Maajussi on par'aikaa käymässä Pohjois-Karjalassa, tulee tänä iltana. Kun on yksin kotona niin sitä on aikaa pohdiskella kaikenlaista. Aloinpa sitten miettiä ikkunaa, mistä kuvia ottaisin. Missä se ikkuna on? Koti on tietenkin tämä lapsuudenkoti, jonka tuvassa nyt kirjoitan ❤ ja onhan tämä nyt ihan virallisestikin minun taloni. Mutta noin puolet ajasta olemme yötä Maajussin luona ja kun siellä ollessamme töistä päästyä soitan kullalleni niin aivan luonnostaan puhelu päättyy sanoihin "Käyn kaupassa ja tulen sitten kotiin". Eli minulla on kaksi rakasta kotitaloa. ❤
Niinpä saatte seurata kevään ja kesän etenemistä kahdesta eri ikkunasta.
Alempi kuva on minun kotoani, Niin sanotun pienen kammarin ikkunasta. Jossain tuolla hangen alla on muutama kasvulava, saatte seurata rikkaruohojen kasvua =) tuo pikkupensas on Unkarin syreeni ja sen edessä vanha omenapuu. Ojan toisella puolella peltoa, mikä tällä hetkellä on naapurilla vuokralla.
Täytyy kyllä sanoa, että aika monta viikkoa saatte katsoa vain hankea! Kuvia ottaessa päässä alkoi soida Jarkko Aholan laulamaan Albinonin Adagion ensi lauseet "On kaikkialla lunta".
Vau! Onpa hienot kuvat - vaikka onkin "vain" lunta :) Minä tykkään tästä oikeasta talvesta, kun on lunta eikä loskaa ja on pakkasta. Aamukahvia juodessa meillä mittari näytti -13, mutta nyt se näyttää vain -3, johtuen kyllä siitä, että aurinko lämmittää tuota parveketta. Meillä kyllä tuulee, joten oikeasti meillä ON kylmempi :)
VastaaPoistaJa Jarkko Ahola -ja Adagio, siinäpä yhdistelmä, josta minä tykkään.
Halauksia sinulle!
Kyllä minäkin mieluummin otan selkeät vuodenajat kuin samaa +10 tihkusadetta 10 kuukautta. Mutta kieltämättä tänä talvena on lumisateen alkaessa välillä käynyt mielessä, että vähempikin riittäisi. Meillä oli aamulla -25 pakkasta, nyt noin -10, kun aurinko paistaa.
PoistaSiis tuo oja on ns.Valtaoja,mutta meidän perhe on aina puhunut joesta =) kun olin lapsi niin keväisin oli ihan ääriään myöten täynnä, nykyisin harvemmin enää niin tulvii.
VastaaPoista