Uuden alussa

Tervetuloa Pesän reunalle kaikki uudet tuttavuudet ja hauska tavata taas te Neulomosta mukana seuranneet!
 Ensin sananen tai pari blogin nimestä. Nimeen on kolme syytä. Ensinnäkin nimi viittaa parhaaseen paikkaan maailmassa; Onnen Pesä-mökkiin. Missään en saa aivojani niin täysin nollattua kuin siellä. Kiitos Kultaseni, kun ostaa rytkäytit mökin meille kutupaikaksi jo silloin kun vielä leikittiin olevamme "vain ystäviä" .Toisekseen en ole vielä tähän ikään mennessä ehtinyt kotipesää kauemmas, vaan olen kasvattanut juuret neidonkammariini, jossa oleilen vanhan isäni vastuksina. Niin ja kolmanneksi mä OLEN oikea kotihiiri, joka ei liikkuisi minnekään ulkopuoliseen maailmaan ellei ole ihan pakko ;D

Aikaisemmin bloggasin Neulomossa Rempallaan-blogissa, mutta miten voi pitää neuleblogia ilman neuleita? Aina kirjoittaessani "pelkkää löpinää" tunsin huonoa omaatuntoa siitä, etten esittele lankakorista vapautettuja ihanuuksia/kammotuksia. Niinpä on tullut blogattua aikas harvakseltaan... Ehkäpä nyt täällä Pesän reunalla tulee oltua ahkerammin. Vai lieneekö tekstien vähyyteen sittenkin syynä se, että olen toivottaman laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Vaikka saatan kirjoitella "silloin tällöin ja toisinaan" niin päässä kyllä käy väliin semmoinen surina, kuin kesämökkinaapurin mehiläiset olisivat muuttaneet korvien väliin. Ehkä kannattaisi kallistaa päätänsä ja kokeilla valuisiko korvasta hunajaa?

Jälkiruoaksi saatte runon, joka kertoo ehkä jotakin siitä miten tärkeä paikka pienen järven lotteikkoisella rannalla nököttävä punainen kesämökki minulle on.

 Lauantai-iltana
 kannan vettä,
 viritän valkeaa.
Malttamattomana, palavissani 
 odotan
 sitä hetkeä
 kun saunan hämärässä
 herkin sormin
 pyyhin iholtasi menneen viikon.