Niinpä käsissäni on yleensä lapaset keskitalvellakin. Kovilla pakkasilla yksiväriset lapaset vain eivät ole tarpeeksi lämpimät- ja jos laittaa kahdet lapaset päällekkäin niin tuntuma muuttuu taas kömpelöksi. Niinpä olen kaivannut käsiini paksuja kirjoneulelapasia.
Jouluksi hankin itselleni lahjaksi Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2- kirjan. Mikään taitava kirjoneuleiden tekijä en ole, joten suurin osa kirjan malleista on taitojeni ulottumattomissa. Enkä toisaalta edes halunnutkaan mitään hirmuisen hienoja lapasia. Töissä hän minä niitä suurimman osan aikaa pitäisin. Ja siellä lapaset joutuvat kovalle kulutukselle ja sietämään lunta, jäätä ja kuraa.
Oli kirjassa kuitenkin yksi jopa minun taidoilleni sopiva lapasmalli. Kämmärin kukkatumput, jotka esittelytekstin mukaan sopivat myös hieman aloittelevammalle neulojalle. Ensimmäinen lapanen eteni nopeasti peukaloa vaille valmiiksi. Toisenkin sain alkuun. Sitten tuli helmikuu, Muorin kuolema ja sitä seurannut suruaika. Lapanen jäi neulekoriin eikä tarkkaavaisuuteni olisi kyllä kaavion seuraamiseen riittänytkään. Muutaman rivin kyllä yritin Maajussin ollessa reissussa.
Mutta kaikelle on aikansa. Pari viikkoa sitten innostuin uudelleen. Tein toisenkin lapasen valmiiksi ja aloitin peukaloa. Mutta himputti vie! VÄÄRÄÄ PEUKALOA! Kummallekin lapaselle on oma kaavio ja tietenkin aloin neulomaan väärää kaaviota. Purkaa en viitsinyt, mutta kun virheen tiesin niin neulomisesta meni maku =( ja taas työ jäi marinoitumaan korin pohjalle.
Koska kevät on jo nurkan takana niin nyt pääsiäispyhinä pakotin itseni jälleen neulekoriin ääreen ja tartuin käsiksi peukaloihin. Eihän siinä loppujen lopuksi edes kauan mennyt! Ja siinä ne nyt olivat, lapaset elämäni ensimmäisellä kirjoneulepeukalolla. Lankana minulla oli Seiskaveikka ja puikkoina nro4. Kirjoneulekäsialani kun on toivottoman napakkaa!
Parilla kohtaa kyllä olen huomannut virheen, mutta olkoon. Kyllä lapaset asiansa ajaa. Kevään nuoskalumessa kuviot kuitenkin käyvät suttuisen näköisiksi. Silloin kukaan ei ainakaan huomaa onko jokaisen kukan terälehti aivan saman näköinen =)
Ihanan värikkäät lapaset! Ja jostain ne kirjoneuleetkin on aloitettava :) Odotahan vaan, pian olet tehnyt seuraavat ja seuraavat ja....
VastaaPoistaHarjoitus tekee mestarin :D
Minä oon nyt jumissa mun pöllölapasten peukaloissa, menin tupeloimaan niiden kanssa ja joudun odottamaan ensi viikkoon (ainakin), että saan apua niiden kanssa. Kääk.
Ja muista kaksi asiaa: "Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään" JA Käsityössä pitää aina näkyä käsityön jälki eli ainakin se yksi virhe, jonka sinä näet :)
Mun neuleissa on yleensä yksi nurja silmukka siellä, missä pitäisi olla oikea..
Ne sinun pöllölapaset on kyllä tavattoman kauniit ❤
PoistaOn kyllä totta ettei lapasen virhesilmukosta näe mikäli ei varta vasten etsi virheitä =)