Tyttö joka ei osannut sanoa ei

Koska risteilen oman kodin ja Maajussin väliä niin laukussa kulkee yleensä "puolet omaisuudesta". Ainakin siellä yleensä on neule. Tammi-helmikuun vaihteessa mukana kulki siis Ystävänpäiväsukat. Vaikkei sukat omaa silmää niin miellyttäneetkään niin herra 7v:n mielestä ne olivat tosi nätit, kun hän ne hoidossa huomasi. Hetken mietittyään sitten tulikin kysymys. Minä haluaisin semmoiset lapaset, joissa on liekkejä. Tekisitkö sinä minulle semmoiset? Ja koska pikkuveli ei tietenkään halunnut jäädä huonommaksi niin hän esitti heti perään pyynnön pääkallolapasista.

Kun kysymys on Metrijengistä niin olen huono kieltäytymään pyynnöistä, joten vaikka hieman kauhistuttikin niin tottahan minä lapaset lupasin tehdä.
Itse inhoan aukkopeukaloita, koska mielestäni ne eivät istu kunnolla. Facebookin neuleryhmissä olin kuullut paljon ylistystä intialaisesta peukalokiilasta ja koska halusin poikien saavan hyvin käteem istuvat lapaset niin päätin uskaltautua opettelemaan intialaisen peukalokiilan.

Viime vuotisesta Angry Birds-projektista oli jäänyt mustaa ja valkoista lankaa, siispä ensimmäisenä puikoille pääsivät Pääkallot. Kuvion otin Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja Vallattomat villasukat. Jotain olen ehkä jo oppinut, koska kuviosta tuli jopa omat kriteerini täyttävä eikä se peukalokiilakaan ollut ollenkaan vaikea. Tästä lähdin teen aina Intialaisen peukalon, jos se vain suinkin malliin sopii!

Vaikka alunperin Liekit vaikuttivat helpommalta mallilta niin loppujen lopuksi ne olivat se vaikeampi pala. Jouduin säätämään ja soveltamaan, että sain liekit lepattamaan myös peukalokiilan kohdalla. Lopputulos ei niin paljon sitten omaa silmää miellyttänytkään, mutta saaja oli onneksi erittäin tyytyväinen lapasiinsa ja on niitä paljon pitänyt! Liekkien malli on googletettu ja se on tarkoitettu alunperin sukkaan.