Työvoitto

Viime kesänä lukemissani mökkeily- ja sisustuslehdissä kauden trendi oli vaaleus. Aikani painomustetta hengiteltyäni minäkin aloin uskomaan, että Pesän pitäisi pestä kasvonsa. Mihinkään maalauspuuhiin ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä, hädin tuskin taitojakaan, joten aloitetaanpa sisustuksesta! Valkoiset verhothan ne raikastavat koko huoneen, sellaiset siis hankkikaamme.

Vanhat verhot

Mutta voi järkytys mitä valmisverhot nykyään maksavat! Muutama mieleinen malli kyllä nettikaupoista löytyi, mutta kun ikkunoita on kolme niin kokonaisuudelle olisi aina tullut hintaa yli kipurajan. Ääh, miksei mistään milloinkaan tule mitään =/  jatkoin nettikauppojen tarjouskorien kyttäämistä ja toivoin ihmettä. Aivan kokonaista ihmettä ei aleen ilmestynyt, mutta puolikas nyt kuitenkin. Kaunis ranskalaistyylinen pussilakanasetti, muistaakseni 8€... hmm 8€ kertaa 3=24€. Ei paha! Ja niin ostoskoriin kilahti kolme pussilakanasettiä. Parasta kaikessa tietenkin oli, että minulla oli kokonainen talvi aikaa lakanoiden muodonmuutokselle!

Mutta talvi kuluu nopeasti näilläkin savolaisilla selkosilla ja lumet sulavat ennen kuin ehtii saapasjalkakissaa sanoa. Eivätkä lakanat tietenkään olleet paketistaan liikahtaneet senttiäkään. Vapun tienoilla raahasin itseni niskasta kiinni pidellen ullakolle hakemaan lakanoita ja leikkelin saumat pois. Sitten tuli kummipojan kasteviikonloppu ja iltaisinhan nyt on aina kaikkea muuta touhua. Helatorstaina sain kevätsateesta vihdoin tarmonpuuskan ja nostin ompelukoneen tuvan pöydälle. Ensimmäinen pitkä sivu meni ihan ok, vähän hitaanlaisesti tosin. Toisella pitkällä sivulla oli pakko tunnustaa tosiasiat. Pelkäksi kuvitelmaksi luulemani hitaus oli täyttä totta ja vauhti vain hiipui koko ajan. EIKÄ!!!! Oliko ompelukoneen pakko hyytyä juuri nyt?!

Onneksi soitto Maajussille pelasti kaiken. Tottakai saisin lainata heidän konettaan, eikä palautuksellakaan nyt niin tulen palavaa kiirettä olisi! Sen verran erilainen kone kuitenkin teetti harjoitusompelua etten saanut ommeltua illan aikana  kuin kaksi verhoa. Ja taas  vierähti toista viikkoa tapahtumatta mitään. Eilen sitten pakotin itseni ottamaan koneen taas esille ja ompelemaan loput verhot valmiiksi. Mutta voi taivas miten kehtuutti! Olisin mieluummin tehnyt ihan mitä vaan kuin istua tököttänyt leipomisen kuumentamassa tuvassa! Sitkeästi kuitenkin pakottauduin pysymään aloillani ja parin tunnin uurastuksen jälkeen verhot olivat valmiit!

Maajussi-rakkaani oli onneksi luvannut hoitaa viimeistelyn, joten tänä aamuna sain keskittyä virkkaamaan Pesän pukuhuoneen mattoa ja antaa miekkoseni liu'utella silitysrautaa pitkin puuvillan pintaa <3 Sileiden verhojen kanssa sitten karautimme rantaan ja  ripustimme uudet verhot ikkunoihin.

Uudet verhot

Mitä enemmän verhoja katsoin, sitä enemmän pidin lopputuloksesta! Pitkät valkoiset verhot tosiaankin raikastavat mökin ja luovat tilaan ihanaa mummolafiilistä =)