Kuvan kurpitsa liittyy hyvin vahvasti asiaan 😃
Niin kauan kuin muistan meillä on kasvatettu kurpitsoita. Ennen vanhaan niistä tehtiin myös etikkasäilykettä, mutta minä en oikein ole etikkakurpitsan ystävä. Entisessä elämässä sitä tuli haisteltua ihan riittämiin työn puolesta.
Viikon alussa hommasin sangollisen puolukoita ja tänään keittelin osasta Kurpitsapuolukkahilloa. Sitä meillä on tehty "aina". Isäni eläessä pääasiallinen eläin ruokapöydässä oli hirvi ja riistan kylkeen Kurpitsapuolukka käy mainiosti. Toki myös kaaliruokiin ja miksei ihan mihin vain. Aikaisemmin Maajussi sitä taisi laittaa lautaselleen lähes päivittäin.
Tuo kuvan kurpitsa oli juuri sopivan kokoinen pilkottavaksi. Yhtenä kesänä suurin kurpitsa oli 18kg ja sen kanssa sai suorastaan painia ennenkuin siitä paloja irti sai. Käyttämäni ohje on hyvin yksinkertainen; kilo puolukkaa, kilo kurpitsaa ja desi vettä. Kypsän mössön surautan sileäksi sauvasekoittimella. Sitten kilo sokeria sekaan ja keitellään noin vartti. Itse otan hilloa lusikalla lautaselle ja lykkään sen hetkeksi jääkaappiin. Jos hilloon saa vedettyä uran sen valumatta umpeen on hillo valmista purkitettaksi. Kurpitsan raastan äidiltä perityllä yleiskoneella. Koneen isä osti joululahjaksi meille naisille kun olin yläasteella 🫣 tänään puhuttiinkin Maajussin kanssa, ettei nykypäivän kodinkoneille samanlaista työuraa ole tiedossa. Hyvä kun takuuajan kestävät.
Samaan aikaan kun hillo kiehui hellalla jatkojalostin jäljelle jääneitä puolukoita herkulliseksi piirakaksi. Ehkä tuohon kylkeen olisi voinut jäätelölastu sulautua, mutta sitä ei nyt ollut. Pakastimessamme on joku vika, joka haihduttaa jäätelöt olemattomiin. Varsinkin Maajussin vapaapäivinä haihtumista tapahtuu...
Kaikkia puolukoita en siltikään saanut kulutettua. Luultavimmin teen viinihapon avulla mehua niistä tai ehkä pienen annoksen myös puolukkachutneyta. Sitä kokeilin vähän aikaa sitten pari purkillista Börje Salmingin keittokirjasta ja tykästyin makuun kovasti!
Mutta asiat tärkeysjärjestykseen! Kun olin leikkinyt keittiöhengetärtä "kotikotona" leivinuunin hehkussa aikani, oli aika kutsua Maajussi treffeille Rajaseudulta 🥰 treffeily on yksi arkemme pieniä iloja. Jos Maajussi vaikka sattuu kesällä olemaan kirkonkylällä kun pääsen töistä, saatamme hakea syötävät grilliltä ja mennä uimarannan puistoon piknikille. Kun on tarpeeksi maalainen, niin osaa nauttia yksinkertaisistakin asioista!
Kylläpä kuulostaa herkulliselta - harmi vain, että meistä kumpikaan ei oikein ole puolukan ystävä. Tai sanotaan toisin päin; puolukka ei halua olla meidän ystävä ja tekee olomme tukalaksi.
VastaaPoistaMaalla oppii nauttimaan yksinkertaisistakin asioista, se on totta, tai ainakin erilaisista. Näkee maailman toisella tavalla.
Me ollaan lähes 24/7/365 yhdessä joten toiselle jo se, että lähtee käymään 30 km:n päässä kaupassa YKSIN, on luksusta - kun tietää, että ystävä naapurista on puhelinsoiton päässä ja tulee tarvittaessa mun avuksi. Mä nautin kun saan olla reilun tunnin yksin kotona.
Viime kesän VIIKKO YKSIN KOTONA oli jo puolitaivasta, vaikken mitään voinut tehdäkään, kun pystyasennossa maapallo ei pysynyt juuri paikallaan. Iltaisin tuli naapurista viesti "ootko kunnossa, onko kaikki hyvin" - se lämmitti mieltä ja sydäntä yhtä paljon kuin Mursun ja Pojan päivittäiset viestit.
Välillä kun oikein alkaa tökkimään, niin minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja lähden Isolle Kirkolle tädin luo maailmanparannusreissulle tai Äidin luo täysihoitoon 😂
Viikon jälkeen on taas Mursullakin ikävä....
Mehän asutaan pääsääntöisesti Maajussin luona, mutta pidetään minun kotia jollain tasolla lämpimänä. Tänään yhdistin säilönnän ja uunin lämmityksen ja Maajussi jäi kotiin Rajaseudulle.
PoistaTuohan toimi/toimii hyvin tuolla tavalla. Voi käydä yhdessä lämmittämässä tai voi käydä yksin ja samalla tuulettaa ajatuksia omassa rauhassa, sitä omaa rauhaa kun tarvii välillä jokainen.
PoistaJos teet siitä puolukkachutneyta, niin olistko ystävällinen ja julkaisisit reseptin + teko.ohjeen koska se kuulostaa hyvältä. Kurpitsaa, nimenomaan tuollaista mitä teit, olen syönyt jonkin verran ja pieninä satseina sopivan ruoan kanssa se on varsin toimivaa.
VastaaPoistaMulla on kans pakastin joka haihduttaa jäätelöt ja myös suklaapusut.
Juu, julkaisen toki 😊 chutneyn keittely menee kyllä viikonloppuun.
PoistaKiitos!
PoistaNiin se näkyy lautasella mistä päin Suomea ollaan. Minulle pohjosen tyttönä oli aivan vierasta hirvenliha tai kurpitsa. Tutustuin niihin vasta etelämmäksi muutettuani. Meillä arkiruokaa oli lohi ja riekko ja tietenkin puolukka- tai lakkahillo.
VastaaPoistaMinä en oikein ole lakan makuun tottunut. Liian hapanta ja isosiemenistä minun makuun. Hirven liha on niin tuttua, että esimerkiksi possu maistuu oudolle suussani 😃 toki joulukinkku on eri asia 😉
PoistaVoih... Minä voisin syödä lakkaa ja lakkahilloa vaikka kuinka.
PoistaNyt, vaikka asutaan "vetisellä" paikalla, niin soita täällä ihan lähellä ei tietääkseni ole eikä meistä Mursun kanssa suolle olisikaan.
Ei pidä meidänkään pakastin jäätelöä - tosin nyt siellä on ollut yksi yksinäinen jäätelöauton vene jo monta viikkoa, odottamassa vierasta :)
Jäätelöauto käy ihan naapurissa ja kun siellä käyn niin ei kestä viikkoakaan kun kaikki on syöty, ostan minkä verran tahansa. Onneksi niillä alkoi talvitauko ;)