lauantai 29. kesäkuuta 2013

Porkkana on hidas kasvi

Kevään SNY-kierroksen vedellessä viimeisiä henkäyksiään Heidi-emonen huhuili huhtikuun porkkanapakettien perään. Minä olin täynnä omahyväistä paheksuntaa =) kyllähän nyt hyviin tapoihin kuuluu raportoida saaduista paketeista ja yllätyksistä niin pian kuin mahdollista! Kovinpa lähelle paheksunta palautui! Seuraavalla viikolla sain nimittäin sähköpostin, jossa Heidi kyseli olinko saanut porkkanapakettia. Ei, en ollut pakettia saanut, mutta nyt aloin peuhata postikasaa iltaisin entistäkin innokkaampana. Isääkin kuulustelin- josko pakettikortti olisi hukkunut lehtien sekaan? Kului jälleen viikko ja tuli uusi sähköposti. Eikö vieläkään? No, eipä ollut näkynyt. Jälleen muutama päivä mateli kohti Juhannusta ja sitten ilmoitus paketin lähtemisestä matkaan. En kuitenkaan odottanut pakettia ennen maanantaita, koska tiesin Juhannuksen sotkevan postinkulkua. Tuli maanantai, tuli tiistai ja tuli keskiviikko. Pakettia ei tullut. Aloin olla jo epätoivoinen ja mielessä jopa pyörähti onko paketti tullut mutta joutunut väärille teille! Sitten tuli torstai  ja vanhan sanonnan mukaan torstai on toivoa täynnä =)  kännykästäni kuului tekstiviestin plimpsahdus ja siellähän se hartaasti odotettu paketin saapumisilmoitus oli!! Voi sitä riemua ja Maajussin työmatkakin sattui kulkemaan sopivasti kirkonkylän halki!
Mies pääsi jälleen kerran kuriiriksi ja ja haki paketin heti töistä päästyään eilen aamulla. Kiitos kultaseni <3 tietenkään paketti ei säilynyt kiinni koko päivää vaan revin sen auki heti käsiini saatuani! Sen jälkeen olinkin hetken hämmästyksestä soikeana =O paketti oli porkkanapalkinnoksi TODELLA runsas!
Kaksi kerää alpakkalankaa, nyttönen heijastinnauhaa, knit Pron metalliset sukkapuikot, nyörinukke ja kerä Katian Sophie-lankaa.

Kertokaapas viisaammat mitä tuosta Sophiesta voisi tehdä, jos ei kaulahuiveista perusta? Vai tehdäänkö siitä hieman hörsylähuivien kaltainen pörrikkähuivi?
Nyörinukke ja heijastinlanka olivat kyllä aivan oih-oih-juttuja =) kummastakin olen "aina" haaveillut! Nyörinukkea jo olen koeajanutkin. Hieman hidasta puuhaa, mutta samalla siinä on kyllä jotain suorastaan meditointiin verrattavaa rauhallisuutta.
Kiitos vielä kerran Heidille ja kiitos paketin lähettäneelle Tinttamarellin väelle!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Löylynlyömä

Toissa Jouluna joulupukki toi minulle saunaturbaanin hiuksia ja pinkkejä aivosolujani suojaamaan. Viime kesänä turbaani yritti ensin kulkea mukana mökillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos oltiin pesässä niin turbaani oli unohtunut kotiin ja kotisaunaan mennessä se oli Pesässä. Loppukesän pidinkin mökkisaunassa komeron perukoilta löytynyttä saunahattua. Hattua, jonka olen ommellut joskus alle kolmikymppisenä. Voitte varmaan kuvitella miten hehkeä ilmestys vaaleansininen myssykkäni oli kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Toinen turbaani oli siis saatava. Aloin katsella pyyhkeitämme sillä silmällä, mutta kaikki tuntuivat liian paksuille turbaaniksi muotoutumista varten. En tahdo möykkysaumoja myssyyni! Sitten silmiini sattui aitassa ikivanha froteehaalari. Luultavimmin jostain 70-luvulta peräisin. Ikinä en haalaria päälleni tulisi pukemaan, joten sen uhraaminen ei tuntunut vaikealle. Minulle ominaiseen tapaan ompeleminen vain jäi roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi. Joka kerta Pesässä kylpiessä asia on mielessä käynyt, mutta vasta pari tuntia sitten alkoi tapahtumaan jotain konkreettista.

Yläpäässä siis nappi ja alhaalla kuminauhalenkki, johon nappi kiinnitetään pään ympärille kieputuksen jälkeen. Jostain syystä sain päähäni, että haluan turbaaniini kanttinauhareunan. Samalla tulisi testattua muutama viikko sitten hommattu vinonauhan taittajakin.  Paremman näköinen turbaanista olisi tullut ilman reunusta, mutta itsepähän halusin. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kyllä tuota nyt pitää- kunhan vain muistaa pitää saunan hieman hämäränä etteivät virheet erotu niin selvästi.


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Sydän-postia

Toukokuun Sny-paketti ei vielä tuonut vastausta Suureen Mysteeriin vaikka kierros lähenikin loppuaan. Niinpä olen tämän viikon tarkkaillut postiani kuin kissa hiiren koloa. Siimahännän vilahdusta vaan ei näkynyt... ennen kuin koitti eilinen toukokuun viimeinen päivä. Siellähän se oli, postikasan alimmaisena =D
hauska muumikirjekuori joka pullotti lupaavasti.

En edes ostoksia purkanut jääkaappiin vaan revin heti paikalla kuoren auki. Oi-oi-oi mitä siellä olikaan!!
Kesäinen ahomansikka-kortti ja aivan jumalainen itsetehty sydän-kaulakoru!

KIITOS, KIITOS, KIITOS!! Aivan ihana yllätys, tuota korua tulen takuulla käyttämään =)
Yllätyksen takana oli ÄitiVaimo, joka minulle on paketteja kevään aikana lähettänyt. Kiitos kuluneesta kierroksesta! Hyvin olet osannut pakettien sisällön valita ja minua ilahduttaa.