Koko kesän olen mennä viipottanut
Heidiltä saamassani kirahvipipossa. Välillä pipoa on pesty ja sen jälkeen taas jatkettu matkaa. Loppuviikosta lähden mukaan unipupuksi Maajussin koulutusreissulle Peurunkaan ja aloin mietiskellä ovatko kirahvit sittenkin liian villejä otuksia keskisuomen maisemiin....
Viime viikolla sain kylätoimikunnan kokouksen yhteydessä suuren kassillisen erilaisia kangaspaloja ja jo silloin kankaita pakatessa heitin puoliksi vitsinä juhlavaa joustavan sametin tuntuista kangasta hipeltäessäni miten siitä saisikaan tyylikkään hienostelupipon. No, en nyt tiedä siitä tyylikkyydestä, mutta pipo siitä tuli. Kangaspala riitti juuri ja juuri. Vielä pitäisi keksiä joku lisämauste- mutta mikä? Kangaskukka? Heijastinnauhakukka?
Kun ompeluinnostusta kerran riitti ja mallikin oli super-yksinkertainen niin samoilla lämpösillä ompelin myös toisen pipon ja tähän pipoon tykästyin ensisovittamisella!! Kankaana huonosti istuvien flanellipyjamanhousujen lahje.
Peruspipoja muutamalla saumalla nopeasti, mutta olen pakahtua ylpeydestä! Varsinkin joustavan kankaan ompeleminen ja siitä selviytyminen lähes ompelutaidottomalle ihmiselle on itsetuntoa nostattava suoritus =) Minä osasin! Ihan ite!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti