Tänään tehtiin porukalla roadtrip noin 90km:n päähän Äänekoskelle Hiskinmäen eläinsairaalaan.
Rajaseudun uusin tulokas Rölli käväisi sydäntutkimuksissa.
Maaliskuun alussa pitkäaikainen kumppanimme Impi-neiti kirjaimellisesti kuihtui pois. Kilpirauhasen liikatoiminta vei muutenkin hoikan kissavanhuksen luurangon laihaksi eikä tehtävissä ollut kuin se suurin rakkauden teko. Oli aika päästää Impi sateenkaarisillalle. Suru oli suuri ja pitkän aikaa töistä tullessa odotin näkeväni korituolissa nukkujan- välillä tuntui kuin siinä olisi pieni hahmo ollutkin 💜
Impi oli puolivillistä pihakissan pennusta vähin erin kesytetty ja ainakin minulle oli selvää, että jos uusi kissa taloon otetaan se on rescue-taustainen.
Rajaseutu nyt vain on ihan hippurippusen syrjässä löytöeläintaloista ja ensikodeista. Sekä Kuopioon että Jyväskylään on noin 100km. Siitä huolimatta kesäkuussa näytti lupaavalta! Jyväskylässä olisi ollut pentukaksikko, joka mielestäni enteellisesti oli syntynyt Impin kuolinpäivänä. Valitettavasti kahdesta finaaliin valitusta kotiehdokkaasta me olimme se, joka jäi lehdelle soittelemaan. Uskoin silti, että jossain vielä on se meille tarkoitettu kissa.
Heinäkuun lopulla Maajussin nuoruuden ystävän vaimo kysäisi, josko meille kelpaisi liioista kissakavereista ahdistuva ikäneito? Lyhyen harkinnan jälkeen luvattiin neito ottaa, mutta muutaman päivän kuluttua hän tarjosikin heidän navettakissaansa. Suloinen kuin mikä, mutta hirveän pahapäinen muiden urosten seurassa. Seurasi ankaraa pohdintaa useampi päivä. Toisaalta, mutta sitten taas toisaalta... sydämeni sykkii kuitenkin isoille pojille ja navettakissan tiesin kunnon äijäksi! Olinhan välillä ollut Maajussin mukana kissanruokintakeikoilla talonväen ollessa reissussa. Tiesin myös kissan olevan yltiöystävällinen, joten kyllä kiitos! Me otetaan Rölli-herra 💝
Elokuun alussa Rölli sitten pakkasi raapimispuunsa mukaan ja muutti viiden kilometrin takaa maakuntarajan tälle puolen.
Uuteen kotiin sopeutuminen sujui kuin tanssi ja yhteiselo lähti täydellisesti käyntiin. Koska herran tausta oli kauniisti sanottuna epämääräinen oli aiheellista käydä terveystarkastuksessa ja päivittämässä rokutukset ajan tasalle. Sillä kertaa ei mitään löytynytkään, mutta tehosterokotus-reissulla kuului voimakas sivuääni sydämestä. Sitä sitten ajeltiin tänään ultramaan.
Jälleen kerran saatiin kehuja käytöksestä! Pientä kiroilua lukuun ottamatta Rölli jaksoi tutkimukset hienosti! Röntgenissä saatiin kehuja molemmat 😃 hoitaja arveli minun olleen aiemminkin avustamassa röntgenkuvissa. Ei, en ole ollut, rakastan vain katsoa eläinlääkäriohjelmia.
Tutkimuksissa ei onneksi mitään hälyttävää löytynyt. Terve poika- toistaiseksi. Sydämen seinämän paksuus oli normaalin ylärajoilla, joten sitä pitää seurata. Kun kuitenkaan ei mitään oireita ole, edes mitään lääkitystä ei tarvita.
Sen verran jännittävä reissu oli, että loppupäivä on mennyt vähän kaikilla voimia keräillessä ja herkutellessa. Herkut olemme kyllä nyt ansainneet!
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!
VastaaPoistaEn tiedä mikä siinä on, mutta niin kissoissa kuin koirissakin kaikki sekarotuiset ja muuten elämältä kovaa kättä saaneet yksilöt ovat kestävämpiä ja terveempiä kuin ns. hyvillä papereilla olevat enkä tarkoita tällä pilalle jalostettuja rotuja. Taitaa olla perää sanonnassa "kyllä Siperia opettaa".
Suru on hirveä asia. Itselläni beaglet liittyivät elämään jo 10 - vuotiaasta aina jokunen vuosi sitten tapahtuneeseen avioeroon, muutin kerrostaloon ja se ei välttämättä ole paras paikka lätkäkorville. Lisäksi on ollut yksi belgian paimenkoira ja kissa joka muuten kaveerasi koirien kanssa kuin olisi ollut yksi heistä 😁
Beagle on kyllä valloittava rotu! Sellainen suurisydäminen touhottaja. Minulle Suomen pystykorva on se The Koira. Niiden kanssa olen kasvanut ja mennä remputtanut pitkin metsiä ja peltoja yhtenä laumasta. Sitten joskus kun koiralle on kunnolla aikaa koira taloon tulee. Tällä hetkellä koen, ettei pystytä koiralle antamaan sitä mitä se tarvitsisi.
PoistaKissoja rakastavana oli mukava lukea tämmöinen postaus. Rölli-poika on saanut uuden hyvän elämän kotikissana.
VastaaPoistaKyllähän Röllin elämä on kokenut täydellisen keikahduksen elokuun 13.päivän jälkeen. Ja sen kyllä huomaa- turkin laatu on parantunut huimasti, painokin noussut ja onhan elämä pehmeällä pedillä sisällä muutenkin laadukkaampaa kuin kylmässä navetassa. Sitä ei tietenkään tiedä kauanko yhteistä aikaa on jäljellä, mutta ainakin Rölli saa viettää viimeiset elinvuotensa kissan arvoista elämää.
PoistaVoi ihana Rölli 🧡 Vaikka olenkin enempi koiraihminen, kissat on silti ihania - ja Rölli, voi Rölli. Tiedätkö, teidän Rölli on ihan saman näköinen kuin jo vuosia sitten pois nukkuneen mummoni kissa, joka myös oli nimeltään Rölli 😊🧡
VastaaPoistaKun mummo alkoi pikkuhiljaa dementoitumaan, hänelle hankittiin koti rivitalosta tuolta meidän nykyisen kotikunnan keskustasta. Välillä sedälleni joka asui melkein mummon naapurissa, soitettiin, että mummoa ei ole näkynyt moneen tuntiin... Ja kun setä lähti katsomaan, oli mummo kävelemässä entiseen kotiinsa ja Rölli tassutteli uskollisena perässä 🧡🧡
Koiraihminen minäkin syvimmltä olemukseltani olen, vaikka rakastan toki kissojakin. Impin kuolema oli sen verran kova paikka,että laukaisi useamman päivän kestäneen migreenikohtauksen. Onpa veikeä sattuma, että sinunkin elämääsi on sivunnut Rölli-kissa 😻 meidän Rölli on kyllä niin herrasmies, ettei uskoisi navettakissaksi! Valjaissakin on kulkenut kuin vanha tekijä, vaikka tuskin aikaisemmin on niitä päällä pitänyt.
Poista