Vipellystä viikonloppuna

Ensimmäistä kertaa "Reunan" historiassa mä bloggaan Pesässä! Päivä valahti käsistä sellaisella vauhdilla, että oli pakko ottaa kannettava kainaloon mökille lähtiessä. Viime yökin meni täällä unia nähden- hei please Eu-tarkastajat, voisitteko poistua häiritsemästä öitäni? Jo toistamiseen näin unta Eu:n luomutarkastajista... taidan olla tosiaan sukeltanut mukaan rakkaani maailmaan :-)

 Tämä päivä on siis ollut "tyypillinen" lauantai. Kun viikolla laiskottaa kuin murmelia marraskuussa, niin sitten viikonloput ovatkin pää kolmantena jalkana kouhkaamista. Mount Tiskivuorikin oli valloituskunnossa tänään useampaan kertaan. Joskushan sitä on ihmisen ruokaa laitettava- vaikka sitten kerran viikkoon. Lisäksi tänään iski hamsteri-kohtaus ja keittelin pienen neljän purnukan erän hilloa. Mikään ei lämmitä mieltä viimaisena talvipäivänä kuin rivistö hillopurkkeja kellarissa! Ei tarvii kuin ojentaa känsäinen käpälä ja napata sieltä kesän makua lettukesteihin.
Tarkemmin ajatellen vielä hillojakin enemmän mieltä lämmittää se että on MIES talossa. Ei siitä hillonkeitostakaan olisi mitään tullut ilman Maajussia! Tyhjien purkkien haku aitasta tyssääntyi heti ovelle kun paikallistin lievän haiskahduksen aiheuttajan pystyyn jääneestä lasitölkistä. Ja jos mä jotain kammoan niin nimenomaan kuolleita jyrsijöitä!! Urhoollinen sankarini sai palkkioksi uroteostaan maistiaiset hillokattilasta ja lupauksen päivemmällä tehdyistä mustikkaruuduista . Jahka tästä huomenna kotio selviän niin kirjoitan ruutujen ohjeen reseptikirjaan :-)

Kun on seissyt muutaman tunnin tiukasti hellan vieressä niin sitä ihminen kaipaa jo vähän raitista ilmaa... metsässä rämpiessähän sitä saa ja kaupanpäällisiksi sangollisen karvalaukkuja ja kangassieniä. No se sanko oli  pieni, mutta kyllä saaliista muutaman sienisalaatin tekee.

Nelijalkainen turvamieheni tosin hoiti hommansa luvattoman huonosti liueten kotiin heti kun törmäsi kävelyllä olleeseen isään, mutta eipä tuolla metsässä sammakkoa suurempia otuksia näkynytkään. Sen sammakon kyllä meinasin kastroida. Saku hyppäsi just siitä sammalikosta mistä olin sientä veitselläni ottamassa! Pikkuruisia kangasrouskun alkuja metsään jäi, joten ehkäpä ensi viikonloppuna on uuden sienireissun vuoro. Siihen mennessä entiset sienet ovat jo tönkkösuolattuja, joten ehkäpä... viikon päästä Maajussi saa herkutella oikein kunnolla.