Eilen jo vähän räntää näytteli ja viikonlopun jälkeen kalenterissa lukee lokakuu. Niinpä punanuttuisten tiedustelijoiden joukko alkaa laskeutumaan korvatunturilta tänne sisämaahan päin. Yhdeltä punanuttuiselta oli kaikessa kiireessä ja tohinassa mukaan tarttunut nutun liepeeseen paketti joka putosi meidän kohdalle! Vai olikohan se sittenkin Salainen JouluYstäväni, joka paketin lähetti?
Laatikko oli jouluisen punainen ja sisällä oli ihkaoikea paketti- oli nauhat ja kaikki =) Kuvaa en paketista saanut, kun niin innolla revin paperin auki. Mutta sisällön sen sijaan kuvasin.
Läpinäkyvät glögilasit olivat hieman haasteellinen kuvattava! Toisessa lasissa on kyljessä glögiohje. Hetken jo innostuin, kunnes luin ohjeen loppuun... sittenkin punaviinipohjainen glögi. Itse en viinejä käytä, joten pitää etsiä alkoholiton ohje, jos haluaa itse glögiä keitellä.Mikään tiukkis en ole. En vain ole ikinä oppinut tykkäämään viinin mausta. Itseasiassa en pidä kovinkaan monen alkoholijuoman mausta... Tai sanotaanko, että piponi on löystynyt huomattavasti teinivuosista. Parhaan ystäväni perhetaustan takia olin tuolloin varsinainen kukkahattutäti!!
Noissa tuikuissa on ihanan "kivinen" kimallus pinnassa =) ja hauskaa, että lähetit joulupalloja! Minä nimittäin ajattelin, että pitäis tehdä niitä pari kappaletta. Unohdin peruuttaa JuJun kuukaudenkirjan neulotuista sydämistä. Innostuin kirjasta ensiselailulla ja tarkoitus olisi tehdä pieniä joulusydämiä. Niiden kaveriksi sitten meinasin joulupalloja. Kiitos sinun, nyt pallot ovat jo valmiina!
Kokonaisuutena tykkäsin paketista kovasti! Kiitos sinulle, tonttunen! Niin ja lisäplussaa saat paketin lähstyspaikasta! Taijat olla savolaistonttu?
torstai 26. syyskuuta 2013
maanantai 23. syyskuuta 2013
Kukkia laatikossa
Nimittäin postilaatikossa =) Eilen oli taasen sähköpostien joukossa iloinen yllätys SNY-pariltani! Kaunis Tulppaani-@kortti tervehdyksen kera. Kiitos kovasti! Kukkasia on aina mukava saada-olivat ne sitten missä muodossa tahansa. Aina silloin tällöin tulee kukkapuska ostettua ihan itsekin kauppareissulla. Ovat niin kauniita pöydän kulmalla =) Juuri äsken keräsin kasvimaan laidalta auringonkukkakimpun maljakkoon. Taitaa tulla syksyn ensimmäinen hallayö, joka niittäisi uljaat kukat maahan.
Hauskaa viikkoa sinulle SNY ja tietenkin myös kaikille muillekin! Nauttikaa hapekkaasta syysilmasta, NUUH!
Hauskaa viikkoa sinulle SNY ja tietenkin myös kaikille muillekin! Nauttikaa hapekkaasta syysilmasta, NUUH!
perjantai 13. syyskuuta 2013
Lähempänä kuin arvaatkaan
Kun tiistai-illan postauksessa mainitsin SNY-paketista, niin enpä osannut aavistaa paketin jo odottelevan minua Tavara-Aitassa! Seuraavana päivänä tuli pakettikortti ja eilen sen haimme poikien kanssa samalla kun kävimme leikkikentällä.
Tietenkään paketti ei pysynyt kiinni iltaan asti, ei edes hoitoon asti vaan kurkistin sisälle jo kirkonkylällä =) Hoidossa sitten yhdessä tutkimme pakettia tarkemmin.
Pikkupojat kiittävät kirjasta! Eilen jo pariin kertaan luimme Miinan ja Manun eläinpuistoretkestä. Saapas nähdä saanko pitää noita rannekkeita hoidossa ilmojen kylmettyä... ainakaan niiden sovittaminen ei ollut suotavaa =) herra 2v närkästyi suuresti aina kun yritin sovittaa rannekkeita! Samaisen herran kanssa piti jonkinverran neuvotella yläreunassa näkyvän Muumiheijastimen omistuksesta. Koetin selittää, että minä sain sen paketista ja se on minun heijastimeni, mutta sain vastaani tiukkaan äänensävyyn ärähdetyn vastauksen " Ei ole, on MINUN!!" Muumimamman voimajuoma tulee taatusti käyttöön, samaten teen haudutuspussit ja luulisin suklaalevynkin häviävän piakkoin. Magneetin vien töihin meidän kaikkien iloksi. Oikeastaan hauskin asia paketissa olivat nuo minikerät! Siinä ne nyt ovat, juuri kun minä olin aikeissa ostaa niitä itse! Ihmeellistä miten SNY-paketeissa monesti on juuri sitä mitä on juuri aikeissa hankkia tai mille juuri sillä hetkellä on tarvetta =)
Kiiokset paketista ystäväiseni! Siitä on iloa meille kaiken kokoisille vielä pitkäksi aikaa!
Tietenkään paketti ei pysynyt kiinni iltaan asti, ei edes hoitoon asti vaan kurkistin sisälle jo kirkonkylällä =) Hoidossa sitten yhdessä tutkimme pakettia tarkemmin.
Pikkupojat kiittävät kirjasta! Eilen jo pariin kertaan luimme Miinan ja Manun eläinpuistoretkestä. Saapas nähdä saanko pitää noita rannekkeita hoidossa ilmojen kylmettyä... ainakaan niiden sovittaminen ei ollut suotavaa =) herra 2v närkästyi suuresti aina kun yritin sovittaa rannekkeita! Samaisen herran kanssa piti jonkinverran neuvotella yläreunassa näkyvän Muumiheijastimen omistuksesta. Koetin selittää, että minä sain sen paketista ja se on minun heijastimeni, mutta sain vastaani tiukkaan äänensävyyn ärähdetyn vastauksen " Ei ole, on MINUN!!" Muumimamman voimajuoma tulee taatusti käyttöön, samaten teen haudutuspussit ja luulisin suklaalevynkin häviävän piakkoin. Magneetin vien töihin meidän kaikkien iloksi. Oikeastaan hauskin asia paketissa olivat nuo minikerät! Siinä ne nyt ovat, juuri kun minä olin aikeissa ostaa niitä itse! Ihmeellistä miten SNY-paketeissa monesti on juuri sitä mitä on juuri aikeissa hankkia tai mille juuri sillä hetkellä on tarvetta =)
Kiiokset paketista ystäväiseni! Siitä on iloa meille kaiken kokoisille vielä pitkäksi aikaa!
tiistai 10. syyskuuta 2013
Kalaa rannalla
Kotikylälläni oli männä vuosina tapana järjestää kesäisin rantakala-ilta joka myös avasi paikkakunnan kesätapahtumaviikon. Sitten kesätapahtumat päätettiin hajauttaa pitkin kesää johtotähtenä Reiska-jalkapalloturnaus. Niinpä rantakala-ilta pistettiin uinumaan, koska arveltiin tapahtuman vetonaulan puuttumisen verottavan liikaa osallistujia ja keiton vakiokeittäjätkin jättäytyivät pois kylätoimikunnasta.
Taisi olla kovasti vielä hanget korkeat nietokset, kun joku heitti kylätoimikunnan kokouksessa ilmaan ajatuksen rantakalan uudelleen henkiin herättämisestä. Jos ihan semmoinen pieni, oman kylän kesken? Jonkin asteinen päätöskin asiasta saatiin aikaiseksi ja samalla päätettiin siirtää keitto pois keskikesästä ja kiireisimmästä rehuntekoajasta hieman syksymmälle.
Viime perjantaina keittopata alkoi sitten porisemaan. Onneksi entiset keittäjäherrat lupautuivat keittopuuhiin! Ilman heidän ammattitaitoaan olisimme olleet hieman pulassa =) Minulle rantakala oli ensimmäinen jonka järjestelyihin otin osaa. Itse asiassa myös ensimmäinen keitto ylipäätään! Entisessä elämässäni olin aina töissä silloin kun muut viettivät aikaa keittolautasten äärellä. Ensikertalaiselle kaikki oli tietenkin uutta ja outoa ja täytyy myöntää, että taisin otta hieman kierroksia järjestelyistä... Kiitos Maajussille eukkonsa kestämisestä- jälleen kerran.
Vaikka rannalle tuuli kävikin oli ilma muuten lähes kesäisen lämmin ja kaikkien toiveiden mukaisesti poutainen. Keiton keittäminen aloitettiin jo iltapäivällä ja silloin myös teimme muut asiaan kuuluvat valmistelut;
ilmoitus tienvarteen
Hieman kukkasia paikkoja koristamaan
Eräässä hoitolasteni perheessä on tänä kesänä kasvamassa pellossa auringonkukkia ja heiltä saimme kukkia paitsi pöytäkoristeeksi niin myös rannalle vanhoihin maitotonkkiin laitettavaksi.
Sekä tietenkin paljon lyhtyjä, jotka sytytettiin illan hämärtyessä. Harmi vain, että tuuli oli sen verran voimakas että jouduimme luopumaan kelluvista ulkotulista. Tapahtuman jo päätyttyä urheat lapsoset kahlasivat laittamassa veteen yhden ulkotulen ja voin kuvitella miten taianomainen näky olisi ollut mikäli vedessä olisi kellunut monen monta roihua!
Meidät järjestäjät keiton suosio yllätti täysin! Olimme laskeskelleet, että realistinen kävijätavoite olisi noin 40 hlö- jos 50 saadaan niin se on jo tosi hyvin. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Pöydät ja penkit olivat täynnä ja keittokassan sekä styroxkuppien perusteella ihmisiä rannalla kävi lähes 70! Aivan mahtavaa! Kiitokset tätäkin kautta kaikille keitolla kävijöille <3 ja tietenkin järjetelyistä vastanneille kylätoimikunnan ja nuorisoseuran jäsenille ja eritoten keiton keittäjille!! Tapahtumasta jäi hyvä mieli ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja =)
Taisi olla kovasti vielä hanget korkeat nietokset, kun joku heitti kylätoimikunnan kokouksessa ilmaan ajatuksen rantakalan uudelleen henkiin herättämisestä. Jos ihan semmoinen pieni, oman kylän kesken? Jonkin asteinen päätöskin asiasta saatiin aikaiseksi ja samalla päätettiin siirtää keitto pois keskikesästä ja kiireisimmästä rehuntekoajasta hieman syksymmälle.
Viime perjantaina keittopata alkoi sitten porisemaan. Onneksi entiset keittäjäherrat lupautuivat keittopuuhiin! Ilman heidän ammattitaitoaan olisimme olleet hieman pulassa =) Minulle rantakala oli ensimmäinen jonka järjestelyihin otin osaa. Itse asiassa myös ensimmäinen keitto ylipäätään! Entisessä elämässäni olin aina töissä silloin kun muut viettivät aikaa keittolautasten äärellä. Ensikertalaiselle kaikki oli tietenkin uutta ja outoa ja täytyy myöntää, että taisin otta hieman kierroksia järjestelyistä... Kiitos Maajussille eukkonsa kestämisestä- jälleen kerran.
Vaikka rannalle tuuli kävikin oli ilma muuten lähes kesäisen lämmin ja kaikkien toiveiden mukaisesti poutainen. Keiton keittäminen aloitettiin jo iltapäivällä ja silloin myös teimme muut asiaan kuuluvat valmistelut;
ilmoitus tienvarteen
Hieman kukkasia paikkoja koristamaan
Eräässä hoitolasteni perheessä on tänä kesänä kasvamassa pellossa auringonkukkia ja heiltä saimme kukkia paitsi pöytäkoristeeksi niin myös rannalle vanhoihin maitotonkkiin laitettavaksi.
Sekä tietenkin paljon lyhtyjä, jotka sytytettiin illan hämärtyessä. Harmi vain, että tuuli oli sen verran voimakas että jouduimme luopumaan kelluvista ulkotulista. Tapahtuman jo päätyttyä urheat lapsoset kahlasivat laittamassa veteen yhden ulkotulen ja voin kuvitella miten taianomainen näky olisi ollut mikäli vedessä olisi kellunut monen monta roihua!
Meidät järjestäjät keiton suosio yllätti täysin! Olimme laskeskelleet, että realistinen kävijätavoite olisi noin 40 hlö- jos 50 saadaan niin se on jo tosi hyvin. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Pöydät ja penkit olivat täynnä ja keittokassan sekä styroxkuppien perusteella ihmisiä rannalla kävi lähes 70! Aivan mahtavaa! Kiitokset tätäkin kautta kaikille keitolla kävijöille <3 ja tietenkin järjetelyistä vastanneille kylätoimikunnan ja nuorisoseuran jäsenille ja eritoten keiton keittäjille!! Tapahtumasta jäi hyvä mieli ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja =)
Ruskan värit
Mennyt viikonloppu oli jonkin verran hektinen. Onneksi sunnuntaina ehdin jo viettää vähän "omaa aikaa" ja illan kruunasi ilmoitus sähköpostissa "Olet saanut @-kortin". Hetihän minä tietenkin arvasin keneltä kortti oli ja sen myös kävin lukemassa heti paikalla. SNY-parinihan se oli kauniin sunnuntain kunniaksi minua kortilla muistanut! Tänne en korttia pysty kopioimaan, mutta kortissa on kaunis syksyinen puu, jonka hehkuvan väristen lehtien läpi aurinko paistaa. KIITOS! Juuri minun näköiseni kortti =) Syksyn yksi upeimmista asioista on nimenomaan syksyn värit ja kaikki se väriloisto, jolla luonto valmistautuu talviunille.
Itse en vielä talviunille jouda, vaan otan seuraavaksi odotettavaksi etapiksi syksyn ensimmäisen SNY-paketin, joka saapunee luokseni viimeistään ensi viikon puolivälissä...
Itse en vielä talviunille jouda, vaan otan seuraavaksi odotettavaksi etapiksi syksyn ensimmäisen SNY-paketin, joka saapunee luokseni viimeistään ensi viikon puolivälissä...
torstai 5. syyskuuta 2013
Tyttö tuubissa
Viime kevään SNY-kierroksen tekemispaketissa sain silloiselta pariltani Rowan purelife-lankaa ja Titityyn pitsisen tuubihuivin ohjeen. Koskaan aikaisemmin en ollut silkkisekoitelankaa omistanut, joten aika pian lanka sai houkuteltua itsensä puikoille. En oikein koskaan ole tajunnut tuubihuivien käyttötarkoitusta enkä sellaista neulonut. Puolivälin ohitettuani tulikin uskon puute ja meinasin purkaa tekeleeni alkutekiäisiin. Näyttääkö se ihan tyhmälle? Tuleeko huivia IKINÄ pidettyä? Pitäiskö kuitenkin tehdä langasta vaikka kesätoppi? Pujottelin huivintekeleen "kasaan" pyöröpuikon ympärille ja mallasin sitä kaulaani. Hämmästys oli suuri, kun huivi näyttikin ennakkoepäilyistä huolimatta hyvälle! Niinpä annoin armon käydä oikeudessa ja neuloin huvin huiviksi niin pitkään kuin lankaa riitti.
Itse asiassa neuloin huivia vähän liiankin pitkään. Vasta kun huivi oli päätelty ja pingotettu, tajusin etten ollut jättänyt yhtään lankaa ompelua varten! Siinäpä sitten huivi jäi marinoitumaan kesän yli ja odottamaan hetkeä jolloin tilaisin netistä kerän samaa lankaa. Kesä kului ja tuli syksy. Huivi odotti mytyssä korin pohjalla, kunnes... tuli Äiteen silmänpainekontrollin aika toissa päivänä. Koska hankintalistallani oli synttärilahja herra 4v:lle manguin itseni mukaan kyytiin. Aamulenkillä mietin mitä päälle Kuopioon ja mieleni perukoilta pomppasi tuubihuivi. Näyttäisi varmaan ihan kivalle poolopaidan kanssa... Mitähän lankoja ullakolta löytyisi? Jokunen hetki penkomista ja peuhuutusta ja käsissäni oli hieman lilaan vivahtava villalangan nyttönen. Ei aivan samanvärinen kuin huivi, mutta niin lähellä että kelpuutin langan. Lopputuloksesta langan väärän värisyyttä ei huomaa.
Ehkä huivi saisi olla hivenen pidempi, silloin se laskeutuisi nätisti myös useamman kerran kaulan ympärille kieputettuna. Syysasusteena menee kyllä tuolla tavalla yksinkertaisenakin ja tarpeen vaatiessa huivin voi kiepsauttaa kaksin kerroin ja nostaa toisen kierroksen suojaamaan korvia.
Itse asiassa neuloin huivia vähän liiankin pitkään. Vasta kun huivi oli päätelty ja pingotettu, tajusin etten ollut jättänyt yhtään lankaa ompelua varten! Siinäpä sitten huivi jäi marinoitumaan kesän yli ja odottamaan hetkeä jolloin tilaisin netistä kerän samaa lankaa. Kesä kului ja tuli syksy. Huivi odotti mytyssä korin pohjalla, kunnes... tuli Äiteen silmänpainekontrollin aika toissa päivänä. Koska hankintalistallani oli synttärilahja herra 4v:lle manguin itseni mukaan kyytiin. Aamulenkillä mietin mitä päälle Kuopioon ja mieleni perukoilta pomppasi tuubihuivi. Näyttäisi varmaan ihan kivalle poolopaidan kanssa... Mitähän lankoja ullakolta löytyisi? Jokunen hetki penkomista ja peuhuutusta ja käsissäni oli hieman lilaan vivahtava villalangan nyttönen. Ei aivan samanvärinen kuin huivi, mutta niin lähellä että kelpuutin langan. Lopputuloksesta langan väärän värisyyttä ei huomaa.
Ehkä huivi saisi olla hivenen pidempi, silloin se laskeutuisi nätisti myös useamman kerran kaulan ympärille kieputettuna. Syysasusteena menee kyllä tuolla tavalla yksinkertaisenakin ja tarpeen vaatiessa huivin voi kiepsauttaa kaksin kerroin ja nostaa toisen kierroksen suojaamaan korvia.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Moottorin ääniä ja koneöljyn tuoksua
Ensi viikolla vietän säilöntälomaa ja alkavan loman kunniaksi käytiin eilen Maajussin kanssa vähän kylillä humputtelemassa. Heinäkuisen kesäteatteri-matkan aikana bongasin käsiohjelman mainoksista maininnan Tupaswillan perinnepäivistä ja päätin siltä istumalta, että sinne mennään jos se vain suinkin olisi mahdollista! Ja sinnehän mentiin... vaikka hieman jännitinkin tyräleikkauksen jäljiltä kasaan tikatun miehen liesuamisen sietokykyä. Hieman mies arpeaan nukkumaan mennessä valitti, mutta muuten päivä kyllä sujui ongelmitta.
Tupaswillassa oli näkemistä ja kokemista kaikille aisteille- vanhoissa traktoreissa on aivan omanlaisensa ääni, höyrykoneet puksuttivat ja koneöljy haisi silmien ahmiessa kaikkea mielenkiintoista ympäristöstään. Perinnepäivät olivat nimensä veroiset. Tavallista markkinakrääsää oli yhden metrilakukojun verran. Muutoin kaikki paikalla oleva myytävä liittyi jollakin tavoin päivän teemaan. Oli rompetoria,lihakeittoa, nokkoslettuja (ja tietenkin makkaraa) sekä erilaisia käsityöläistuotteita. Meidän mukaan lähti tämä kaunokainen
nyt kyllä hieman kaduttaa etten ostanut hälle kaveria... onkohan 100g liian vähän jonkinlaiseen huiviin? Lanka on Pirtin kehräämön 100% villalankaa ja väri on punapuunkuorta. Toisaalla alueella oli myös langan värjäri väripatojensa kanssa. Mukaan tarttui myös värjäyskärpänen. Josko sitä ensi kesänä elvyttäisi vanhan harrastuksen taas henkiin?
Se mitä me tulimme alueelta hakemaan olivat vanhat traktorit
Zetorit kuskeineen kilpailivat myös aikaa vastaan kiihdytyskilpailussa moottorien ulvoessa asiaan kuuluvasti
Kun alueella kierteli ja ympärilleen katseli niin ei voinut välttää ajatusta, että nykypäivään tultaessa koneet ovat muuttuneet toistensa näköisiksi tusinatuotteiksi. Vanhassa kalustossa on enemmän muotoja ja persoonallisuutta =)
Tupaswillassa oli näkemistä ja kokemista kaikille aisteille- vanhoissa traktoreissa on aivan omanlaisensa ääni, höyrykoneet puksuttivat ja koneöljy haisi silmien ahmiessa kaikkea mielenkiintoista ympäristöstään. Perinnepäivät olivat nimensä veroiset. Tavallista markkinakrääsää oli yhden metrilakukojun verran. Muutoin kaikki paikalla oleva myytävä liittyi jollakin tavoin päivän teemaan. Oli rompetoria,lihakeittoa, nokkoslettuja (ja tietenkin makkaraa) sekä erilaisia käsityöläistuotteita. Meidän mukaan lähti tämä kaunokainen
nyt kyllä hieman kaduttaa etten ostanut hälle kaveria... onkohan 100g liian vähän jonkinlaiseen huiviin? Lanka on Pirtin kehräämön 100% villalankaa ja väri on punapuunkuorta. Toisaalla alueella oli myös langan värjäri väripatojensa kanssa. Mukaan tarttui myös värjäyskärpänen. Josko sitä ensi kesänä elvyttäisi vanhan harrastuksen taas henkiin?
Se mitä me tulimme alueelta hakemaan olivat vanhat traktorit
Zetorit paistattelevat ihailevien katseiden alla |
Kun alueella kierteli ja ympärilleen katseli niin ei voinut välttää ajatusta, että nykypäivään tultaessa koneet ovat muuttuneet toistensa näköisiksi tusinatuotteiksi. Vanhassa kalustossa on enemmän muotoja ja persoonallisuutta =)
Kelpaisi tällä maajussin riiuulla käydä ullakkokamarin neidon luona |
Alueella oli myös työnäytöksiä. Tässä on menossa viljan puinti puimakoneella
Paikalla oli myös Pirunpellon Porsasauto
Onhan Tupaswillan isäntä näytellyt Pirunpelto-tv-sarjan Asseria. Alueella mutkitteli myös Kanttori Piiparinen mopoineen- ei toki aito vaan "valepiiparinen", mutta aivan aidon oloinen ja käytöksinen!
Kun sääkin oli aurinkoinen ja lähes kesäisen lämmin, oli päivä aivan huikea!! Suunnistimme vielä perinnepäivien jälkeen Vaajakoskelle serkkuni luo kyläilemään ja muutaman tunnin rupattelun jälkeen lähdimme kohti kotisaunan lauteita. Joulukuun alussa Tupaswillassa olisi yksipäiväiset joulumarkkinat. Olisikohan Maajussilla silloin vapaapäivä? Tekisi niiin mieli lähteä tonttuilemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)