Löylynlyömä

Toissa Jouluna joulupukki toi minulle saunaturbaanin hiuksia ja pinkkejä aivosolujani suojaamaan. Viime kesänä turbaani yritti ensin kulkea mukana mökillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos oltiin pesässä niin turbaani oli unohtunut kotiin ja kotisaunaan mennessä se oli Pesässä. Loppukesän pidinkin mökkisaunassa komeron perukoilta löytynyttä saunahattua. Hattua, jonka olen ommellut joskus alle kolmikymppisenä. Voitte varmaan kuvitella miten hehkeä ilmestys vaaleansininen myssykkäni oli kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Toinen turbaani oli siis saatava. Aloin katsella pyyhkeitämme sillä silmällä, mutta kaikki tuntuivat liian paksuille turbaaniksi muotoutumista varten. En tahdo möykkysaumoja myssyyni! Sitten silmiini sattui aitassa ikivanha froteehaalari. Luultavimmin jostain 70-luvulta peräisin. Ikinä en haalaria päälleni tulisi pukemaan, joten sen uhraaminen ei tuntunut vaikealle. Minulle ominaiseen tapaan ompeleminen vain jäi roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi. Joka kerta Pesässä kylpiessä asia on mielessä käynyt, mutta vasta pari tuntia sitten alkoi tapahtumaan jotain konkreettista.

Yläpäässä siis nappi ja alhaalla kuminauhalenkki, johon nappi kiinnitetään pään ympärille kieputuksen jälkeen. Jostain syystä sain päähäni, että haluan turbaaniini kanttinauhareunan. Samalla tulisi testattua muutama viikko sitten hommattu vinonauhan taittajakin.  Paremman näköinen turbaanista olisi tullut ilman reunusta, mutta itsepähän halusin. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kyllä tuota nyt pitää- kunhan vain muistaa pitää saunan hieman hämäränä etteivät virheet erotu niin selvästi.