Kesällä kerran

 Aikoinaan Jörn Donner hoki telkkarissa, että lukeminen kannattaa aina. Kirjoja Donner tarkoitti, mutta joskus on ihan sivistävää lukea lehtiäkin- jopa naistenlehtiä.

Reilu vuosi sitten silmiin sattui Kodin Kuvalehden juttu näyttelijä Juha Variksesta ja hänen lapsuuden maisemiinsa perustamasta kesäteatterista. Olin kyllä tiennyt Variksen olevan Viitasaarelta, mutta mistään Löytänän kesäteatterista en ollut koskaan kuullutkaan.

 Joku kesäteatteriesitys on kuulunut perinteisesti suvihuvituksiimme ja jos neljänkymmenen kilometrin päästä kerran löytyy ammattinäyttelijöiden tekemää teatteria, niin tottahan tilaisuus pitää käyttää hyödyksi. Sitäpaitsi olen aina tykännyt Juha Variksesta näyttelijänä.

Viime kesän esitys oli Mika Waltarin kirjoittama Myöhästynyt hääyö.

 Menimme, katsoimme, nautimme ja nauroimme. Ja päätimme tulla toistekin.

Eilen oli sitten se hetki, kun Löytänälle uudestaan suunnistimme. Tämän vuoden esitys oli vanha kansannäytelmä Suutari Vilihunen- ja ei, nimessä ei ole kirjoitusvirhettä! Suutari on savolainen, joten hän ei ole Vilhunen vaan Vilihunen 😉

Pääosassa suutarina 35-vuotistaitelijajuhlaansa viettävä Varis, hänen pohjalaisena vaimonaan Pirjo Määttä ja muissa rooleissa Variksen vaimo Helena Vierikko ja Määtän puoliso Heikki Pitkänen. Kaikki kansallisteatterin näyttelijöitä.

Sää ei mitenkään suosinut, tuuli lähes myrskyisästi ja vettäkin tihuutteli. Itseasiassa koko aamun kyttäsin teatterin facebook-sivuja peruutuksen pelossa. Niin kovaa ei sentään tuullut onneksi, että esitys olisi jouduttu perumaan. Näyttämön takana järvellä oli kyllä vaahtopäitä koko esityksen ajan. 

Tuo miljöö muuten on yksi lisäplussa Löytänän kesäteatterille! Mikä voisikaan olla suomalaisempaa, kuin sinisenä päilyvä järvenselkä? 

Kuva viime kesältä, jolloin paistoi aurinko näytöksen aikana.

Suutari Vilihunen oli hauska ja ihanalla tavalla vanhanaikainen näytelmä! Tykkään siitä, että näytelmät Löytänällä valitaan "listan" ulkopuolelta ja uskalletaan esittää yleisölle hieman tuntemattomampia näytelmiä. Toki tähän varmaan vaikuttaa työryhmän koko; neljä näyttelijää.

Juha Varis palkittiin tänä vuonna ensi-illan yhteydessä Vuoden maaseutukasvo-palkinnolla ja myös Viitasaarelainen kotiseututeko-kunniakirjalla. 

On aivan ihanaa, ettei hän ole unohtanut juuriaan vaan on päättänyt nostaa kotikyläänsä maailmankartalle ja tuonut uutta virtaa koko kyläyhteisölle. Kylätaloa on korjattu, väliaikapuffetti tuo roposia kyläyhdistyksen kassaan ja kylä tulee tunnetuksi laajemminkin. Väliaikapuffetin pullat ovat elämys sinänsä 😋 uunituoreita, suussa sulavia ja pumpulin pehmeitä! Eikä kooltaankaan mitään miniatyyrejä!