...ainakin luulisin niin. Keväällä laitoin facebookiin kuvan lukemastani kirjasta ja yksi kommentoijista kysyi onko minulla blogia. Vastasin ettei enää, mutta ajatus jäi hautumaan ja kun kirjastosta viime viikolla tarttui mukaan kirja, jonka päähenkilö bloggaa, tuli blogia ja blogimaailmaa suoranainen ikävä! Joten täällä ollaan 🥰
Edellinen postaus on viiden vuoden takaa. Mikä on tässä välissä muuttunut? No ainakin paino (ylöspäin) ja nimettömään on tullut yksi sormus lisää. Mennä rytkäytettiin Maajussin kanssa naimisiin helmikuussa seurakunnan hääyö-tempauksessa. Edelleen työpaikka on päiväkoti ja 1-3vuotiaiden ryhmä. Tällä hetkellä todella nuori porukka! Nuorin hoidettava on 10kk eikä vanhimmatkaan ole lähelläkään kolmea ikävuotta. Ihan parasta porukkaa siis! Vaippaväki on todellakin se "minun juttuni" ❤️
Elämä mäen päällä maakuntarajalla kulkee omia uomiaan ja me Maajussin kanssa kellutaan siinä uomassa. Suurta säpinää ei ole, mutta ainakaan minä en tämän vauhdikkaampaa kaipaakaan. Itselle pitää jättää aikaa; neulomiselle, kirjoille ja kahdenkeskiselle yhdessä ololle. Ja ehkäpä nyt jälleen tälle blogille!
Ihan ensimmäisenä: Isosti Onnea sinulle ja Maajussille 💕💍
VastaaPoistaJa hienoa, että olet palannut - blogisi on ollut toiveikkaana syötteissä kaikki nämä vuodet, eikä turhaan 👍😊
Kiitos kovasti onnitteluista 💝 aika moni sanoi, että jo oli aikakin! Ehdittiinhän me olla 13 vuotta kihloissakin.
PoistaOnnea sormuksesta ja kaikesta mitä se edustaa!
VastaaPoistaSä olet sitten aikoinasi lopettanut bloggaamisen kuten minäkin ja on mukava nähdä että on ihmisiä jotka alkavat bloggaamaan vaikka vuosia on mennyt yksi jos toinenkin.
En mä nyt siitä lopettamisesta varsinaisesti tiedä. Blogi vaan jäi; oli selkäleikkausta ym. Kiitos onnitteluista! Tavallaan mikään ei muuttunut, mutta silti alttarille astelu oli yksi pelottavimmista asioista ikinä!
PoistaAhaa, okei.
VastaaPoistaMinä olen kerran astellut alttarille, onneksi oli pienet häät ja porukkaa vain lähipiiristä ja toinen kerta loi maistaarissa. Jotenkin tuntuu etten ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä (minkä myönnän) koska ensimmäinen loppui neljännen vuoden jälkeen, toinen sentään kesti 15 vuotta ja päättyi vajaa kymmenen vuotta sitten. Nyt sitä on rauhoittunut ja ehkä järkeäkin on tullut lisää mutta taidan olla liian erakoitunut. Naiset ovat kuitenkin se elämän suola joten tämä nykyinen soppa tuntuu vähän valjulta, ei ole niin hyvää kuin ennen.