Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.

 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.

Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!

Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!