyllä myöntää, että hieman tuhertamista värjääminen oli ilman kunnon valoja, mutta silti olen lopputulokseen tyytyväinen. Kyllä noista kehtaa neuloa!

Eilinen meni kipeää silmää potiessa, joten kerimispuuhiin pääsin vasta tänä aamuna. Toinen vyyhti keriytyi kuin unelma ja niin se olisi keriytynyt toinenkin, MUTTA... tiputtaa höpläytin vyyhdin toisen pään pois kerimiseen käytetyltä keittiöjakkaran jalalta. Loppuvyyhti olikin sitten yhtä sotkua :-/  Onneksi olen vanha tekijä kerimisessä ja mieluummin tuollaisen 100 grammaisen selvittää kuin niitä isoja vyyhtiä mitä aikanaan ostettiin/vaihdettiin villoilla  kehräämöltä!

Kaunis parivaljakko, vai mitä?