Pitsipiparia pukuhuoneeseen

Olen ihastellut ihmisten blogeissa ja käsityölehdissä olevia ontelokudemattoja jo kauan huokaillen miten taitavia jotkut ovatkaan. Houkutus kokeilla itsekin on kasvanut kasvamistaan. Uskaltaisiko, osaisinko,no ei siitä kuitenkaan mitään tulisi.
Kevätsiivouksen yhteydessä Pesässä vaihtuivat kaikki matot olesketilan lattialla. Saunan pukuhuone sen sijaan jäi ilman mattoja. Ovenedus-lattia tahtoo kastua saunasta tulevien askelista, joten siihen tahtoisin kylpyhuoneen maton tai lattiapyyhkeen imemään enintä kosteutta. Mutta jos oven eteen tulee pikkumatto niin silloin pukuhuoneeseen ei mahdu enää pitkää mattoa. Tähän ajankohtaan sitten ilmestyi Novitan Kesäkäsityöt-lehti tarjoten yhden ratkaisumallin mattopulmaan. Pitsimatto talven korinvirkkauskokeilusta tutuksi tulleesta Tuubi-ontelokuteesta. Pikainen palaveri pään sisällä ja päätin ottaa riskin, kun ei ohjekaan nyt aivan kvanttimekaniikalle vaikuttanut!

Hieman alussa hölmöilin, mutta ehdin jo virkata sen verran pitkälle etten enää viitsinyt purkaa vaan suljin silmäni keskustan virheeltä ja jatkoin eteenpäin. Virkkuukoukkukin hukkui välillä ja työ jäi tauolle, mutta välinetäydennyksen jälkeen perjantai-iltana pääsin jatkamaan mattoa siitä mihin se oli jäänyt muutama viikko sitten. Lauantaina huomion veivät edellispostauksen verhot, mutta eilisen aamupäivän virkkasin ahkerasti. Päiväkahvien ja rakkaani tarjoaman valkosipulipatongin voimaannuttamana sain kuin saikin maton valmiiksi!

Loppujen lopuksi matto ei ollut ollenkaan ylivoimainen höttöislle aivosoluilleni =) en pidä ollenkaan mahdottomana siirtymistä kesän aikana vaativammalle virkkaustasolle hyökäten virkatun tähtipitsimaton kimppuun!