Sydämet testissä

Silloin tällöin netissä törmää kantikkaita puikkoja kehuviin kommentteihin. Käsivaivaisille huhujen mukaan aivan ehdottomat. Omat kädet eivät onneksi ole pitkiin aikoihin kipuilleet, mutta tulevastahan ei koskaan tiedä. Olen siis himoinnut kantikkaita puikkoja jo kauan. Viime syksynä sellaiset jo tampereen messuilta ostinkin, mutta silloisella SNY-parillani oli synttärit joulukuussa, joten loppujen lopuksi puikot sitten sujahtivat pakettiin. Tällä viikolla haaveilulle tuli piste. Tein Lankamaailman tilauksen, koska tarvitsen "kaikkea pientä" SNY-pakettiin ja samalla tilasin itselleni Knit Pro:n Kubic-puikot.

Muistelin lukeneeni, että kantikkaat puikot kannattaa ostaa puolta numeroa normaalia suuremmat, koska kantikkailla neuloessa käsiala on erilainen. Kysäisin asiaa Facebookin villasukka-ryhmässä, mutta vastaukset olivat kovin kirjavia. Toiset eivät huomaa mitään eroa, toiset huomaavat ja jotkut kehuivat työjälkeä napakaksi. Parasta siis kokeilla itse!

Ensin ajattelin vain neuloa koetilkut, mutta ajatus kahdesta hyödyttömästä neulelärpäkkeestä ei innostanut. Onneksi tuvan penkiltä, lehtien alta, pilkisti Jujulta vahingossa tullut kirja neulotuista sydämistä. Kirja on kotiutumisestaan lähtien koettanut vietellä minua tositoimiin ja vain vaivoin olen onnistunut pysyttelemään uskollisena puikoilla olevalle sydänpitsi-huiville. Huivi kuitenkin valmistui eilen, joten olin vapaa neulomaan joulusydämiä.

Kovin ihmeellistä eroa en puikkojen välillä huomannut- ainakaan noin pienessä työssä. Pitää vielä koeajaa kantikkaat "maantieajossa". Itse asiassa sukan suu jo puikoille sujahtikin lihakeittoa keitellessä =D Kubic-puikot ovat siis 3mm ja vertailusydämen neuloin 3,5mm puikoilla. Suurempi puikkokoko antoi hitusen suuremman sydämen, joten käsialani lienee pysytellyt samanlaisena kummassakin sydämessä.

Lankana on Rose Mohair ja Zauber Ball. Sen verran ohjetta muutin, että aloitussilmukat loin  kärjestä aloitetun sukan tavoin. Ei tarvitse ommellla sydämen alakärkeä, kun se on jo valmiiksi kiinni =) Ohjeessa myös sanotaan sydämen kaarien väliin jäävän täyttöaukon. No ei mulla kyllä jäänyt mitään koloja. Täyttelin sydäntä sitä mukaa kuin kavennukset etenivät. Kaarien päätössilmukat on silmukoitu kiinni. Nyt tuli sitten sekin opeteltua! Tosin siitäkin sovelsin oman versioni, koska en saanut neulalla silmukoinnista siistiä.

jäin kyllä täysin koukkuun sydämiin! Niitä täytyy saada lisää monenkokoisina <3 niin ja tonttuja, ja pingviineitä ja kohtahan se on pääsiäinen ja tarvitsee koristekanojakin....

Houkutuksia

Hupsis! Niin sitä on kaksi lomaviikkoa jo mennyt  ettei asiaa ole kunnolla edes havainnut. Jotain olen tehnytkin, mutta ihan kiitettävästi olen kyllä saanut ajan kulumaan ihan vain lorvimalla. Siinä olen äärettömän taitava! Eikä työtehoa ainakaan ole parantanut tämän kasan ilmestyminen nurkkiin.

Innostuin hieman kirjakerhon alennusmyynnistä! Olen kyllä kovasti koettanut selittää ja puolustella tuhlailevaisuuttani kirjojen hyödyllisyydellä. Yksikään ei ole romaani vaan kaikki ovat Todella Tarpeellisia harrastekirjoja.

Japanilainen Söpöt huopamaskotit-kirja. Tuli ilmatteeksi "tilaa kolme-maksa kaksi"-teeman mukaisesti. Varmaankin tarkoitettu hieman nuoremmalle ihmisryhmälle, mutta minulla on sisäinen teini niin lähellä pintaa että kirjasta tykkään. Kirja täynnä pikkuruisia huopahahmoja, jotka ommellaan käsin aivipistoilla kasaan. Jotkut malleista ovat ihan höpsöjä, mutta mukana on monen monta toteutettavaakin ideaa! Ainaskin Kopoti-heppa pitää tehdä ja kilpikonna ja tietenkin sisiliskoja =)

Ulla Svenskin Suloiset suolaiset-kirja. Ostettu juhlatarjottavien laajentamiseksi- ettei aina olisi vain ja ainoastaan sitä iänikuista paprikapiirakkaa! Paljon kokeilukelpoisia ideoita ja lisäplussana ohjeita keliaakikoille. Jopa leipäohje, jonka mukaan voi tehdä voileipäkakkuun tulevan leivän gluteenittomasti. Omana suosikkinaan Svensk mainitsee Salami-kinkkubostonkakun. Sitä pitänee kokeilla joku päivä! Miksiköhän mun isä valittaa lihomista?!

Martha Stewart Käsin tehdyt juhlakoristeet. Virheostos. Toivoin vinkkejä syntymäpäiville ym, mutta kirjassa noudatetaan vuodenkiertoa -Amerikkalaista vuodenkiertoa. Ihan kivoja ohjeita, mutta en usko tarvitsevani hanukka- kiitospäivä- tai 4.7-koristeita. Tuo itsenäisyyspäivä-teema sai minut kyllä miettimään suomen ja U.S.A:n erilaisuutta. Ameriikassa pistetään karnevaalit pystyyn itsenäisyyspäivänä. Talo kuorrutetaan lipuin ja lipun väreissä sävytetyin koristein, ammutaan ilotulitteita ja juhlitaan aamuun saakka. Entäs meillä? Käydään viemässä sankarihaudoille kynttilät, juodaan hiljaisuuden vallitessa kahvit ja sytytetään ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää jonka jälkeen vetäydytään tv:n ääreen katsomaan kun ihmiset kättelevät toisiaan!

Jälleen uusi kirja Tilda-kirjojen pinoon. Kirjan ehdoton huippu on kakkuenkeli! Lähes pallonpyöreä matami, jonka aion takuulla ommella, ehkäpä vielä tämän loman aikaan! Minä niin tykkään lihaisista rouvista =) ehkä siksi kun en itsekään mikään hammastikku ole. Kirjan lopussa on lisäksi aivan ihania kiiltokuvamaisia silityskuva-malleja, joita voi tulostella siiirtokuva-arkeille. Tykkään!

Loppuun sitten kirjapinon suosikki! Aivan ihana kirja!! Tekisi mieli neuloa lähes jokainen kirjan malleista! Nyt vain ostoslistalle ne 2,5 millin puikonpäät. Suurin osa kirjan malleista on juuri tuolle koolle. Hurmaavia palmikkomalleja, pintaneuleita ja pitsimalleja. Hieman kyllä huvitti yhden pitsisukan ohje, jossa kannustettiin ensin omaksumaan perussukan ohje ennen kuin aloittaa tämän vaativan pitsineuleen. Kuvio muodostui joka kolmannella kierroksella yhden langankierron ja yhteen neulottujen silmukoiden sarjasta. Todella yksinkertainen malli, josta jopa minä selviäisin leikiten ja lähes tylsistyen. Samanlaisia vaativuusvaroituksia en nähnyt palmikkojen kohdalla, vaikka kyseessä olisi ollut monimutkaisempikin kaavio!

Pikakelaus takaisin Pääsiäiseen

Ensinnäkin pahoittelut SNY:lleni! ANTEEKSI, että tämä korttipostaus tulee vasta nyt =(  meidän pääsiäinen nyt vaan meni varsinaisessa räkälässä...

Maajussi yski oikeastaan koko maaliskuun- enemmän tai vähemmän- mutta viime viikon puolivälissä ukkeli alkoi kuulostaa sen verran pahalle, että komensin miehen soittamaan tk:lle. Juu- Ei, pitkät pyhät tulossa, joten ajan saaminen omaan terveyskeskukseen oli mahdotonta. Ohjeena oli vain mennä päivystykseen jos olo tuntuu sille. Pitkä-perjantaiaamuna se sitten tuntui sille. Köröteltiin naapurikuntaan Keiteleelle hakemaan antibioottikuuri ja sen jälkeen hottis-pupu peiton alle jäähtymään. Pari päivää hoivaa ja huolenpitoa sekä runsaasti L&C-hoitoa ja miesparkani alkoi nousta takaisin jaloilleen <3 mutta mitä teen minä? Noudatan hyväksi havaittuja pääsiäisperinteitä jo vanhapiika-ajoiltani.

Oli siis minun vuoroni tipahtaa pääsiäisflunssan kaatamana. Jos jotain positiivista asiasta pitää etsiä niin kerrankin oli aikaa lukea!! Selvitin rästipinosta kaksi ja puoli kirjaa =) ja kirjanmerkkinä torkkupeiton poimuissa sukelteli tämä pirteä pakkaus!

SNY:ni laittama pääsiäiskortti täynnä kevään valoa! Kiitos kortista vielä kerran ystäväiseni =) Kortin pupunen on uudessa työssään päässyt tutustumaan niin vampyyreihin kuin yksinhuoltajaisän arkeenkin!

Loppuun vielä synttäripostauksessa toivottu takakansiteksti Pienestä potenssipuodista:

"Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä syntymäkodissaan pienessä ruotsalaiskylässä. Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina. Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin neidit panevat pystyyn postimyyntifirman."

Itellan mielipide kuntaliitoksiin?

Eilen sain sny-emolta pakettikoodin maaliskuun paketista. Pienen takkuamisen jälkeen Itellan nettisivu suostui näyttämään missä paketti majaili sillä hetkellä - "Valmiina luovutettavaksi paikassa Karttula 72100". Sillä hetkellä en lukemaani tajunnut, mutta sängyssä unta odotellessa sisäistin mikä virhe tekstissä piileksi. Paketti oli Karttulassa ja valmiina luovutettavaksi?! Mitä hittoa!!!

Paketilla ei pitäisi olla mitään asiaa Karttulaan ja vielä vähemmän sen kuuluisi jäädä sinne odottelemaan hakijaansa... Tosin ihan pienen hetken ehdin miettiä onko paikkakunnan asiamiesposti salanpäiten lopettanut kuun vaihteessa toimintansa =O  mutta ei nyt sentään. Päätin kuitenkin odottaa aamuun, ehkä paketti kulkisi aamun pakettikyydissä loput Kuopio-Vesanto-tiestä.

Aamupäivä meni lämmityspuita kellariin mättäessä, mutta kun Maajussin kotona avasin tietokoneen niin toivottua muutosta paketin olinpaikassa ei ollut tapahtunut. Voi itku!!! Ihana rakas ukkoseni teki hieman etsivän hommia ja selvitti Karttulan asiamiespostin puhelinnumeron. Paketti seuralaisineen oli kyllä käynyt Karttulassa, mutta palannut jo eilen ilta-autossa takaisin Kuopioon. Tänään, viimeistään illan pakettikuormassa sen pitäisi olla Vesannolla. Niin mutta kun... kauppa-asioille oli pikkuisen pakko lähteä jo ennen iltapäivää, eikä kahta kertaa samana päivänä viitsi ajaa kahdenkymmenen kilometrin päähän postiin. Olin murheen murtama =(

Kaupalle ajelimme kodin kautta, koska puukuormassa ja kellarissa piehtaroiminen ei varsinaisesti kaunista fleecetakkia. Oli pakko vaihtaa siistimpi takki. Samalla tietenkin vilkaisin postin, koska odottelen lankatilausta... ja mitä pöydältä löytyikään! Pullean pehmeä kirjekuori, jonka lähettäjän kohdalla luki Sny-emon nimi =)  Ihanainen postitäti oli tuonut eksyksissä harhailleen pakettiparan postilaatikkoon saakka. JIPII!

Sisältä löytyi keväisen värinen Novita Usva-kerä, kaksi kerää Lana Grossa-lankaa, hauska Myy-tiskirätti, suklaarakeita pääsiäisen väreissä ja lakukiekkoja.

Sekä lahjapaketti, joka ei valitettavasti pysynyt kiinni kuvaukseen asti. Puolustukseksi on kyllä sanottava, että synttärit olivat jo eilen =) Paketista löytyi Knit Pron sukkapuikot sekä Pieni potenssipuoti-pokkari.

Tuo Potenssipuoti on aivan valloittava kirja! Sain sen lainaan serkultani muutama viikko sitten ja olen lukemassa sitä parhaillaan. Ihanaa, että minulla on nyt oma kirja, johon voin palata uudemman kerran, Kiitos SNY!

Paketti oli kokonaisuutena taas ihanuuksia täynnä, Minä kumarran ja pokkaan kiitokseksi! Ja ei SNYppyläiseni, en usko että ihan hevillä kyllästyn punaisen sävyihin =)

Alennusmyynnissä

Hei! Olen Eija ja olen Bookholisti.
Kun sähköpostiin päsähtää monena peräkkäisenä päivänä mainospostia AdLibriksen kirja-alesta, niin ei tarvitse lopputulosta paljoa arvailla... Pakkohan sinne oli itsensä klikata =)
Onneksi vieressä oli Maajussi  henkisenä tukena, muuten olisin villiintynyt täysin. Nyt sain tsempattua itseni maltilliseksi ja ostoskoriin päätyi vain kolme kirjaa.

Mitäköhän koulussa korkeintaan kasin käsitöistä saanut ihminen tekee ompelukirjalla?! Jostain syystä minulla olisi hirveä halu opetella ompelemaan! Tykkään naisellisesta, hieman viisikymmenlukulaisesta kotirouvatyylistä joten tuo kirja houkutteli tilaamaan itsensä. Varsinkin kun kirjan luvattiin olevan selkeä ja aloittelijallekin sopiva. Koukuttava kirja ainakin on, vaikkei juonesta ole tietoakaan =) Maajussi haki kirjapaketin perjantaina ja selailin sitä useaan otteeseen illan mittaan. Kuinkas sitten kävinkään? Kun suljin silmäni päivän päätteeksi niin ensimmäiseksi näin unta uudesta hameesta, joka oli ommeltu pilalle kutistuneesta mutta muuten hyväkuntoisesta pussilakanasta! Saas nähdä, ehkä joku kaunis päivä teille sellaisen hameen esittelenkin...

Itellan ihanneasiakas

Se minä nimittäin olen =) On SNY-kierroksia, Neulomossa erilaisia vaihtoja ja sitten ihan tyylipuhtaita heräteostoksia, joten varsinkin näin syksyisin ravaan, tai juoksetan maajussia, postin asiamiespisteessä  viikottain! Heräteostoksia olen kyllä budjettisyistä joutunut karsimaan. Metristen paimentaminen kun ei ole niitä kaikkein korkeimmalle hinnoiteltuja ammatti-aloja :( sinänsä kumma juttu, koska vastuuhan on valtava!

Viime viikolla minä kuitenkin sorruin. Facebookissa oli linkki Ad Libriksen käsityökirja-aleen... pitihän se käydä kurkkaamassa, vaikkei aikomuksena todellakaan ollut tilata mitään. No, sen ei  mitään sisältäneen paketin kävi Ukkokultani eilen hakemassa tavara-aitasta.

Tuota Haravasta tavara-kirjaa olen katsellut sillä silmällä jo kauan ja kahvipussejakin on tullut kerättyä. Toiveena löytää joskus Kahvipussin uusi elämä-kirja, mutta sen painos on loppuunmyyty jo ajat sitten eikä kirjaa ole muualtakaan vastaan kävellyt. Niinpä hyökkäsin tuon uuden kahvipussikirjan kimppuun kuin hai. Punontaa ei ole koskaan tullut kokeiltuakaan, joten ensi askeleet sillä saralla tulevat olemaan aika kivulloisia!! Ja tuo Sidottu-pokkari napsahti ostoskoriin silkasta uteliaisuudesta ;-) pakkohan se on lukea kun kerran kaikki muutkin!

Tänään sitten isä toi kirkolta Juju-kerhon liittymispaketin.

Itse asiassa olen kerhoon jo aikaisemmin kuulunutkin, mutta näköjään jäsenyyteni on kevään korvalla lakkautettu minun tietämättäni! Itse en olisi asiaa arvannutkaan, mutta sain eilen serkultani sähköpostia. Hänen Uudet Kirjat-jäsenyytensä oli myös lakkautettu "salaa" liian vähien ostojen perusteella. Samasta syystä minunkin UK ja Juju-jäsenyyteni on sitten varmaan loppunut. Hassua vain, että olenhan mä Jujulta aina välillä tilannut, mutta kai jäsenyys meni sitten romukoppaan samalla UK-jäsenyyden kanssa. Samaa puljua kun ovat.

Rusinana pullassa on sitten tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukaudenkirja, joka tuli tänään.

Tosi vähän on sieltäkin tullut viime aikoina mitään ostettua, mutta askartelukirjan oli pakko antaa tulla. Hyviä vinkkejä tarvitsee aina!! Kun se eläkeikäkin lähenee päivä päivältä...

Kävisiköhän nämä kuvat samalla lokakuun inventariokuvasta? Väkerryskirjallisuuteen on viime aikoina todistettavasti panostettu!

Weban blogissa arvonta ja hieman sny-höpinää

Weban blogissa Neula&Vasara on yksivuotis-arvonta meneillään, käykääpäs osallistumassa! Voittona on tuo kuvan joulun starttipaketti tai vaihtoehtoisesti poikavauvan starttipaketti.


 

Tänä vuonna Salaisessa neuleystävässä on mahdollisuus kerätä ns. porkkanaruusuja joilla voi ansaita mahdollisuuden voittaa kuukauden porkkanapaketti. Tietenkin minä lähdin mukaan moiseen, varsinkaan kun tehtävät eivät nyt niin hirmuisesti vaadi. Yhtenä porkkanaruusujen ansaitsemiskeinona on kuvata kerran kuussa  inventaariokuva avuksi ja tueksi omalle SNY-parille paketin ideoinnissa. Minä harvapää luin porkkanruusu-säännöt vasta viime pyhänä, joten elokuun kuva jäi kuvaamatta... siispä nyt syyskuussa kaksi kuvaa! Eri asia sitten onko näistä apua...
Ensin kuvanen puikkokokoelmasta. Suurin osa puikoista on ihan perus-Novitaa ja melko pitkälti vielä åidin perintöä. Näiden lisäksi on Knit Pro-pyöröpuikkokaapeli-salkku. Kaapeleita oikeastaan tuleekin käytettyä eniten. Siksi ne eivät kuvaan ehtineetkään.

Toinen kuva on sitten kirjahyllystä =) koska olen kova tyttö elämään sitku-elämää niin käsityökirjoja on tullut haalittua aina silloin tällöin... kaikki ne ihanat ideat kirjoista tulen varmasti toteuttamaan sitten kun... ihan oikeasti olen jo miettinyt mitä kaikkea sitten teen kun pääsen eläkkeelle... ööh...lähes kolmenkymmenen vuoden päästä!

Ahaa, se on Annis!!

Tiistain postin joukossa oli pieni ja pehmoinen kirjekuori Snyppyläiseltäni =)  Päällyskuoren aukaisinkin heti, mutta työn ja tuskan kanssa sain pinnisteltyä varsinaisen lahjapaketin avaamista eiliseen syntymäpäivääni. Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikeaa oli!!!
Älä sinä huoli SNY nuori, vaikka paketissa primpsessoita olikin! Paperi oli juuri omiaan minulle, vietän melkoista prinsessaelämää tätä nykyä! Kun hoidossa on neidit 4v ja 5v, niin välillä jutut ovat erittäin kuninkaallisia <3   vaikka toisaalta... olen mä oppinut traktoreista ja traktorimerkeistäkin viimeisen vuoden aikana enemmän kuin tähän astisen elämäni kuluessa yhteensä! Siitä kiitos hurmaaville pikkumiehille <3

Ja aika primpsessamaisen ylellinen oli paketin sisältökin! Ihana, upea, juuri minun värinen Annis-huivi!!!

Olen onnesta soikeana, KIITOS, KIITOS, KIITOS!!! Itsekin olen Annis-huivin tekemistä miettinyt, mutta ainakin vielä se on jäänyt mietintämyssyyn. Ne nypyt pelottavat, kun kaikissa Annis-keskusteluissa niitä kirotaan. Mutta ehkäpä joku päivä mä innostun...
Loppuun sananen arvonnasta. Älkää hermostuko, ehdin arpomaan voittajat vasta viikonlopun aikana! Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan =)

Arvan tekin ansaitsette

Huomasin eilen aamulla netin auki taisteltuani, että kymmenen tuhannen lukukerran maaginen raja oli yön tai aamun aikana rikkoutunut =)  10000 on aika huima määrä vierailuja, joten pistää täräytetäänpäs arpajaiset pystyyn sen kunniaksi!
Säännöt on ne vanhat tutut:
Yksi arpa kun kommentoit
kaksi arpaa jos lisäksi olet lukijani tai liityt sellaiseksi
ja kolmannen arvan saat jos välität arpajaisten ilosanomaa toisillekin linkittämällä tai facebookissa vihjailemalla.

Palkintona on lankaa: kaksi kerää vaaleanpunaista Kidettä ja kerä Rellanan Flotte Socke-sukkalankaa. Lisäksi pakettiin sujahtanee jotain hyvää...
Arvonta alkaa nyt heti paikalla ja kestää keskiviikkoon 7.3 klo 23.59 asti.
LISÄKSI koska tuona maaliskuisena päivänä seitkyt-luvulla maailmaan putkahti pieni mutta helvetin itsepäinen tyttövauva, niin synttäribonuksena arvon myös Leena Lehtolaisen pokkarin Kuolemanspiraali.

Kaikki osallistuvat molempiin arvontoihin, joten valita langan ja kirjan välillä ei voi... mikäli kirja ei kiinnosta niin ainahan sen voi antaa etiäpäin tai vaikka vapauttaa.
Räkäinen Reppanainen toivottelee hyvää  arpaonnea kaikille!
Hauskaa kun käytte vierailulla "Reunalla" <3

Lahjuksia!

Joulu on antamisen ja saamisen aikaa <3 kumpaakin lajia on tullut harrastettua tänäkin vuonna.

Neulomossa osallistuin jo perinteeksi muodostuneeseen joululahjavaihtoon. Pakettini tuli Marlelta ja oli ihanan runsas ja monipuolinen!

Kardemummakahvia, suklaasydämiä romanttisiin kuherteluhetkiin, punaisia pallokynttilöitä, kolme pahvista enkelikoristetta, pesuruusu ja jumalaisen kaunis pitsiliina =) Suuret kiitokset paketista Marle! Pakettisi oli ensimmäinen avaamani joulupaketti. Avasin lahjoja hyvin maltillisesti pitkin aattoiltaa ja välillä itkeä tirautin ikävääni Maajussin antaman lahjakassin äärellä. Miesparka kun vietti juuri jouluaaton kotonaan kovassa kuumeessa :-(    Kun tiesi toisen olevan tosi kipeä ja "kaukana poissa" (10km) niin kaipaus oli valtava!

Hyvältä ystävältä saimme Maajussin kanssa Tampereen kädentaidot-messuilta ostetun tiffanykoristeen.

Ihailin koristetta silloin ja olin ihan vierellä ystäväni tehdessä ostoksiaan, mutta en olisi ikinä arvannut, että toinen koristeista onkin tarkoitettu meille =D  Voi Sirpa minkä teit!! Pariskunta kiittää ja kumartaa! Lahja on aivan ihana <3

Joulun ehdottoman ykköslahjan sain keneltäpä muulta kuin omalta rakkaaltani! Katja Ketun uusin kirja Kätilö . Raju ja rujo tarina ajasta jolloin mitkään vanhat säännöt eivät enää päde, eikä ihmisellä ole paljoakaan arvoa. Samalla kirja on kuvaus vimmaisesta rakkaudesta jolla ei ole ehtoja eikä pidikkeitä. Päähenkilö Villisilmälle rakkaus on  luonnonvoima, joka tulee ja vie, polttaa, kalttaa ja kärventää. " Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos tuon saan, niin ketään toista en sinulta pyydä". Ketun kieltä on arvosteluissa kehuttu, eikö syyttä! Teksti on rikasta, rönsyilevää virtaa, joka lumoaa ja vie lukijan mukanaan. Kirjailija johon ehdottomasti tulen palaamaan tulevaisuudessakin!

Tepsuttelua Tampereella

Pitkää ja pimeää loppuvuotta siivittämään on ilmestynyt varsinainen juoksuaika. Joka viikolle näyttää olevan jotain "kehruita". Viime viikonloppukin meni siis suurimmaksi osaksi liesutessa =D perjantai-iltana vedettiin Maajussin kanssa parhaat piälle ja lähdettiin nauttimaan pitopöydän antimista paikallisen MTK:n pikkujouluihin naapuripitäjän puolelle.

Kun on valvonut puoleen yöhön, niin sopiva heräämisaika onkin seuraavana aamuna kuuden maissa. Yllättävän pirteänä kylläkin silmiäni lauantai-aamuna raotin. Hieman vain säälitti Maajussin puolesta. Raukka kun joutui heräämään myös kuudelta saattaakseen minut bussipysäkille. Matkaseurana oli bussin täydeltä paikallisia nais-immeisiä. Ainoa urospuolinen olento linjuriautossa oli kuski. Mukava oli rupatella ja hieman juorutakin ystävän kanssa, jota en ole pitkiin aikoihin nähnyt! Kiitos seurasta Sirpa <3

Perillä Tampereella olimme noin yhdeltätoista. Pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ainakin A-halli oli niin täynnä väkeä, että kaduin raskaasti etten ottanut isän Raiva-veitseä mukaan :-/ sillä olisi ollut soma niitellä hitaimpia osastojen edestä syrjään! Hirveä jono oli myös C-halliin pari tuntia myöhemmin. Kenenköhän idea oli laittaa ne pöydät ja Pehmis-piste heti oven suuhun?! Sen verran lähelle myyntipisteitä kuitenkin jossain välissä onneksi tai vahingokseni pääsin, että lompakolla oli laihdutuspäivä lauantaina. Suurin osa ostoksista oli tuliaisia ja pikkujuttuja vaihtoihin tai SNY-paketteihin, joten ei niistä sen enempää ;-) itselleni hankin Mäkelä-kustannukselta pari kirjaa ja sain kaupanpäällisiksi kolmannen-tuon lamppukirjan. Ja sain itseni onnesta soikeaksi myös kirjojen kuljettamiseen annetusta Mimmi-lehmä-muovikassista!

Cloverin osastolta mukaan lähti ihan puhtaasti heräteostoksena Kamzashi-kukkalaite ja Elvari-koruilta oli aikomuskin jotain ostaa. Ostin sitten nuo sammakot. Tänään ne jo korvissa olikin aamupäivän. Hieman epämukavat pipon alla, joten riisuin ne aamupäiväulkoilulle mennessä. Kovasti kyllä tykkään niistä, saamakot ja liskot ovat kaikissa muodoissaan lähellä sydäntäni. Kunhan lautaselta pois pysyvät...

Kotia kohti lähdettiin iltapäivä-viiden tienoilla ja kullan käsivarsille laskeuduin bussipysäkillä yhdeksän jälkeen. Jotain reissullani opinkin- nimittäin sen ettei ihminen elä syömättä. Kun näkemistä ja kokemista oli niin valtavasti niin kuittasin ateriat veden latkimisella ja parilla närpityllä ruisvoileivällä ja niistäkin osa meni roskiin kun ei muka ollut yhtään nälkä :-( kotiin päästyä ja osittain jo kotimatkallakin olikin sitten armoton päänsärky, joka hävisi kuin taikaiskusta mussutettuani pari juustosiivua heti kun kotio pääsin. Saunan ja glögin kanssa popsittujen coctailpiirakoiden jälkeen olisinkin sitten jo voinut lähteä vaikka uudelle messumatkalle!

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Saku jokaisen luo

Kanssa-ihmisistäni kovasti välittävänä henkilönä koetan parhaani mukaan tehdä heidän elämästään elämisen arvoista. Esimerkiksi postipoikamme elämää helpotan takaamalla sen, ettei hänen tarvitse ajella tyhjällä Itellan autolla ympäriinsä. Kauan eläköön nettikaupat ja kirjakerhot! Syvällä metsän keskellä elämäänsä viettävälle ne ovat elämän suola ja lompakon tuho. Palkkapäivänä tehty periaatepäätös tuhlailun lopettamisesta- ja varsinkin kirjojen ostelusta- kesti noin vuorokauden. Sitten tuli sähköpostia Diktaattorikustantamolta ja ennakkotarjous Juha Vuorisen uusimmasta hyväntekeväisyyspokkarista. Tarjous jota ei voi vastustaa ;-D  mutta oikeastaan kun kyseessä on hyväntekeväisyydestä niin silloinhan sitä ei tuhlaamiseksi lasketa, vai mitä? Sen jälkeen postilaatikkoon tuli JUJU-kerhon kerholehti, jossa hehkutettiin kevät-alea. Kärvistelin tuskissani muutaman päivän ennen nettiin raahautumista. Pääsiäisviikolla lapsuuden sankarini sitten pudotti postilaatikkoomme pakettikortin, jolla sain Hiiren kaupan postipisteestä seuraavat ihanuudet!

 Ne ihanat neuleet-kirjaa olen haikaillut jo pitkään. Taidan olla sielultani vanha ihminen, mutta menneiden vuosikymmenten tenho pitää otteessaan vuosi vuodelta enemmän. Pakko saada-ohjeita oli tuokin kirja pullollaan. Neuleita joiden kantaja saa olla oikein luvan kanssa NAINEN. Rakastan vaatteita, joissa on selkeästi yläosa, vyötärö ja mekoissa liehuva helma. Eli jos saisin päättää niin sipsuttaisin menemään 50-luvun tanssilavamekoissa.

 Amigurumi-kirjan taas sain bonuksillani. Jälleen kerran siis pakko-ostos, koska halvemmalla en kirjaa mistään olisi saanut. Halunnut olen kyllä siitä siunaaman sekunnista kun näin kirjan kannen ensi kerran. Pakkohan joka tytöllä on oma viikatemies kotona olla! Tai onhan mulla jo sellainen, mutta kun sitä ei voi pitää yöpöydän kulmalla kun se on niin iso... ja niin ihana, että se on pakko ottaa viereen yöksi  ;-P

Tänään töistä tullessa postin seassa odottikin sitten tosi yllätys!

Kaksi kerää Japanilaista Zakka-lankaa, jossa on hienon hienoja hopeasäikeitä mukana. Langan pitäisi olla antibakteerista ja haaveissa olisi tehdä langoista tiskikukkia. Akryyli ei kyllä taida vettä imeä, mutta tahrojen hankaukseen liinojen pitäisi olla passelit. Yllätyksen paketista tekee se, että langat on tilattu JUJU:lta helmikuun lopulla! Niiden oli tarkoitus olla osa synttärilahjaani. Olin jo totaalisesti menettänyt toivoni lankojen saamisesta, koska kerholehtiä on sen jälkeen tullut ja mennyt. Jälkitoimitus näköjään nyt sitten oli vaan tällä kertaa tosi jäljessä. Kulta (tiedän että luet tätä ennemmin tai myöhemmin) kun nyt kerran on kyse synttärilangoista niin mites sen maksun kanssa?  *Virnistys*

Mikään ei ole niin rankkaa kuin joutenolo

 Kyllä viikonloput sitten ovat rankkoja! Näin puhki en ole ikinä työpäivän jälkeen. Kaikesta väsytyksestä huolimatta tuntuu siltä, että päivän ainoa aktiviteetti on ollut tiskaus. On aivan käsittämätöntä miten paljon tiskiä yksi keski-ikäinen naisihminen saa aikaiseksi päivän aikana! Osasyyllisenä tämänpäiväiseen tiskivuoreen olivat kokeilunhalu ja hillitön himoni suolaisiin herkkuihin.
Tällä viikolla punaposkinen postipoika kantoi laatikkoomme ravintoa sekä sielulle että ruumiille.

Lehtolaisen kirjaa en ole vielä aloittanut. Keittokirjan sen sijaan selasin heti kun avasin paketin. Ystävät rakkaat, ÄLKÄÄ tehkö samaa virhettä kuin minä!! Keittokirjaa ei koskaan, ei ikimaailmassa, saa selata nälkäisenä! Se johtaa ainoastaan ylensyöntiin  ;-D  No, nyt kun aikaa sitten oli niin pakkohan kirjasta oli jotain kokeilla! Koska meillä ei ole ollut lihapiirakkaa vuosiin, niin sellaisen sitten tänä aamuna pyöräytin. Hirvisäilyke sopii jauhelihan tilalle mitä mainioimmin. Kriittisenä koemaistaja toimi rakkahin Maajussini ja on päivän aikana piirakkaa vajentaneet muutkin perheenjäsenet.

Kun iltapäivätiskaus uhkasi jäädä perunoiden ja poronkäristyksen jäljiltä liian helpoksi, niin kehitin uuden leivonnaisen. Tadaa!! Saanko esitellä: Banaani-suklaatiikeri!

Rehellisenä ihmisenä on kyllä pakko tunnustaa, että kakun synty on silkkaa vahinkoa ja huolimattomuutta. Lauantai-iltaa ja tulevaa viikkoa piristämään oli tarkoitus tehdä Geisha-banaanikakku Ulla Svenskin Unelmaleivonnaiset-kirjasta. Sulatin levyllisen Geisha-suklaata, muussasin banaanin ja VASTA SEN JÄLKEEN vilkaisin ohjetta ensimmäisen kerran. Kermaviiliä? Mitä kermaviiliä? Siinäpä maitotaloustuote joka ei majaile jääkaapissamme ilman hyvää syytä... sen jälkeen seurasi hetki kuumeista ajatustyötä ja kipaisu mummon reseptikirjalle, jossa on hyväksi havaittu kakku-ohje. Kertunkakun ohjetta hieman soveltaen sitten sain aikaiseksi kakun jonka vaaleiden raitojen mauste on banaani ja tummien viirujen taustalla suklaa. Koemaistamisen, jouduin itse uhrautumaan, perusteella kakku ei ole yhtään hullumpaa!