Vaikka lauantai-päivänä on ollutkin suurimmaksi osaksi En taho, en halua, en jaksa-fiilis, niin mukaan on mahtunut muutama hyväkin tuokio. Yhden parhaimmista hetkistä aiheutti -yllätys, yllätys- ruoka ;D tekaisin lauantai-illan teetuokiota sulostuttamaan vesirinkeleitä. Kun ensimmäinen pelti tuli uunista ulos, sieppasin heti yhden rinkelin jäähtymään ja nakersin sitä sitten autuas ilme naamalla. Olin jo luopunut toivosta enää koskaan saada suuhuni itse tehtyjä vesirinkeleitä! Äidin eläessä niitä kyllä tehtiin monta kertaa vuodessa ja takuuvarmasti Juhannukseksi. Tuore voilla voideltu vesirinkeli joka on täytetty kotitekoisella perunasalaatilla - aah! No, tällä kertaa ei ollut kyllä salaattia, kun koko Operaatio Rinkula oli vähän semmoinen ex tempore-juttu. Mutta pehmeä Aura-juusto ja kylmäsavukinkku ajoivat kyllä melkein saman asian. Kyllä niitä tuli mykytettyäkin! Kun kerran oli En Taho-päivä, niin (juosten kustu) viikkosiivous sisälsi monta lepotaukoa Elämän ilo-teen, rinkeleiden ja Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi- kirjan parissa.
Myös pesukone on saanut kuntoilla tällä viikolla hiki hatussa. Tulostakin on kuntoilusta syntynyt. Nyt olisi valmiina Pylleröt minulle ja Maajussille! Kahdestaanhan me yleensä mökillä ollaankin, joten niillä lopuilla istuinalusilla ei nyt enää niin hirveää kiirettä ole. Numero kolmonen on kylläkin kasaamista vaille valmis ja nelonenkin jo hyvin suunniteltu. Kaikkea muutakin tekisi mieli Pesään tehdä, mutta tarinoidaan niistä sitten myöhemmin. Minulla kun on tapana haaveilla paljon, mutta saada aikaiseksi vähän. Mutta suunnitteluhan on iso osa huvista! Ja täytyyhän niille pääkopan mehiläisille antaa välillä liikuntaa niillekin.
nyt herahti vesi kielelle..äitini teki aina lauantaisin vesi rinkeleitä joita sitten syötiin ilta palaksi saunan jälkeen...
VastaaPoistaolikohan se näin menet hallintapaneeliin ja sieltä otat sivusyötteen ja voi valita lukija laskuri mallin..harjottelen itsekkin vasta blogin käyttöä
Joo, hyviä ovat rinkelit! Jotenkin vaan en ole saanut tehtyä aikaisemmin. Mukamas niin hidastekoisia, vaikkeivat loppujen lopuksi olleetkaan. Milloinkahan sitä yrittäisi tehdä karjalanpiirakoita?
VastaaPoistaVoi kauhea, mä en tiedä millaisia ovat vesirinkelit... :(( Ilmeisesti mä olen jäänyt jostakin todella hyvästä ja hiilihydraattipitoisesta vaille. Kaunis runo, voiko tämän kaiken paremmin sanoa :)
VastaaPoistaVoit sä yrittää venkoilla tämän kirjoittamisen kanssa, mutta kyllä täällä käydään muistuttamassa jos tekstiä ei tule erinomaisen taajaan tahtiin ;D
Vesirinkelit lienevät entis-aikojen itäsuomalaisten/karjalaisten köyhäilyherkku. Jos oli ainoa lehmä ummessa niin taikinan voi tehdä veteen, sitt vaan suolaa,hiivaa ja vehnäjauhoja ja jos kaapista löytyi niin klöntti voeta ;D
VastaaPoistaMielenkiintoinen resepti, pakko myöntää. Omat juureni ovat puoleksi pohjoisessa ja puoleksi etelässä, joten tuota herkkua en ole maistanutkaan.
VastaaPoista