Viikolla yhtenä päivänä oli työkavereiden kanssa kahvihuoneessa puhe siitä, ettei enää käydä kylässä niinkuin ennen vanhaan.
Tottahan se on! Silloin kun olin lapsi/nuori saatettiin lähteä iltalypsyn jälkeen ajelemaan entisten naapureiden luo äidin kotikylälle. Eikä meillä edes ollut autoa ennen vuotta 1985! Zetorilla mennä körryytettiin 15-20km. Tai sitten meille tuli joku käymään. Eikä sitä pidetty minään ihmeenä eikä näytetty hapanta naamaa. Nykyään jos aikoo kyläillä asiasta vähintäänkin viesteillään etukäteen.
Kun nukkarin hiljaisuudessa vahdin lasten unta, aloin miettimään milloin meillä on käynyt joku spontaanisti ilman etukäteisilmoittelua? En muistanut. Useampi vuosi siitä on. Isän eläessä sitä tapahtui. Oli lapsuudesta asti yhtä pitänyt ukkoporukka, joka piipahti toistensa luona vähintään viikoittain. Joskus useamminkin. Isän serkku kyllä saatettiin ihan kutsumalla kutsua joskus. Oli tapana, että jos esimerkiksi paistoin verilettuja tai oli jotain vähän parempaa ruokaa niin isä soitti ja kutsui yksin elelevän serkkupojan syömään. Toki hän kävi meillä muutenkin 😊 Voi, nyt tuli ihan ikävä! Hän oli niin läheinen, kuin osa perhettä.
Rajaseudullakaan ei enää käy ketään. Toki työt tekevät sen, että emme välttämättä vierastulvaa kaipaakaan. Mutta naapurin lasten vierailuja kaipaan. Kun he olivat pienempiä he saattoivat kipaista pellon poikki meille leikkimään ja pelaamaan lautapelejä. Vaikka välillä olikin plääh-fiilis, kun ovella oli pikku-Duudsonit niin aina jälkikäteen oli hyvä olo. Ja ajattelin sen niin, että se pari tuntia minun viikonlopustani on loppujen lopuksi vain pieni hetki, jos siitä on iloa heille. Kun he kasvoivat vierailuista alettiin sopia etukäteen, koska useimmiten ne olivat leivontatreffejä. Vanhempi neideistä on innokas leipoja ja tarvittavien ainesten hankkimisen takia oli välttämätöntä viestitellä.
Nyt he ovat jo isoja. Vanhin jo opiskelemassa. Mutta jos jossain törmätään niin saatetaan rupatella pitkänkin aikaa. Kesällä nähdään useammin, koska yksi heidän emolehmäryhmistään laiduntaa meidän pihapelloilla.
Jäin ihan miettimään kirjoittamaasi asiaa; eipä tule enää poikettua kenellekään kylään ilmoittamatta. No, meille ei kukaan vanhoista ystävistä/tutuista lähde tulemaan pitkän matkan takia - kesällä toki on kiva ajella maalaismaisemassa ihan muutenkin.
VastaaPoistaOmalla kylällä asuva "Halla ja Mollis" tietävät autosta onko ketään kotona, jos ei autoa oo, niin vievät pullapussinsa kotiin ja jäävät odottamaan Rouvaa 😉
Mutta ennen sitä otettiin jalat, polkupyörä tai potkukelkka alle ja kipaistiin naapuriin - tai sittemmin auto. Mekin Mursun kanssa harva se viikonloppu ajeltiin jonnekin ystäville kahville tai ystävät meille ihan ex-tempore ja oli ystäviä joiden luona vierailu saattoi venyä yökyläilyksikin: siihen aikaan tykättiin pelata lautapelejä jos minkälaisia.
Maailma muuttuu - ja me sen mukana, niin se vaan on. (Vanhenemiseen en vieläkään usko 😄)
Polkupyörä- Niinpä justiin 😃 sillä minäkin kavereiden luona kuljin kesälomalla. Ei sitä osannut edes kyseenalaistaa. Maajussin pikkusiskoista vanhempi on mun ala-asteaikainen kaveri ja tänne Rajaseudullekin poljin monta kertaa kesässä 10km suuntaansa.
PoistaEnnen oli paremmin, kyläiltiin pitkin poikin ja naapurit olivat melkein kuin omaa perhettä koska sinne mentiin ja sieltä kävivät ilmoittelematta mitään.
VastaaPoistaNykyään meininki on toinen, ihmiset ovat itseaiheutetun stressin kynsissä ja aikataulut tiukkoja joten etukäteen tapahtuvaa viestittelyä ja sopimista vaaditaan vierailua varten ja vaikka internetin piti yhdistää ihmisiä, niin se on erottanut meitä toisistamme enemmän kuin mikään koskaan aikaisemmin. Enää ei tarvitse käydä missään kun voi whatsappia käyttäen kysellä kuulumiset. Surullista mutta totta.