Myrskyluodolla

 

Tämä lopuillaan oleva viikko on ollut minulle lomaviikko. Naapuripitäjässä puolestaan on vietetty Viitasaaren elokuvaviikkoa, joka perinteisesti juhlistaa uusia kotimaisia elokuvia. Tokihan elokuvaviikon tarjonta on hyödynnetty aina kun se on mahdollista ja sopivaa nähtävää on ollut. Muutoin ei noin lähelle elävät kuvat tule. Onpa elokuvaviikolla näppinsä pelissä meidän suhteemme alkamisessakin. Matkasta katsomaan Rööperiä viisitoista vuotta sitten kaikki alkoi.

Nyt siis oli minulla lomaviikko ja Maajussilla vielä sairaslomaa. Ei siis työesteitä elokuvareissulle! Tämän viikon pakkasten ansiosta jäätiekin oli käytössä, mikä lyhentää matkaa ihan mukavasti. Monta kertaa viikon mittaan varmistelen kestääkö Maajussin selkä lähes kolmen tunnin istumisen? Vastaus oli joka kerta, kyllä minä istumaan pystyn. Niinpä popsuttelin perjantaiaamuna popcorneja evääksi; pakkasin ne, vichypullon ja lisäpehmusteeksi Maajussille istuintyynyn ja suuntasimme kohti Viitasaarta.

Tarinana Myrskyluodon Maija on tuttu. Kirjasarjan olen lukenut. TV-sarjaa en sen sijaan ole katsonut. Olin silloin sen verran nuori, ettei aihe kiinnostanut. Tiesin siis kirjojen perusteella,että nenäliinapaketille olisi käyttöä!

Ja olihan sille. Nessuja tarvittiin molemmat, minä toki enemmän. Olen semmoinen itkijä, ettei siihen paljoa tarvita, kun sadekuuro iskee! 

Erilainen elokuva oli kuin muistikuvani kirjoista. Oolannin sodalle oli elokuvassa varattu yllättävän paljon aikaa. Kirjoista en sotaa niin muista. 

Alussa jännitin pääparin puheenparren puolesta. Molemmat pääosan esittäjät ovat ruotsalaisia, mutta hyvin oli Ahvenanmaan murre hallussa! Pidin myös siitä, että pääosan esittäjät oli saatu näyttämään sopivasti tavallisilta. Heidät pystyi hyvin kuvittelemaan kovaan elämään tuulen pieksämällä kalliolla. 

Elokuvan yksi pääosan esittäjistä oli Ahvenanmaan karu luonto. Nautin kallioiden ja tyrskyjen katselusta täysin rinnoin! Ja kyllähän me elokuvasta muutenkin nautittiin! Kokemus oli sen verran voimakas, että hetki kesti ennen kuin täysin palasin 1800-luvulta tähän päivään! 

Ja pisteenä Iin päällä, pääsin ulkoiluttamaan uutta pääpantaani ensimmäistä kertaa 🥰

Lomaviikon tuotoksia. Lankana akryylilanka, ettei kutita otsaa. 

 

Valoa kohti

 

Niin meni maaliskuu. Kivun ja unettomien öiden kuukausi.

Jo aiemmin selkäänsä vähän valitellut Maajussi nitkautti selkänsä töissä rehusiiloon könytessään heti kuun alussa. Se lauantai sitten harrastettiin lähiseutumatkailua niin, että Pissiksen matkamittariin kertyi 200km 🫣

Selväähän oli, ettei miehestä iltanavetalle enää ollut, kun hädintuskin kärsi liikkua huoneesta toiseen ja vasen jalka oli voimattoman tuntuinen. Viikonloppupäivystys on reilun kahdeksankymmenen kilometrin päässä Pielavedellä, joten sinne siis sairaslomaa ja kipulääkkeitä hakemaan. Sairasloma saatiin, mutta apteekin edessä odotti epämieluisa yllätys- apteekki sulkee ovensa lauantaisin klo.14.00. Mitäs se kello? Jaa, puoli kolme. Mitäs nyt tehdään? Minulla tunnetusti on "vilkkaat aivot", joten ehdin kelata hetkessä mielessäni kaikki lähiseudun apteekit. Viitasaari! Sinne! Maajussi nauroi, että nastat rapisi asfaltilla, kun lähdettiin niin nopeasti Pielaveden apteekin edestä 😅

Viitasaarelta kipulääkkeet sitten saatiin, mutta arjen tullen miehellä oli uusi lääkärikeikka. Useampikin. Kipu säteili jalkaan sen verran kovana, ettei sopivaa lääkitystä meinannut löytyä millään.  Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat hyvin hankalia. Varsinkin yöt. Ei paljon nukuttu kumpikaan. Tokihan meiltä huoneita löytyisi nukkumiseen. Voisi jopa vetäytyä kokonaan eri huusholliin. Mutta kokemuksesta tiedän, että välilevyn pullistuma voi yht'äkkiä siepata pienestä liikkeestä niin, että olet täysin liikuntakyvytön. En minä miestä yksin uskaltanut jättää. Enkä kyllä olisi hennonutkaan. Kivuissa valvottu yö on vielä pidempi yksin. Vaikka en voinutkaan tehdä muuta kuin olla läsnä, välillä vähän silittää käsivarresta ja etsiä tyynyjä minkä avulla olisi ollut edes vähän siedettävämmät oltavat. 

Nyt onneksi on jo parempi tilanne. Hermokipulääkkeen ja fysioterapian ansiosta olen saanut Kultani takaisin ❤️ kipuja ei juurikaan ole. Toki sairasloma vielä jatkuu, koska esim.kyykystä ylös pääseminen on ilman tukea mahdotonta. Mutta nyt mies jo pystyy ajamaan autoa itse ja puuhailemaan kotiaskareita. 

Vähitellen arki palaa normaaliksi Rajaseudulla ja nyt sitä arkea taas osaa arvostaa ihan eri tavalla. 

Ps: Tämän postauksen kirjoittamiseen on Maajussin lupa 😊 enhän minä muuten kenenkään terveydestä höpise.